Yhteiskunnan sivistystasosta kertoo eniten se, miten yhteiskunta kohtelee heikoimpiaan; lapsia, vanhuksia, sairaita, vammaisia. Teoriassa Suomessa on tunnistettu ja huomioitu monet heikossa asemassa olevat ihmisryhmät hyvin. Tämä on ollut meille pitkään kunnia-asia ja luonut pohjaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion käsitteelle. Meillä on monenlaista lainsäädäntöä, poliittista ohjelmaa ja jopa hallitusohjelman tasolla kauniita lupauksia haavoittuvien ihmisryhmien huomioimisesta. Kyse ei ole kuitenkaan vain istuvan hallituksen poliittisesta tahdosta vaan yhteiskuntaamme ohjaavasta, perustuslakiin sementoidusta periaatteesta: Perustuslaissamme turvataan perusoikeus sosiaaliturvaan jokaiselle, joka ei itse kykene “hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa”. Näin on haluttu ilmaista, että oli maamme taloudellinen – tai poliittinen – tilanne mikä hyvänsä emme anna sen viedä ihmisarvoisen elämän mahdollisuuksia keneltäkään yhteiskunnassamme.

Teoriassa vammaiset on huomioitu maassamme hyvin: Meillä on vammaispalvelulaki, laki vammaisetuuksista, vuosille 2010–2015 laadittu vammaispoliittinen ohjelma sekä valtakunnallinen vammaisneuvosto, muutamia mainitakseni. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että ilman valvovaa elintä jäävät edellä mainitut lait monin osin kuolleeksi kirjaimeksi ja hyvät pyrkimykset lähinnä aikomuksiksi. Vammaisia pompotellaan lakien ja sovellusohjeiden tulkintaviidakossa Kelan ja kunnan välillä, paikoin hyvän hallinnon vastaisesti. Valtakunnallisen edunvalvojan puuttuessa puuttuu myös kokonaiskuva. Tässä hengessä meillä on tasa-arvovaltuutettu, vähemmistövaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu, mutta ei vammaisten oikeuksien toteutumista valvovaa, asianmukaisesti resursoitua vammaisvaltuutettua. Eikö vihdoin olisi aika korjata tämä epäkohta ja perustaa maahamme valtakunnallisen vammaisvaltuutetun virka?

Meidän jokaisen on hyvä muistaa maamme vammaisten asema. Viime viikolla torstaina eduskunnan lähetekeskustelussa oli perussuomalaisten Kauko Tuupaisen lakialoite vammaisvaltuutetusta. Paikalla ei ollut kovinkaan montaa edustajaa, mutta aihe kirvoitti jonkin verran keskustelua. Sosialidemokraattien eduskuntaryhmästä irtosi ajatuksia siitä, miten olemassa olevien eri ryhmien asiaa virkansa puolesta ajavien valtuutettujen toimintaa voisi monipuolistaa ja laajentaa käsittelemään myös vammaisten asioita. Toiminnan tehostamisen, hallintobyrokratian vähentämisen ja kustannussäästöjen näkökulmasta tarkasteltuna ajatus on hyvä. Toisaalta esimerkiksi vähemmistövaltuutettu, jonka nimikkeensä perusteella luulisi puolustavan minkä tahansa vähemmistöryhmän etuja, työskentelee ainoastaan etnisten vähemmistöjen tai ulkomaalaisten aseman parantamisen puolesta. Muita vähemmistöjä ei vähemmistövaltuutetun toimialaan kuulu. Vammaiset ovat hyvin moninainen ja iso joukko ihmisiä, joiden tarpeiden huomioiminen ja joiden esille nostamat keskustelunaiheet ja yhteiskunnan epäkohdat olisi hyödyllistä saattaa oman edunvalvojen alaisuuteen.

Aloitin viikkoni osallistumalla Suomen IPU-ryhmän edustajana paripäiväiseen Parliamentary Conference on the WTO -kokoukseen Brysselissä. Tämän Euroopan Parlamentin ja IPU:n yhdessä järjestämän tilaisuuden tavoitteena on edistää WTO:n toiminnan läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta lainsäätäjien suuntaan.

Ulkoasiainvaliokunta on ollut koko viikon kestävällä Egyptin, Israelin, Jordanian ja Palestiinan kattavalla Lähi-idän vierailulla. Valiokunta on perehtynyt matkallaan Lähi-idän rauhanprosessiin, arabikevään seurauksiin ja muihin alueen ajankohtaisiin kysymyksiin. Lisäksi agendalla on palestiinalaisten presidentti Abbasin kanssa keskustelu miehitettyjen alueiden tilanteesta sekä palestiinalaishallinnon ja Suomen kahdenvälisistä suhteista. Perussuomalaisista mukana on valiokunnan puheenjohtaja Timo Soini ja kansanedustaja Tom Packalén.

Tiistaina 8.5. täysistunnon ainoassa käsittelyssä oli hallituksen esitys eduskunnalle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan muutoksen hyväksymisestä (HE 12/2011 vp), mihin liittyvään Ulkoasiainvaliokunnan mietintöön (UaVM 5/2012 vp) jätimme 4.5. blogissa esittelemäni vastalauseen. Tein täysistunnossa hylkäysesityksen, jota edustaja Saarakkala kannatti.

Keskiviikkoaamuna 9.5. päiväni alkoi mielenkiintoisella keskustelulla Suomen ylioppilaskuntien liiton edustajan kanssa. Opiskelijajärjestöillä on konkreettisia ja ajan hermolla olevia ideoita siitä miten opiskelumaailmaa tulisi kehittää. Myös opiskelijat jakavat yleiset huolet: työnsaannin vaikeudet, työn kuormittavuuden ja paineet työelämän pidentämisestä. Heillä on toisaalta myös runsaasti annettavaa ratkaisuehdotusten muodossa. Yhdestä asiasta olen SYL:n virallisen kannan kanssa kuitenkin eri mieltä ja se on ulkomaalaisille opiskelijoille maksuton opiskelu. Mielestäni maksuton koulutus on verovaroin rahoitettu etuus, joka kuuluu tässä maassa asuville sekä tietenkin vaihto-opiskelijoille. EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille koulutuksen tulisi olla maksullista. Näkisin mielelläni opiskelija- ja opettajavaihdon kehittyvän ja lisääntyvän, sillä se voisi toimia hyvänä vaihtoehtona edistää myös köyhempien ja kehitysmaiden koulutusta ilman sitoumusta järjestää maksuton, kokonaiseen tutkintoon johtava koulutus.

Keskiviikon 9.5. täysistunnossa äänestettiin hylkäysehdotuksestani koskien hallituksen esitystä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan muutoksen hyväksymisestä. Ehdotus, että eduskunta ei hyväksy Eurooppa-neuvoston päätöstä eli perussopimukseen lisättävää mahdollisuutta euroalueen pysyvän vakausmekanismin perustamiseen, kumoutui äänestyksessä. Sopimuksen hyväksymistä kannatti myös keskusta, vastaan äänestivät vain perussuomalaiset ja vasen ryhmä.

Torstain 10.5. suullisen kyselytunnin avasi perussuomalaisten Lea Mäkipään kysymys suomalaisen lihatalouden kannattavuudesta ja muun muassa sitä vaikeuttavasta EU-byrokratiasta. Toisaalta edustajamme ottivat esiin myös maatalousyrittäjien työssä jaksamisen ongelmat, mihin aika ajoin paljastuvat vakavat eläinrääkkäystapaukset tiloilla viittaavat. Muina aiheina oli esimerkiksi maassamme kasvava kotitalouksien velkaantuminen suurien asuntolainojen vuoksi sekä maaseudulla asumisen edellytysten säilyminen asuntotuotannon lisääntyessä lähinnä kasvukeskuksissa.

Lisäksi torstain täysistunnossa oli lähetekeskustelussa perussuomalaisten Kauko Tuupaisen ym. lakialoite vammaisvaltuutetusta (LA 13/2012 vp). Aloitteessa ehdotetaan valtakunnallisen vammaisvaltuutetun viran perustamista sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen. Vammaisvaltuutetun apuna toimisi vammaisasioiden neuvottelukunta. Omaa valtuutettua tarvitaan mielestämme nykyisten lakien lisäksi vammaisten henkilöiden oikeuksien, etujen ja tuen tarpeen huomioon ottamisen varmistamiseksi. Tämä aihepiiri on minulle henkilökohtaisestikin tärkeä; politiikassa olen halunnut edistää juuri heikommassa asemassa olevien yhdenvertaisuuden toteutumista yhteiskunnassamme. Jostain syystä en ollut huomannut allekirjoitaa varsinaista aloitetta, mutta käytin täysistunnossa puheenvuoron, jonka päätteeksi ilmaisin kannattavani edustaja Tuupaisen aloitetta.

Viikon aikana sain mukavia uutisia, kun Turun kaupungin rakennuslautakunnan vierailu Eduskuntaan vihdoin varmistui. Kaikille sopivan päivän löytäminen on todella haastavaa ja eduskunnan virallisten oppaiden varauskirjat ovat kovasti täysiä. Lisäksi päivän kokoussisällöllä, eli sillä mitä täysistunnossa tapahtuu, on merkitystä. Vierasryhmät pääsevät myös seuraamaan täysistuntoa, jolloin on tietenkin hyvä, jos tiedossa on mielenkiintoista keskustelua pelkkien pöydällejättämisten sijaan. Nämä kolme pientä probleemaa kun laittaa yhteen niin jonkun verran on sumplimista tiedossa, mutta onneksi saimme asian järjestettyä. Rakennuslautakunta ei ole varsinaisesti poliittisia päätöksiä tekevä elin, joten siellä pääsi mukavasti keskusteluyhteyksiin eri ihmisten kanssa asiakysymyksissä. Viihdyin erittäin hyvin rakennuslautakunnan jäsenenä, mutta aikataulusyistä kokouksissa käynti on lähes mahdotonta. Onneksi varajäseneni Kimmo Sjöholm on ollut aktiivinen ja innokas tuuraaja, ja isännöitsijätaustansa puolesta vielä hyvin sopivakin lautakunnan työhön. Vaikka kansanedustajuuteni vuoksi olen joskus  estynyt osallistumasta luottamustehtäviin liittyviin kokouksiin, pidän kuitenkin hyvänä sitä, että tällöin myös varajäsenet pääsevät osallistumaan ja näkemään käytännössä miten valtuusto tai lautakunta toimii. Olen edelleen Turun ensimmäinen ja ainoa perussuomalaisten valtuutettu, ja jaan mielelläni luottamustehtävistä saadun kokemuksen paitsi Kimmo Sjöholmin niin myös valtuuston varajäsenen Manu J. Vuorion kanssa. Luottamustehtävissä on oltava itse ennen kuin voi todella ymmärtää miten päätöksentekojärjestelmä toimii. Varajäsenetkin saavat loistavaa oppia ja kokemusta, jota voi saada vain sellainen henkilö, jolla on kunnallinen luottamustoimi.

Lauantaina kävin seuraamassa lehmien kirmaamista kesälaitumelle. Valio ja tuottajat eri puolilla Suomea järjestävät kesän kynnyksellä useita laitumelle lasku -tilaisuuksia eri puolilla Suomea ja lähdin itse lauantain todella hyisestä säästä huolimatta katsomaan lehmiä Nurmijärvelle. Mietin siinä, että mahtavatko tareta pistää nenäänsä ulos ja samaa tuntui aprikoivan moni muukin yleisössä ollut. Juttelin päivän tapahtumasta mummuni kanssa puhelimessa ja hän muisteli hyvillä mielin jokakeväistä hetkeä, kun hänen oma karjansa pääsi ulos ensimmäistä kertaa. Omatkin muistoni mummulan lehmien vauhdikkaasta menosta ovat mukavat. Lähellä puhtaasti, turvallisesti ja eettisesti kestävällä tavalla tuotettu ruoka on parasta ruokaa. Jokin aika sitten kohuttiin kaukaa Kaukoidästä tuodusta broilerinlihasta, jota suomalaisetkin popsivat tietämättään suuhunsa. Kohun jälkeen Pikkuparlamentin ravintolaan ilmestyi lappu, jossa kerrottiin, että “suurin osa” ravintolassa tarjoillusta broilerin lihasta on kotimaista. Miksi ei kaikki? Yritykset toimivat talouden lainalaisuuksien mukaan, mutta mikä on poliittisen esimerkin merkitys? Eduskunnassa puhutaan paljon myös lähiruuasta ja kotimaisesta tuotannosta. Miksi talo ei siirry sanoista tekoihin ja valitse kotimaista?

Hei, mahtava reissu tiedossa! Lähden edustajien Mäkipää ja Mölsä sekä varapuhemies Joutsenlahden kanssa muutaman päivän Lapin kierrokselle. Ohjelmamme tarkentuu yksityiskohtien osalta, mutta runko on seuraavanlainen:

Perjantaina 25.5. aloitamme päivän Rovaniemellä n. klo 10. Siitä jatkamme Sodankylään ja Ivaloon. Lauantaina 26.5. vierailemme Utsjoella, Karigasniemellä ja Inarissa. Mukana menossa on perussuomalaisia vaikuttajia Lapissa. Sunnuntaina palaamme Helsinkiin pois lukien edustaja Mäkipää, joka jatkaa vielä Sevettijärvelle ja palaa Helsinkiin maanantaina.

Kuten totesin, ajat ja paikat täsmentyvät, mutta toivotan kiinnostuneet tervetulleeksi meitä tapaamaan ja juttelemaan ajankohtaisista asioista! Odotan kierrosta innolla. Isäni on syntynyt Inarissa ja olen viettänyt paljon aikaa Lapissa lapsuudessani. Aikuisiällä normaalit arjen kiireet ovat vieneet mennessään, eikä ole ollut juuri tilaisuuksia siellä käydä.

Lopuksi linkkivinkki siitä, mitä alkavana viikonloppuna voi tehdä eri puolilla Suomea: käy katsomassa lehmien riemua, kun navetan ovet aukenevat pitkän talven jälkeen. Tällainen tapahtuma on minulla omassa ohjelmassa huomenna.

Suuren valiokunnan kuultua valtiovarainministeri Jutta Urpilaista (sd.) vapun alla Suomen ja Kreikan vakuusjärjestelyn tilanteesta vakuussopimus päätettiin julkistaa osittain. Valtiovarainministeriö siis joutui Perussuomalaisten painostuksesta myöntämään toimineensa lainvastaisesti Kreikka-vakuuksien salaamisessa. Julkistetuista vakuusasiakirjoista oli ikävä kyllä siivottu kaikki olennainen taloudellinen tieto; ainoana uutena seikkana selvisi, että oikeudellisesti kyseessä ei ole vakuus vaan johdannaissopimus. Julkistetut tiedot eivät siis edelleenkään riitä sen arvioimiseen, mitä vakuudet Suomelle maksavat sekä mitä riskejä niihin sisältyy.

Vapun jälkeen keskiviikkona 2.5. täysistunnossa oli ainoassa käsittelyssä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskeva mietintö hallituksen toimenpidekertomuksesta vuodelta 2010. Lisäksi istunnossa oli muutamien lakiehdotusten käsittelyjä. Ulkoasiainvaliokunnan mietintö muotoiltiin siten, että saatoimme siihen yksimielisesti yhtyä.

Torstaina 3.5. Ulkoasiainvaliokunta käsitteli valtioneuvoston kirjelmää Suomen osallistumisesta kansainväliseen kriisinhallintaan (UTP 40/2005 vp.) Jätimme myös edustajien Soini ja Packalen kanssa valiokunnassa eriävän mielipiteen valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013-16. Toistimme viime syksynä budjetin käsittelyn yhteydessä esittämämme kannan siitä, että kehitysapua tulisi leikata tuntuvasti ja siirtää sen painopistettä tulosvastuullisempaan suuntaan. BKT-osuuden määrän ei tulisi olla se tavoite, millä kehitysapua mitataan, vaan saavutettavilla tuloksilla ja että Suomen tulisi keskittyä omiin vahvuusalueisiinsa, kuten puhtaaseen veteen ja koulutukseen. Näillä sektoreilla olisi mahdollista yhdistää yritystoimintaa ja vientiä hyvinvoinnin edistämiseen köyhissä ja vähemmän kehittyneissä maissa. Esitimme 300 miljoonan euron leikkausta kehitysapuun, mutta esityksemme ei saanut kannatusta.

Torstain suullisen kyselytunnin avasi Perussuomalaisten Tom Packalénin kysymys johtajien palkitsemisjärjestelyistä. Kysymykseen pääsi vastaamaan kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki (vas.) valtionyhtiö Veikkauksen asioista vastaavana ministerinä. Vaikka hallitus on ottanut puheissaan kielteisen linjan kohtuuttomiin johdon palkkioihin ja erorahoihin, Veikkauksen väistyvä toimitusjohtaja on saamassa vuoden palkkaansa vastaavan summan erorahana. Samaan teemaan liittyen kysyimme lisäksi muun muassa korruptiosta ja maan tapana olevista poliittisista virkanimityksistä, ns. hyvä veli -verkostoista. Olin itse aikeissa kysyä ministeri Arhinmäeltä hiljattain veikkausvoittovaroista myönnetyistä nuorisojärjestötuista, joista voi nähdä poliittisen suosimisen paistavan läpi. Vanhoja puolueita edustavat, myös vasemmistoa lähellä olevat, järjestöt saivat yhteensä satoja tuhansia euroja kukin, kun esimerkiksi perussuomalaisten nuorten tuki oli vain 15 000 euroa. En kuitenkaan onnistunut saamaan puheenvuoroa, joten katsotaan josko asiaa pääsee utelemaan toisella kertaa. Toinen kyselytunnilla puhuttanut aihe oli vastajulkaistut puolustusvoimien irtisanomisluvut 1 200 henkilöä, siis 8 prosenttia koko puolustusvoimien henkilöstömäärästä. Kuten perussuomalaiset jo aiemmin keväällä pitämissään salipuheissa ounastelivat, puolustusvoimauudistus näyttää valitettavasti lähinnä suurelta leikkausohjelmalta.

Täysistunnossa keskusteltiin lisäksi hallituksen esityksestä Euroopan vakausmekanismin (EVM) perustamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä (HE 34/2012 vp). Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) esittelypuheenvuoron jälkeen toistimme vastauspuheenvuoroissamme muun opposition kanssa jälleen kritiikkimme hallituksen tapaan hoitaa eurokriisiä. Mielestämme täydellisesti epäonnistunut nykyinen tukipakettipolitiikka on lopetettava; sen sijaan mallia on otettava taloutensa muilla keinoin kuntoon saaneista maista kuten Islannista.

Perjantain 4.5. täysistunnossa oli ainoassa käsittelyssä hallituksen esitys eduskunnalle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan muutoksen hyväksymisestä (HE 12/2011 vp ). Hallituksen esityksessä ehdotetulla muutoksella täydennetään perussopimusta mahdollistamaan euroalueen pysyvän vakausmekanismin perustaminen. Hallituksen esitykseen pyydettyyn Ulkoasiainvaliokunnan mietintöön (UaVM 5/2012 vp) jätimme Tom Packalénin (ps.) kanssa jo 26.4. hylkäysehdotuksen sisältävän eriävän mielipiteen. Perussuomalaiset ovat alusta lähtien vastustaneet suoraa rahallista tukea ylivelkaantuneiden euromaiden pelastamiseksi emmekä siten kannata edes mahdollisuutta perustaa ehdotetunkaltaisia vakausmekanismeja. Pidin tänään täysistunnon ensimmäisen puheenvuoron, jossa tein hylkäysesityksen seuraavin sanoin:

Arvoisa puhemies

Käsiteltävänä olevassa asiassa ollaan hyväksymässä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan muutosta, jolla mahdollistetaan se, että ne jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, voivat perustaa vakausmekanismin, joka aktivoidaan, jos se on välttämätöntä koko euroalueen vakauden turvaamiseksi. Kyseessä on nimenomaan taloudellinen vakaus.

Euroopan Unionin kantava ajatus on ollut, että jokainen jäsenmaa vastaa itse omasta taloudestaan ja omista veloistaan. Jo ERVV:n perustaminen toimi tätä ajatus vastaan. Nykyisen EU-lainsäädännön mukaan unionin jäsenmaata voidaan tukea taloudellisesti vain, jos jäsenmaata uhkaa jokin sellainen epävakautta aiheuttava poikkeuksellinen tapahtuma, johon jäsenmaa ei ole itse voinut vaikuttaa. Esimerkki tällaisesta on luonnonkatastrofi. Jo käytössä olleilla tukipaketeilla on myös rikottu no bailout -klausuulia, joka kieltää jäsenmaita ottamasta vastuulleen toisen jäsenmaan taloudellisia vastuita. Yksittäisen jäsenmaiden heikkoa julkista taloutta, huonoa taloudenpitoa ja hallitsematonta velkaantumista on pyritty rinnastamaan luonnonvoimiin.

Artikla 122 ei ole siis ollut riittävä peruste ERVV:n käytölle, eikä se ole myöskään riittävä peruste EVM:N synnyttämiselle. On mahdollista siis katsoa, että artiklan 136 muuttamisella ollaan korjaamassa jälkikäteen, aiemmin väärin perustein tehtyjä päätöksiä. Laittomista päätöksistä yritetään tehdä laillisia muuttamalla lainsäädäntöpohjaa. Artiklan muuttamisella pyritään paitsi korjaamaan tehtyä virhettä, niin myös selventämään vakausmekanismien käytön oikeudellisia perusteita. Artiklan muuttamisella lisätään euromaiden keskinäisvastuita ja kierretään no bailout -lauseketta.

Perussuomalaiset ovat alusta lähtien vastustaneet ylivelkaantuneiden euromaiden suoraa ja katteetonta tukemista. Tukipaketit ovat Suomen kannalta epäoikeudenmukaisia ja vaarallisen kalliita. Suomi ei ole aiheuttanut tätä kriisiä. On epäoikeudenmukaista asettaa suomalainen veronmaksaja tämän kriisin maksumieheksi. Perussuomalaisten mielestä täydellisesti epäonnistunut nykyinen tukipakettipolitiikka on lopetettava. Näin ollen emme kannata edes mahdollisuutta perustaa ehdotetunkaltaisia vakausmekanismeja. Mielestämme vakausmekanismit mahdollistavat budjettivallan siirron unionille ja ovat täten osa liittovaltiokehitystä. Perussuomalaiset vastustavat, ja ovat alusta asti vastustaneet liittovaltiokehitystä.

Ulkoasiainvaliokunnan mietintöön perussuomalaisten jättämän vastalauseen mukaisesti ja edellä sanomani perusteella hallituksen esitys ei ole hyväksyttävä, joten ehdotan, että eduskunta ei hyväksy Eurooppa-neuvoston päätöstä.

Edustaja Saarakkala kannatti puheenvuorossaan esitystäni, joten eduskunta äänestää sopimusmuutoksen hyväksymisestä myöhemmin.

Kansalaisinfossa oli perjantaina Kehys ry:n kanssa järjestetty yleisötilaisuus Kuinka maailma ruokitaan? globaalista ruokaturvasta ja politiikkojen johdonmukaisuudesta. Tuoreessa Suomen kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa kehityspolitiikkamme lähtökohdiksi nostetaan ihmisoikeusperusteisuus ja johdonmukaisuus. Globaalia ruokaturvaa voidaan edistää paitsi kehitysyhteistyöllä myös vaikuttamalla kehitysmaiden politiikkoihin OECD:n määritelmää mukaillen yhteisiä tavoitteita etsien ja saavuttaen.

Perussuomalaisten lehti ja verkkoviestintä saivat perjantaina uuden päätoimittajan, kun pitkään perussuomalaisissa taustalla vaikuttanut Matias Turkkila hyppää puikkoihin. Minulla on ollut ilo tutustua Matiakseen ja seurata hänen monipuolista panostaan esimerkiksi vaalikampanjoiden tekijänä. Olen erittäin iloinen Matiaksen valinnasta ja odotan mielenkiinnolla ja luottavaisin mielin puolueen uutta mediailmettä. Perussuomalaiset eivät voi vaikuttaa siihen, mitä muut lehdet tai media ylipäätään heistä kertoo ja miten ne sen tekevät. Perusuomalaiset voi vaikuttaa siihen, millaisen kuvan he antavat, ja miten he viestivät niille, jotka heistä kertovat ja kirjoittavat. Pyritään keskittymään entistä enemmän asioihin ja hyvistä jutuista kertomiseen, hyvää mieltä, huumoria ja hymyä suupielissä unohtamatta.

Parlamenttienvälisen liiton IPU:n 126. yleiskokous, Kampala (Uganda) 31.3.–5.4.2012

Pääsiäisen alla tein eduskunnasta matkan Kampalaan Parlamenttienvälisen liiton IPU:n 126. yleiskokoukseen. Konferenssi on osa pitkää jatkumoa, jossa parlamentaarikoista koostuvat delegaatiot ympäri maailman kokoontuvat kahdesti vuodessa käymään dialogia rauhan, demokratian ja kehityspolitiikan kysymyksistä sekä oppimaan toisiltaan. Kokouksista toinen pidetään tavallisesti IPU:n kotipaikassa Genevessä, toinen jossain muussa maailman kolkassa – ajatuksena pienentää kehittyvien maiden osalta matkustamisesta aiheutuvaa taloudellista rasitetta. IPU:n presidenttinä toimii kolmen vuoden mandaatilla Marokon parlamentin entinen puhemies Abdelwahad Radi. Kokousten ulkopuolella IPU-asioiden parissa työskennellään muun muassa valmistelukomiteoissa, geopoliittisissa ryhmissä ja kansallisella tasolla jäsenmaiden IPU-johtokunnissa. IPU:n Suomen ryhmän puheenjohtajana olin tehnyt jo konferenssin alla läheistä yhteistyötä Pohjoismaiden IPU-ryhmien hallitusten kanssa valmistellen osallistumistamme kokoukseen. Osallistujamaita Kampalan yleiskokouksessa oli peräti 159, joten yhden köyden vetäminen muiden Pohjoismaiden kanssa kannattaa. Suomi kuuluu IPU:ssa lisäksi Euroopan 46 IPU-jäsenmaasta koostuvaan länsimaiden geopoliittiseen ryhmään (12+ryhmä). Delegaatioomme kuuluivat lisäkseni kansanedustajat Pertti Hemmilä (kok.), Saara Karhu (sd.), Katri Komi (kesk.) ja Kari Uotila (vas.) sekä eduskunnan kansainvälisen yksikön sihteerit Teemu Vuosio ja Marja Huttunen.

Torstai 29.3.

Matkamme alkoi torstaina 29.3. aamulennolla Amsterdamiin ja sieltä jatkolennolla Ruandan Kigalin kautta Kampalaan. Matkaan välilaskuineen kului yli 15 tuntia, minkä jälkeen myöhään iltayöstä meidät kyyditettiin hotellille nukkumaan. Jo yöllä tropiikin lämpö ja kosteus tuntui hurjalta Suomen maaliskuiseen viileyteen verrattuna, mutta lohduttauduimme sillä että päiväsaikaan istuisimme pääosin ilmastoiduissa sisätiloissa. Delegaatiomme johtajana minulle oli järjestetty koko konferenssin ajaksi oma kontaktihenkilö ja aina käytettävissäni oleva auto kuljettajineen. Sama järjestely koski kaikkien osallistujamaiden ryhmien puheenjohtajia, puhemiehiä ja diplomaatteja, joita myös osallistui kokoukseen. Kaikki tämä turvallisuuden vuoksi, sillä IPU-kokous oli herättänyt Ugandassa myös vastustusta. Turvataso Kampalassa oli viritetty muutenkin korkealle; yhteiskuljetuksia eri tilaisuuksiin saatteli poliisiautot vilkut päällä, aseistettuja sotilaita ja poliiseja näkyi hurjan paljon katukuvassa ja turvatarkastuksia metallinpaljastimineen oli kaikilla konferenssihotellien sisäänkäynneillä. Ulkoministeriön Ugandan matkustustiedotteen mukaan varovaisuutta tulikin noudattaa ja yksin ulkona liikkumista välttää etenkin pimeän aikaan, suunnilleen ilta- ja aamuseitsemän välillä. Tietojemme mukaan poliisin ja armeijan näkyvään läsnäoloon konferenssin aikana oli myös toinen, ikävämpi syy: Ugandan hallinnon tiukka kielteinen linja mahdollisten mielenosoitusten suhteen.

Perjantai 30.3.

Perjantaina, päivää ennen konferenssin virallisia avajaisia ohjelmassa oli jo erilaisia valmistelevia kokouksia. Näin ollen myös 12+ -ryhmä, johon Suomi kuuluu, kokoontui keskustelemaan kannoistaan tulevia yleisdebatteja, komiteatyöskentelyä ja nimitysäänestyksiä varten. Ryhmän puheenjohtaja, ranskalainen Robert del Picchia johti kokousta ranskan kielellä: Simultaanitulkkaus toimi kuulokkeiden kautta englanniksi. IPU:n viralliset kielet ovat englanti ja ranska, mutta yleiskokouksissa tulkkaus on yhteisissä kokouksissa järjestetty myös esimerkiksi espanjaksi ja arabiaksi.  Geopoliittiset ryhmät, mukaan lukien 12+ -ryhmä, kokoontuvat aina useita kertoja konferenssin aikana, yleensä päivittäin, tarvittaessa useamminkin. Ensimmäinen 12+:n kokouksista käsitteli budjettiasioita, ehdotuksia konferenssin kiireelliseksi keskustelunaiheeksi (Emergency item) sekä Pohjoismaiden IPU-johtokuntien yhteistä ehdotusta konferenssin yhteydessä esitettävästä seksuaalivähemmistöjä tukevasta kannanotosta. Tulevissa 12+ -kokouksissa tultaisiin vielä käsittelemään muun muassa IPU:n pysyvien komiteoiden teemoja, tämänkertaisen konferenssin yleisteemaa Parliaments and people: Bridging the gap sekä tulevien konferenssien aiheita. Keskustelut länsimaiden delegaatioiden välillä saivat kuitenkin jatkua epävirallisemmissa tunnelmissa jo samana iltana illastaessamme 12+ – jäsenmaiden kesken. Seuraava kuva on 12+ -ryhmän päivän kokouksesta.

Ensimmäinen näkyvä toimeni konferenssissa liittyi edellä mainittuun seksuaalivähemmistöjä tukevaan kannanottoon.  Kannanoton kimmokkeena toimi Ugandan parlamentissa käsiteltävänä oleva lakiehdotus samaa sukupuolta olevien henkilöiden suhteiden rankaisemisesta jopa kuolemantuomiolla (Anti-Homosexuality Bill). Asia tuli alun perin esille 14.2. delegaation jäsenen edustaja Uotilan lähetettyä muille matkaan lähtijöille sähköpostin. Tuona aamuna edustaja Uotila oli kuullut uutisissa maininnan suunnitteilla olevasta laista ja kysyi tulisiko meidän Suomen johtokunnan kokouksessa miettiä, mitä Suomi voisi asiassa tehdä. Olimme tietenkin kaikki samaa mieltä siitä, että ajatus seksuaalivähemmistöjen aseman heikentämisestä tällä tavoin ei ole millään tavalla hyväksyttävä. Esitin ryhmälle, että laadin asiasta selvityksen Pohjoismaiden IPU-kokousta varten, sillä maaryhmien yhteinen linjaus on aina järkevä tapa toimia. Lähetin esityksen muille Pohjoismaiden edustajille ja pyysin, että asia otettaisiin agendalle IPU-kokouksessa Reykjavikissa maaliskuun puolivälissä ja näin tapahtuikin. Kokouksen puheenjohtaja pyysi minulta toimintaehdotusta asiassa etenemiseksi. Ehdotin, että viemme asiaa eteenpäin kirjallisen kannanoton muodossa, jossa ottaisimme esille seksuaalivähemmistöjen oikeudet yleismaailmallisena kysymyksenä, ei niinkään yksinomaan Ugandan yksittäisen kansanedustajan tekemän lakialoitteen vastustamisen muodossa. Muut Pohjoismaiden edustajat kannattivat esitystä ja kertoivat aikovansa lisäksi puuttua kysymykseen omissa yleiskokouspuheenvuoroissaan. Reykjavikin kokouksen jälkeen lähetin 12+ -ryhmän puheenjohtajalle esityksen kannanoton laatimisesta, ja ehdotukseni oli otettu ensimmäisen kokouksemme esityslistalle.  Esittelin 12+:lle Suomessa laatimani ja taannoisessa Pohjoismaiden kokouksessa Reykjavikissa hyväksytyn aloitteen kannanoton tekemisestä konferenssin yhteydessä. Puheenvuorossani 12+ -ryhmässä painotin viestin merkitystä yleismaailmallisena kysymyksenä, johon liittyy vakavia olemassa olevia ongelmia hyvin monissa maissa, ei vain Ugandan ihmisoikeustilannetta koskevana asiana. Ehdotus sai ilokseni laajaa kannatusta muilta länsimailta, muun muassa Saksalta, Tanskalta, Ruotsilta, Alankomailta ja Uudelta-Seelannilta. Asiaa käsittelemään perustettiin konferenssin ajaksi työryhmä, jossa oli lisäkseni edustajat viidestä 12+ -ryhmän maasta. Uutinen ottamastamme askeleesta ihmisoikeuksien puolustamisessa kiiri Suomeen saakka.

Lauantai 31.3.

Ensimmäinen virallinen konferenssipäivä alkoi Naisparlamentaarikkojen kokouksella, joita jatkettiin pitkin konferenssiviikkoa. Naisparlamentaarikkojen kokousten tavoitteena oli muun muassa sukupuolinäkökulman tuominen kahden IPU:n pysyvän komitean työskentelyyn; näistä toisen teemana tällä kertaa olikin naisten ja lasten terveys. Puheenvuoroissa käsiteltiin siten paljon kehittyvien maiden naisten ongelmia lisääntymisterveyden haasteista hyvinvointipalvelujen heikkoon tilaan ja lapsiavioliittoihin. Kokouksen lopullisessa resoluutiossa oli myös maininta naisten ympärileikkauksiin ja muihin väkivallan tekoihin puuttumisesta lainsäädännön tasolla. Maininta puuttui aiemmasta resoluutioversiosta, jota käsiteltiin syksyllä IPU:n kokouksessa Bernissä. Otin tuolloin asiaan kantaa ensimmäisenä kokousedustajana ja sain tukea joiltakin muilta delegaatiolta. Tätäkin asiaa on helppo pitää pienenä onnistumisena, vaikka lainsäädäntö ei monissa tapauksissa ulotukaan kulttuurin yli. Esimerkiksi juuri naisten ympärileikkaus on tänäkin päivänä jo kielletty monissa paikoissa, joissa sitä on perinteisesti tehty, mutta asiaan ei kuitenkaan millään tavalla puututa, vaan perinne elää. Sanojen ja lakipykälien muuntumista teoiksi on siis entistä pontevammin vaadittava. Muina aiheina Naisparlamentaarikkojen agendalla oli muun muassa naiskansanedustajien tukeminen työssään ja aliedustettujen naisryhmien aseman vahvistaminen parlamenteissa. Päivän kokousten jälkeen alkuillasta pieni sadekuuro pyyhkäisi Kampalan yli, mutta muuten ei alkavasta sadekaudesta ollut vielä tietoakaan. Illaksi matkustimme tunnin ajomatkan päähän Munyonyoon konferenssin juhlalliseen avajaisseremoniaan. Suureen ulkotelttaan ohjattu monituhatpäinen yleisö kuunteli ensin tervetuliaispuheita, muiden muassa Ugandaa jo 26 vuotta hallinneen presidentti Yoweri Musevenin (NRM) puheen sekä YK:n pääsihteerin tervehdyksen, jonka esitti hänen apulaispääsihteerinsä, minkä lisäksi nautimme värikkäistä musiikki- ja tanssiesityksistä. Puheissa peräänkuulutettiin konferenssin teeman Parliaments and people: Bridging the gap mukaisesti muun muassa hallinnon toimien läpinäkyvyyttä, vastuullisuutta, demokratiaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä kansalaisten tarpeisiin vastaamista. Aivan Victoriajärven rannalle oli loppuillasta järjestetty vielä runsaat ruokatarjoilut ja lisää kulttuuriohjelmaa. Ilta kesti myöhään, reilusti yli puolenyön, mutta ehtihän sitä sentään muutamaksi tunniksi nukkumaankin ennen seuraavana aamuna kello 8 alkavaa 12+ -kokousta.

Sunnuntai 1.4.

Sunnuntaipäivälle IPU-organisaattorit olivat järjestäneet nopean päiväretken, jonka aikana tutustuttiin lyhyesti Ugandan parlamenttiin, käytiin historiallisella piispa Hanningtonin kuolinpaikalla Kyandossa sekä Niilin alkulähteellä Jinjassa, paikassa mistä Sudanin ja Egyptin halki Välimereen asti kulkeva joki alkaa.

Ugandan parlamentti oli IPU-kokousten takia istuntotauolla, mutta parlamenttitalo itsessään oli historialtaan ja arkkitehtuuriltaan mielenkiintoinen vierailukohde. Parlamenttitalolta matka jatkui hyvin toisenlaisiin maisemiin kohti Ugandan maaseutua; päällystetyt tiet vähenivät ja banaaniviljelmät, sokeriruokopellot ja maataloustuotteiden kuljetusautot lisääntyivät matkan edetessä kohti Kyandoa. Lopulta pääsimme perille karun kauniille tasangolle katsomaan ensin piispa Hanningtonin mestauspaikkaa, sitten kukkulaa jolla piispa oli elänyt ja saarnannut. Piispa Hannington oli 1847 – 1885 elänyt englantilainen lähetyssaarnaaja, pyhimys ja marttyyri. Muistopaikka kuhisi paikallisia ihmisiä ja varsinkin lapsia, joista moni oli selvästi kiinnostunut myös meistä länsimaisista vieraista. Virkistäydyimme vielä lounaan ja kulttuuriesitysten merkeissä Victoriajärven laskujoen, Victorian Niilin suulla ennen ajomatkaa takaisin hotellille. Retki valaisi monipuolisesti toisaalta Ugandan esikolonialistista historiaa, toisaalta nykypäivää maatalouselinkeinoineen. Kiinnostavan ohjelman lisäksi nuoret, ystävälliset IPU-oppaat pitivät osaltaan huolen kaikkien viihtyvyydestä retken aikana.

Konferenssissa valittiin sunnuntaina yleiskokouksen presidentiksi Ugandan parlamentin puhemies Rebecca Kadaga sekä aloitettiin yleisdebatti. Konferenssin työskentelytapaan kuuluu, että jokainen delegaatio voi varata kahdeksan minuutin puheenvuoron yleisdebattiin ja jakaa sen haluamallaan tavalla delegaation jäsenten kesken. Puheenvuorojärjestys arvotaan puheenvuoron varanneiden kesken ja yleisdebattia jatketaan läpi konferenssin tässä puhujajärjestyksessä. Oma arpani osui maanantaille, mutta liitän pitämäni puheen jo tähän:

Honourable President of the IPU, Dear fellow Parliamentarians

It is a great honour and privilege for me to address the 126th IPU Assembly. The opportunity to exchange experiences and to learn from one another is unparalleled. Ideas and good practices can be picked up and developed further, but not forgetting various national contexts. Attention can be directed to societal questions of enormous scale such as Millennium Development Goals, peace and security and human rights.

In working towards the goals of human development I would like to focus on the Parliamentarians’ important task in upholding good governance and social inclusion.

It is my strong belief that a society cannot function effectively if the political leadership loses touch with the electorate. It is one of the utmost important functions of us Parliamentarians to ensure that this does not happen. It is us Parliamentarians that have to provide the link between decision-making and the electorate. A direct link between the people and the executive. We have to be the ones that direct the resources to where they are needed the most, but we must not forget that we are also those who must constantly review and scrutinize these decisions. To gain the trust of the people we must ensure that the process of governance is open, reliable, inclusive and coherent. Failing to do this will lead to lack of interest in the best case, and serious mistrust in the worst.

Finland can gladly share some of our concepts that have led us to success stories that we have had in the past, such as continuously ranking at the top of the PISA studies that measure the education and learning results of students; or equality among sexes; equal opportunities or low levels of corruption. We strongly emphasize, that everybody is entitled to education and job opportunities, and to have a fulfilling life. This really means all; people with disabilities, people from different cultural and social backgrounds, and people from sexual minorities. However, we believe that no system can be, or should be transferred to another country just as it is, but instead, every country has to follow its own path in realizing its full potential. Having said this, I have to also point out that we cannot deny the fact that fundamental human rights are universal in nature and thus apply to every society. It is the very foundation on which the people’s trust in relation to the state is based.

A small society cannot afford to waste any of its human resources. Quite the opposite, it has to put all of its human capital to good use…and surely enough we have room to improve in this respect. We also have our fair share of problems, such as school drop-outs and young people without jobs. Even one is too many. Social exclusion at an early age will often continue in later stages of life and will constitute huge human suffering and economic losses. It is extremely important that all the different groups of a society are incorporated into it. In a democratic society also the rights of the minorities are guaranteed. Parliamentarians must be involved in the core of good governance through the legislative process. We listen to the electorate and we represent the voice of the public. But in a democratic and just society even the smallest of voices are heard. It is only fair that in democratic societies where the majority will determine the conditions for the society as a whole, we also look after the rights of the minorities and provide them with sufficient means to actively participate in all spheres of life. It is important that in a democratic society everyone can live without fear of discrimination, persecution or violence.

On behalf of the Finnish delegation I would like to thank our Ugandan hosts for offering us the opportunity to meet in this beautiful country. Here in Kampala, right from the beginning, we have been enjoying the warm hospitality of the Ugandan people. It is obvious that a great deal of effort has been put into organizing a memorable Assembly and we really appreciate it. Thank you.

Myös pysyvien komiteoiden työskentely alkoi sunnuntaina jatkuakseen läpi konferenssiviikon. IPU:n kolmen pysyvän komitean aiheet ovat Rauha ja kansainvälinen turvallisuus (Peace and International Security), Kestävä kehitys, talous ja kauppa (Sustainable Development, Finance and Trade) sekä Demokratia ja ihmisoikeudet (Democracy and Human Rights). Konferenssia edeltävästi kustakin teemasta valmistellaan tarkemman otsikon mukainen raportti- ja päätösluonnos. Konferenssin aikana delegaatiot jakaantuvat työstämään näistä dokumenteista lopulta julkaistavia loppuraportteja ja päätöslauselmia, parlamenttienvälisen dialogin tulosta. Lisäksi sunnuntaina esiteltiin ehdotukset konferenssin agendalle otettavasta kiireellisestä keskustelunaiheesta (Emergency item); IPU:n sääntöjen mukaan jokaiseen yleiskokoukseen voidaan ehdottaa ylimääräistä, kyseisellä hetkellä erityisen tärkeää keskustelun aihetta. Tällä kertaa kaikki lähetetyt ehdotukset koskivat Syyrian tilannetta. Sunnuntai-ilta päättyi naisparlamentaarikkojen kesken nautittuun illalliseen.

Maanantai 2.4.

Maanantaina komiteoiden työskentely ja yleisdebatti olivat jo hyvässä vauhdissa. Pysyvistä komiteoista Demokratian ja ihmisoikeuksien sekä Kestävän kehityksen komiteat jatkoivat työskentelyään. Demokratian ja ihmisoikeuksien komitean teemana konferenssissa oli parlamenttien rooli naisten ja lasten terveyden takaajana (Access to health as a basic right: The role of parliaments in addressing key challenges to securing the health of women and children). Terveys perusoikeutena kuuluu myös YK:n vuosituhattavoitteisiin (Millennium Development Goals, MDG); 5. tavoite on parantaa odottavien äitien terveyttä ja 4. tavoite vähentää lapsikuolleisuutta. Kestävän kehityksen komiteassa työskentelyä ohjaavana teemana oli vallan jakautuminen ja kansainvälisiin agendoihin osallistuminen kehittyneiden ja kehitysmaiden välillä (Redistribution of power, not just wealth: Ownership of the international agendas). Komiteassa käytiin keskustelua muun muassa ilmastonmuutoksesta, luonnonvarojen kestävyydestä ja ruokaturvasta, epätasaisista voimasuhteista kansainvälisissä kauppasopimuksissa ja toimielimissä sekä talousjärjestelmien vioista. Päivään mahtui myös Pohjoismaiden delegaatioiden yhteinen lounas sekä kutsu Forum for Democratic Change (FDC) -oppositioryhmittymän tilaisuuteen. Opposition pitkäaikainen keulahahmo Kiiza Besigye (FDC) julkisti tilaisuudessa pamflettinsa maan demokratian ja perustuslaillisen valtiojärjestelmän tilasta. Besigye vetosi IPU-delegaatteja vaatimaan Ugandan hallitukselta lukuisia reformeja, muun muassa täydellisen vaalireformin. Tilaisuus antoi kuvan, että opposition puheoikeus on rajoitettua ja kokoontumisvapaus poliisin ja armeijan tarkasti valvomaa ja tarvittaessa rajoittamaa. Päivällä lounastimme Pohjoismaiden delegaatioiden kesken ja vieraanamme oli ugandalainen homoaktivisti ja lakimies, joka kertoi meille yksityiskohtaisemmin seksuaalivähemmistöjen tilanteesta maassa. Maanantai-illaksi olin saanut delegaation puheenjohtajana kutsun Ugandan presidentin Yoweri Kaguta Musevenin tarjoamalle illalliselle hänen palatsiinsa. Palatsi se todella olikin, vitivalkoinen valtava rakennus keskellä vehreää puutarhaa korkealla mäellä, aitojen ja poliisivartioiden takana. Tilaisuuteen meno herätti hieman ristiriitaisia tunteita, ja ne jakoivat kanssani Hollannin edustaja, jonka kanssa juttelimme asiasta matkan aikana. Uganda, kuten moni muu maa, on voimakkaasti jakaantunut: niihin, joilla ei ole juuri mitään ja niihin, joilla on valtaa ja yltäkylläisyyttä. Illan päätteksi illan isäntä vaimoineen kätteli vieraat ja vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan. Suomesta presidentti Musevenille tuli mieleen yksi sana: Kekkonen!

Tiistai 3.4.

Tiistaina konferenssissa oli paneeli- ja yleiskeskusteluja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa; teemoina oli parlamenttien rooli lasten aliravitsemuksen voittamisessa, luonnonkatastrofien hallinta kestävän kehityksen näkökulmasta ja lainsäädännön vaikutukset AIDS:n leviämiseen, sairastuneiden syrjintään ja AIDS-kuolemiin. Koska konferenssissa oli tauko yleisdebatissa, käytimme päivän tehden muutaman kenttävierailun. Aamupäivän olimme Fidan / Luterilaisen Maailmanliiton järjestämällä vierailulla, jossa tutustuimme 1 000 lapsen kouluun, HIV:tä sairastavien naisten työpajatoimintaan ja kuulimme entiseltä lapsisotilaalta kertomuksen hänen kokemuksistaan. Lisäksi tapasimme pojan, joka oli kidnapattu noitatohtorin toimesta, mutta välttyi kuolemalta ihossaan olevien arpien vuoksi. Ugandassa harjoitetaan edelleen noituutta, jossa lapsia kaapataan ja uhrataan erilaisten asioiden saavuttamisen uskossa. Koulussa sain pitää pienen puheen oppilaille ja henkilökunnalle, ja se olikin aika jännittävä juttu, sillä koskaan ennen minulla ei ole ollut niin isoa (ja hyväkäytöksistä ) yleisöä, jotka seisoivat paikallaan hipihiljaa ja kuuntelivat keskittyneinä. Kaikki koulun 1 000 lasta ja henkilökunta siihen päälle tulivat pihalle tervehtimään vieraita. Oppilaat esittävät meille myös uutiskatsauksen ja tanssia. Kehuinkin oppilaiden hyvää käytöstään ja sain isot aplodit opettajilta ja muilta vierailuryhmän jäseniltä! Lisäksi kannustin oppilaita tsemppaamaan koulunkäynnissä, sillä koulutus on avain tulevaisuuteen.

Iltapäivällä tutustuimme Luterilaisen Maailmanliiton vieraina Kirkon Ulkomaanavun rahoittamaan Kampalan slummihankkeeseen.

Päivän aikana kuulemamme ihmiskohtalot mutta myös ihmisten voima nousta jaloilleen huolimatta kokemistaan järkyttävistä tilanteista ja olosuhteista jättivät meihin voimakkaan vaikutuksen. Illalla ohjelmassa oli kuitenkin vielä EU-jäsenmaiden delegaatioiden iltavastaanotto hyvin toisenlaisessa ympäristössä, EU-residenssissä varakkaalla Kololon alueella. Illan isäntänä toimi EU-delegaation johtaja Roberto Ridolfi. Tervetuliaispuheiden jälkeen ilta jatkui jutellen päivän tapahtumista, mutta toki paljosta muustakin. Illan aikana tapasin henkilökohtaisesti Ugandan parlamentin puhemiehen Rebecca Kadagan.

Keskiviikko 4.4.

Keskiviikkona konferenssin yleisdebatti käytiin loppuun ja pysyvissä komiteoissa viimeisteltiin viikon kovan työn tuloksena syntyviä päätöslauselmia. Pysyvistä komiteoista Rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän komitean teemana oli tällä kertaa ollut hyvän hallinnon merkitys rauhan ja turvallisuuden edistämisessä (Promoting and practising good governance as a means of advancing peace and security: Drawing lessons from recent events in the Middle East and North Africa). Lähemmin komitea oli tarkastellut viimeaikaisia, Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa koskettaneita arabikevään tapahtumia. Komitean viestiksi muodostui, että konfliktitilanteissa parlamenttien tulisi käydä avointa dialogia ja jakaa tietoa kansalaisille; todisteiden valossa hyvällä hallinnolla on suora yhteys yhteiskunnassa vallitsevaan rauhaan ja turvallisuuteen. Päivän aikana konferenssissa otettiin näkökulmaa myös valtiontalouden valvontaan IPU:n, Maailmanpankin ja IMF:n workshopissa valtion lainojen parlamentaarisesta valvonnasta (Parliamentary oversight of Government external loans and related processes). Lisäksi olin sopinut haastattelusta ugandalaisen media- ja IT-aloilla toimivan Simon Kaherun kanssa; tutustuimme jo viime vuonna Suomessa ja nyt pääsimme tapaamaan hänen kotimaassaan lounaan merkeissä. Keskustelustamme Afrikan kehitysnäkymistä syntyi seuraava artikkeli, jota on linkitetty jo eteenpäin moneen paikkaan. Illalla ohjelmassa oli jälleen verkostoitumista epävirallisemmissa tunnelmissa: Matkustimme puhemies Kadagan kutsusta suurella joukolla kulttuuri-iltaan Namboole Stadiumille. Ilta juhlisti hienosti päättymässä olevaa konferenssia.

Torstai 5.4.

Torstai olikin jo konferenssin päätöspäivä; kuten usein käy, kun vihdoin alkaa tottua uuteen ympäristöönsä on kotiinlähtö jo käsillä. Päivän istunnoissa IPU:n ohjausryhmän (Governing Council) viikon aikaansaannokset summattiin, nimitysäänestysten tulokset ilmoitettiin ja yleiskokouksen päätöskokouksessa julkistettiin pysyvistä komiteoista valmistuneet raportit ja päätöslauselmat. Lisäksi eri toimielimiin valittiin puheenjohtajistoa, seuraavan yleiskokouksen pysyvien komiteoiden raporttien teemat julkistettiin ja konferenssin agendalle valittu kiireellinen aihe julkaistiin. Konferenssin kiireelliseksi aiheeksi valittiin Syyrian tilanteesta seuraava kannanotto: Inter-Parliamentary Union initiative for an immediate halt to the bloodshed and human rights violations in Syria, and the need to ensure access to humanitarian aid for all persons in need and to support implementation of all relevant Arab League and United Nations resolutions and peace efforts. Vuoden kuluttua Quitossa pidettävän seuraavan yleiskokouksen komiteoiden aiheiksi valittiin parlamenttien velvollisuus taata siviilien turvallisuus (Enforcing the responsibility to protect: The role of parliament in safeguarding civilians’ lives), vapaa kauppa ja rahoitusmekanismit kestävän kehityksen keinoina (Fair trade and innovative financing mechanisms for sustainable development) sekä demokratia ja kansalaisten osallistaminen median avulla (The use of the media, including social media, to enhance citizen engagement and democracy). Delegaatiomme ohjelmaan kuului myös lounastapaaminen Suomen Ugandan suurlähettiläs Sofie From-Emmesbergerin kanssa sekä illallinen Ugandan kunniakonsulimme Richard Mugeran kanssa. Näin paketoimme mukavasti Kampalan IPU-matkan Ugandan edustustomme kanssa ajatuksia ja kokemuksia vaihtaen. Ensimmäinen vierailuni Afrikan mantereelle ja vielä näin suureen konferenssiin jätti erinomaisen kuvan afrikkalaisesta vieraanvaraisuudesta, palvelualttiudesta ja järjestelykyvystä. Missä tahansa päin maailmaa voisi olla ylpeä tämän mittaluokan tapahtuman sujuessa turvallisesti ja ongelmitta. Onnistuneesta konferenssista kuuluukin suuri kiitos paitsi IPU-organisaatiolle myös monenlaisiin avustaviin tehtäviin osallistuneille paikallisille ihmisille.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini puhui lauantaina 21.4. Perussuomalaisten puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä muun muassa kuntavaalitavoitteistamme ja kuntapalveluista, korruption kitkemisestä ja maamme sisäisestä turvallisuudesta, työllisyydestä ja yrittäjyydestä sekä johdonmukaisesta EU-politiikastamme.

Tiistaina 24.4. pidetyssä täysistunnossa hallitus vastasi opposition yhteiseen välikysymykseen Suomen kokonaisvastuista euroalueen talouskriisissä. Valtioneuvoston vastauksen ja perussuomalaisten ed. Jääskeläisen puheenvuoron jälkeen pidettiin ryhmäpuheenvuorot ja nopeatahtinen keskustelu. Valtioneuvoston vastauspuheenvuoron käytti valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) huonovointisena alkuun istualtaan. Myös pääministeri Jyrki Katainen (kok.) oli selkäkipuinen. Ed. Jääskeläisen (ps.) esittelypuheessa korostettiin Euroopan kriisimaiden hallinnasta karannutta valtionvelkaa ja siten vaadittavia kohtuuttoman kokoisia tukisummia, ”euroutopian” romahtamista muidenkin maiden talousosaajien silmissä sekä perussuomalaisten johdonmukaista kritiikkiä hallituksen linjaa kohtaan. Debatissa esitimme jälleen vaihtoehtomme eurokriisin hoitoon tavalla, joka ei velkaannuttaisi ja kurjistaisi maatamme eikä ajaisi meitä vaihtoehdottomasti kohti yhteistä fiskaaliunionia. Emme hyväksy Kataisen hallituksen väärän politiikan kaatumista suomalaisten veronmaksajien harteille ja maksettavaksi. Sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoron pitäjä edustaja Jungner ilmaisi tyytyväisyytensä talouskriisin alhaisiin korkoihin, joista asuntovelalliset hyötyvät. Käytin vastauspuheenvuoron, jossa halusin tuoda esiin alhaisten korkojen negatiiviset puolet, kuten huonot talouden näkymät, ylisuuret asuntolainat ja pankkien marginaalien noston. Mainitsematta jäi asuntojen hintojen nousu, sillä siihen ei enää jäänyt minuutin pituisessa vastauspuheenvuorossa aikaa.

Tiistaina ulkoasiainvaliokunta kävi lyhyen ajankohtaiskeskustelun Suomessa vierailevien Kiinan neuvoa-antavan kansankonferensin jäsenten kanssa. Tapaamisessa keskusteltiin muun muassa Suomen ja Kiinan taloudellisesta ja poliittisesta yhteistyöstä sekä yhteisistä haasteista kuten talouskriisin hoitamisesta ja ilmastonmuutoksesta. Esitin tapaamisessa kiinalaisvieraille kysymyksen bisneksen ja kehityksen yhteensovittamisesta Afrikassa, joka on monin tavoin mahdollisuuksien manner. Kiinalaisten kaupankäyntimentaliteetti ei pyri vaikuttamaan kumppanimaan olosuhteisiin millään tavalla, mikä kävi valtuuskunnan jäsentenkin vastauksista hyvin ilmi.

Tiistaina Perussuomalaisten eduskuntaryhmä järjesti Kansalaisinfossa tilaisuuden säveltäjä Toivo Kärjen kunniaksi. Edustaja Kimmo Kivelän (ps.) isännöimässä tilaisuudessa muisteltiin yhdessä Kalervo Kärjen, Torsti Lehtisen ja Eila Pienimäen kanssa 20 vuotta sitten kuollutta säveltäjämestaria. Mukana olivat muun muassa kansanedustajat Mikko Alatalo (kesk.) ja Pertti Virtanen (ps.).

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä jätti tiistaina 24.4. ed. Hanna Mäntylän johdolla keskustelualoitteen mielenterveystyön sekä mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien tilanteesta. Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen toteutuvat heikosti muun muassa lasten ja nuorten mielenterveystyössä. Lisäksi ikääntyvissä on yhä enemmän mielenterveysongelmaisia. Sairastuneiden työkyvyttömyyteen, syrjäytymiseen ja omaisten uupumiseen olisi kiinnitettävä myös huomiota. Muun muassa näistä syistä ehdotamme, että eduskunta kävisi aiheesta ajankohtaiskeskustelun.

Keskiviikkona 25.4. pidetyssä täysistunnossa toimitettiin välikysymysäänestykset tiistaina salissa käsitellystä opposition välikysymyksestä Suomen vastuiden kasvattamisesta eurokriisissä. Äänestettävänä oli ed. Pietari Jääskeläisen (ps.) tekemä, Vesa-Matti Saarakkalan (ps.) kannattama ehdotus seuraavasta epäluottamuslauseesta valtioneuvostolle: “Eduskunta katsoo, että Kataisen ja Urpilaisen johtama hallitus on kasvattanut Suomen kokonaisvastuita Euroopan talouskriisin hoidossa. Eduskunta toteaa, että ei luota hallituksen kykyyn hoitaa talouskriisiä. Edellä olevan perusteella hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.” Äänestyksen tuloksena saatiin hallitukselle eduskunnan luottamus luvuin 86 puolesta ja 56 vastaan. Äänestyksestä poissa olevia oli kuitenkin peräti 57.

Vielä samana päivänä ed. Saarakkala tiedotti lehdistölle hallituspuolueiden edustajien Päivi Räsäsen (kd.), Sinuhe Wallinheimon (kok.) ja Ulla-Maj Wideroosin (r.) poissaolosta päivän täysistunnossa pidetystä luottamusäänestyksestä. Samat edustajat olivat kuitenkin kirjautuneet läsnäoleviksi täysistuntoon, mikä herättää kysymyksiä hallituksen linjan pitämisestä eurokriisin hoidon suhteen.

Keskiviikon täysistunnossa käytiin lisäksi muun muassa lähetekeskustelu pohjoismaisia rajaesteitä koskevasta valtioneuvoston selonteosta. Eurooppa ja -ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin (kok.) esittelypuheenvuoron jälkeen asiasta käytiin salikeskustelu.

Torstaina 26.4. julkaistiin tiedotusvälineille perussuomalaisten työmies Matti Putkosen avoin kirje. Lehtien toimituksille suunnatussa kirjeessä Putkonen tuo esimerkkien kautta esiin toimittajakunnan asenteellisuutta Perussuomalaisia kohtaan sekä toivoo lopuksi parempaa yhteistyötä ja yhteisiä pelisääntöjä. Kuluvalla viikolla Putkonen oli vieraana myös Ylen aamutelevisiossa, missä hän kertoi puolueen uudistavan mm. internetsivunsa sekä lehtensä. Ajantasaisen, monipuolisen ja modernin tiedonvälityksen keinot ovat tärkeitä poliittisessa työssä.

Perjantain 27.4. täysistunnossa oli toisessa käsittelyssä hallituksen esitys eduskunnalle (HE 150/2011 vp) laiksi Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavista valtiontakauksista annetun lain 2 §:n muuttamisesta. Esitykseen liittyy Valtiovarainvaliokunnan mietintö (VaVM 5/2012 vp).

Torstaina 12.4. perussuomalaiset tiedottivat puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistön johdolla olevansa valmiita palaamaan parlamentaariseen kontaktiryhmään, mikäli sen mandaatti muuttuu ja puolustusministeri vaihtuu.  Edustajamme jäivät parlamentaarisesta kontaktiryhmästä pois pian puolustusvoimauudistuksen julkistamisen jälkeen osoittaakseen tyytymättömyytensä sen olemattomaan rooliin uudistuksen suunnittelussa. Nyt perussuomalaiset vaativat että hallitus uudistaa kontaktiryhmän mandaattia tai muuten varmistaa, että ryhmä saa riittävät tiedot puolustusvoimauudistuksen toimeenpanosta ja että sen kannat myös otetaan huomioon.

Torstaina 12.4. aamupäivällä ryhmähuoneessamme vieraili Opetusalan Ammattijärjestön edustajina puheenjohtaja Olli Luukkainen ja koulutusjohtaja Heljä Misukka. Eri järjestöjen edustajat tapaavat kaikkia eduskuntaryhmiä välittääkseen tietoa alansa uusimmista käänteistä ja kertoakseen toiveistaan lainsäädännön tai uudistusten suhteen. OAJ:n tärkeänä toiveena olisi oppilasryhmien kokojen pienentäminen. Lisäksi keskustelimme koulukiusaamisesta, opettajien määrästä, homekouluista ja säästöistä – kaikki kuntalaisia koskettavia tärkeitä, arjessa näkyviä asioita. Yhteiskunnassa tulisi käydä syvällinen keskustelu, jossa käytäisiin prioriteetit läpi sekä selvitettäisiin, mihin kaikkeen veronmaksajien rahaa oikein käytetään. Hyvinvointiyhteiskunnassa on valtavasti turhia rönsyjä, ovatko ne kaikki sellaisia, jotka on verovaroin kustannettava?

Torstain 12.4. täysistunnossa oli ensin suullinen kyselytunti, minkä jälkeen jatkettiin keskiviikkona alkanutta lähetekeskustelua valtioneuvoston selonteosta valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013-2016. Kyselytunnilla käsiteltiin esimerkiksi omaishoitajien asemaa, vanhus- ja vammaispalveluita sekä nuorten yhteiskuntatakuuta; hallitus vakuutti muun muassa peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonin (sd.) suulla parantavansa kaikkien näiden ryhmien asemaa ja oikeuksia. Jatkokeskustelun valtiontalouden kehyksistä avasi pääministeri Jyrki Katainen.

Perjantaina 13.4. jätimme koko opposition eli perussuomalaisten, keskustan ja vasenryhmän eduskuntaryhmien voimin vuoden 2012 valtiopäivien neljännen, eurokriisiä koskevan välikysymyksen. Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja on perussuomalaisten Pietari Jääskeläinen. Välikysymyksessä kysytään muun muassa miksei hallitus ole noudattanut omaa ohjelmaansa, jonka mukaan Suomen vastuut eurokriisissä eivät kasva, mihin asti hallitus on valmis kasvattamaan Suomen kokonaisvastuita sekä miten hallitus aikoo turvata Suomen ja suomalaisten varat sekä Suomen AAA-luottoluokituksen ottaessaan yhä suurempia riskejä eurokriisin hoidossa. Hallitus vastaa välikysymykseen näillä näkymin 24. huhtikuuta ja luottamusäänestykset pidetään 25. huhtikuuta.

Viikonlopun vietin Turussa ja osallistuin lauantaina Virttaalla pienimuotoiseen keskustelutilaisuuteen, jossa arvioitiin Virttaanharjun tekopohjavesilaitoksen toimintaa.

Maanantaina 16.4. lounastimme ulkoasiainvaliokunnan kanssa Mäntyniemessä. Vierailun isännöi tasavallan presidentti Sauli Niinistö kabinetteineen. Presidentti on selkeästi, toki taustansakin vuoksi, hyvin kiinnostunut talouskysymyksistä ja niiden vaikutuksesta ihmisten hyvinvointiin kotimaassa ja ulkomailla. Presidentistä puhutaan usein arvojohtajana, vaikka toiset kyseenalaistavatkin tämän roolin olemassaolon tai vaativat sille tarkempia määrityksiä. Ehkä arvojohtajuus voisi näkyä keskustelunavauksissa, joissa uskallan odottaa presidentti Niinistöltä rohkeita ja uusia avauksia, joiden kautta voimme hakea uusia pelimerkkejä Suomelle kiristyneessä taloudellisessa tilanteessa.

Lounastapaamisen aikana presidentti kertoi lähiajan tapaamisistaan ja kokouksista, ja keskusteltiin niistä tavoista, joilla ulkoasiainvaliokunta ja presidentti voivat tehdä yhteistyötä ja pitää toisensa tilanteen tasalla. Tilaisuus oli hyväntuulinen ja positiivinen. Olen käynyt Mäntyniemessä vain kerran aiemmin, viime syksynä, jolloin ilta oli pimeä ja sateinen. Nyt rakennus näyttäytyi erilaisena keväisessä pilvien takaa pilkahtelevassa auringossa.

Tiistaina 17.4. ulkoasiainvaliokunnassa valmistui mietintö EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta ja vaikuttavuudesta liittyen hallituksen vuoden 2010 toimenpidekertomukseen (K 2/2011). Samoin tiistaina Pikkuparlamentin auditoriossa järjestettiin seminaari Kuntauudistus – Mahdollisuudet ja haasteet. Seminaarissa keskusteltiin kuntauudistuksen tavoitteista, mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista. Lisäksi arvioitiin kuntauudistuksen vaikutuksia muun muassa lähipalveluihin ja lähidemokratiaan sekä pienten kuntien ja maaseudun asemaan. Paneelikeskustelussa oli mukana perussuomalaisista ed. Vesa-Matti Saarakkala. Tilaisuuden järjesti Tutkijoiden ja kansanedustajien seura (TUTKAS).

Keskiviikon 18.4. täysistunnossa käytiin lähetekeskustelu valtioneuvoston liikennepoliittisesta selonteosta (VNS 2/2012 vp) – kilpailukykyä ja hyvinvointia vastuullisella liikenteellä. Liikenneministeri Merja Kyllösen esittelypuheenvuoron ja eduskuntaryhmien ryhmäpuheenvuorojen jälkeen aiheesta käytiin pitkä debatti. Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa ed. Ari Jalonen painotti liikenneyhteyksien merkitystä teollisuudelle ja maamme tasaiselle asuttamiselle. Yritystoiminnan kannalta kaikki liikennemuodot ovat tärkeitä; hyväkuntoisilla tie-, rautatie- ja väyläyhteyksillä taataan Suomen huoltovarmuus. Kritisoimme myös meriliikenteen kustannuksia nostavaa, maamme kilpailukykyä ja työpaikkoja uhkaavaa rikkidirektiiviä emmekä halua antaa EU:lle enää nykyistä suurempaa valtaa sanella liikennepolitiikkaamme. Ryhmämme mielestä hallituksen olisi myös peruttava epäonnistunut päätöksensä polttoaineveron korotuksesta. Keskiviikon täysistunnossa pantiin myös pöydälle ulkoasiainvaliokunnan mietintö hallituksen toimenpidekertomuksesta vuodelta 2010 (UaVM 3/2012 vp) eli mietintö EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta ja vaikuttavuudesta.

Keskiviikkona iltapäivällä kokoontui eduskunnan Stroke-ryhmä, jossa käydään läpi aivohalvaukseen liittyviä seikkoja terveydenhuollon näkökulmasta. Kuulemme asiantuntijoita ja saamme tietoa hoidon ja kuntoutuksen ajankohtaisista kysymyksistä. Juuri tällä hetkellä erityisenä huolenaiheena on Kelan suunnitelmat luopua sopeutumisvalmennuskurssien järjestämisestä. Erilaiset aivoverenkiertohäiriöt ovat yleisiä ja koskettavat monia kaikenikäisiä ihmisiä ja heidän läheisiään. Aivoverenkiertohäiriöt jättävät monenlaisia jälkiä, eikä elämä monen kohdalla palaa enää entiselleen. Sairaudesta voi jäädä paitsi fyysisiä rajoitteita niin myös muita seurauksia, kuten muistivaikeuksia, afasiaa ja väsymystä. Olen itse kulkenut 11 vuoden ajan 45-vuotiaana aivoinfarktin saaneen äitini rinnalla ja nähnyt hyvin, millaiseen byrokraattiseen pyöritykseen sairastunut joutuu. Kuntoutus on avainsana, sillä aivot kykenevät hämmästyttävällä tavalla korjaamaan vaurioita, vaikka entinen elämä ei enää palaudukaan. Sopeutumisvalmennus on välttämätön askel, jonka kautta pääsee rakentamaan uutta arkea ja löytämään tapoja kuntoutukseen ja asian hyväksymiseen sekä saamaan vertaistukea.

Torstaina 19.4. eduskunnan kyselytunnilla ryhmämme pääsi ottamaan esille suomalaisen korruption uusimpien vaalirahoitukseen liittyvien käänteiden tiimoilta. Moni vaalirahoitukseen liittyviin epäselvyyksiin aiempina vuosina tavalla tai toisella sekaantunut sai keskiviikkona oikeuden tuomion, osa ehdotonta vankeuttakin. Toivottavasti vastuunkannosta ja vastuusta toistuvasti eri yhteyksissä puhuva kokoomus pystyy johtavana hallituspuolueena löytämään tästä tilanteesta ne ydinkohdat, joiden kautta parannetaan päätöksenteon avoimuutta ja kansalaisten luottamusta poliittisen järjestelmän ja liike-elämän kytkösten rehellisyyteen.

Torstain kyselytunnilla toisena tärkeänä keskustelun kohteena oli vanhuspalvelulaki, josta luovutettiin eilen työryhmän esitys peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonille. Ministeri on aiemmin luvannut, että lakiin tulee hoitajamitoitus, mutta se kuitenkin puuttui esityksestä. Ministeri ei vastannut kysymykseen siitä, tuleeko hän aiempien lupaustensa mukaisesti lisäämään hoitajamitoituksen lopulliseen esitykseen. Jäämme odottamaan jatkoa nyt kun esitys siirtyy lausuntokierrokselle.

Nykyaikana nettiin kirjoittelu on lähes jokaisen ulottuvilla. Se on helppoa ja nopeaa. Kirjoitan tai linkitän itsekin Facebook-sivulleni jotakin lähes joka päivä ja omat nettisivut sekä blogi minulla on ollut pian viiden vuoden ajan. Kirjoittaminen on mukava tapa jäsentää omia ajatuksia, olla luova, osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun tai hakea muilta neuvoja ja palautetta näkemyksilleen. Jokainen kirjoittaja voi itse kertoa, mikä on juuri hänen syynsä kirjoittaa. Niitä on yhtä monta kuin on kirjoittajaakin.

Joskus kirjoitukset eivät mene aivan nappiin kenelläkään. Keneltä tahansa voi lipsahtaa sammakoita tai asiavirheitä. Kirjoitettaessa tehtyä mokaa ei välttämättä voi välittömästi korjata, eikä sitä aina edes itse huomaa. Keskusteltaessa on toinen juttu. Kasvotusten kommunikoitaessa kuulee toisen äänensävyn, näkee silmät, eleet, hymyn, häivähdykset ilosta tai surusta, käsilläkin puhumisen (jota itse harrastan…). Keskustelukumppani voi kysyä lisää, korjata tai tarkentaa, jos joku juttu kuulosti oudolta tai muuten vain mielenkiinnon herättävältä. Ei tarvitse arvailla tai tulkita turhaan, kun voi suoraan kysäistä. Netti on nykyihmisten suuri saavutus ja avain tietoon, kun sitä vain osaa etsiä kriittisesti ja monipuolisesti. Toivoisin silti, että ihmiset olisivat hiukan enemmän kosketuksissa toisiinsa ihan arkielämässä. Rappukäytävässä, pihoilla, toreilla, harrastusten parissa. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän, kaikkien suoritusyhteiskuntamme työpaineiden ja arjen kiireiden keskellä.

Perussuomalaiset puolueena on aina halunnut olla tavoitettavissa ja näkyvissä tilaisuuksissa, joihin kuka tahansa voi tulla. Meille on voinut tulla juttelemaan, kysymään tai kertomaan omista asioistaan. Kotivaalipiirissäni Varsinais-Suomessa olen jo usemman vuoden ajan osallistunut piirin pitkäaikaisten aktiivien kanssa telttatapahtumiin, joissa olemme tarjonneet maistuvia räiskäleitä ja siinä sivussa vaihtaneet kaikkien halukkaiden kanssa ajatuksia maailman menosta. Olemme toimineet näin vaalien alla, vaalien jälkeen ja niiden välissä. Tulemme toimimaan näin jatkossakin. Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piirin aktiivit tulevat osallistumaan lukuisiin tapahtumiin myös lähikuukausina. Aion itsekin jatkaa mukana tapahtumissa, kuten tähänkin asti, joten listaan alle ne tilaisuudet, jotka olen jo merkinnyt kalenteriini. Tilaisuuksia tullee lisääkin, sitä mukaa kun niiden järjestämisestä päätetään. Kunnallisvaalien alla tahti tulee kiihtymään, joten erityisesti lopusta päin kalenteri tulee täyttymään reippaasti.

Toivon siis, että mahdollisimman moni tulee tapaamaan minua ja muita perussuomalaisia toimijoita. Me vastaamme kysymyksiin, otamme vastaan palautetta ja kerromme siitä työstä, mitä teemme eduskunnassa ja paikallistasolla.

La 21.4. Uudenkaupungin Kevätmarkkinat
La 19.5. Raision Katumarkkinat
Su 20.5. Turun Maalaismarkkinat
Su 27.5. Salon Kevätmarkkinat
Su 3.6. Naantalin Aurinkomarkkinat
La-su 9.-10.6. Merefest, Uusikaupunki
Pe 29.6. Loimaan tori
Ke-la 4.-7.7. Okra-maatalousnäyttely, Oripää
Ke-su 1.-5.8. Turun Eurooppamarkkinat
La 25.8. Raision Killinmarkkinat
Su 26.8. Naantalin Aurinkomarkkinat
Su 2.9. Turun Maalaismarkkinat
Su 30.9. Liedon Mikkelinmarkkinat

Pääsiäistä edeltänyt viikko oli eduskunnassa istuntovapaa, mutta itse olin “normaalisti” töissä, tosin kaukana kotimaasta eli Ugandan Kampalassa IPU-yleiskokouksessa. Kokoustamista ja muuta ohjelmaa riitti aamuvarhaisesta iltamyöhään joka päivä. Muut kokoukseen osallistuneet edustajat olivat Hemmilä (kok), Karhu (sd), Komi (kesk) ja Uotila (vas). Eilen Ilta-Sanomat kertoi neutraaliin sävyyn IPU-kokouksessa geopoliittisessa ryhmässämme käsitellystä seksuaalivähemmistöjen tukalasta tilanteesta erityisesti juuri Ugandassa, jossa halutaan ottaa käyttöön jopa kuolemanrangaistus. Pohdin kysymyksen käsittelytapaa pienemmässä työryhmässä eräiden muiden maiden edustajien kanssa, ja kerron sitten erikseen työn sisällöstä, kun se täsmentyy. Pidän lähtökohtana sitä, että myös seksuaalivähemmistöille kuuluu oikeus elää rauhassa, käydä töissä ja rakentaa normaalia arkea ilman syrjintää, väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. On muistettava, että homoseksuaalisiin suhteisiin suhtaudutaan kielteisesti tänäkin päivänä monessa maassa ja niistä voidaan langettaa vakavia tuomioita esimerkiksi useissa Afrikan maissa ja islaminuskoisissa maissa. Ongelma ei ole siis ainoastaan Ugandan suunnitteilla oleva lainsäädäntö, vaan jo vallitsevat olot.

Pääsiäispyhien jälkeen tiistaina 10.4. eduskuntatyö jatkui jälleen normaalisti. Tiistain täysistunnossa oli liuta hallituksen esitysten lähetekeskusteluja ja muun muassa uudesta Yle-verosta käytiin vilkasta keskustelua. Yle-veroa on valmisteltu yhteistyössä kaikkien eduskuntapuolueiden kesken, mistä puheenjohtaja Soini antoikin myönteistä palautetta valmistelua johtaneelle ministeri Kiurulle. Oppositio on jätetty monen muun suunnittelun, kuten kuntauudistuksen, ulkopuolelle kokonaan. Lähtökohtaisesti Yle-vero on mielestäni kelvollinen ajatus, mutta kummeksun sitä, että ahvenanmaalaiset eivät joudu Yle-veroa maksamaan. Tämä siitä huolimatta, että Yle lähettää Ahvenanmaalle maksutta signaalia. Yle-veron sijaan ahvenanmaalaiset maksavat edelleen talouskohtaista televisiomaksua omalle televisioyhtiölleen (220 e / vuosi).

Keskiviikon 11.4. täysistunto alkoi ajankohtaiskeskustelulla luonnonvarojen kestävästä ja tehokkaasta käytöstä ulkoasiainvaliokunnan mietinnön pohjalta. Poikkeuksellisesti istuntosalissa kuultiin ensin eduskunnan ulkopuolista tahoa, Intian maaseutukehitysministeri Jairam Rameshia. Tämän jälkeen ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini ja ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Martti Korhonen (vas.) pitivät ensimmäiset puheenvuorot. Ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä sain pitää myös oman puheenvuoroni melko nopeasti; puheessani painotin väestönkasvun ratkaisevaa merkitystä kestävän kehityksen kysymyksille.

Täysistunto jatkui lähetekeskustelulla valtioneuvoston selonteosta valtiontalouden tarkistetuista kehyksistä vuosille 2013–2016. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä julkaisi jo viime viikolla, heti hallituksen julkaistua kehyspäätöksensä, sitä koskevan kannanoton. Siinä kritisoimme hallituksen ajamaa, erityisesti pienituloisia kurittavaa verotusta sekä talouden ongelmien siirtämistä kunnille. Pidämme myös sisäisestä turvallisuudesta ja harmaan talouden torjunnasta tinkimistä vastuuttomana ja lyhytnäköisenä toimintana.

Lähetekeskustelu valtiontalouden kehyksistä alkoi valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen esittelypuheenvuorolla ja sitä seuraavilla ryhmäpuheenvuoroilla. Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron piti Pirkko Ruohonen-Lerner; puheenvuorossa ehdotettiin vaihtoehtoisena tapana valtiontalouden sopeuttamiselle vastuullisempaa kaksi plus yksi -mallia: Sopisimme nyt noin kahden miljardin euron sosiaalisesti oikeudenmukaisista leikkauksista ja veronkorotuksista varautuen samalla noin miljardin euron lisäsäästöihin ja veronkorotuksiin. Verotusta pitäisi kehittää oikeudenmukaisempaan suuntaan muun muassa purkamalla nykyinen yhtiöverohyvitysjärjestelmä sekä alentamalla energia- ja polttoaineveroja myös investointien kannustamiseksi. Tulemme valiokuntakäsittelyn aikana myös esittämään tarkemmin oman oikeudenmukaisemman vaihtoehtomme valtiontalouden sopeuttamiseksi.

Keskiviikkona tiedotettiin myös Perussuomalaisten ja tanskalaisen Dansk Folkepartin Pohjoismaiden neuvostoon perustamasta uudesta Vapaa Pohjola -nimisestä puolueryhmästä (tanskaksi Gruppe for Nordisk frihed). Ryhmän puheenjohtajaksi valittiin perussuomalaisten Juho Eerola. Ryhmä haluaa vaalia pohjoismaista yhteistyötä ja edistää pohjoismaista demokratiaa sekä esteetöntä liikkuvuutta Pohjoismaiden välillä.

Tiistaina 27.3. pidetyssä täysistunnossa käytiin lähetekeskustelu muun muassa harmaan talouden torjuntaan liittyvästä hallituksen esityksestä laeiksi tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä sekä julkisista hankinnoista annetun lain 49 §:n muuttamisesta. Harmaan talouden kitkentä maastamme on eräs perussuomalaistenkin vaalikauden tärkeimmistä hankkeista, joten kannatamme lämpimästi oikein keinoin asiaan puuttumista.

Eduskuntaryhmämme ilmoitti tiistaina harkitsevansa välikysymystä liittyen Suomen vastuiden kasvattamiseen Euroopan kriisirahastoissa. Hallituksen päinvastaisista vakuutteluista huolimatta talousvastuumme tuntuvat paisuvan kuukausi kuukaudelta. Välikysymyksellä voisimme näyttää, ettemme hyväksy tällaista leväperäisyyttä. Ryhmäkokouksessa torstaina tulemme pohtimaan asiaa ja mikäli välikysymys päätetään jättää, toivotamme myös muut oppositiopuolueet mukaan kysymyksen valmisteluun.

Kansalaisinfossa pidettiin tiistaina Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ja Työväen Sivistysliitto TSL:n tilaisuus nuorisotyöttömyydestä. Muun muassa nuorten yhteiskuntatakuusta ja nuorten työllistämisestä yrityksiin puhuivat tilaisuudessa työministeri Lauri Ihalainen, Helsingin opetusviraston linjanjohtaja Liisa Pohjolainen ja iltaa emännöinyt kansanedustaja Rakel Hiltunen (sd.).

Eduskunnassa käväisi tiistaina Suuren valiokunnan vieraana myös Kreikan ympäristö- ja energiaministeri George Papakonstantinou kertomassa Kreikan vakautusohjelman toteutuksesta. Pikkuparlamentin tiedotustilaisuuden lisäksi Papakonstantinou tapasi talossa myös valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen ja elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen.

Keskiviikon 28.3. täysistunnossa käytiin ajankohtaiskeskustelu Itämeri-yhteistyön vahvistamisesta. Lähetekeskustelussa oli muun muassa Eeva-Johanna Elorannan (sd.) ym. lakialoite Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain 2 §:n muuttamisesta (LA 57/2011 vp). Aloitteen tarkoituksena on ulottaa laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä myös muihin samoissa tiloissa oleskeleviin henkilöihin, mm. perhepäivähoitajien perheenjäseniin. Keskustelussa oli myös Esko Kivirannan (kesk.) lakialoite omaishoidon tuen hoitopalkkion säätämisestä verovapaaksi (LA 5/2012 vp). Omaishoidon tuki maksetaan omaishoitajalle hoitopalkkiona, mikä tällä hetkellä on veronalaista tuloa. Verovapaudella tuettaisiin omastakin mielestäni omaishoitajien tekemää arvokasta ja vaativaa työtä.

Ulkoasiainvaliokunnasssa valmistuu tällä viikolla mietintö Suomen tavoitteista kestävän kehityksen konferenssissa Rio de Janeirossa. Kokous pidetään 20. – 22.6.2012 ja siellä teemana on luonnonvarojen kestävä ja tehokas käyttö. Mietinnön pohjalta käydään ajankohtaiskohtelu täysistunnossa 11.4.2012.

Parlamenttienvälisen liiton IPU:n yleiskokous pidetään Ugandan Kampalassa lauantaista 31.3. torstaihin 5.4.2012. IPU:n Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana olen syksystä lähtien valmistautunut tähän IPU:n vuoden kohokohtaan, maailmanlaajuisesti parlamentteja yhdistävään yhteistyötapaamiseen. Yleiskokouksen teemana on tällä kertaa Parliaments and people: Bridging the gap. Suomen IPU-ryhmän puheenjohtajana käytän Suomen kahdeksan minuutin puheenvuoron yleiskokouksessa. Sen pidempään ei ole mahdollisuuksia, sillä jokaiselle osanottajamaalle on varattu saman verran aikaa. Lähdemme Suomen valtuuskunnan kanssa matkaan aikaisin torstaiaamuna, sillä kokoustamme jo perjantaina 12+ -ryhmän valtuuskuntien kesken (Suomi kuuluu geopoliittisen asemansa mukaan 12+ -ryhmäksi kutsuttuun joukkoon IPU-jäsenmaita). Suomesta kokoukseen osallistuvat lisäkseni Suomen IPU-ryhmän varapuheenjohtaja Katri Komi (kesk.), Pertti Hemmilä (kok.), Saara Karhu (sd.), Kari Uotila (vas.) sekä matkan aikana ja IPU-työssä myös eduskunnassa meitä avustavaa virkamiehistöä.

Tämän blogikirjoituksen ohella viimeistelin juuri kolumnin Biologian ja maantieteen opettajien liiton Natura-lehteen. Ensi viikolla eduskunta on istuntotauolla, joten seuraava blogipäivitykseni tulee Afrikan kuumuudesta ja kertoo hieman normaaliarjesta poikkeavista asioista. IPU-konferenssissa on tiedossa kiintoisia keskustelunaiheita ja lukuisia kokouksia.