Mar 18 2007
Kuin uitettu kissa
Eläimet ovat ihania. Ne antavat omistajalleen ja hoitajalleen niin paljon vilpitöntä ystävyyttä ja iloisia hetkiä, että se on hämmästyttävää. Eläimistä pitää pitää hyvää huolta, monin eri tavoin. Alempana olevassa kuvassa on meidän Leia, tämäniltaisen pesuoperaation jälkeen. Leialla on syksyn kuluessa ollut iho-ongelmia ja karvaakin irtoaa näin siivoojan näkökulmasta katsoen luvattoman paljon. Rokotukset on kunnossa, madotukset samoin. Ruoka on laadukasta ja raakaa lihaa tai kalaa tarjoillaan säännöllisesti. Hiljattain ostimme pullon lohiöljyä, jota niin monelta taholta suositeltiin kokeiltavaksi. Molemmat kissat näköjään haistavat ruokaan sekoitetun öljyn jo kaukaa, eivätkä koskekaan annokseensa, ovat mieluummin syömättä. Sen täytyy olla ihan kamalan makuista, jos kerran 7 kilon painoinen Joiku-poikakin sitä välttelee. Normaalisti se syö melkein kaiken mihin vain pääsee käsiksi.
Peseminen silloin tällöin auttaa aina vähäksi aikaa, mutta ei sitä liian usein voi tehdä. Kissan turkkia ei ole tarkoitettu pestäväksi kuten ihmisten hiuksia. Muutenkin prosessi on Leialle aika vastenmielinen, joten onneksi meitä on kaksi ihmistä paikalla: toinen suorittaa esipesun vedellä / hieroo kissashampoon turkkiin / huuhtelee ja toinen pitää kissasta kiinni.
Kun Leia oli nuorempi, se nukkui usein vessan lavuaarissa. Se ei lähtenyt pois, vaikka hanan avasikin ja vettä alkoi valua kissan selkää pitkin. Se joi aina mielellään vettä suoraan hanasta ja joskus teki niin makuultaan, kun turkki samalla kastui. En tiedä mihin himo veteen on kadonnut, tänään tuntui siltä ettei se tiedä mitään vastenmielisempää.
