Olen terve, nuori suomalainen nainen. Ennen kaikkea suomalaisuuteni ansiosta minulla on vapaus nähdä ja kokea, toteuttaa ja ilmaista itseäni. Vain maailma on rajana. En epäile hetkeäkään etteikö olisi onni syntyä suomalaiseksi.

Vapauteni mukana tulee vastuu. Minun täytyy ensisijaisesti kantaa vastuu omista valinnoistani. Valintani esimerkiksi koulutuksen, työnteon ja rahankäytön suhteen määrittelevät pitkälti sen minkälaisiin asioihin voin panostaa ja mistä on luovuttava. Olen oman elämäni herra, sillä kukaan muu ei voi elää tai tehdä valintoja puolestani. Kukaan ei voi myöskään ottaa harteilleen mahdollisista vääristä valinnoista johtuvia seuraamuksia, jotka voivat aiheuttaa surua, pelkoa tai vaikkapa taloudellista huolta. Sen vastuun kannan itse.

Muut suomalaiset ovat kanssani täysin tasavertaisessa asemassa siten, että heilläkin on vapaus, oikeus, valita se polku, jota pitkin kulloinkin kulkea. Koskaan ei kuitenkaan tiedä etukäteen mitä yllättävää nurkan takana voi piillä. Vapauden ja mahdollisuuksien kirjon eteen voi tulla itsestä riippumattomia jyrkkiä hidasteita tai täydellisiä pysähdyksiä, joiden takia elämän sisältö voi kutistua olemattomiin. Vapaus on edelleen olemassa, mutta mahdollisuus nauttia siitä 100-prosenttisesti on kadonnut.

Olen aina ollut heikomman puolella, ollut valmis pistämään itseni likoon puolustaakseni reilua peliä ja pienemmän oikeuksia. Annan mieluusti oman ääneni asioille, joihin uskon ja joiden puolesta kannattaa mielestäni taistella. Näin toimiessani otan sen riskin, että suututan jonkun tai jonkin minua niin paljon vahvemman, että joudun kokemaan täydellisen tappion. Nuorelle 29-vuotiaalle naiselle se on aika iso riski. Nykypäivän suomalaiselle naiselle se on aika iso riski. Toivon itselleni rohkeutta jatkaa. Rohkeutta sanoa ja seistä sanojeni takana pää pystyssä, pelkäämättä. Mielipiteensä voi esittää ja silti samanaikaisesti kunnioittaa vastakkaisen mielipiteen omaavaa täysin tasavertaisena ihmisenä. Tasa-arvoa on se, että kuulee ja kuuntelee myös toista osapuolta.

Suomessa elintasoerot kasvavat. Köyhät ovat yhä köyhempiä. Köyhyydestä ja työttömyydestä kärsivien väestönosien laajeneminen on pysäytettävä, ennen kuin ongelmia on niin paljon, ettei niitä voida enää hallita tai korjata. Suomen ei tule kasvattaa sen ulkomaalaisväestön määrää, jolla on tyypillisesti jo tullessaan hyvin moninaisia ongelmia vaikkapa äärimmäisen traumaattisten kokemusten takia. Suomeen tulleet maahanmuuttajat päätyvät helposti, jopa todennäköisesti, juuri siihen väestönosaan, johon erityyppiset ongelmat kasautuvat ja jonka seurauksena syntyy uusia ongelmia. Suomen ei tule kasvattaa myöskään sen suomalaisväestön määrää, jolla on potentiaalia köyhtyä, kurjistua ja syrjäytyä entistä enemmän. Näillä negatiivisilla ominaisuuksilla on taipumusta kulkea jopa suvussa.

Emme voi auttaa muita ennen kuin opimme auttamaan itseämme ja lähimmäisiämme. Koko maailman parantamisella saavutetaan vain hetkittäistä helpotusta ja toivonpilkahduksia sen sijaan, että korjattaisiin tilanne.

Jos Perussuomalaiset hyväksyvät, asetun ehdolle ensi syksyn kunnallisvaaleissa.

Kiitos perheelleni siitä, että olette opettaneet lähimmäisenrakkautta ja näyttäneet esimerkkiä miten toiselle voi olla apuna ja tukena.