Hyvä sää hellii lomansa aloittaneita. Tähän aluksi onkin sopiva toivottaa mukavia kesämuistojen tekoa pienille ja vähän isommille koululaisille sekä teille, jotka vietätte lakisääteisiä vapaitanne näin alkukesän kirkkaina päivinä! Eduskunta jatkaa normaalien rutiinien parissa vielä kolme viikkoa, minkä jälkeen se sulkee ovensa kesätauon ajaksi. Kesä tuo ohjelmaan monenmoisia tapahtumia ja tilaisuuksia, joita voi viettää ulkona. Minun ohjelmassani ovat seuraavaksi lauantain 8.6. Merefest Uudessakaupungissa ja ”Sillii ja uusii potui” -tapahtuma Rymättylässä. Perussuomalaisilla on teltta pystyssä molemmissa tilaisuuksissa, tervetuloa meitä tervehtimään!

Kulunut viikko alkoi kivasti maanantaina 27.5., jolloin edustin eduskunnan nuoria kansanedustajia Yhdysvaltain kongressin jäsenten erityisedustajien vierailulla. Muut nuoret kansanedustajat olivat estyneitä osallistumaan, mutta eihän siinä kuinkaan käynyt, sillä amerikkalaisten kanssa aika kuluu aina suorastaan kuin siivillä, sillä he ovat innokkaita keskustelijoita, kyselijöitä ja kommentoijia. Näin tälläkin kertaa. Vieraat tutustuivat viikon ajan Suomeen, erityispainopisteenä ulkopolitiikka, ja matkan aluksi he tapasivat useampia henkilöitä eduskunnassa.

Tiistai 28.5. alkoi myös mielenkiintoisissa merkeissä, sillä ihan päivän aluksi osallistuin ensimmäiseen Finnfundin hallintoneuvoston kokoukseen. Paikalla oli aiemmin edustaja Pirkko Mattila, mutta työkuormaa hieman tasataksemme siirryin hallintoneuvostoon hänen tilalleen. Toinen perussuomalaisten edustaja Finnfundin hallintoneuvostossa on Seppo Toriseva Satakunnasta. Finnfundin missio on ”edistää kehitysmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä rahoittamalla niissä itsekannattavasti vastuullista yksityistä yritystoimintaa.” Rahan antamisen sijaan yritetään luoda ja kehittää yritystoimintaa, jota tarvitaan hyvinvoinnin synnyttämiseen.

Tiistaina pidettiin myös valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoksen, valtiovarainvaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan kokoukset. Ulkoasiainvaliokunnassa kuulimme valmistautumisesta kesäkuun alussa pidettävään Naton puolustusministerikokoukseen ja käsittelimme Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomuksen pohjalta annettavaa mietintöluonnosta. Osallistuin myös valtiovarainvaliokunnan kokoukseen, jossa aiheina olivat Pia Viitasen lähtö valiokuntatyöstä ministeriksi nimittämisensä johdosta, vuoden 2013 lisätalousarvio ja valtiontalouden kehykset vuosille 2014–2017.

Tiistain lähetekeskustelussa puolestaan käsiteltiin hallituksen esitystä vuoden 2013 lisätalousarvioksi ja lakia tuulivoiman kompensaatioalueista ja laiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta. Toinen käsittely täysistunnossa oli puutavaran mittaukseen ja aikuiskoulutustukeen liittyvistä laeista.

Keskiviikkona 29. toukokuuta osallistuin ulkoasianvaliokunnan kokoukseen, jossa kuultiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Suomen valtuuskunnan kertomusta vuodelta 2012 ja jalkaväkimiinojen korvausohjelman toteutuksesta. Jalkaväkimiinakielto jää historiaan yhtenä hyvin voimakasta keskustelua herättäneenä aiheena. Kiellon järkevyyden arviointi jää suurelta osin tulevaisuuden tutkijoiden harteille. Perussuomalaisten mielestä Ottawan sopimukseen liittyminen oli virhe.

Keskiviikkona kokoustimme myös IPU:n johtokunnan kanssa ja sen perään pidimme vuosikokouksen. Vuosikokouksessa käydään läpi sääntömääräiset asiat, joista olennaisimpana toimintakertomus edellisen vuoden aktiviteettien osalta.
Keskiviikon täysistunnossa käsiteltiin kuntajakolakiin liittyviä kysymyksiä. Ennen asian käsittelyä kävi ilmi, että oikeustieteen professori Kaarlo Tuorin mukaan hallitus yrittää jyrätä perustuslain. Hänen mukaansa hallituksen sote-malliin sisältyvä kuntien itsehallinnon kaventaminen vaatii perustuslain muutosta eikä vain uutta tulkintaa.

Torstaina 30.5. ulkoasiainvaliokunta käsitteli Suomen osallistumista Islannin ilmatilan valvomisen yhteydessä toteutettavaan harjoitustoimintaan. Valiokunta tulee antamaan asiasta lausunnon. Islannin ilmatilan valvontaa on vatvottu perusteellisesti jo useiden kuukausien ajan. Pohjoismainen harjoitusyhteistyö on puolustusvoimille jo tuttua toimintaa mitä ilmatilan valvonta tulee vain omalta osaltaan täydentämään.

Perjantaina 31.5. valtiovarainvaliokunta kuuli professori Vesa Kanniaista Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavista valtiontakauksista annetun lain 5 §:n muuttamisesta. Monien aikansa menestystarinaksi rauhan rakentajana kehuma Euroopan unioni teki toisten mielestä suurimman virheensä luomalla yhteisen valuutan, euron. Toiset sanovat, että nykyiseltä tulipalojen sammuttamisen tieltä ei voi enää perääntyä. Suomen hallitus on sitkeästi jatkanut kriisimaiden tukemista pankkien kautta taivuttamalla sopivasti unionin yhteisiä sääntöjä ja puolueiden omia lupauksia. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini avasi Kreikka-tukeen liittyviä ns. vakuuksia tänään sunnuntaina 2.6. Helsingin Sanomien etusivun kirjoituksessaan. Jos et ole Helsingin Sanomien tilaaja, voit lukea tekstin Soinin blogista.

Viikon päätteeksi sain pyynnön kirjoittaa muutaman kehitysapua käsittelevän kolumnin syksyllä. Ilahduin tästä kovasti!

EU:n potilasdirektiivi

Ensi vuonna voimaan tulevan EU:n potilasdirektiivi voi mullistaa terveydenhuollon. Potilasdirektiivi vahvistaa potilaan oikeuksia ja edellytyksiä saada hoitoa toisessa jäsenmaassa. Sääntelyn keskeisenä lähtökohtana on periaate, jonka mukaan potilaalla on oikeus saada hoitoa toisessa jäsenmaassa samoin perustein kuin hän saisi vastaavaa hoitoa kotimaassaan.

Potilasdirektiivi hyväksyttiin EU:n neuvostossa 28.2.2011 ja se tuli voimaan 24.4.2011. Jäsenmailla on 30 kuukautta aikaa siirtää direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään. Kansallisten säännösten tulisi näin ollen olla voimassa viimeistään loppuvuodesta 2013.

Direktiivin toimeenpano vaatii taloudellisia panostuksia. Uusimmissa valtiontalouden kehyksissä arvioidaan, että sairausvakuutuskorvausten valtion osuudet lisääntyvät tämän vuoksi 2 miljoonalla eurolla vuonna 2014. Lisäksi direktiivin toimeenpanoa varten perustetaan Kelan yhteyteen kansallinen yhteyspiste, jonka toimintakuluihin osoitetaan 0,7 miljoonaa euroa vuonna 2014.

On kummallista, että hallitus ei ole avoimesti sisällyttänyt potilasdirektiiviä käynnissä olevaan SOTE-uudistukseen. Kysymyksiä lainvalmistelussa on aiheutunut muun muassa korvausjärjestelmistä sekä valtiolle ja kunnille aiheutuvista lisäkustannuksista. Hallitus valitsi kehysriihessään Suomen korvausmalliksi nykymuotoisen sairausvakuutusmallin, jossa ulkomailla annettu hoito rinnastetaan Suomessa annettavaan yksityiseen hoitoon korvauksia päätettäessä. Tätä varten varataan kahden miljoonan euron lisäys ensi vuoden budjettiin. Tuo summa koostuisi lähinnä matkakorvausten lisääntymisestä. Samaisessa kehysriihessä hallitus ilmoitti tekevänsä 50 miljoonan euron vähennyksen juuri niiden korvausten osalta, joihin myös sairausvakuutuksen matkakorvaukset kuuluvat.

Nyt päätetty sairausvakuutusmalli on kuitenkin EU:n näkökulmasta ongelmallinen. Valittu ratkaisu voi johtaa EU-komission määräämiin rangaistuksiin, jos EU:ssa todetaan, ettei Suomen sairausvakuutusmalli lisää tarpeeksi potilaiden valinnanvapautta. Uudistuksen vaikutukset hoitojonoihin Suomessa ja Pohjoismaisiin rajaesteisiin, joita viime vuosina on niin ahkerasti pyritty poistamaan, nähdään ajan myötä.

Kansalaisaloite turkistarhauksesta

Suomen ensimmäinen kansalaisaloite pääsee koko eduskunnan arvioitavaksi torstaina 25. huhtikuuta. Aloitteessa ehdotetaan turkistarhauksen kieltämistä. Kansalaisaloite jätettiin eduskunnalle jo aiemmin tänä vuonna. Keskustelua asiasta on viivyttänyt se, että eduskunnassa on ensin luotu pelisääntöjä kansalaisaloitteiden käsittelylle kysymällä eduskuntaryhmien kantoja.

Perussuomalaiset suhtautuvat myönteisesti turkistarhaukseen laillisena elinkeinona. Suomi saa vientituloja turkisviennistä satoja miljoonia euroja vuodessa. Turkistarhauksen parissa työskentelee kaikkiaan noin 6 000 suomalaista, pääosin Pohjanmaalla. Viime vuonna turkiselinkeino tuotti valtiolle 12 miljoonan euron verotulot. Samalla kuitenkin painotamme, että turkistarhaajien on tehtävä kaikki mahdollinen eläinten elinolojen parantamiseksi. Turkistarhaus, kuten jotkin muutkin asiat, herättävät mielipiteitä sekä puolesta että vastaan lähes kaikissa eduskuntaryhmissä. On muistettava, että kansalaisaloitteet sellaisinaan eivät voi olla lainsäädännön pohjana. Valmiiden lakien valmistelu vie kauan ja se vaatii hyvin huolellista arviointia esimerkiksi muun lainsäädännön vaikutuksien osalta. Verkkolomakkeelle kirjoitettu esitys jonkin asian muuttamisesta tietynlaiseksi ei voi mitenkään tulla huomioiduksi sellaisenaan. Kansalaisaloite tulisikin muistaa nähdä pyrkimyksenä saada aikaan lainsäädännöllisiä muutoksia. Seuraava eduskunnan käsiteltäväksi tuleva kansalaisaloite lienee tasa-arvoiseen, eli sukupuolineutraaliin avioliittoon tähtäävä aloite.

Perussuomalaiset pitävät kansalaisaloitteita tärkeinä. Puolue kuvaa sitä uudeksi osallistuvan demokratian muodoksi, joka omalta osaltaan edistää kansanvaltaa. Eduskunnan puhemiesneuvosto pyysi eduskuntaryhmien kantaa ennen kansalaisaloitteiden käsittelyn ohjeistamista. Perussuomalaiset toivovat, että kansalaisaloitteille saadaan yhtenäinen kohtelu. Puolueen mielestä käsittelyprosessiksi ei riitä aloitteen lähettäminen valiokuntaan lähetekeskustelun jälkeen.

Turvallisuuspoliittinen selonteko

Eduskunta käsittelee turvallisuuspoliittista selontekoa toukokuussa. Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2012 on jatkoa aikaisemmalle selontekokäytännölle. Selonteossa käsitellään erityisesti kokonaisuuksia, joissa on nähtävissä olennaisia, vuoden 2009 selonteon jälkeen tapahtuneita muutoksia. Selonteko, jonka tarkastelujakso ulottuu 2020-luvulle, muodostaa perustan Suomen politiikan ohjaamiselle maan etujen ja tavoitteiden edistämiseksi. Selonteossa käsitellään kansainvälisessä toimintaympäristössä tapahtuvia kehityskulkuja, Suomen turvallisuuspoliittisia linjauksia, puolustuksen kehittämistä sekä toimia yhteiskunnan kokonaisuusturvallisuuden varmistamiseksi.

Perussuomalaisten mielestä Suomen tulee sotilasliittoon kuulumattomana maana varautua sotilaallisten uhkien torjumiseen ilman ulkopuolista tukea ja ylläpitää tämän vuoksi kaikkia puolustusjärjestelmän suorituskykyalueita. Sotilaallisen puolustusjärjestelmän kaikki avainsuorituskyvyt on pidettävä puolustusvoimien hallussa. Perussuomalaisten mielestä selonteossa on kiitettävän realistinen ote, vaikka siihen sisältyy myös toiveajattelua. Selonteossa korostetaan pohjoismaisen puolustusyhteistyön syventämistä, mutta viimeaikaisesta vilkkaasta keskustelusta huolimatta vähässä on ollut ymmärrys siitä, mitä tämä yhteistyö konkreettisesti olisi. Perussuomalaiset kannattavat puolustusmäärärahojen korottamista vähintäänkin puolustushallinnon edellyttämällä tavalla Suomen puolustuksen tulevaisuuden turvaamiseksi, sillä turvallisuuden takaaminen on valtion tärkein tehtävä.

Kyproksen tukipaketti

EU-komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat luvanneet Kyprokselle yhteensä 10 miljardia euroa. Loput tarvitsemastaan rahasta maan pitäisi kerätä itse. Kypros on jo päättänyt mittavista säästötoimista, joihin kuuluu veronkorotuksia, yksityistämisiä sekä uudistuksia maan pankkisektorilla. Europäättäjät päättivät pakottaa maan kaksi suurta kriisipankkia yhteen ja kattaa suurimman osan tappioista pankkien yksityisten rahoittajien, kuten suurtallettajien, kustannuksella.

Perussuomalaiset ovat huolissaan euroalueen tukipolitiikan tehottomuudesta. Kyproksen jälkeen on tukiluukulle mieliviä maita jonoksi asti. Euroalueen merkittävimmäksi päämääräksi vaikuttaa tulleen oman olemassaolon jatkaminen hinnalla millä hyvänsä. Kyprokselle laadittu ohjelma on maksajien, eli esimerkiksi suomalaisten, kannalta epäoikeudenmukainen ja autettavien, eli kyproslaisten, kannalta tuhoisa.

Euroalueen maksajien määrä vähenee koko ajan yhä uusien maiden ajautuessa kriisiin ja IMF:n vetäytyessä operaatioista. Tukimekanismien asteittainen siirtyminen enemmistöpäätöksiin johtaa samalla siihen, että tällä kutistuvalla maksajajoukolla on yhä vähemmän sanomista siihen, mihin ja kuinka paljon sen rahoja käytetään. Perussuomalaisten mielestä Suomen on irtauduttava pelastusoperaatioista, jotka eivät auta itse autettavaa, mutta vaarantavat Suomen oman tulevaisuuden.

Kuntauudistus

Surullisenkuuluisan kuntauudistuksen tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Hallituksen kuntapolitiikan tavoitteena on kuntauudistuksen kautta turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut, vahvistaa kuntien taloutta, kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa sekä luoda edellytykset yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle. Kunta- ja palvelurakenteita uudistamalla hallitus haluaa edistää kuntatalouden vakautta ja kestävyyttä.

Kuntakartta tulee hallituksen toimien seurauksena näyttämään aivan toiselta kuin se on nyt. Uudistuksesta seuraa, että kuntien määrä tulee vähenemään rajusti. Pakkoliitoksiin tuskin kuitenkaan mennään, koska jos taloutta näin kiristetään, ei vaihtoehtoja mitä ilmeisimmin jää. Hallitus vei kehitysriihipäätöksillään kunnilta jopa 400 miljoonaa euroa tuloja. Tämä tarkoittaa kunnallisveron korotuksia, mikäli hallitus ei lisää esimerkiksi veronkanto-oikeutta kunnille.

Perussuomalaiset haluaa kuntauudistuksen parlamentaariseen valmisteluun, koska tällöin saadaan kuntien valtuustot sitoutumaan paremmin uudistukseen. Hallituspuolueiden edustajia ja oppositiopuolueiden edustajia on kuntien ja kaupunkien valtuustoissa. Perussuomalaisten linja on, että ensin tulisi ratkaista kuntien menot. On mietittävä, onko rakenteissa joitain saavutettavia säästöjä. Emme leikkaisi valtionosuuksista näin paljon. Mietittävä on, voisiko veronkanto-oikeutta laajentaa niin, että jotkut valtiolle maksettavat verot tulisivat kunnan kassaan.

Sote-uudistus

Kuntarakennetta ja peruspalveluita yritetään remontoida nyt kolmatta hallituskautta peräkkäin. Vaihtuva hallituspohja ei näytä tuovan selkeyttä tavoitteisiin. Kunnissa pelataan aikaa ja tehdään näennäisuudistuksia sekä väliaikaisia hallintorakenteita hallituksen vaatimusten toteuttamiseksi.

Lopputuloksena tämän hallituskauden palvelurakenneuudistuksesta peruspalveluiden järjestämisvastuu pilkotaan 20 000–50 000 asukkaan kunnille ja muodostetaan vähintään 50 000 asukkaan sote-alueita, jotka ovat liian pieniä erikoissairaanhoidon järjestämiseen, mutta joiden peruspalveluista osa on siirretty pienemmille kunnille. Lisäksi tarvitaan keskussairaalatasoiset päivystyssairaalat, joihin 50 000 asukkaan väestöpohja ei riitä ja jotka eivät saa olla sairaanhoitopiirejä. Lopuksi tulevat erityisvastuualueet ja yliopistosairaalataso, joka koordinoi kuntien peruspalveluita. Sekavaa? Siltä vaikuttaa!

Perussuomalaisten mielestä sote-uudistus on huonosti johdettu ja hoidettu. Hallituksen mainostamasta kaksitasoisesta järjestelmästä, hallinnon keventämisestä ja peruspalveluiden vahvistamisesta ollaan todella kaukana. Näillä linjauksilla vaarana on, että terveyskeskuksista ei ole paljonkaan jäljellä ja aktiiviväestö hankkii peruspalvelunsa työterveyshuollosta ja yksityisvastaanotoilta, yksityiset vakuutukset yleistyvät, ja henkilöstön siirtyminen yksityiselle sektorille kiihtyy.

Euroopan parlamentin vaalit

Perussuomalaisten tavoite on olla suurin puolue kesäkuun 2014 Euroopan parlamentin vaaleissa. Eilen 20.4.13 puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä puolueen puheenjohtaja Timo Soini esitti, että voimme tavoitella jopa neljää paikkaa ensi vuoden eurovaaleissa. Vaaleilla on suuri merkitys, koska Perussuomalaiset haluaa turvata Suomen itsemääräämisoikeuden tulevaisuudessakin. Emme hyväksy, että eurokriisin varjolla ajetaan EU:n liittovaltiokehitystä. Haluamme kansalaisten innostuvan vaaleista ja lähtevän joukolla äänestämään. EU-politiikan suunta on liian tärkeä, jotta voisimme antaa tapahtua saman kuin Kroatiassa. Siellä maan ensimmäiset europarlamentaarikot valitsi vain 20 prosenttia kaikista äänioikeutetuista. Olemme, halusimme tai emme, osa Euroopan unionia ja silloin on vaikutettava siellä missä päätökset tehdään. Alhainen äänestysprosentti eurovaaleissa tarkoittaa sitä, että Euroopan Parlamentissa istuu jatkossakin pääasiassa niitä, joiden usko EU:hun on horjumaton. Tarvitsemme lisää ja uusia kriittisiä ääniä muuttaaksemme päätöksentekoa sisältäpäin.

Saavuttaaksemme tavoitteemme eurovaaleissa tarvitsemme monipuolisen, taitavan ja mahdollisimman laajan äänestäjäkunnan tavoittavan ehdokasjoukon. Ehdokkaita ei voi valita sillä perusteella, että he ovat jonkun kavereita, tovereita tai kummin kaimoja, vaan valintakriteereiden kärjessä on oltava kyvykkyys, kapasiteetti ja kokemus. Toivon, että Varsinais-Suomen vaalipiiristä ehdokkaaksi pyrkii ja asetetaan kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaa, jonka kokemus ja tunnettuus kansan parissa on omiaan tavoittamaan ihmisiä ja herättämään heidät äänestämään tärkeästä asiasta. Jos kansanedustaja Elomaa ehdokkaaksi asetetaan, toivon että teemme yhdessä töitä hänen ja kaikkien muiden erinomaisten perussuomalaisten ehdokkaiden puolesta. Nämä vaalit koskettavat meitä jokaista, enemmän kuin osaamme arvatakaan. Valtaosa lainsäädännöstämme tulee EU:n kautta.

Eduskuntatiedotuksen kooste viimeisimmästä IPU-kokouksesta on seuraava:

Parlamenttienvälinen liitto (IPU) kokoontui 22. – 27.3. Ecuadorin pääkaupunkiin Quitoon. Yleiskokouksen pääteemana oli keskustella näkökulmista ja ratkaisuista hyvään elämään ja tarkoituksenmukaiseen kehitykseen. Kokoukseen osallistui yli 620 parlamentaarikkoa lähes 120 maasta.

Suomesta kokoukseen osallistuivat eduskunnan IPU-ryhmän puheenjohtaja Maria Lohela (ps.) javarapuheenjohtaja Katri Komi (kesk.) sekä IPU-ryhmän johtokunnan jäsenistä ja varajäsenistä kansanedustajat Pertti Hemmilä (kok.), Saara Karhu (sd.), Sauli Ahvenjärvi (kd.) jaPirkko Ruohonen-Lerner (ps.).

Valtuuskunnan puheenjohtaja Maria Lohela(ps.) käytti Suomen valtuuskunnan puheenvuoron kokouksen yleiskeskustelussa, jossa hän keskittyi kestävään kehitykseen ympäristön kantokyvyn ja monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja sosiaalisen tasa-arvon lisäämiseksi, huomioiden myös valtioiden pyrkimykset edistää kansalaistensa elinoloja. Pelkkä talouteen perustuva kehityksen mittaaminen ei riitä. Edustaja Lohela toi myös esiin Suomen pyrkimykset kestävään kehitykseen ja hän korosti Suomen kehitysyhteistyöpainotuksia ja -tavoitteita, jotka pyritään kohdistamaan kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin hyödyntäen tässä työssä Suomen omia vahvuuksia.

Yleiskokous hyväksyi ensimmäisen komitean työstämän päätöslauselman parlamenttien suojeluvastuusta. Edustaja Saara Karhu (sd.) kiinnitti komitean työssä erityistä huomiota toimittajien asemaan konflikteissa ja korosti tiedonsaannin merkitystä demokratian toteutumisessa.

Valtuuskunnan varapuheenjohtaja Katri Komi (kesk.) työskenteli IPU:n YK-asiain komitean ryhmässä, joka keskittyi mm. IPU:n yleiskokousten ja komiteatyön organisointiin tulevaisuudessa. Edustaja Komi nosti myös esiin demokraattisen hallinnon osana uusia kehitystavoitteita.

Edustaja Pertti Hemmilä (kok.) osallistui toisen pysyvän komitean työhön, joka työskenteli reilun kaupan edistämiseksi ja innovatiivisten rahoitusmekanismien kehittämiseksi tukemaan kestävän kehityksen tavoitteita.

Edustaja Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.) osallistui kolmannen pysyvän komitean työhön. Yleiskokous hyväksyi komitean päätöslauselman median roolista kansalaisten demokraattisessa osallistumisessa, ml. sosiaalinen media. Hän pitää tärkeänä koulutuksen merkitystä median välittämän tiedon arvioinnissa.

Edustaja Sauli Ahvenjärvi (kd.) korosti kokouksessa esitettyjä hyviä käytäntöjä mm. vammaisten palkkaamiseen liittyvästä lainsäädännöstä eri puolilta maailmaa.

Irakin valtuuskunnan pyynnöstä puheenjohtaja Lohela tapasi Irakin valtuuskunnan kahdenvälisessä tapaamisessa. Irakilaisten valtuuskunta oli erityisen kiinnostunut naisten vahvasta edustuksesta eduskunnassa ja Suomen vahvasta koulutusosaamisesta, josta he toivoivat saavansa lisää tietoa. Irakin valtuuskunnan jäsen Sheikh Dr. Humam Hamoudi toivoi Irakiin myös lisää suomalaisia yrityksiä mm. rakennusalalle, joista heillä on hyviä kokemuksia.

Tähän lopuksi lisään yleiskokouksessa käyttämäni, alkuperäisestä englanninkielisestä tekstistä käännetyn puheenvuoroni. Se kuului seuraavasti:

Mikä voisikaan olla parempi paikka esittää tämä aihe, Buen Vivir, kuin kaunis Ecuador, joka sijaitsee Amazonin sademetsän länsipuolella. Amazonin, jonka kauneuden haluamme säilyttää. Samalla kun suuri huolemme on maapallomme luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, haluamme myös turvata hyvän elämän edellytykset. Kestävä kehitys yhdistää nämä kaksi lähestymistapaa: Se sallii kehityksen samalla suojellen luontoa. Seuraavan sukupolven pitäisi aina voida periä maapallo sellaisena, kuin edellinen sukupolvi sen sai. Tällä hetkellä tämä periaate ei toteudu. Ympäristö ei myöskään kestä tätä vauhtia.

Meidän kaikkien tulee kantaa osamme taakasta. Suomi todella painottaa tätä. Maapallon pelastamisen kutsuminen taakaksi kuulostaa ironiselta. Kulutushyödykkeistä ja palveluista luopuminen saattaa tuntua taakalta nyt, kun emme näe mikä tulevaisuuden vaihtoehto sille on. Suurin osa mukavissa olosuhteissa elävistä ihmisistä – luulen – ajattelee maailman lämpenemistä, aavikoitumista, saasteita, luonnonvarojen ylikäyttöä jne. jonakin hyvin etäisenä ja vaikeana käsittää. Useimmat meistä hyväksyisivät, että kaikki nämä ilmiöt ovat vahingollisia ympäristölle. Se on jokin, joka on olemassa, mutta vaikeasti havaittavissa. Tämän vuoksi asiaa ei pidetä kiireellisenä.

Ajatus yhteisestä taakanjaosta on moniulotteinen. Ensinnäkin niillä, joilla menee paremmin, on velvollisuus auttaa puutteenalaisia. Tiedotusvälineillä on tärkeä merkitys tässä kysymyksessä. Olen vakuuttunut, että monien lahjoittajamaiden veronmaksajat ovat halukkaampia käyttämään verorahojaan ulkomaisiin apuhankkeisiin, jos he voivat omin silmin nähdä verovarojensa tuovan hyvää ihmisille ja ympäristölle. Median tulee välittää paikkansapitävää tietoa tästä. Toiseksi, on taloudellisesti kannattavaa käydä käsiksi ongelmaan silloin, kun tuotos jokaista panosyksikköä kohden on mahdollisimman korkea eli esimerkiksi silloin, kun voimme vähentää suurimman määrän saasteita vähäisimmällä rahamäärällä. Loppujen lopuksi saasteiden ja nousevan merenpinnan vaikutukset eivät tunne rajoja. Olemme samalla puolella.

Ympäristöasioiden ohella tärkeää on kehitysnäkökulma. Yhdeltäkään maalta ei voida evätä oikeutta pyrkiä kehitykseen ja parempiin elinolosuhteisiin kansalaistensa parhaaksi niin kauan, kun tämä tapahtuu kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Mikä on vielä tärkeämpää, ajatus yhteiskunnallisesta kestävyydestä tulee liittää osaksi kestävän kehityksen ajatusta. Olennainen osa tätä on ihmisoikeuksien kunnioitus.

YK:n vuosituhattavoitteiden jälkeisten kehitysasiakirjojen laadinnassa tulisi arvioida uudestaan käsite kasvusta ja tunnustaa puhtaan ympäristön ja sosiaalisen tasa-arvon merkitys. Tällä hetkellä useimmat kestävän kasvun määritelmät yhä sisältävät käsitteen jatkuvasta taloudellisesta kasvusta.

Tavoittelemme aina edistystä ja kehitystä. Paikalleen jäämistä nollakasvuun pidetään kriisinä, katastrofaalisena tilanteena, kun taas kasvu tarkoittaa menestystä, vaurautta ja onnellisuutta. Yksi avainkysymyksistä on, miten mittaamme tämän kasvun. Tähän asti ainoa yhteisesti hyväksyttävä tapa mitata sitä on taloudellinen. On totta, että taloudellinen suoritus on helpompi mitata kuin sosiaalinen tai ekologinen kestävyys. Tietyllä tavalla ymmärrän että ihmisinä pidämme faktoista. Kylmät kovat faktat näyttävät meille mikä tilanteemme on edellisvuosiin verrattuna. Mutta mikä on puhtaan ja elinvoimaisen ympäristön arvo? Mikä on sen arvo, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on hyvä paikka elää? Minkälaisen hintalapun asetamme sille?

Siinä on usein kyse voimavaroista. Miten meidän tulisi kohdentaa niitä? Millä on suurin tärkeys ihmisille? Pitäisikö meidän rakentaa voimalaitos, joka tuottaa halpaa sähköä suuremmalle joukolle ihmisiä, mutta samaan aikaan tuottaa päästöjä hälyttävästi? Vai tulisiko meidän maksaa enemmän puhtaammasta teknologiasta? Suomen kaltaisessa kylmien olosuhteiden maassa energiankäyttö on suurempaa lämmityskulujen vuoksi, ja monissa maissa on paljon energiatehokasta teollisuutta. Tämä täytyy ottaa huomioon, mutta se ei tarkoita että meidän tulisi lopettaa etsimästä puhtaampia, tehokkaampia ja taloudellisempia ratkaisuja.

Suomi tekee jatkossakin kaikkensa kestävän kehityksen alalla. Kotimaassa yritämme sovittaa yhteen hyvien elinolojen takaamisen jokaiselle kansalaisellemme ja samalla sitoutumisen kunnianhimoisiin päästöleikkauksiin. Kehitysavussamme painopisteemme on niissä, jotka eniten apua tarvitsevat. Suomi pyrkii saavuttamaan parhaan mahdollisen tehokkuuden ja pysyvän vaikutuksen keskittymällä niihin alueisiin, joista meillä on vahvin kokemus, kuten koulutukseen, puhtaaseen veteen, viemäröintijärjestelmiin ja uusiutuvan energian käyttöön.

Pieni hienosäätö elämässämme voi panna alulle muutoksen. Kuinka usein ostamme asioita, joita emme oikeastaan tarvitse? Voimmeko ehkä vaihtaa nämä johonkin, joka ei aiheuta samaa määrää saasteita?

Loppujen lopuksi kaikki riippuu siitä mitä pidämme hyvänä elämänä.

Henna Kyhä kirjoitti kaukokatseisuudesta maahanmuuton suhteen aliokirjoituksessaan (TS 8.3.). Kliseistä ei puuttunut juuri muuta kuin Fazer ja Finlayson.

Kyhä todistelee, miksi Suomi tarvitsee työvoimaa ulkomailta, vaikka ulkomaalaisten työttömyysaste on kolminkertainen kantaväestöön verrattuna. Hän toteaa, että Suomessa asuu edelleen vähän maahanmuuttajia muihin läntisen Euroopan maihin verrattuna. Onko alhainen maahanmuuttajien määrä ongelma? Jos on, miksi? Samassa yhteydessä olisi hyvä kertoa, mikä on riittävä tai sopiva määrä. Suomi ei ole pystynyt kotouttamaan kaikkia nykyisiäkään humanitäärisiä maahanmuuttajia ja monet heistä ovat työelämän ulkopuolella ja tulonsiirtojen varassa. Miksi näissä olosuhteissa nykyisenkaltaista maahanmuuttoa tarvittaisiin lisää?

Kyhä mainitsee, että vain pieni osa tulijoista on pakolaisia tai turvapaikanhakijoita ja että yleisimpiä maahanmuuton syitä ovat perhe, työ ja opiskelu. Pääkaupunkiseudun kuntaliitoksia pohtineessa raportissa ”Metropoli meille kaikille” kerrotaan, että maahanmuutosta vain 5–10 prosenttia on työperäistä maahanmuuttoa. Raportin mukaan ”työssä olevien maahanmuuttajien tulot ovat vain 75 prosenttia suomalaisten tuloista. Tämä tarkoittaa kunnalle pienempiä verotuloja ja suurempia toimeentuloturvan menoja.” Maahanmuuttajien määrä ei auta Suomea väestön ikääntymisen haasteissa, jos maahanmuuttajat eivät työllisty vaan ovat tulonsiirtojen kohteena.

Suomalaiset työmarkkinat ovat vaativat ja suomalaiset työntekijät käyneet läpi korkeatasoisen yhteiskuntamme tarjoaman koulutusputken. Suomalaisetkin joutuvat kilpailemaan työpaikoista. Yrittäjät ja työnantajat puolestaan pyrkivät löytämään avoimiin tehtäviin tiedoiltaan ja taidoiltaan sopivimman henkilön. Tämä on koko työyhteisön etu. On kohtuutonta vetää yhtäläisyysmerkkejä maahanmuuttajien heikon työllistymisen ja suomalaisten suvaitsemattomuuden välille, jos maahanmuuttajien osaaminen ei aina vastaa työpaikkojen vaatimuksia.

Suomella on nyt runsaan 20 vuoden kokemus nykyisestä maahanmuuttopolitiikasta. Sen seurauksena maahanmuuttokysymyksiin erikoistunut kasvatustieteen tohtori ja valtiotieteiden maisterikin pitää suurena haasteena saada kasvava maahanmuuttajien joukko osaksi suomalaista työelämää. Olisiko rehellistä todeta, että nykyinen maahanmuuttopolitiikka ja kotouttaminen on epäonnistunut? Ongelmien tunnustamisen sijaan ratkaisuksi tarjotaan lisää suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä, suomalaisten syyllistämistä ja muita ympäripyöreitä ajatuksia vailla konkreettisia toimia.

—

Yllä oleva mielipidekirjoitukseni julkaistiin Turun Sanomissa 26.3.2013.

Tähän viikkoraporttiin on koottu viikkojen 8 ja 9 tapahtumat eduskunnassa. Viikon 7 raporttiin unohdin lisätä 15.2. jättämäni kirjallisen kysymyksen karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin tukemisesta. Karjalan kieli on Suomessa kotoperäinen kieli ja sitä on puhuttu maassamme yhtä kauan kuin suomeakin. Kotoperäiseen karjalaisvähemmistöön kuuluvia aktiivipuhujia arvioidaan olevan noin 5 000 ja passiivisesti osaavia jopa 20 000. Lisäksi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomeen on muuttanut parituhatta karjalankielistä. Karjalan Kielen Seuran arvion mukaan pelkästään Helsingissä asuu 3 000 kieltä ymmärtävää ja/tai puhuvaa. Kulttuurimme omaleimaisuuden ja monipuolisuuden ylläpitämisen kannalta on tärkeää huomioida myös omat vähemmistökielemme. Kirjallisen kysymyksen kokonaisuudessaan voit lukea täältä.

Tiistaina 19.2. osallistuin valtiovarainvaliokunnan kokoukseen, jossa käsiteltiin Suomen EU-politiikan avaintavoitteita vuonna 2013. Suomen EU-politiikan avaintavoitteita käsittelevän raportin keskeinen kohta liittyy Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) kehittämiseen. Mielestäni velkakriisin hoitamisessa ja tartuntavaikutusten minimoimisessa pysymisen sijaan on kuitenkin tärkeämpää nähdä eurokriisin kokonaiskuva, hahmottaa sen tulevaisuuden kehittymissuunta ja reagoida sen pohjalta maamme ja sen kansalaisten edun kannalta parhaalla tavalla.

Euroopan Unioni on suuntaamassa kohti liittovaltiota. Euroalueen tulevaisuuden vaihtoehtoja ovat tulonsiirtounionin luominen tai yhteisvaluutta-alueen hajottaminen ja paluu kansallisiin valuuttoihin. Tulonsiirtounioni merkitsisi sitä, että euromaiden välisiä tuottavuuden ja taloudellisen menestyksen eroja tasattaisiin liittovaltion tasoisilla tulonsiirroilla. Perussuomalaiset eivät kannata liittovaltiokehitystä eivätkä hyväksy tulonsiirtounionia. Hallituksen tulisi tuoda kansalaisille selvästi esille, kuinka paljon tulonsiirtounioni maksaisi suomalaisille. Toistaiseksi kysymystä liittovaltiokehityksestä väistellään hyvin sujuvasti kaikkien hallituspuolueiden taholta.

Keskiviikkona 20.2. osallistuin ulkoasiainvaliokunnan kokoukseen, joka oli täynnä sotilaallisia aiheita. Käsiteltävinä olivat kysymys Suomen osallistumisesta EUTM Mali-koulutusoperaatioon, Suomen johtovaltiorooli YK:n UNIFIL-operaatiossa Libanonissa sekä Suomen osallistuminen EU:n sotilaalliseen YTPP-operaatioon, jossa koulutetaan Somalian turvallisuusjoukkoja. Lisäksi kokouksessa käsiteltiin Euroopan unionin ja Brasilian välisen 24.1.2013 pidetyn huippukokouksen raporttia, EU:n kauppapolitiikkaan liittyvien asetusten muuttamista, NATO:n 21. – 22.2. pidettävää puolustusministerikokousta sekä epävirallisen Dublinissa 12. – 13.2. pidetyn puolustusministerikokouksen raporttia.

Keskiviikkona käsiteltiin myös eduskunnan lähetekeskustelussa valtioneuvoston selontekoa kauppojen aukioloajan laajentamisen vaikutuksista. Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron piti Lea Mäkipää, joka otti esille sen, että aukiolojen laajentamisen vuoksi suuret päivittäistavaraketjut eli S- ja K-kaupat jatkavat kasvuaan, halliten nyt jo 80 prosentin osuutta markkinoista. Sen sijaan pienet yksittäiset kaupat tai kauppojen yhteenliittymät taistelevat olemassaolostaan. Erityisesti pienten, muutaman työntekijän liikkeiden on lähes mahdotonta pitää liikkeensä auki sunnuntaisin, minkä vuoksi voittajia ovat jälleen kerran suuret ketjut. Poikkeuslupamenettely ei sekään ole kovin ongelmaton. Alueellisen lupienmyöntämismenettelyn tavoitteet ovat hyvät, mutta käytännössä lupia näkyy myönnetyn myös tilanteissa, joissa siitä ei ole ollut sanottavasti hyötyä paikalliselle elinkeinoelämälle. Lieneekin syytä tarkastella mahdollisuutta keskittää lupien myöntäminen koko maan alueella vain yhdelle viranomaistaholle. Mäenpään mukaan poliittisten päättäjien on syytä tarkastella kauppojen aukioloaikojen laajentamisen vaikutuksia rehellisesti, huomioiden niin hyvät kuin huonotkin puolet ja tehdä kriittisen tarkastelun perusteella ne johtopäätökset ja parannusehdotukset, jotka ovat tarpeen.

Keskiviikkona 20.2. jätin ministerille vastattavaksi kirjallisen kysymyksen saamenkielisen päivähoidon järjestämisestä. Aihe liittyy samaan teemaan edellisellä viikolla jättämääni kysymykseen karjalan kielen tukemisesta. Olemme toistuvasti hyvin huolissamme esimerkiksi eri maahanmuuttajaryhmien kielellisten ja kulttuurillisten oikeuksien toteutumisesta, mutta unohdamme, että meillä on oman väestömmekin keskuudessa hyvin harvinaisia, jopa katoamisvaarassa olevia kieliä, joiden säilymiseen tulisi panostaa. Kysymyksen voit lukea täältä.

Torstaina 21. helmikuuta osallistuin ulkoasiainvaliokunnan kokoukseen, jossa käsiteltiin Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa 2012. Kokouksessa olivat kuultavina mm. kehitysministeri Heidi Hautala ja presidentti Martti Ahtisaari Crisis Management Initiativesta. Lisäksi käsittelimme raporttia epävirallisesta kehitysministerikokouksesta, joka pidettiin 11. -
12.2.2013. Raporttia esitteli kehitysministeri Heidi Hautala.

Suullisen kyselytunnin jälkeen torstaina täysistunnossa oli lähetekeskustelussa yli sadan kansanedustajan allekirjoittama lakialoite yliopistolain 8 §:n ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Lakialoitteessa esitetään, että Suomen korkeatasoinen koulutusjärjestelmä voitaisiin kehittää vientituotteeksi ja että lukukausimaksuja voitaisiin periä ulkomailta Suomeen koko tutkintoa suorittamaan tulevilta opiskelijoilta. Lakialoitteella ei ole mitään tekemistä opiskelijavaihdon kanssa, joka perustuu vastavuoroisuuteen eri maiden ja opinahjojen välillä. Lakialoitteen mukaan Suomeen valmistumisensa jälkeen töihin jäävä henkilö voisi vähentää verotuksessa maksamansa lukukausimaksut kokonaisuudessaan. Muita käsiteltäviä aiheita olivat hallituksen esitys eduskunnalle tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi Kyproksen kanssa. Keskustelun yhteydessä tuotiin – jälleen kerran – esiin työvoimapula mitä pidetään yhtenä perusteena maksuttoman koulutuksen tarjoamiseen myös ulkomaalaisille. Debattipuheenvuorossani sekä myös varsinaisessa puheenvuorossani otin esille Suomen korkeat työttömyysluvut sekä merkittävän maahanmuuttajaväestön, joka on työvoiman ulkopuolella.  He ovat täysin hukkaan meneviä resursseja. Nähdäkseni alue- tai alakohtaista työvoimapulaa voi esiintyä mutta minkäänlaisia yleistyksiä siitä ei pidä vetää.

Perjantaina 22.2. osallistuin ulkoasiainvaliokunnan kokoukseen, jossa jälleen käsiteltiin Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa vuonna 2012. Tällä kertaa asiasta kuultavana oli valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. Muita käsiteltäviä aiheita olivat Suomen osallistuminen EUTM Mali-koulutusoperaatioon ja Suomen osallistuminen EU:n sotilaalliseen YTPP-operaatioon Somalian turvallisuusjoukkojen kouluttamiseksi.

Tiistaina 26.2. ulkoasiainvaliokunnan kokouksessa kuultiin asiantuntijoita Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vuonna 2012 sekä Suomen johtovaltioroolista YK:n UNIFIL-operaatiossa Libanonissa.

Tiistai oli tärkeä päivä Turulle, sillä silloin varmistui kahden TUI-yhtiön tilaaman risteilijän rakentaminen Turun telakalla. Perussuomalaiset ovat tyytyväisiä siitä, että hallitus on vihdoin tullut STX-asiassa perussuomalaisten linjoille. Mielestämme teollisuuspolitiikkamme ailahtelu osoittaa, että Suomeen täytyy luoda jäntevä teollisuuspoliittinen ohjelma. Perussuomalaiset ovat yhteistyöhaluisia luomaan muiden puolueiden kanssa Suomen teollisuuden nousuun siivittävän ohjelman.

Tiistaipäivän päätti metsästäjäkurssin ensimmäinen luento-osuus, jossa käytiin läpi johdantoa metsästäjätutkinnon suorittamiseen sekä metsästyslainsäädäntöä. Kurssiin kuuluu vielä kolme luento-osuutta ja sen päätteeksi voi suorittaa kirjallisen metsästäjätutkintokokeen. Näen, että kurssin suorittaminen antaa merkittävää lisäarvoa ja tietoa eduskunnassa aiheeseen liittyviä asioita käsiteltäessä. Eduskunnan käsittelyyn on tulossa mm. aselain ja ympäristönsuojelulain uudistukset, joihin metsästys kytkeytyy.

Keskiviikkona 27.2. osallistuin ulkoasiainvaliokunnan kokoukseen. Siellä kuultiin jälleen asiantuntijoita Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vuonna 2012. Torstaina 28. helmikuuta aihe oli edelleen sama. Perjantaina aiheena sen sijaan oli asiantuntijoiden kuuleminen Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta vuonna 2012. Keskiviikon täysistunnossa hyväksyttiin hallituksen esitykset eduskunnalle laeiksi tasavallan presidentin palkkion alentamisesta sekä vuoden 2009 lääkevahinkokorvausten osittaisesta rahoittamisesta valtion varoista.

Torstaina 28.2. täysistunnossa käsiteltiin edustaja Halla-ahon jättämiä ampuma-aselain muuttamiseen liittyviä laki-aloitteita. Allekirjoitin edustaja Halla-ahon kaikki viisi aloitetta. Niihin voi tutustua tarkemmin täällä.

Torstaina julkaistiin Baltic Rim Economies -katsaus, johon kirjoitin artikkelin. Pan-Eurooppa Instituutin neljännesvuosittain julkaisema englanninkielinen keskustelufoorumi, Baltic Rim Economies, seuraa Itämeren alueen talouskehitystä. Julkaisussa keskusteluun osallistuvat korkean tason julkisen ja yksityisen sektorin päätöksentekijät, akateemisen maailman edustajat sekä useat muut asiantuntijat. Oman kirjoitukseni aihe oli vastavuoroisuuden ja kunkin maan vastuunkannon merkitys Itämeren alueen kehitykselle sekä taloudellisesssa mielessä että ympäristön näkökulmasta. Englanninkielisen kirjoitukseni voit lukea täältä.

Perjantaina 1.3. valtiovarainvaliokunnan kokouksessa keskeisin aihe kokouksessa oli pankkien suora pääomittaminen Euroopan vakausmekanismin (EVM) kautta. Euroopan unionin on lähiaikoina ratkaistava, pelastetaanko Kyproksen pankit muiden EU-maiden tuella. Ennen kesää maksuun lankeaa 1,4 miljardin lainaerä, josta maa ei yksinään selviä. Kokonaisuudessaan Kyproksen tukipaketin odotetaan olevan noin 18 miljardia. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä käsitteli asiaa ja päätti yksimielisesti vastustaa saarivaltiolle myönnettävää pankkitukea. Euromaa Kypros on valtio, jossa pestään venäläistä likaista rahaa ja joka on käytännössä veroparatiisi euroalueen sisällä.

Muita aiheita valtiovarainvaliokunnan kokouksessa olivat komission ehdotus yhteisen strategiakehyksen mukaisiksi yhteisiksi säännöiksi sekä koheesiopolitiikan asetusehdotuksiksi ohjelmakaudelle 2014–2020, laki makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta annetun lain muuttamisesta, Portugalin ja Irlannin paluu velkakirjamarkkinoille, valtiontalouden tarkastusviraston erilliskertomus eduskunnalle sekä EU:n talous- ja finanssipolitiikkaan liittyvä Ecofin-informaatio.

Perjantaina kävin Perussuomalaisten Nuorten järjestämässä Monikulttuurisuuden kasvot -seminaarissa, mutta en toisen iltamenon vuoksi ennättänyt viipyä loppuun asti. Paneelissa olivat mukana Jussi Halla-aho (ps), Wille Rydman (kok), Nasima Razmyar (sd) ja Husein Muhammed (vihr). Juontajana toimi Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Simon Elo. Seminaarin taltioinnin voi katsoa täältä.

Lauantaiaamuna hyppäsin junan kyytiin ja matkustin Nivalaan. Juhlimme siellä perheen parissa mummuni 86-vuotissyntymäpäiviä. Kävimme porukalla ulkona syömässä ja illalla kahvittelimme kotosalla herkkujen ääressä. Pieniä, ihania arjen hetkiä, joista saa voimaa jokaiseen päivään.

Sunnuntain 3.3. kohokohta oli ensimmäinen vierailu nivalalaisella kummimaatilallani. Uudehkossa pihattonavetassa käyskentelee lypsykarjaa minkä lisäksi viljellään omaa ja jonkin verran myös vuokrattua maata. MTK:n kummimaatilatoiminta pyrkii saattamaan yhteen maatalousalan yrittäjiä ja kansanedustajia. Kansanedustajat ja yrittäjät tapaavat ja pitävät muutoin yhteyttä ajankohtaisista maatalouteen liittyvistä kysymyksistä. Toiminnan tavoitteena on ajantasaisen, puolueettoman ja poliittisesti kytkeytymättömän tiedon lisääminen. Vaikka olen itse kasvanut maaseudulla, suora linkkini maanviljelijän arkeen katkesi silloin, kun isovanhempani luopuivat lehmistään ja jäivät eläkkeelle parikymmentä vuotta sitten. MTK:n kautta saamani nivalalaisen kummitilan nuoret yrittäjät antavat nyt minulle erinomaisen mahdollisuuden nähdä nykypäivän maatalousyrittäjän arkea ja kuulla sen haasteista ja mahdollisuuksista. Molempia todellakin on, sen jo ensimmäinen käyntini tilalla osoitti. Haasteisiin on tartuttava ja mahdollisuuksista otettava kaksin käsin kiinni. Maaseutu ja kotimainen ruuantuotanto ovat osa perintöämme, merkittävä tekijä maamme kehittymisessä ja niiden on oltava mahdollisia myös tulevaisuudessa.

Maanantaina 11.2. Varsinais-Suomen kansanedustajat oli kutsuttu vierailemaan Turun kristillisellä opistolla ja sen jälkeen tapaamaan OAJ:n varsinaissuomalaista aluejärjestöä. Kristillisellä opistolla keskusteltiin vapaan sivistystyön rahoituslain epäkohdista, jotka hankaloittavat toimintaa. Lisäksi esiin nousi mm. kotoutusmiskoulutus, jonka pirstaleisuus mutkistaa asioita myös kansanopistoilla, jotka ovat merkittävä tekijä maahanmuuttajien kielikoulutuksen toteuttajina. Opettajien edustajat kertoivat nykypäivän kouluelämän haasteista, kuten tietoteknisistä vaatimuksista, opettajien koulutustarpeista, koulujen järjestyshäiriöistä sekä siitä kaikista tärkeimmästä eli nuorten syrjäytymisestä, josta opettajat kantavat suurta huolta. Saimme paljon hyvää, ajankohtaista ja käytännöllistä tietoa opetusalan nykytilasta. Raha-asiat mainittiin oikeastaan vain sivulauseissa, sillä fokus oli konkreettisissa ideoissa, joita voisi lainsäädännön tasolla tarkastella.

Tiistaina 12.2. pidettiin valtiopäivien avauskeskustelu pääministerin ilmoituksen johdosta. Avauskeskustelun aiheena oli “Hallituksen politiikka vuonna 2013 ja keskeisimmät eduskunnalle annettavat esitykset”.

Oppositiojohtajat ja pääministeri kävivät väittelyn eduskunnan valtiopäivien avauskeskustelussa. Timo Soini kysyi Jyrki Kataiselta onko hän tyytyväinen niihin EU-sopimuksiin, joita EU ei edes itse noudata, esimerkiksi ei tukipaketteja -sääntöön. Soinin mielestä asiasta olisi syytä kysyä kansalta. ”Pelottaako, että kansa äänestää väärin, vai miksi ei siitä saisi kerran sukupolvessa äänestää?” Soini tivasi Kataiselta. EU on nyt jotakin muuta kuin se oli Suomen siihen liittyessä. Tuolloin 56,9 % kansanäänestyksessä äänestäneistä äänesti EU-jäsenyyden puolesta, joten jäsenyyttä vastustaneidenkin osuus oli merkittävä. Iso-Britanniassa pääministeri Cameron on luvannut järjestää kansanäänestyksen EU:sta mikäli konservatiivit voittavat vaalit vuonna 2015. Sitä ennen Cameron pyrkii neuvottelemaan Iso-Britannialle toimivammat jäsenyysehdot.

Ulkoasiainvaliokunnassa jätimme valiokunnan puheenjohtaja Soinin kanssa eriävän mielipiteen päätökseen Suomen osallistumisesta Atalanta-operaatioon, eli alussuojausosastojen lähettämisestä.
Vastustimme asiaa, koska Suomen puolustusvoimien päätehtävä on oman maan suojaaminen ja nykyisessä taloudellisessa tilanteessa panostukset tulisi kohdistaa kotimaahan. Lisäksi on huomioitava, että ruoka-avun perillepääsy on kyseenalaista merioperaatiosta huolimatta. Apu päätyy helposti vääriin käsiin, kun se on siirretty maihin, eikä sitä enää suojata erikseen.

Keskiviikkona 17.2. iltapäivällä eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin perussuomalaisten ja vasenryhmän välikysymystä hallituksen talous- ja teollisuuspolitiikasta. Perussuomalaisten esittelypuheenvuoron käytti Jari Lindström. Lindström kysyi, ollaanko hallituksessa sitä mieltä, että valtiolla on vain sivustaseuraajan rooli. Hän totesi että perussuomalaiset eivät luota hallitukseen, koska sen talouspolitiikalta on pudonnut pohja pois.

Kaj Turusen pitämän puheenvuoron mukaan hallitukselta puuttuu rohkeus uskoa Suomeen. Perussuomalaisten mielestä valtion on kyettävä ottamaan lisää rahoitusriskiä kannettavakseen vientiteollisuutemme kilpailukyvyn turvaamiseksi. Näin ollen Finnveran ja Suomen Vientiluoton luotonantosäädöksiä on järkiperäistettävä, jotta ne voivat tehdä maamme kokonaisedun mukaisia päätöksiä. Sain parituntisen debatin päätteeksi yhden keskustelupuheenvuoron, jossa kiinnitin huomiota Turun ja Varsinais-Suomen sekä koko maan heikkoon työllisyystilanteeseen, joka on kaukana hallituksen itselleen asettamista hallitusohjelmatavoitteista. Lisäksi muistutin vasemmistoliittoa siitä, että sen on helppo istua hallituksessa siunaamassa Suomen työllisyyden lyömistä, kun sen kannatus työväen piirissä on Ylen helmikuisen mittauksen mukaan lähes marginaalista. Käytin myös puheenvuoron puhujapöntöstä myöhemmin illalla, ja tuon puheen voit lukea tästä linkistä.

Torstaina 14.2. tapasin aamupäivällä Animalian edustajia. Heidän vierailunsa aiheena oli kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämisestä, joka tullee eduskunnan käsittelyyn tänä vuonna. Asia on vaikea, eikä mielestäni vähiten siksi, että eläinten paikka ei ole ensisijaisesti pienessä häkissä, joka estää lajinomaisen käyttäytymisen. Toisaalta turkiksia tuotetaan muualla maailmassa oloissa, joiden kauheutta on vaikea edes kuvitella. Suhtautuminen eläimiin ja eläinten kohtelu on esimerkiksi suuressa turkistuottajamassa Kiinassa täysin ala-arvoista. Toisaalta ei ole kestävää sallia ja edistää epäeettistä toimintaa vain sillä perusteella, että sitä tehdään joka tapauksessa jossain muualla. En usko, että minunkaan ääneni voimalla turkistarhausta vielä kiellettäisiin, mutta todennäköisesti niin tullaan tekemään joskus tulevaisuudessa muutaman Euroopan maan aloittamissa jalanjäljissä. Vaikeat asiat kypsyvät hitaasti ja pitkään, mutta prosessin loppupäässä odottaa usein parempi tilanne ja sen eteen pitää sietää takapakkeja ja nähdä vaivaa – ja olla kärsivällinen.

Torstai-iltapäivänä sain vieraita Nivalan MTK:sta. Läsnä olivat myös edustajat Kurvinen (kok.) ja Maijala (kesk.). Kuulimme maatalousyrittäjien huolia elinkeinonsa ja koko suomalaisen ruuantuotannon puolesta. Huomio kohdistui ympäristömääräyksiin, sukupolvenvaihtoihin, pellon varallisuusveroarvoon ja byrokratian raskauteen. Tapaamisen päätteeksi pyysin erikseen mahdollisuutta päästä tutustumaan nykyaikaiseen maanviljelyyn ja karjankasvatukseen, kun käyn perheeni luona Nivalassa, ja olenkin sittemmin saanut kuulla että saan Nivalasta oman kummitilan. Kummitila-toiminnalla MTK ja maanviljelijät pyrkivät jakamaan puolueetonta ja ajantasaista tietoa maatalouden tilasta ja näkymistä. Kummitilan yrittäjät sekä kummiedustaja tapaavat kerran pari vuodessa ja vaihtavat myös ajatuksia sähköpostitse. Mukavaa päästä toimintaan mukaan, ja aikaakin on vielä ihan mukavasti, kun vaalikautta on reilut puolet jäljellä.

Eduskunnan suullisella kyselytunnilla käsiteltiin mm. sairaanhoitajien työ- ja palkkausolosuhteita perussuomalaisten edustaja Jurvan kysymyksen johdattelemana. Perussuomalaisten edustaja Niikon lakialoitetta terveydenhuollon työntekijöiden omantunnonvapaudesta käytiin läpi lähetekeskustelussa suullisen kyselytunnin jälkeen. Aloitteen tarkoitus on taata terveydenhuollon työntekijöille omantunnonvapaus eettisin perustein kieltäytyä avustamasta tai suorittamasta raskauden keskeyttämistä. Euroopan neuvoston Parlamentaarinen yleiskokous toteaa, että terveydenhuollon työntekijöillä on oltava oikeus ilman mitään sanktioita tai syrjintää kieltäytyä tekemästä toimenpidettä, joka on heidän vakaumuksensa vastainen. Päätöslauselman 1763 (2010) mukaan neuvoston jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että terveydenhuollon toimijoiden oikeutta omantunnonvapauteen kunnioitetaan. Suurimmassa osassa Euroopan neuvoston jäsenmaita, Suomi ja Ruotsi pois lukien, tämä oikeus onkin hoitohenkilökunnalle taattu.

Perjantaina 15.2. äänestimme täysistunnossa välikysymyksen yhteydessä jättämästämme epäluottamusehdotuksesta. Hävisimme äänestyksen, kuten odottaa sopii, mutta yhtä kaikki keskustelu aiheen tiimoilta oli moniulotteista ja konkreettistakin, ja toivottavasti sen seurauksena edelleen avoinna oleva TUI-alusten rahoitus Turun telakalla saadaan ratkaistua pikaisesti ja myönteiseen suuntaan.

Perjantaina olin aamulla kuulemassa meppimme Sampo Terhon kuulumisia europarlamentista. Terho antoi läsnä olleille edustajillemme, avustajille ja ryhmäkanslian henkilökunnalle katsauksen myös hiljattain julkaisemastaan raportista, jossa Terho esitteli ajankohtaisia taloudellisia haasteita ja ratkaisumallejaan niihin. Hyvä, että keskusteluun tuodaan uusia, ennakkoluulottomia ja rohkeita elementtejäkin. Niitä tarvitaan aina ja yhteisen pohdinnan ja laajemman analyysin tuloksena ideoista rakentuu suurempia, käytäntöön saakka vietäviä kokonaisuuksia.

Perjantaina tapasin päivällä edustaja Ruohonen-Lernerin kanssa kehityspoliittisen toimikunnan jäseniä. Perussuomalaisten linja kehitysapuun on kriittinen sen vaikuttavuuden ja tehokkuuden osalta. Kehitysavun bkt-tavoitteena on mielestäni oltava 0 %, sillä kehitysavun tarkoitushan on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Suomen hallitus pyrkii nostamaan kehitysavun 0,7 %:iin bkt:sta, mutta sen sijaan olisi mielestäni keskityttävä tekemään vähemmällä enemmän ja paremmin – kuten kaikissa säästöjen kohteina olevissa toiminnoissa joudutaan tekemään – ja löytämään uusia keinoja kehitysavun rahoittamiseen. Yksi keino olisi vapaaehtoinen, henkilökohtainen maksu.

Viikonloppuna osallistuin salolaisen kansanedustajan Pertti Hemmilän (kok.) XV valtiopäiväjuhliin, joihin eduskunnan tervehdyksen toi puhemies Heinäluoma. Kokoomuksen ryhmäjohtaja Orpo tervehti ryhmätoveriaan ryhmänsä ja myös pääministeri Kataisen puolesta. Hemmilä ilmoittautui juhlan kuluessa ehdokkaaksi eurovaaleihin 2015. Tämä olikin hyvä muistutus siitä että nekin poliittiset skabat lähestyvät! Euroopan parlamentissa päätetään hurja määrä meidän arkielämäämme vaikuttavia asioita, joten nyt onkin jo hyvä aika alkaa herätellä ihmisiä tuleviin vaaleihin ja äänestämiseen. Eurovaaleissa äänestysaktiivisuus on kautta Euroopan aika heikoissa kantimissa, kun asian pitäisi olla ehdottomasti juuri päinvastoin.

Sunnuntaina kävin tutustumassa pari päivää aiemmin avattuun Body Worlds -näyttelyyn Vantaan Heurekassa. Näyttely oli oivaltava ja hyödynsi ihmiskehoa monipuolisella tavalla. Näyttelyn seinätiloihin oli lisätty runsaasti tietoa fysiologiasta ja myös ajatelmia elämän kulusta. Näyttelyn parasta antia olikin mielestäni muistutus siitä, miten kovalla koetuksella sydämemme on stressin, pahan mielen ja surun seurauksena. Ikävät asiat kirjaimellisesti sairastuttavat. Plastinoitujen ruumiiden ja elimien käyttö näyttelyesineinä on myös jotain uutta ja erilaista, kannattaa käydä näyttely katsomassa!

Ensimmäinen täysistuntoviikko vuonna 2013 takanapäin. Ja itse asiassa tätä kirjoittaessani uusi viikko on jo ihan kulman takana. Edessä on esimerkiksi valtiopäivien avauskeskustelu ja välikysymys hallituksen työllisyys- ja talouspolitiikassa. Viikolla 6/2013 eduskunnassa tapahtui kuitenkin seuraavaa:

Maanantaina 4.2. eduskunnan toiseksi varapuhemieheksi valittiin perussuomalaisten Anssi Joutsenlahti. Joutsenlahti sai äänestyksessä 114 ääntä. Hän on toiminut myös aiemmin toisena varapuhemiehenä. Joutsenlahden yllätysvastaehdokkaaksi asettui keskustan Mari Kiviniemi, joka keräsi 49 ääntä. Toisen varapuhemiehenvaalissa oli ensi kertaa tarjolla kilpaileva ehdokas. Kilpailevan ehdokkaan asettaminen varapuhemiesvaalissa on poikkeuksellista, sillä perinteisesti puhemiehistön paikat on jaettu herrasmiessopimuksella kolmen suurimman puolueen kesken. Eduskunnan puhemiehenä jatkaa Sdp:n Eero Heinäluoma ja ensimmäisenä varapuheenjohtajana kokoomuksen Pekka Ravi. Heinäluoma sai kohtuullisen määrän protestiääniä eli tyhjiä äänestyslippuja. Heinäluomaa on kritisoitu puheenvuorojen jakamistavasta sekä liiasta politikoinnista.

Tiistaina 5.2. tasavallan presidentti tervehti eduskuntaa ja julisti valtiopäivät avatuksi, minkä jälkeen eduskunnan puhemies vastasi avauspuheeseen eduskunnan puolesta. Tilaisuuden jälkeen osallistuin puhemiehen vastaanotolle Valtiosalissa.

Keskiviikkona 6.2. keskusteltiin turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta. Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron käytti puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö. Hänen mukaansa Suomen kuuluu olla sotilaallisesti liittoutumaton ja huolehtia itse omasta puolustuksestaan. Euroopan unionin jäsenyyskään ei Lissabonin sopimuksesta huolimatta tarjoa Suomelle kriisitilanteessa turvaa.

Pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä puhuttaessa on selvitettävä mitä konkreettista rauhan ajan pohjoismainen puolustusyhteistyö meille kriisin sattuessa voi antaa. Perussuomalaiset kannattaa yhteistyötä, oli se sitten harjoitusta, koulutusta, kykyjen kehittämistä tai materiaalihankintoja, jos se aidosti hyödyttää Suomea.

Suomen on joka tapauksessa otettava huomioon, että samaan aikaan kun Ruotsi, Norja, Venäjä kuin Virosin kasvattavat puolustusbudjettejaan, ei hallitus selonteossakaan kyennyt muodostamaan yhteistä kantaa siihen, mikä on puolustusmäärärahojen taso vuoden 2015 jälkeen. Perussuomalaiset kannattavatkin puolustusmäärärahojen korottamista vähintään puolustushallinnon edellyttämällä tavalla Suomen puolustuksen tulevaisuuden turvaamiseksi, sillä turvallisuuden takaaminen on valtion tärkein tehtävä.

Torstain 7.2.  kyselytunnilla perussuomalaisten kysymys käsitteli susi- ja suurpetokysymyksiä. Liian lähelle ihmistä tulevat sudet huolettavat ja pelottavat eri puolilla Suomea. Kyselytunnin jälkeen jatkuvassa täysistunnossa kommentoin hallituksen esitystä eduskunnalle pikavippeihin liittyviksi laeiksi. Puheenvuorossani korostin huolestuttavia seikkoja sen osalta, miten paljon pikavippejä otetaan. Pikavipit ovat mielestäni huolestuttavia siksi, että ne ovat niin monille yksi tapa hoitaa omaa talouttaan, kun sitä pitäisi jokaisen kyetä tässä yhteiskunnassa hoitamaan työnteolla, vastuullisella rahan käytöllä ja tietenkin tarvittaessa yhteiskunnan tuen kannustamana. Onkin hyvä, että pikavippitoimintaa pyritään nyt sääntelemään luotonantajien osalta vastuullisempaan suuntaan ilman että kielletään yritystoimintaa. Erityisesti nuorille ei saa luoda helpon rahan ja lyhyen tähtäimen harhakuvaa rahansaantikeinoissa, joiden talousvaliokunnan mietinnössäkin mainitaan olevan erityisen ongelmallisessa tilanteessa pikaluottojen käytössä. Pikaluottojen velkaongelmista pitäisi kerätä systemaattista tilastoaineistoa, jotta perusteet reagoida olisivat suoraviivaisemmat sitten, jos nämäkään lainmuutokset eivät kuitenkaan saa aikaan suotuisaa kehitystä.

Perjantaina 8.2. puolustusvaliokunnan perussuomalaiset ja vasen ryhmän edustaja jättivät valiokunnan kokouksessa eriävän mielipiteen, kun käsittelyssä oli Suomen osallistuminen EUNAVFOR Atalanta -operaatioon, jonka päätehtävänä on itsenäisten alussuojausosastojen avulla turvata Maailman elintarvikeohjelman (WFP) rahtikuljetukset Somaliaan. Eriävässä mielipiteessä muistutetaan, että merirosvot eivät kaappaa ruoka-aluksia merellä vaan antavat niiden saapua maihin, jossa lasti usein ryöstetään ja myydään edelleen sodankäynnin rahoittamiseksi. Siksi Suomen osallistumisella operaatioon ei ole erityisempää vaikutusta Somalian sisällissotaan. Perussuomalaisten ja Vasenryhmän mielestä Suomen puolustusvoimien päätehtävä on oman maan suojaaminen. Atalanta-operaatioon ollaan surutta upottamassa lähes viisi miljoonaa euroa, vaikka ne rahat tarvittaisiin kipeästi kotimaassa. Esimerkiksi reserviläisten koulutus kaipaa välittömiä lisäpanostuksia.

Perjantaina perussuomalaiset ja vasen ryhmä jättivät välikysymyksen hallituksen työllisyys- ja talouspolitiikasta. Olin mukana jättämässä välikysymystä edustaja Lindströmin, edustaja Turusen ja edustaja Yrttiahon kanssa. Välikysymyksen jälkeen pidimme tiedotustilaisuuden perussuomalaisten ryhmähuoneessa.

Yksi tärkeä osa välikysymystä on laivanrakennusteollisuus ja Turun telakan osa siinä. Hallituksen kieltäydyttyä lainoittamasta telakkaa 50 miljoonalla eurolla se menetti Royal Caribbeanin risteilijätilauksen. Tällä hetkellä liipasimella ovat TUI-alukset. Suomen on turvattava myös perusteollisuutensa, sillä tarvitsemme vientiin sekä isoja että pieniä tuotteita. Yksistään toisiamme palvelemalla ja julkista sektoria paisuttamalla emme pärjää.

Mikään ei ole ilmaista. Jokin asia voi olla käyttäjälleen maksuton, mutta ei kenellekään ilmainen. Joku maksaa aina. Korkeakouluopiskelu on opiskelijoille Suomessa pääsääntöisesti maksutonta, pois lukien meneillään olevat ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden lukukausimaksukokeilut muutamassa korkeakoulussa. Opiskelijat maksavat nimellistä korvausta ylioppilas- tai opiskelijakuntiin kuulumisesta, mutta varsinaisesta opiskelusta heiltä ei peritä maksua. Tässä mielessä Suomi on aika poikkeuksellinen maa maailmassa paitsi kantaväestön opiskelumahdollisuuksien niin erityisesti ulkomailta tulevien opiskelijoiden osalta.

Ennen joulua 119 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta saapuville tutkinto-opiskelijoille asetettavista lukukausimaksuista viritti runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan. Lakialoitteessa esitetään, että Suomen korkeatasoinen koulutusjärjestelmä voitaisiin kehittää vientituotteeksi ja että lukukausimaksuja voitaisiin periä ulkomailta Suomeen koko tutkintoa suorittamaan tulevilta opiskelijoilta. Lakialoitteella ei ole mitään tekemistä opiskelijavaihdon kanssa, joka perustuu vastavuoroisuuteen eri maiden ja opinahjojen välillä. Lakialoitteen mukaan Suomeen valmistumisensa jälkeen töihin jäävä henkilö voisi vähentää verotuksessa maksamansa lukukausimaksut kokonaisuudessaan. Lisäksi lakialoitteessa esitetään kehitysyhteistyövaroista rahoitettavan stipendijärjestelmän luomista, jonka kautta kehitysmaista tulevien köyhien, mutta lahjakkaiden opiskelijoiden tutkinto-opiskelu voitaisiin turvata. Lakialoitteessa korostetaan, että lukukausimaksuista saatavat tulot tulee käyttää yliopistojen ja ammattikorkeakoulun oman toiminnan kehittämiseen. Korkeakouluopiskelun tulee jatkossakin olla maksutonta suomalaisille, sillä se on tärkeä elementti mahdollisuuksien tasa-arvon ylläpitämisessä kaikille suomalaisille taustasta riippumatta. Maksuttomuus koskee luonnollisesti vain suomalaisia, koska koulutus rahoitetaan suomalaisella työllä.

Lakialoitteen jättämisen jälkeen tiettävästi ainakin kaksi sen alun perin allekirjoittanutta kansanedustajaa on vetänyt nimensä pois. Aloite ja siitä seurannut uutisointi on tuottanut runsaasti yhteydenottoja kansanedustajille pääsääntöisesti eri opiskelijajärjestöiltä kotimaasta, mutta myös ulkomailta. Lakialoitetta vastaan on käytetty eri tahojen kannanotoissa ja blogikirjoituksissa muun muassa seuraavia argumentteja:

- se uhkaa suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymistä

- se uhkaa työvoiman saantia maahamme

- Suomeen jäisi vähemmän korkeakoulutettuja osaajia

- Suomessa on pulaa osaavasta työvoimasta

- maksuton koulutus on vetovoimatekijä

- Suomi tarvitsee ulkomaalaisia työntekijöitä heikkenevän huoltosuhteen vuoksi

- ”Ulkomaalaisten opiskelijoiden hylkiminen haiskahtaa silkalta rasismilta”.

Suomalaisena, ihan tavallisesta suomalaisesta perheestä tulevana, mutta paljon matkustelleena ja ulkomailla asuneena minua joskus risoo loputon vetoaminen Suomen tarpeeseen kansainvälistyä. Suomalaiset ovat korkeasti koulutettuja, he opiskelevat ja kykenevät myös käyttämään eri kieliä. Suomalaisilla on käytettävissään maailman huippuluokkaa olevat viestintävälineet ja heillä on rajaton pääsy tietoon. He voivat ilmaista itseään ja kyseenalaistaa saamansa tiedon. Suomalaiset matkustelevat paljon. Jotkut lomailevat useita kertoja vuodessa tai lähtevät pitkille kulttuurimatkoille. Joidenkin pitää säästää vuosikausia haaveena ollutta ulkomaanmatkaa varten. Toisilla on jopa kakkosasunto ulkomailla. Useimmat suomalaiset lähtevät mielellään katsomaan muita maita silloin kun se on mahdollista. Suomalaiset ovat paitsi kiinnostuneita niin myös tietoisia siitä mitä muualla maailmassa tapahtuu. Suomessa asuu, opiskelee ja työskentelee ulkomaalaisia lukemattomista eri maista ja ulkomaalaisten tai ulkomaalaistaustaisten määrä maassamme kasvaa koko ajan. Vastaavasti suomalaiset muuttavat ulkomaille joko väliaikaisesti tai pysyvästi asumaan, opiskelemaan ja työskentelemään. Jotkut tulevat Suomeen tai lähtevät Suomesta ihmissuhteiden vuoksi. Eivätkö Suomi ja suomalaiset ole kansainvälisiä? Mikä on kansainvälisyyden mittari ja mittayksikkö? Milloin Suomi, sen korkeakoulut tai suomalaiset ovat riittävän ja aidosti kansainvälisiä, niin että kansainvälistymistä ei enää tarvitse erikseen lisää vaatia? Onko Suomessa tällä hetkellä jotain esteitä, jotka estävät vapaaehtoisuuden pohjalta tapahtuvan kansainvälistymisen? Onko esimerkiksi yhdysvaltalaisilla tai englantilaisilla yliopistoilla kansainvälistymisongelmia kymmenientuhansien eurojen lukukausimaksujen takia?

Koulutuskeskustelussa on nähtävillä samankaltainen asioiden sekoittaminen kuin maahanmuuttokeskustelussa. Kaikille maksutonta yliopisto-opiskelua puolustetaan määräajassa valmistuneilla ja omalle alalleen työllistyneiden esimerkillä. Logiikka on aivan sama millä nykyistä kouluttamattomien ja omallakin kielellään luku-, kirjoitus- ja laskutaidottomien maahanmuuttoa puolustellaan muutamalla liki parisataa vuotta sitten maahan tulleella liikemiehellä (Fazer, Finlayson jne). On erilaisia opiskelijoita erilaisista lähtökohdista. Uuden lakialoitteen mukaan Suomeen jäävät opiskelijat saavat vähentää opiskelun kustannuksia verotuksessa. Näin Suomeen tuleville todellisille opiskelijoille ja työntekijöille ei mikään käytännössä muutu. Ne jotka tulevat vain ottamaan Suomesta koulutuksen ja suuntaavat sen jälkeen toisille työmarkkinoille, ovat luonnollisesti velvollisia maksamaan saamastaan palvelusta.

Maksuton korkeakoulututkinto voi olla se ainoa vetovoimatekijä, jonka vuoksi henkilö saapuu Suomeen. Maksuton koulutus nähdään otettavissa olevana etuna, josta on hyötyä palattaessa kotimaahan tai siirryttäessä johonkin toiseen maahan, jossa työllistymisen mahdollisuudet tai muut odotukset elämän osalta vastaavat paremmin omia toiveita tai käsityksiä. Suomi on hyvä maa, mutta ei se ole mikään autuaaksi tekevä onnela, jossa jokainen automaattisesti viihtyisi tai haluaisi olla. Useimmat ihmiset viihtyvät hyvin kotonaan, perheidensä, ystäviensä ja tuttujen asioiden, itselleen läheisen kulttuuriympäristön piirissä. Kuka tahansa voi rakentaa mielekkään elämän Suomeen, mutta aivan yhtä hyvin täällä väliaikaisesti esimerkiksi opiskelemassa ollut voi kaivata kotiinsa ja palaakin sinne heti kun se on mahdollista.

Ulkomaalaisten opiskelijoiden houkuttelu tai saaminen Suomeen maksuttoman koulutuksen perusteella on kyseenalaista myös joidenkin lähtömaiden kannalta. Kehittyvät maat tarvitsevat koulutettuja osaajia rakentamaan nousevia, mutta vielä monien haasteiden kanssa kipuilevia yhteiskuntia. Tarvitsevatko nämä maat osaajia vähemmän kuin Suomi? Lakialoitteen sisältämä ehdotus kehitysyhteistyövaroista rahoitettavien stipendien kohdentaminen kehittyvistä maista tuleville on mielestäni rakentava ehdotus, jonka kautta voisimme tukea köyhempien maiden väestön koulutusta. Heidän saamallaan osaamisella ja koulutuksella on eittämättä käyttöä kotimaiden olojen kehittämisessä.  Sama problematiikka liittyy työperäiseen maahanmuuttoon, jota Suomessakin halutaan edistää. Toki muihin maihin töihin jäävät lähettävät rahaa kotimaihinsa, mutta pelkillä rahansiirroilla yhteiskunnat eivät pääse eteenpäin. Tarvitaan tietoa ja koulutusta ja koulutettuja henkilöitä jakamaan osaamistaan eteenpäin.  Myös opettajavaihdon lisääminen ja kehittäminen opiskelijavaihdon lisäksi olisi hyvä askel.

Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO on Express 2/2012 -katsauksessaan selvittänyt jäävätkö ulkomaalaiset korkeakouluopiskelijat Suomeen valmistuttuaan.  Katsauksen tiedot perustuvat Tilastokeskuksen aineistoihin vuonna 2007 Suomessa korkeakoulututkinnon suorittaneisiin, sekä suomalaisiin että ulkomaalaisiin. Tilastot eivät erottele sitä onko henkilö tullut Suomeen varta vasten opiskelemaan vai onko ulkomaan kansalainen asunut muista syistä Suomessa jo pidemmän aikaa ennen opiskelun aloittamista. Katsauksessa todetaan, että 73 % valmistumisensa jälkeen Suomeen jääneistä ulkomaan kansalaisista on työssä vuosi valmistumisensa jälkeen. Kaikista ulkomaalaisista tutkinnon suorittaneista Suomeen on jäänyt ja työllistynyt 49 %.  Tilasto ei kuitenkaan kerro ovatko henkilöt työllistyneet koulutustaan vastaavaan työhön vai – ja tästä sanavalinnasta CIMOlle erittäin iso miinus – ”hanttihommiin”. Toivottavasti CIMO voisi jossakin yhteydessä avata mikä on CIMOn käsitys hanttihommasta.

Ulkomaalaisten opiskelijoiden saamisen tärkeyttä Suomeen huoltosuhteeseen vetoamalla ontuu hieman. Työssä olevien määrää tulee verrata paitsi lapsiin ja eläkeläisiin niin myös muihin työn ulkopuolella oleviin, sillä elatussuhde, tai taloudellinen huoltosuhde, kertoo tilanteesta tarkemmin. On täysin yhdentekevää montako työikäistä lapsiin tai eläkettä nauttiviin verrattuna meillä on, jos työikäiset eivät ole työssä vaan itse erilaisten tulonsiirtojen kohteina.

Korkeakouluopiskelijoista puhuttaessa on huomioitava se, että akateemisten työttömien määrä Suomessa on nousussa. Lokakuussa 2012 akateemisia työttömiä oli 20 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Uusimmasta työllisyyskatsauksesta marraskuulta 2012 käy ilmi, että työttömyys on lisääntynyt vuoden takaisesta ja avoimien työpaikkojen määrä vähentynyt samana aikana. Työvoimatoimistoissa oli marraskuun lopulla 256 800 työtöntä työnhakijaa, mutta yhteensä 472 400 työnhakijaa – lähes puoli miljoonaa ihmistä! Suomessa on jankutettu lähestyvästä työvoimapulasta jo vuosia. Kun lähes puoli miljoonaa Suomessa asuvaa ihmistä hakee työtä, lienee aiheellisempaa puhua työn puutteesta.

Maahanmuuton lisäämistä Suomeen perustellaan esimerkiksi henkilöstön tarpeella terveydenhuoltoalalla erityisesti kun Suomi ikääntyy, mikä ei kuitenkaan huomioi sitä tosiasiaa, että kaikki maahanmuuttajat tai Suomeen opiskelemaan tulevat eivät sovellu tai halua hoitoalalle, kuten eivät kaikki suomalaisetkaan. Suomen työmarkkinat ovat tällä hetkellä haasteelliset, sillä työttömyyden ennustetaan edelleen kasvavan. Ei ole mitenkään eriskummallista, että suomen kieltä osaamattomien työllistyminen on vielä hieman haasteellisempaa. Silloin kun et puhu sen maan kieltä, jossa asut, tilanteesi on väistämättä vaikeampi kuin paikallisväestön. Ei tässä ole mitään outoa. Suomalainen kohtaa saman tilanteen, jos lähtee kielitaidottomana kilpailemaan samasta työpaikasta vastaavat taidot omaavan paikallisen kanssa jossakin muussa maassa. Kilpailluilla työmarkkinoilla eivät vallitse mitkään villit luonnon lait, vaan työnantajat pyrkivät löytämään parhaimman työntekijän hakijoista. Tällöin väistämättä moni muu joutuu pettymään. Reilu viikko sitten Hesarin jutussa reilu viikko sitten kerrottiin, että eräs yritys Helsingissä oli saanut toimistotyöhön 650 hakemusta. Näistä 650 hakijasta on löydettävä se yksi ainoa paras jollakin sapluunalla. Suomessa on järjestettävä ulkomaalaisille opiskelijoille ja muille maassa oleskeleville suomen kielen koulutusta nyt ja tulevaisuudessa, mutta yksilön omaa vastuuta kielitaidon kartuttamiseen ja kehittämiseen ei pidä sivuuttaa. Kaikkea ei opita pulpetin ääressä, vaan on nähtävä vaivaa oppituntien ulkopuolellakin.

Vasemmistoliiton kansanedustajan Annika Lapintien (tosin perustelematon) heitto siitä, että ulkomaalaisten lukukausimaksut haiskahtaisivat rasismilta, on melkoinen rimanalitus. Rasismi-kortin heittely sinne tänne hyvin heppoisin perustein on omiaan viemään pohjaa siltä keskustelulta, jonka vakava etniseen taustaan tai yksilön fyysisiin ominaisuuksiin perustuva suoranainen syrjintä ihan aiheellisesti ansaitsee, silloin kuin sitä esiintyy. Olen samaa mieltä edustaja Lapintien kanssa siitä, että yliopistojen ja korkeakoulujen tehtävänä on tieteen tekeminen ja sivistyksen jakaminen. Pitääkö suomalaisten yliopistojen ja suomalaisten veronmaksajien jakaa niitä maksutta koko maailmalle? Mielestäni ei.

Asian näkee myös toisesta perspektiivistä kun kysyy itseltään pitäisikö amerikkalaisten veronmaksajien maksaa suomalaisten opiskelu Harvardissa, Berkleyssä tai MIT:ssä?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on toimittanut Valtioneuvoston kansliaan kirjelmän, jossa hän esittää presidentin palkkion leikkaamista viidenneksellä, eli sen palauttamista vuoden 2006 tasolle. Ele on linjassa presidentti Niinistön itsenäisyyspäivän puheen viestin kanssa, jossa hän paheksui ”itsekkyyden ja suoranaisen ahneuden nousua”.

Ahneus on yleismaailmallinen ominaisuus. Sitä esiintyy kaikissa kansoissa, kulttuureissa ja maissa. Palautetaan mieleen pari tuoretta esimerkkiä kotimaastamme. Helsingissä vihreä apulaiskaupunginjohtaja Sauri esitti hiljattain kollegoilleen 10 prosentin palkankorotusta, vaikka johtajien palkkioihin on vuonna 2005 toteutetun edellisen palkankorotuksen jälkeen tehty normaalit tasokorotukset. Saurin esitys ei toteutunut aivan sellaisenaan, vaan Helsingin johtajat saivat tyytyä kuuden prosentin korotukseen. Prosessin on kuvannut tarkemmin kansanedustaja Jussi Halla-aho, joka kuuluu myös palkka-asian käsitelleeseen Helsingin kaupunginhallitukseen. Voit lukea Halla-ahon kuvauksen täältä.

Kotikaupungissani Turussa päätoimisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan palkkiota ollaan nostamassa 10 prosentilla 60 000 eurosta 66 000 euroon. Sen lisäksi muutkin luottamustoimissa olevat saisivat jatkossa lisää rahaa tehtävistään. Turun Sanomat kertoo, että ”Valtuuston puheenjohtajan vuosipalkkio kohoisi 7 000 eurosta 8 500 euroon, varapuheenjohtajien 2 500 eurosta 3 500 euroon. Kaupunginhallituksen varapuheenjohtajien ei enää tarvitsisi sinnitellä 3 500 eurolla, sillä vuosipalkkio nousisi 6 000:een. Kaupunginhallituksen rivijäsenillä nousu olisi 2 000:sta 3 000 euroon.
Lautakuntien ja johtokuntien puheenjohtajille on maksettu tähän saakka 2 000–4 500 euroa vuodessa. Nyt haarukka olisi keskusvaalilautakuntaa lukuunottamatta 4 000–5 500 euroa.
Kokouspalkkiot on nyt jaettu neljään eri palkkioluokkaan. Suuruus on ollut 75–150 euroa per kokous. Nyt luokkia olisi kolme ja palkkiot 90–165 euroa kokoukselta.”

Prosentuaalisesti kaikki yllä mainitut suunnitellut tai jo päätetyt korotukset ovat silmiinpistävän korkeita.

Myös luottamustoimessa tehdystä työstä kuuluu saada korvaus. Kysymys kuuluu, mikä on kohtuullinen korvaus ja mikä on kohtuullinen korotus kohtuulliseen korvaukseen. On muistettava, että luottamustoimeen ei vaadita minkäänlaista muodollista pätevyyttä, koulutusta, kokemusta tai edes osaamista. Luottamustoimessa toimiva henkilö toimii äänestäjien luottamuksen varassa, eikä häntä voi erottaa huonojen päätösten tai veronmaksajille kalliiksi koituvien ratkaisujen seurauksena. Luottamustoimessa olevan jatko on katkolla vaaleissa, jolloin on äänestäjistä kiinni jatkaako henkilö luottamushenkilönä vai ei. Äänestäjän poliittinen muisti on tunnetusti lyhyt.

Työntekijäpuoli puolestaan on tottunut yleiskorotuksiin, jotka ovat parhaimmillaankin muutamia prosentteja jaettuna usealle eri vuodelle. Toisaalta, on olemassa aloja, joita eivät sido mitkään alakohtaiset työehtosopimukset, jolloin työntekijät eivät ole myöskään automaattisesti oikeutettuja minkäänlaisiin palkankorotuksiin. Samanaikaisesti ihmisten ostovoima polkee paikoillaan tai jopa heikentyy, kun elämisen kustannukset nousevat ja verotus kiristyy. Erityisesti vasemmistoliiton hehkuttama hallituksen tekemä 100 euron korotus perusturvaan jäi monelta 25 euroon. Vasemmistoenemmistöisen hallituksen tekemä yleisen arvonlisäveron korotus tämän vuoden alusta syönee indeksitarkistusten jälkeenkin oman osansa tuosta ruhtinaallisesta kädenojennuksesta yhteiskuntamme heikompiosaisille. Raha on siis laitettu jälleen järkevästi kiertoon ottamalla yhdestä taskusta ja siirtämällä se saman tien toiseen.

Yritysjohtajien palkankorotukset ovat aivan omaa luokkaansa. Ilta-Sanomat listasi tänään 3.1.13 muutamia suomalaisia yritysjohtajia, joiden palkkoihin on tullut vuodessa jopa 50 prosentin korotus. Tämä on paljon, kun palkat ovat valmiiksi jo miljoonaluokkaa. Yritysjohtajilla on toki päinvastoin kuin poliitikoilla jonkinlainen suora vastuu onnistumisestaan ja epäonnistumisestaan, ja potkut voivat olla hyvinkin nopea seuraus möhlimisestä. Toisaalta kultaiset kädenpuristukset eivät aiheuta työnsä menettävälle johtajalle välitöntä tuskaa toimeentulon menetyksestä.

Tässä yhteydessä on myös hyvä nostaa esille eläkkeet, erityisesti korkeat eläkkeet ja eläkekaton puute. On voitava kysyä, onko kohtuullista että joidenkin henkilöiden eläkkeet ovat kymmeniä tuhansia euroja. Valtionyhtiö Fortumin entinen johtaja Lilius sai yli 40 000 euron kuukausieläkkeen ja Stora Enson entinen toimitusjohtaja muhkeat 57 000 euroa. Onko tämä oikein? Tavallisen ihmisen vuosipalkan suuruiset eläkkeet ovat toki usein yritysten omien järjestelyjen tuloksia, mutta erityisesti kun on kyse valtionyhtiöstä olisi syytä kysyä mitä tällaiset järjestelyt ovat, kuka ne on luonut ja kuka ne on hyväksynyt.

Eilen kokoomuksen kansanedustaja Markku Eestilä esitti Iisalmen Sanomissa, että kansanedustajien ”lomista” voisi leikata. Eduskunta ei kokoonnu tammikuussa, heinäkuussa tai elokuussa lainkaan muuta kuin poikkeustapauksissa, kuten viime vuoden heinäkuussa kävi. Lisäksi sekä keväällä että syksyllä on yksi istuntovapaa viikko. Istuntovapaat eivät tietenkään yksiselitteisesti tarkoita yhdenkään kansanedustajan osalta puhdasta lomailua, vaan päiviin kuuluu monenlaista kansanedustajan työhön liittyvää tehtävää ja valmistautumista. Moni on mukana myös puoluetyössä ja kuntapolitiikassa. Toisilla kansanedustajilla on myös omaa yritystoimintaa, mitä varmasti hoidetaan eri tavoin joka tapauksessa. Se mikä selkeästi puuttuu istuntovapaiden aikana on normaali arjen kokousrytmi, johon osallistumista läsnäolojen seuraamisella valvotaan. On jokaisen kansanedustajan omassa harkinnassa miten istuntovapaan käyttää.

Olen samaa mieltä edustaja Eestilän kanssa siitä että istuntovapaista olisi nipistettävää, ja erityisen kannatettavaa se olisi silloin, jos näin voitaisiin edes hieman tasata asioiden käsittelytahtia ja tehokkuutta eduskunnassa. Viikon parin napsaiseminen sekä tammi- että elokuun istuntovapaalta ei varmaankaan ainakaan aiheuttaisi mitään haittaa. Eestilän ehdotusta on puitu tänään eri lehdissä nimenomaan istuntovapaa-näkökulman kannalta. Sen sijaan Eestilän kommenttia kansanedustajien muista luottamustoimista ei ole juuri huomioitu. Eestilä nosti esille myös sen, että kansanedustajat ottavat itselleen runsaasti muuta työtä esimerkiksi kuntakentältä ryhtyessään johtamaan puhetta kaupunginhallituksissa tai kaupunginvaltuustoissa. Useat kansanedustajat ovat kuntiensa valtuutettuja ja istuntovapaiden aikana aikaa kuluu myös näiden luottamustehtävien hoitamiseen.

Perussuomalaiset esittivät vaihtoehtobudjetissaan 2013 puoluetuen leikkaamista 15 prosentilla, eli 5,1 miljoonalla eurolla. Lisäksi esitimme, että eduskuntaryhmien kanslioiden määrärahoista leikattaisiin 600 750 euroa. Äänestyksessä ennen joulua nämä ehdotukset hävisivät selvin luvuin hallituksen vastustaessa niitä yksituumaisesti. Edellisten eduskuntavaalien jälkeen äkkiköyhtynyt Suomen Keskusta ei myöskään kannattanut esityksiämme. En muista, että näitä(kään) perussuomalaisten säästöesityksiä olisi juuri julkisuudessa noteerattu, mutta mielestäni ne ansaitsisivat oman paikkansa poliitikkojen palkkojenleikkauskeskustelun yhteydessä. Euromääräisesti kyse on kuitenkin isoista summista, miljoonista euroista.

Iltalehti kysyi tänään sähköpostitse edustajilta olisivatko he valmiita leikkaamaan palkkaansa ja minkä verran. Presidentin esimerkistä liikkeelle lähtenyt ajatus palkkojen leikkaamisesta päätynee myös eduskunnan palkkiotoimikunnan käsiteltäväksi. Vastasin Iltalehdelle, että olisin omalta osaltani palkan leikkaamiseen valmis ja että sopiva summa olisi vaikkapa 300 euroa. Minun mielestäni on hyvin vaikeaa arvioida mikä olisi sopiva tai riittävä määrä. On muistettava, että edustajien palkkioita ei koroteta yleiskorotusten mukaisesti, joten yhtä hyvin tämä säästö voitaisiin toteuttaa siten, että seuraavaa korotusta edustajien palkkoihin ei tehtäisi lainkaan, vaan ikään kuin hypättäisiin huonojen aikojen yli ilman erillisiä korotuksia.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on jo ilmoittanut olevansa valmis kansanedustajien palkkojen leikkaamiseen ja luulen vastauksen olevan sama kaikilla. Toivon kuitenkin, että palkka-alekeskustelu ei lähde käsistä niin että sitä ollaan ulottamassa kaikkialle. On töitä, joista maksettava korvaus on tänäkin päivänä niin pieni, että se ei riitä elämisen kustannuksiin. Nettopalkan leikkauksen sijaan olisikin mielestäni syytä arvioida työn sivukulujen kustannuksia. Yhteiskuntamme ydinongelma ei taida olla palkkataso yleisesti, ei edes kansanedustajien palkka, vaan menokurin puute. Palkkojen tai palkkioiden absoluuttinen suuruus ei ole välttämättä ongelma, jos sitä vastaan saadaan tietty työpanos. Valtio sen sijaan elää yli varojen ja velkaantuu lisää jatkuvasti. Tämä ei ole kestävää.

Niukkoina aikoina tarvitaan ennakkoluulottomia keinoja ja oman kotipesän tarkastelua pelkästään muilta vaatimisen lisäksi. Jokaisen olisi hyvä kysyä itseltään, mistä juuri minä olisin valmis luopumaan säästöjen aikaansaamiseksi.

Elinkeinoelämän taholta on ehdotettu, että Suomessa tulisi ottaa käyttöön palkka-ale. Korkeat valtion virkamiehet ovat esittäneet, että palkat tulisi jäädyttää tai että ikääntyneiden työntekijöiden palkkoja tulisi leikata. Työviikkoon on esitetty lisätunteja, samaan aikaan kun työurien pitäisi kasvaa alusta, keskeltä ja lopusta.

Kotiäitien haluttaisiin siirtyvän työelämään vauhdikkaammin. Pääministeri puolestaan toivoi, että tahto ja keinot Suomen kompuroivan kilpailukyvyn kohentamiseksi löytyisivät palkansaajien ja työnantajien sisältä yhteistyöllä, ei ylhäältä saneltuna.

Helsingin johtajat käynnistivätkin sisäisen yhteistyön vauhdikkaasti, kun kaupungin- ja apulaiskaupunginjohtajien palkkoihin esitettiin 10 prosentin korotuksia, vaikka he ovat saaneet myös normaalit yleiskorotukset. Turussa puolestaan kaupunginhallitus esittää valtuuston päätettäväksi, että kaupunginhallituksen puheenjohtajan vuosipalkkiota korotetaan 10 prosenttia ja valtuuston puheenjohtajan palkkiota hieman yli 20 prosenttia. Lisäksi kaikkia muitakin luottamustoimista maksettavia palkkioita korotetaan. Tässä yhteydessä on muistettava, että johtavat virka- ja luottamustehtävissä olevat työt on jaettu poliittisin perustein.

Hallituksessa istuvat ”ehdoton ei arvonlisäveron korotuksille” SDP ja ”ei tasaveroja” Vasemmistoliitto ovat korottaneet makeisveroja, nostaneet arvonlisäveroa, leikanneet kilometrikorvauksia ja ottaneet käyttöön asiakkaita kurittavan pankkiveron, Yle-veron sekä nostaneet palkan verotusta. Suomi on edelleen Euroopan Unionin nettomaksaja ja maksaa tänäkin vuonna EU:lle lähes 800 miljoonaa euroa siitä hyvästä, että saamme rikkidirektiivejä ja luvan maksaa omalle maataloudelle tukea omista rahoistamme. Voi olla, että raskaan työn tekijöiden halut palkkamalttiin eivät ole ihan samaa tasoa kuin valtiojohto toivoo.

Kaiken tämän tuloksena valtio on ottamassa ensi vuonnakin noin 7 miljardia euroa lisää velkaa. Vasemmistoenemmistöinen hallitus on kykenemätön tekemään tarvittavia ratkaisuja valtiontalouden tasapainottamiseksi. Kaikki yllä mainitut toimenpiteet vain siirtävät kipeiden ratkaisujen tekemisen jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Velkarahalla ylläpidetystä taloudesta joudutaan luopumaan tai edessä on Kreikan tie.

Tiukkoina aikoina vähintä mitä voi odottaa, on maltti ja suhteellisuudentaju yhteisten rahojen käytössä. Johtavien luottamushenkilöiden ja virkamiesten palkkioiden korotukset ovat suhteettomia ja röyhkeitä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

—

Yllä oleva kolumni on julkaistu Turkulainen-lehdessä 2.1.2013.