Keväällä 2007 matkailu- ja kongressiorganisaatio Turku Touring järjesti mahdollisuuden ”vierailla” valtavia risteilijäaluksia rakentavalla Turun telakalla meritse. Juuri luovutettavissa oleva Liberty of the Seas -alus veti puoleensa kiinnostuneita katsojia, niin meitäkin. Ja olihan se upea. Pitkä, korkea, puhtaan valkoinen. Tuollaisen kyytiin olisi hienoa päästä!

Unelmasta tuli totta tammikuussa 2010, kun matkustimme Floridaan talvilomalle. Osavaltiota ihmetyttänyt poikkeuksellisen kylmä sää (eräänäkin aamuna +2 astetta) teki tuolloin tuhojaan appelsiiniviljelmillä ja shortseissaan tärisevät turistit saivat tuijotella puolityhjiä altaita, kun alligaattoripuistojen asukkeja oli viety lämpimämpiin sisätiloihin. Kun Liberty of the Seas käänsi keulansa kohti Länsi-Karibiaa aurinko pilkahteli pilvien raosta sen verran, että toive hieman lempeämmistä lomakeleistä heräsi uudelleen.

Valtameriristeilijät kuljettavat matkustajiaan elämyksiin eri puolilla maailmaa. Liberty of the Seas ei ole kooltaan suurin ristelijä, mutta sinnekin majoittuu n. 4 300 matkustajaa sekä n. 1 300 miehistön jäsentä. Laivaa voisi kuvailla ihmismääränsä ja toimintojensa perusteella paitsi pieneksi kaupungiksi, myös maailmaksi pienoiskoossa. Aluksella lomailevat turistit ovat kaikkialta maailmasta mutta niin ovat siellä työskentelevät ihmisetkin. Meidän risteilymme aikana matkustajat olivat kenties vuodenajasta johtuen pääasiassa Etelä-Amerikasta. Törmäsimme laivalla vain yhteen suomalaiseen työntekijään sekä kahteen lomalla olevaan ystävykseen, joista toinen oli – kukas muukaan kuin – vanhan ystäväni käly.

Laivan tuolloinen henkilökunta edusti n. 50 eri kansallisuutta. Hytteihin jaetut tietoiskut kertoivat monien muiden asioiden lisäksi siitä, mistä kaikista maista kotoisin olevia ihmisiä toimi eri tehtävissä. Hyttivastaavamme oli nuori, hiljattain opinnoistaan valmistunut kiinalainen mies, joka kertoi viihtyvänsä työssään hyvin ja voivansa palkkansa avulla auttaa Kiinassa asuvia vanhempiaan. Eräänä iltana laivan pääravintolassa tarjoilijaksemme sattui tunisialainen vanhempi mies, joka oli työskennellyt eri aluksilla jo yli 10 vuoden ajan. Hän oli vieraillut myös Turussa tutustumassa uuteen työpaikkaansa, kun sitä vielä rakennettiin telakalla. Mies jutteli käyneensä lenkkeilemässä Aurajoen rannalla keskellä kylmää talvea.

Kaikilla työntekijöillä oli rinnassaan nimikyltti, jossa luki myös hänen kotimaansa. Kielitaidottomampia matkustajia varmasti helpotti muistutus siitä, että laivalta löytyisi melko todennäköisesti joku työntekijä, jolla oli sama äidinkieli. Meidän seuruettamme ilahdutti suuresti se, miten sujuvaa ja eleetöntä kaikkien miehistön jäsenien toiminta omassa työympäristössään oli. Palvelu oli aina ystävällistä ja joustavaa, hiotulla koreografialla rullaavaa, minkä ansiosta jokainen matkustaja sai tuntea olevansa tärkeä. Työpisteen mukaan kaikilla sen työntekijöillä oli samanlainen työasu. Kaikkia matkustajia tervehdittiin ja autettiin hymyssä suin, ja kysymykset pyrittiin ratkaisemaan juuri sillä hetkellä eikä asiakasta pompoteltu tiskiltä toiselle. Jos henkilö ei tiennyt vastausta, hän selvitti sen eikä ohjannut asiakasta jonnekin muualle kysymään samaa asiaa toiselta ihmiseltä. Asiakaspalvelun merkityksen huomaa silloin kun se sujuu – ja silloin kun se ei suju lainkaan. Suomessa saa liian usein törmätä jopa siihen, että palveluammatissa työskentelevän henkilön sanavarastoon eivät kuulu edes sellaiset ilmaisut kuin ”kiitos” ja ”olkaa hyvä”. Loma Amerikassa muistutti siitä, että asiakas ei ole ainoastaan asiakas, vaan nimenomaan palvelusta maksava asiakas.
Valtameriristeilijää kuvaisin sanoin toimiva monikulttuurinen työyhteisö, jossa kaikki yhteisön jäsenet tekevät työnsä yhteisen päämärän eteen samoilla pelisäännöillä. Päämäärä lienee onnistuneen risteilyelämyksen tuottaminen matkustajille. Pinnan alla turistien silmiltä piilossa varmaankin kuplii, missäpä työyhteisössä ei kuplisi ainakin joskus, mutta asiakaslähtöisyyden näkökulmasta en ykskaks osaisi kuvitella onnistuneempaa ratkaisua.

Jos monikulttuurisuutta mitataan eri kansallisuuksien määrällä, valtameriristeilijöitä monikulttuurisempia (uivia) kyliä lienee vaikea löytää. Yhteisö, monikulttuurinenkin yhteisö, toimii kun sen jäsenet noudattavat yhteisiä sääntöjä.

Turussa on rakennettu, monikulttuurisen työyhteisön voimin, upeita laivoja, joilla turisti saa kokea kimmeltävän täysihoidolla varustetun irtioton arjesta. STX:n Turun telakan tilauskirja näyttää tällä hetkellä tyhjää. Pelko osaamisen ja työpaikkojen valumisesta jonnekin Suomen rajojen ulkopuolelle on olemassa.

Alla oleva kuva on otettu yhdestä päiväsatamista eli Belizessä. Risteilijät, joita tuolloinkin oli paikalla useita, ankkuroituivat merelle, josta matkustajat pääsivät halutessaan pienemmillä aluksilla maihin.

13 perussuomalaista kunnallispoliitikkoa ja vuoden 2011 eduskuntavaalien ehdokasta, mm. kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho (Helsinki) ja Perussuomalaisten Nuorten pj Vesa-Matti Saarakkala (Kurikka), julkaisee maahanmuuttopoliittisen vaalimanifestin.

Manifesti on yksityiskohtainen ohjelma maahanmuuttopolitiikan saattamiseksi kestävälle ja järkevälle pohjalle. Manifestin allekirjoittajat sitoutuvat valituksi tullessaan edistämään siinä määriteltyjä tavoitteita. Manifestin tiimoilta järjestetään tiedotustilaisuus Turun kaupunginkirjastossa, Linnankatu 2, lauantaina 24.7.2010, klo 15.

Kiinnostuneet tiedotusvälineiden edustajat kutsutaan paikalle. Painettu manifesti on ennakkotutustumista varten noudettavissa samasta paikasta tuntia aiemmin eli klo 14. Kysymykset ovat tervetulleita.

Perussuomalaiset Nuoret ovat tänään lausuneet seuraavaa Maassa maan tavalla -debaattiin liittyen:

Perussuomalaiset Nuoret ovat päättäneet jalkauttaa maahanmuuttoon liittyvän ajankohtaisen kotouttamiskeskustelun kansan keskuuteen lanseeraamalla t-paidan ”Maassa maan tavalla” –tekstillä varustettuna.

Muiden puolueiden toimijat ovat antaneet ymmärtää, ettei iskulause ”Maassa maan tavalla” olisi Perussuomalaisten kehittämä. Perussuomalaiset Nuoret
myöntävät, että se pitää paikkansa, sillä iskulause on kulkenut kansan suussa jo vuosisadat. Kyseinen iskulause kuitenkin esiintyy vain Perussuomalaisten vaaliohjelmassa.

Perussuomalaiset Nuoret haluavat muistuttaa, että vain Perussuomalaiset on se puolue, joka uskaltaa sanoa maahanmuuttokeskustelussa asiat niin kuin ne ovat. Pidämme selviönä sitä, että jos Perussuomalaiset eivät olisi avanneet maahanmuuttopoliittista keskustelua, kukaan muu ei olisi sitä tehnyt.

Perussuomalaisten Nuorten mielestä nyt tulee selvittää se, ketkä ovat aidosti ja oikeasti kansan asialla maahanmuuttopolitiikassa. Toivomme, että myös SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen tilaisi meiltä t-paidan ja ottaisi sen kovaan käyttöön.

Paidan väritys on mustavalkoinen ja paitaa on myynnissä 20 euron kappalehintaan sisältäen postikulut.

Lisätiedot:

Vesa-Matti Saarakkala
Perussuomalaiset Nuoret ry:n puheenjohtaja
puh. 0400 917 353

Haluaisin itse muistuttaa tässä yhteydessä myös siitä, että Maassa maan tavalla -sanonta ei ole suomalainen keksintö tai peräpohjolan tuppukyläläisten visio maailmankaikkeudesta. Monitulkintainen se varmasti on ja maan tavasta voidaan olla montaa mieltä. Yhtä kaikki varmaa on se, että jossain päin maailmaa sanontaa noudatetaan kirjaimellisesti ja toisaalla sen ääneen lausuminen nostattaa kamalan metakan ja paheksuntamyrskyn. Liekö sekin sitten maan tapa.

Maassa maan tavalla -paitaa voit tilata kesäisen leppoisissa väreissä Perussuomalaisten nuorisojärjestöltä .

Tilausohjeet ja lisätiedot täällä.

Viime maanantaina Turun kaupunginvaltuusto kokoontui viimeisen kerran ennen kesätaukoa. Seuraava kokoontuminen on vasta elokuun lopulla. Kokous kesti yli kymmeneen asti illalla, sillä asialistalla oli muutama tunteita herättävä kaava. Samalla kun tunteet heräävät herää myös joillakin halu puhua: joko asiasta tai asian vierestä.
Kaupunginvaltuuston roolin vahvistamisesta on myös riittänyt puhetta eri tahoilla. Puheiden tärkeyttä en todellakaan vähättele, mutta niiden merkitystä kylläkin jos niitä eivät seuraa teot. Kaupunginvaltuustoja kutsutaan joskus kumileimasimiksi ja Turun kohdalla en näe lempinimeä kovinkaan harhaanjohtavana. Vuoden 2009 tammikuussa alkaneen valtuustokokemukseni jälkeen olen kuullut paljon puheita, mutta en juurikaan muuttuneita asioita. Esityslistan mukana tulevat kaupunginhallituksen päätösehdotukset, jotka menevät pääsääntöisesti läpi sellaisinaan. Joskus niihin tehdään pieniä kosmeettisia muutoksia, kuten poistetaan tai lisätään muutama sana.
Todellisuudessa päätökset tehdään jossain muualla: lautakunnissa, johtokunnissa, kaupunginhallituksessa, ties minkälaisissa virallisissa tai epävirallisissa palaverikokoonpanoissa ja porukoissa. Politiikkaa tehdään koko ajan kaikkialla yksittäisten ihmisten ja puolueryhmittymien välisissä kanssakäymisissä. Niin sanotun kaupungin ylimmän päätöksentekoelimen, eli kaupunginvaltuuston, tehtävät ovat moninaiset, mutta käytännössä se vain siunaa muualla tehdyt päätökset. Toisaalta kaupunginvaltuusto on ainoa paikka, missä kaikki poliittiset ryhmittymät ovat tasa-arvoisesti läsnä ilman valikoituja osallistujia, mitä muutoin harrastetaan erinäisistä syistä. Olisi hienoa joskus mennä valtuustoon niin, että tietäisi listalla olevan asian jonka äänestystulos ei olisi etukäteen selvillä. Valtuustokauteni aikana vain Toriparkki-asiaa käsiteltäessä viime vuoden maaliskuussa pulssini kohosi jännityksestä, sillä ennakkospekuloinnin perusteella oli odotettavissa jonkin verran hajontaa yksittäisten valtuutettujen näkemyksissä. Totuus oli kuitenkin toista, sillä esimerkiksi kaksi ennakkoon Toriparkkia vastustanutta Kokoomuksen valtuutettua painoi kuitenkin kiltisti vihreää nappia kaavan puolesta ryhmänsä enemmistön näkemyksen mukaisesti. Sittemmin Toriparkin sisältävä kaava on joutunut vastatuuleen ja joutunemme odottamaan ratkaisua vielä tovin.
Maanantain valtuuston kokouksesta jäi erityisesti mieleeni pienehkö episodi asian 8, Tarkastuslautakunnan raportti vuoden 2009 arvioinnista, kohdalla. Vasemmiston valtuutettu Mirka Muukkonen on tiivistänyt blogissaan hyvin paitsi koko kokouksen tapahtumat, myös tuon yksittäisen episodin, joten linkitän hänen kirjoituksensa tähän. Kannattaa lukea!
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun valtuutettu Mäenpää on maininnut negatiivisella tavalla minut tai Perussuomalaiset tai jonkun muun yksittäisen ihmisen nimeltä valtuustossa paasatessaan. En väheksy valtuutettu Mäenpään aktiivisuutta, eli sitä tarmoa millä hän tonkii ja setvii sitä sun tätä, mutta sitä kummastelen miten tavattoman kiinnostunut hän on yksittäisten ihmisten tekemisistä. Olen myös kysymysmerkkinä sen suhteen mitä kyseinen valveutunut kansalainen luulee saavansa toiminnallaan aikaan. Ajaako hän siten turkulaisten asioita? Vaikuttaako hän toisia valtuutettuja haukkumalla positiivisesti esimerkiksi Turun työttömyystilanteen hoitamiseen tai kotihoidon palvelujen laatuun ja määrään?
Valtuutettu Mäenpään hyökkäyksen kohteeksi ei joutunut ainoastaan minä vaan samassa, sano, hengenvedossa myös KD:n Raija Eeva. Eevan ryhmätoveri Väinö Lindberg käytti puheenvuoron, jossa hän tuki Eevaa puolustamalla yksilön oikeutta mielipiteeseen ja sananvapauteen. Lindberg myös totesi haluavansa sanoa muutaman sanan, vaikka ei pitäisikään provosoitua silloin kun provosoidaan. Käytin myös itse lyhyen puheenvuoron, jossa kummastelin valtuutettu Mäenpään tapaa ajaa Turun tai turkulaisten asiaa kyttäämällä kahden yksittäisen valtuutetun tekemisiä. Mainitsin tuon olevan erityisen outoa siksi, että sekä minä että valtuutettu Eeva edustamme hyvin pieniä ryhmiä ja että Turun asioiden hoidossa on kyse paljon isommista tekijöistä kuin me kaksi. Totesin, että tämän asian ymmärtävät valtuustossa kaikki muut valtuutettu Mäenpäätä lukuunottamatta.
Olen samaa mieltä Lindbergin kanssa siitä, että provosoitaessa provosoituminen ei ole järkevää. Puolustautuminen on toinen asia. Jos en tarpeen vaatiessa puolusta itseäni, sitä ei tee kukaan muukaan minun puolestani. Valtuutettu Mäenpään soisin keskittävän rajattoman aikansa ja uteliaisuutensa sellaisiin yksityiskohtiin, joilla on todellista merkitystä ja vaikutusta käytännön toimiin.
Siitä huolimatta, että politiikka on näyttänyt minulle kasvojensa rumemman puolen, olen tyytyväinen että lähdin ”peliin” mukaan. Olen oppinut paljon, nähnyt ja kuullut monenlaista, tavannut mielenkiintoisia ihmisiä, saanut ystäviäkin. Valtuutetun luottamustoimessa olen kuitenkin täysin yksin. Miten mieluusti minäkin joskus kääntyisin vieressä istuvan ryhmätoverin puoleen ja kuiskuttelisin käsiteltävästä asiakysymyksestä, kuten muut tekevät. Miten mielenkiintoista olisikaan pitää ryhmätapaaminen kerran viikossa ja käydä porukalla läpi esityslistoja ja satojen sivujen oheismateriaalia. Näin muut ryhmät toimivat, mutta minulla ei ole ketään. Omalla panoksellani haluan ensisijaisesti pohjustaa Perussuomalaisten toimintaympäristöä tulevaisuutta ajatellen. Tähän mennessä pohjaa ei ole edes ollut: puolueellamme ei ole ollut ennen edellisiä kunnallisvaaleja yhtään valtuutettua tai muita luottamustoimia.
Valtuutettu Mäenpään kritiikki kohdistui minun ja valtuutettu Eevan äänestyskäyttäytymiseen. Aion vastedeskin ottaa asiat asioina siitä huolimatta millä värisävyllä niitä esittävä ihminen puhuu. Maanantaina olin yksi Vasemmiston Pasi Heikkilän jättämän aloitteen allekirjoittaneista. Aloite oli seuraava:

Rakennus- ja telakkateollisuuden alihankintaketjujen harmaa talous vaarantaa rehellisesti toimivien suomalaisten rakennusalan yritysten ja telakkateollisuuden alihankkijayritysten kilpailukykyä urakkatarjouskilpailussa. Välittömiin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä myös kaupungin vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi ja turvata siten Turulle tuloutettavien yhteisöverojen taso.
Esitänkin seuraavaa:
Turun kaupunki esittää, että työsuojelupiirin on lisättävä tarkastusresurssejaan rakennustyömaiden ja telakkateollisuuden osalta harmaan talouden kitkemiseksi.

Huoli, kenties pettymyskin, harmaan talouden elinvoimaisuudesta on yhteinen puoluekannasta riippumatta. Perussuomalaisten maakuntavaltuutetut Pentti Alinen, Lauri Heikkilä ja Veijo Nummi olivat jättäneet myös 14.6. pidetyssä maakuntavaltuuston kokouksessa seuraavan aloitteen:

Aloite koskien todellisten urakkakulujen ja kotimaisen työvoiman käytön kustannusten arviointia edullisimman tarjouksen valinnassa.
Nykyisin käy kuntien ja valtion urakka- ja hankintakilpailussa usein niin, että ulkomaille rekisteröity yritys voittaa tarjouskilpailun. Tästä seuraa yleensä myös se, että työt tekevät alipalkatut, heikosti koulutetut tai peräti kouluttamattomat ulkomaiset työntekijät, jotka eivät maksa sen enempää kuntien kuin valtionveroakaan Suomeen. Sama koskee myös ulkomaista isäntäyritystä. Tällöin työttömyys ei yhtään helpota Suomessa.
Tämän seurauksena yritykseltä tilattu urakka tai muu palvelu on helposti 20-30 % kalliimpi kuin kotimaisella työvoimalla tehty urakka, josta valtio ja kunnat saavat verotulot. Tähän voidaan lisätä vielä se, että samaan aikaan vastaava suomalainen yritys käy vajaateholla ja suomalainen ammattimies nostaa työttömyyskorvausta ja mahdollisia muita yhteiskunnan tukia. Tästä aiheutuu helposti työvoimakulujen osalta urakkahintaan taas 20-30 % lisäkorotus, kun asiaa katsotaan kunnan tai valtion kannalta. Monesti kunnat ja valtio joutuvat palkkaamaan erikseen kielitaitoista ja paremmin koulutettua väkeä hallinnoimaan näitä ulkomaisten firmojen kanssa tehtäviä töitä. Saatetaanpa joutua turvautumaan lakimiehiin ja konsultteihinkin ennen kuin kaikki kulttuurierot sopimuksissa on saatu selvitettyä. Voipa olla, että alkuperäistä urakkasopimuksen hintaa joudutaan korottamaan huomattavastikin ennen kuin valmista syntyy. Ääriesimerkkinä tästä taitaa olla jo kolme vuotta aikataulustaan myöhässä oleva ranskalaisten hallinnoima ydinvoimalatyömaa.
Näiden käytännön näkökohtien pohjalta me Perussuomalaiset maakuntavaltuutetut ehdotamme, että maakuntahallitus ottaisi kiireellisenä käsiteltäväksi maakuntaliitossa ohjeistuksen laatimisen todellisten kustannusten arvioimiseksi, koskien kuntien ja valtion järjestämiä tarjouskilpailuja ja muita hankintapäätöksiä Varsinais-Suomessa. Varsinaiset hankintapäätökset tulisi tehdä arvioitujen todellisten kokonaiskustannusten mukaan, jossa on otettu huomioon myös saatavat verot ja kotimainen työllisyysvaikutus.
Toivomme myös, että maakuntaliitto lähtee neuvottelemaan eduskunnan suuntaan, että mahdollisesti tarvittavat lakimuutokset saadaan vireille ennen kuin hyvinvointi- Suomesta on EU:n syleilyssä tullut kehitysmaa.

Yhteisömme ja koko yhteiskuntamme ovat isojen kysymysten äärellä. Globaalit kysymykset tuntuvat joskus nielaisevan pikkuruisen maamme, jossa edelleen riittää hyvinvointia mutta enenevissä määrin myös pahoinvointia. Äänestäjien luottamustoimiinsa valitsemien henkilöiden soisin keskittyvän ongelmien ratkaisemiseen eikä niiden määrän lisäämiseen keskinäisellä nokkapokalla, selkäänpuukottamisella ja arvostelulla.

Ajamme auton silloin tällöin jonkin huoltamon pesukadun läpi. Sisätilojen siivous onkin sitten käsityötä, suurimmilta osin ihan mukavaa puuhastelua parkkihallin varjossa jos ilma on muuten sopivan lämmin. Turkuun on jokin aika sitten avattu uusi yritys, joka tarjoaa erilaisia autonpesupalveluita. Automme sattui tässä olemaan pölyinen sekä sisältä että ulkoa, joten päätimme kyseisen yrityksen ohi ajaessamme pistäytyä kysymässä milloin heiltä löytyisi aika automme perusteelliseen puhdistukseen.

Sopiva aika löytyikin nopeasti. Viedessämme auton pestäväksi sen ympärillä alkoi häärimään kolme miestä. Vain vajaan tunnin kuluttua pääsimme ajelemaan siistillä, raikkaantuoksuisella autolla. Myös peräkontti oli putsattu kunnolla ja jopa moottori pesty niin että se näytti kuin uudelta. Työn jälki oli kouluarvosanoin mielestäni komea 9.

Kaikki tämä vain 35 eurolla (sis. alv). Maksu onnistui ainoastaan käteisellä eikä kassakonetta ollut. Kuitin sain pyynnöstä, mutta siitä ei jäänyt toista kappaletta palvelun myyneelle henkilölle. Saimme hyvää palvelua ja puhtaan auton puoli-ilmaiseksi ja vältyin itse viheliäiseltä hommalta, eli auton takaikkunan sisäpuolen puhdistukselta. Miksi siis mielestäni tässä yhtälössä mättää jokin?

Meillä käy kotona siivooja. Joka perjantaiaamu yhden hengen siivousyritystä pitävä mukava rouva käy tekemässä meillä viikkosiivouksen. Työhön kuluu keskimäärin kaksi tuntia, joskus enemmän, joskus vähemmän. Työtunnin hinta on hieman yli 30 euroa (sis. alv) ja se kattaa työn ja siihen tarvittavat välineet ja pesuaineet imuria lukuunottamatta. Tehty työ laskutetaan kerran kuukaudessa. Ostamalla tällaisen palvelun saamme paitsi nauttia siististä kodista myös tukea itsensä työllistävän henkilön yritystoimintaa. Ilman kotitalousvähennysoikeutta en kuitenkaan käyttäisi kotisiivouspalvelua, sillä se olisi minulle liian kallista.

Roskaruoka on ihanaa, kohtuudella, silloin tällöin. Suosikkipaikkani kunnon rasvaräjähdykseen on turkulainen Woti’s. Muutaman euron pizzojen ostamisen olen lopettanut ajat sitten. Tuolloin en vielä hämmästellyt sitä, miten viiden euron ravintola-annosten myynti voi olla kannattavaa, vaan asian ratkaisi makumieltymykset. Nykyään ihmettelen jo hintojakin, joilla pizzaravintolat tuotteitaan tarjoavat useimmissa alan yrityksissä.

Ostamani autonpesupalvelun tarjosi ulkomaalaistaustainen henkilö. Kaikki paikalla olleet kolme miestä olivat ulkomaalaisia. Minulle ei ole mitään väliä sillä, mitä kansallisuutta edustavalta ihmiseltä ostan palvelun. Minulle tärkeää on se, että työ josta maksan tehdään kunnolla ja että yrittäjä suorittaa toiminnastaan lakisääteiset maksut. Tähän sisältyy riittävä korvaus työn suorittaneelle työntekijälle. Kieroilu ja huijaus onnistuu minkä tahansa kansalaisuuden edustajilta ja ne temput, jotka suomalaiset epärehelliset yrittäjät ovat oppineet sujuvat taatusti myös täällä olevilta ulkomaalaisilta. Mielestäni kuititonta kaupankäyntiä ja hintojen polkemista vähätellään julkisessa keskustelussa. Olosuhteet luoneilla ei tietenkään ole edes halua keskustellakaan itselleen epämiellyttävän tilanteen kääntöpuolesta.

Jos veroja korotetaan tarpeeksi, veronmaksajalta loppuu ennen pitkään veronmaksuhalukkuus etenkin jos hän ei koe saavansa veroilleen tarvitsemaansa vastinetta. Jos pykälien määräämien pelisääntöjen mukaisesti toimivien yrittäjien määrä vähenee, loppuuko myös heiltä kiinnostus tilittää toimintansa pyörittämisen edellytyksenä yhtä sun toista erinäisiin kassoihin ja kirstuihin?

Minusta tuntuu, että tie, jolla olemme pimeän työn tekemisessä, pimeän työvoiman ja alipalkattujen ulkomaalaisten komennusmiesten käytössä ei ole kestävä tie. Tässäkin asiassa seurannemme esimerkin omaisesti edellämme kulkevia muita Euroopan maita. Sopiva kuvaus Britannian nykymeiningistä löytyy esimerkiksi tästä Taloussanomien kolumnista.

Voittajia ja häviäjiä on meilläkin. Arvaa kumpia näen enemmän kotilähiössäni Varissuolla?

Vesa-Matti Saarakkala
puh. 0400 917 353
puheenjohtaja
Perussuomalaiset Nuoret ry

Kauniin ja aurinkoisen illan päätteeksi Varsinais-Suomen Perussuomalaiset valitsivat tänään pidetyssä kevätkokouksessaan kaikki 17 ehdokastaan ensi vuonna käytäviin eduskuntavaaleihin. Olen yksi heistä. Olen hyvin ylpeä, iloinen ja tyytyväinen ollessani osa ehdokasjoukkoamme, johon kuuluvat seuraavat henkilöt:

Aura:  Torsti  Äärelä
Kaarina:  Kari  Yrjänäinen
Laitila:  Seppo  Rinne
Loimaa:  Tuija  Ketonen
Marttila:  Lauri  Heikkilä
Masku:  Ritva  “Kike”  Elomaa
Nousiainen:  Ilpo  Haalisto
Raisio:  Sirke  Peltokorpi
Salo:  Anneli  Suominen,  Klaus  Hemanus,  Sanna  Leivonen
Turku:  Maria  Lohela,  Erkki  Koskinen,  Kari  Salminen,  Antti  Hautamäki, Kimmo  Sjöholm
Uusikaupunki:  Veijo  Nummi

Valintoihin ei päädytty täysin yksimielisesti, vaan saimme jännittää muutamaa tiukkaa äänestystulosta. Kiitos minua äänestäneille ja tsempanneille! Tällä listalla pääsemme eteenpäin positiivisella ja reilulla meiningillä. Politiikkaa ei tehdä yksin eikä yksinäisenä, vaan se on porukalla toteutettava projekti, jossa jokaisen on kannettava vastuuta. Tästä syystä olen enemmän kuin innoissani päästessäni nyt osaksi tiimiä, jossa jokaisella on luonnollisesti omat tavoitteet, mutta myös yhteiset.

Tuoreiden kannatusmittausten tukemana on meidän Perussuomalaisten tosi hyvä jatkaa paitsi Varsinais-Suomessa myös koko maassa. Mittaukset ovat mittauksia, mutta hyvästä tuloksesta saa tietenkin jokainen hyvän fiiliksen.

Vaalikampanjan teemoihin palataan tuonnempana, sillä puolueemme eduskuntavaaliohjelmatyöryhmän työ on vielä kesken.

Turun Perussuomalaisten hallitus valitsi tänään kahdeksan henkilöä, joita esitetään Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piirin eduskuntavaaliehdokkaiksi. Olen yksi noista kahdeksasta henkilöstä. Piiri tekee päätöksen vaalipiirin kaikista ehdokkaista myöhemmin. Viime kädessä myös puoluehallituksella on mahdollisuus vaikuttaa asiaan.

Kaikki kahdeksan turkulaista eivät todennäköisesti lopulliselle listalle mahdu. Oma toiveeni on, että ehdokaslista koostuu vilpittömin mielin liikkeellä olevista henkilöistä, joilla on halua ja tahtoa ajaa koko puolueen asiaa ja ohjelmaa. Oma kampanja, millainen se sitten kullakin onkaan, on tärkeä, mutta sen kantavana voimani soisin näkeväni yhteisen päämäärän: vaalivoiton.

Jokainen nauttii onnistumisesta, pärjäämisestä ja menestyksestä. Niitä hetkiä jopa kaipaa, jos edellisestä on kulunut tovi. Myös toisten saavutuksista voi iloita, mutta on myös mahdollista että onnen sijaan mielen valtaa kateus ja katkeruus onnistujaa kohtaan. Jos jotain olen lyhyen poliittisen kokemukseni aikana huomannut, se on se että kateellisten tai katkerien ei kannattaisi tähän touhuun osallistua lainkaan. Vihreän myrkyn takaa kyräily vie kohtuuttomasti kaikkien mukana olevien voimavaroja.

En vielä tiedä olenko mukana ehdokaslistalla ensi vuoden vaaleissa, sillä minä en asiaa päätä. Yhtä kaikki aion olla tavalla tai toisella menossa mukana tekemässä työtä puolueen eteen. Kun liityin kolme vuotta sitten Perussuomalaisten jäseneksi katsoin kaikkien mediassa puolueesta viljeltyjen  juntti-, änkyrä-, mitälie-leimojen taakse. Löysin sieltä juuri sellaisia ihmisiä, kuin puolueen ohjelman perusteella uskoin löytäväni. Toivon mitä parhainta onnistumista vaaleissa jokaiselle rehelliselle ja rohkealle poliittiselle toimijalle.

When I thought about what to say to you I made the choise between topics based on a theme that is common to all of us, that crosses many borders. That is the freedom of speech.

Freedom of opinion, freedom of expression. Our shared value has many names and many forms, but it is an important if not the most important of our fundamental rights as people. Many Europeans share that thought. I say many, not all, because today it is very clear how certain contributors, political and elsewhere, are expressing willingness to control that freedom.

People in Finland, Sweden and Denmark are doing pretty good – aren’t we? One should never be completely satisfied with the current situation as then there is no more room for improvement. Societies never live in a stable environment but they keep facing new natural and man-created phenomenon that maintain a constant atmosphere of change. As examples of rather recent phenomenon I would like to bring up the debates about global warming, immigration and multiculturalism. These three topics bring about passionate opinions that are not always based on reasoning or facts but feelings.

An older example of distorted freedom of expression comes from Finland. Finland’s history in freedom of speech has been quite bleak in the recent decades. What started as a war between Finland and Soviet Union in the 1930s and 1940s later on continued as mental violence – which took the form in Finnish self-censorship. The media of the time, mainly newspapers and TV, did not publish anything critical of the Soviet Union. Even the average citizen felt the tenseness of the atmosphere. You were not to say aloud things that were considered inappropriate. My mother and my grandmother remember well, how limited, even forbidden, it was to say anything negative about the Soviet Union in public.

Some consider this era of silence and censorship, which lasted from the 1960s to even up until when the Soviet Union broke apart, as a survival strategy that a small nation used against a much greater power. Later on the self-cencorship which the Finnish imposed upon themselves has been widely criticized and it is often brought up in different contexts. Even with our questionable background in issues relating to freedom of opinion and speech we have drifted into somewhat similar situation today. This time the regulator of discussion is not the big and the bad Soviet Union and Finnish politicians bowing down to it, but issues about immigration and multiculturalism.

Based on our past we could say that Finland has a tradition of silence, cencorship and manouevering of opinions. For some years now, fanatic liberal leftist models of thinking have been on top of the discussion. Such ideologies and beliefs have been widely marketed through the media as the only correct and acceptable way of thinking. Any differing opinions have been analysed against those ideas as if the different opinions are not just as valid and just as correct simply as they are. People voicing opposing opinions have not been silenced by scaring them to death but by branding them racist and intolerant which has worked very well as it is an effective means of putting someone to shame. When reaching for the politically correct level of debate in public and in the media the people in charge, the leading decision-makers, have become more worried about how to limit the freedom of opinion rather than about how to make sure that right is guaranteed to everybody.

People who are for the freedom of opinion and against the concensus way of thinking exist – just as they always have. I believe that there are a lot of people like that right here in this room. These people have the knowledge, skill and will to talk about the flaws in the society, the challenges and problems we must conquer. There are many serious questions to solve, and immigration-related matters are not the only ones – but their role becomes bigger and bigger as a result of current politics. As any other issue, this will bring about views for and against. And that is absolutely fine just as long as we all remember that both sides, and everything in between, has the right to their opinion and to say it.

The right to on opinion is not about whether that opinion fulfills the qualitative or ethical standards for an opinion laid out by someone else. The freedom of speech is not about whether someone gets sad or upset after reading or hearing another person’s opinion. Human interaction and conversations constantly create situations where someone feels offended. It is not the responsibility of the society or political parties to mend broken hearts or hurt pride. Instead, their job is to guarantee the people wellbeing, security and education. They need to provide resources, with which each individual can prosper and participate in the development of the society according to their own capability. Everybody’s input is needed. Everybody has rights, but they go hand in hand with responsibilities. Just as well each opinion is important and needed. We have cherished this value and it has made us proud.

Many people have arrived in Europe claiming they had to leave their homes because they had wrong opinions. I hope that no-one has to leave here for not saying the right thing.

Thank you.

Osallistun parhaillaan Tanskan kansanpuolueen nuorisojärjestön vuosikokoukseen Odensessa, Tanskassa. Toisena Perussuomalaisten nuorten edustajana paikalla on Jenna Simula Oulusta. Matkan kustannukset kattaa Tanskan kansanpuolueen nuorisojärjestö. Kaksipäiväisen kokouksen virallinen osuus alkaa pian. Myös meillä kokousvieraille on varattu mahdollisuus puheenvuoroon, ja omani tulee käsittelemään sananvapautta.Julkaisen puheeni täällä blogissa myöhemmin.

Tapasin muutaman DFU:n (Dansk Folkepartis Ungdom) edustajan jo viime syksynä Pohjoismaiden Nuorten Neuvoston kokouksessa Tukholmassa, joten on ollut todella mukavaa nähdä heidät uudelleen. Tanskalaiset ovat yleensäkin hyvin iloisia ja vapautuneita ja uusia tuttavuuksia on täällä jo helposti muodostunut, mutta keskustelunaiheissa on toistaiseksi käynyt hyvin selväksi miten samankaltaisia ongelmia jaamme. Niistä enemmän myöhemmin.

Vaikka kokouksen sisältö taitaa pitkältä mennä ns. ohi korvien, sillä tanskan puheen ymmärtäminen on vähintäänkin vähän niin ja näin, olemme jo sopineet että saamme viereemme “kuiskaajan”, joka tiivistää aina muutamalla sanalla englanniksi kulloinkin käsiteltävän aiheen. Varaudun kokoukseen läppärin kera, jotta saan naputeltua pääkohdat muistiin samantien.

Huomenna kokouksessa vierailee myös Tanskan kansanpuolueen puheenjohtaja Pia Kjærsgaard, joka joutuu pääsääntöisesti kulkemaan henkivartijoiden saattelemana.Terveisiä siis sateisesta, mutta jo huomattavasti keväisemmästä Odensesta. Perussuomalaiset Nuoret viettävät parhaillaan myös kokousviikonloppua Kuopiossa, joten toivotaan heillekin sinne värikästä keskustelua ja viisaita päätöksiä.