Palasimme eilen illalla Turkuun vietettyämme viisi päivää perheeni luona Pohjanmaalla. Sielläkin oli ihanaa, kuten yleensäkin. Lunta ei ollut, mutta pakkasta ja viimaa riitti. Vanhempieni koirien lenkitys oli hankalaa, sillä paikoitellen teitä ja peltoja peitti liukastakin liukkaampi kirkas jää. Siinä lipesi helposti omat ja koirien jalat, mikä oli molempien osapuolten terveydelle haitallista. Onneksi vältyimme vahingoilta.

Jouluun mahtui keskusteluja, kuulumisia ja hauskoja juttuja. Söimme, joimme ja nauroimme. Lahjoimme toisiamme hyödyllisillä ja mieltä lämmittävillä tavaroilla. Veljeni luona istuimme iltaa ja pelasimme pokeria. Siitä saisi halutessaan helposti uuden paheen aikaiseksi, sen verran hauskaa oli varsinkin isommalla porukalla pelatessa.

Kaiken sen hyvinvoinnin ja hyvän mielen keskellä ajatuksissamme ja sanoissamme pyöri myös erään perheystävän vaikea tilanne. Vanhempani viettivät hänen luonaan aikaa päivittäin. Kukkia ei kannata kantaa kuolleille vaan eläville. Ystävyys, välittäminen ja oman ajan antaminen lienevät lahjoista parhaimpia missä elämäntilanteessa tahansa.

Kotiin päästyämme vastaan säntäsivät kaksi iloista kissaa. Normaalisti ne viedään aina lomiemme ajaksi kissahotelliin, mutta tänä vuonna olin kovin myöhään liikkeellä ja kaikki paikat oli jo varattu siinä vaiheessa kun itse niitä aloin marraskuun puolivälissä kyselemään. Mietin jo, että näinköhän tulee koettua ensimmäinen joulu Varissuolla. Laitoin kuitenkin rappukäytävän ilmoitustaululle lapun, jossa tiedustelin josko joku naapureista ennättäisi käydä Leiaa ja Joikua hoitamassa, korvausta vastaan tietenkin. Alakerran rouva ilmoittautui ilomielin tehtävään ja hyvin hän olikin kateista huolta pitänyt. Hän tarjosi meille eilen iltakahvit ja kertoi mitä kaikkea hauskaa kissat olivat puuhastelleet. Olivat ne silti onnellisia kun oma väki tuli kotiin. Kehräsivät ja kurnuttivat ja naukuivat ja hankasivat itseään armottomasti housunlahkeisiin, hännät väpättäen. Kipittivät perässä vessaan, makuuhuoneeseen, keittiöön ja taas takaisin. Ihanaa olla taas kotona, kissojen kanssa.

Blogiini en minilomani aikana kirjoittanut, mutta viimeisimpään merkintääni tulleet kommentit luin. Päätin ensimmäisen kirjoituksen julkaistessani, että en ala helposti sensuroimaan mitään kommentteja, sikäli kuin niitä saan. Päätin, että julkaisen editoimatta kaiken, mikä ei sisällä omaan tai jonkun toisen nimeltä mainitun henkilön persoonaan kohdistuvaa panettelua tai loukkausta. En ole juurikaan joutunut puuttumaan mihinkään. Hyvä niin. Seuraan erinäisiä blogeja sekä keskustelupalstoja mielenkiinnolla, mutta en itse pahemmin kommentoi mitään, paitsi joskus tosi harvoin. Olen miettinyt pitäisikö minun erikseen vastata saamiini kommentteihin, sillä toistaiseksi en ole sitäkään kummemmin harrastanut. Ehkä toivon, että kirjoittaja esittäisi selkeän pyynnön mikäli haluaisi minulta jonkinlaista vastakaikua…?

Nimimerkillä Ciclista kirjoittava henkilö on kuitenkin urakoinut blogini kommentoijan roolissa, mikä on sinänsä kiva juttu. Kirjoitan itse omaan blogiini tuodakseni esiin ajatuksiani ja kertoakseni kuulumisiani. Tämä toimii myös jonkin sortin päiväkirjana, kuten tästäkin kirjoituksesta voi päätellä. Kommentointimahdollisuus on olemassa, koska ei ole mitään syytä sille, miksei sen kannattaisi olla olemassa. Käsittelen blogissani myös joitakin yhteiskunnallisia aiheita, joten on päivänselvää että lukijalla pitää olla mahdollisuus esittää oma, poikkeavakin näkemyksensä. Niitä näkemyksiä omaaville ehdottaisin kuitenkin toisten blogeissa mellastamisen sijaan oman blogin perustamista. Oletetaan, että minä tai joku muu kirjoittaa  blogiinsa kirjoituksen, joka käsittelee maahanmuuttoa kriittisesti. Miksei joku sitä puolustava voi kirjoittaa vastaavan, jossa pyrkii kumoamaan esitetyt (kriittiset) näkemykset tai kokemukset, kenties perusteiden ja jopa todisteiden avulla? Luulen, että toisten moitiskelun sijaan se tuottaisi parempia tuloksia ja ylipäätään tasaväkisempää peliä, sekä avittaisi meitä kaikkia asiasta kiinnostuneita avoimempaan keskusteluun.

En ole muuttamassa blogini sisältöä tulevien kirjoitusten osalta enkä rajoittamassa kommenttien jättämistä mitenkään. Kiva olla taas täällä tuulisessa Turussa, bloggaamassa ja muutenkin.