Suuntaan huomenna viettämään jouluviikkoa perheeni luokse Nivalaan. Myös avomies saapuu Intiasta viettämään pientä lomaa kotimaahan. Minulla on toki vielä pari työpäivää tiedossa ensi viikolla, mutta etätyömahdollisuuden ansiosta voin huolehtia velvollisuuksistani vaikken ole lähelläkään työpaikkaani Turussa.

En ole uskonnollinen ihminen, eikä joulun merkitys minulle ole koskaan ollut uskonnollisviritteinen. Yleensä käyn sentään kuuntelemassa kirkossa kauneimpia joululauluja – ja tapailemassa laulujen sanoja- mutta tänä vuonna sekin unohtui. Ilmeisesti en hoksannut että on joulukuu, ja että joululaulut ja joulu olivat tulossa, kun syksy ei vissiin ole vieläkään vaihtunut talveksi. Kävin kyllä eräässä konsertissa, jossa esitettiin kansainvälisesti tunnettuja joululauluja eri kielillä. Kauniin musiikkielämyksen kruunasi poikakuoro ja Turun filharmoninen orkesteri. Kyseinen konsertti esitetään televisiossa jouluaattona. Toivottavasti taltioitu versio näyttää ja kuulostaa yhtä hienolta kuin paikalla koettuna.

Ostan mielelläni lähimmilleni joululahjan kullekin. Ei sen tarvitse olla mitään maatakääntävää, vaan yritän aina löytää jotain sellaista, josta on saajalleen iloa, hyötyä tai huvia – mielellään noita kaikkia. Tämän joulun lahjat ovat kansainvälistä, monikulttuurista tuontitavaraa, sillä ostin ne Intiasta. Tänään kun käväisin Turun Hansa-ostoskeskuksessa lounasaikaan olin taas hyvilläni siitä, että joulushoppailut on osaltani shoppailtu. Itselleni toivoin joululahjaksi rannekelloa. Sellainen on tiettävästi tulossa vasta jälkitoimituksena ensi vuoden puolella, sillä epätoivoinen joulupukki Intiassa ravasi kaupasta toiseen monena peräkkäisenä päivänä mutta ei löytänyt juuri sitä oikeaa kelloa. Joulupukki epäili että olen kranttu ja nyrpistelen nenääni hänen valinnalleen, vaikka lähetin monta nettilinkkiä, joissa oli kuvia mieleisistäni rannekelloista. Hassu pukki, mistähän se on tuommoista saanut päähänsä.

Jouluna ihanaa on se, että on muutama päivä kun kenelläkään ei ole kiire mihinkään eikä tarvitse tehdä mitään erityistä. Saa viettää aikaansa rupatellen niitä näitä ja syödä hyvää kotona laitettua ruokaa. Nivalan visiitit ovat minulle ruokailun suhteen aivan yleensäkin aivan loisteliaita kokemuksia, koska omat kokkaukset ovat käytännössä olemattomat ja silloinkin laadultaan vähän mitä sattuu. Joulupöydässämme on tänä vuonna ensimmäistä kertaa luomupossua, jonka lyhyt elämä on todennäköisesti ollut sikamaisen paljon mukavampi kuin tehotuotettujen lajitovereidensa.

Virallisempi joulutervehdys on tässä:

Kirjailija Reijo Mäki on osuvasti listannut Seura-lehdessä 47/2008 julkaistussa kolumnissaan aiheita, joista nykymaailmassa vaietaan, tai joista saa kyllä puhua, mutta vain tietyin sanakääntein.

seura_47_2008.jpg

Seuran numerossa 49/2008 Mäki kirjoitti afrikkalaisten omasta roolista maanosansa (hyvin)voinnissa.

seura_49_2008.jpg

Omat touhuni eivät ole olleet kovinkaan jouluisia, mutta ympäröivässä maailmassa vuoden jännittävimpään juhlaan valmistautuminen on täydessä käynnissä. Joka vuosi joulu saa ympärilleen yhä suureellisemmat puitteet, mutta mikäs siinä, kukin iloitkoon tästä juhlasta ja siihen valmistautumisesta omalla tavallaan. Lähimpieni joululahjat ostin Intiasta, joten olen onnekseni välttynyt kaupoissa käymiseltä lukuun ottamatta yhtä sunnuntaista visiittiä ystäväni kanssa Raision Myllyyn, mikä olikin kyllä semmoinen koettelemus että huhhuh. Mielenkiintoisin havainto siltä reissulta oli se, että ilmeisesti monet lapset nykyään otetaan mukaan kauppareissuille valitsemaan omat lahjansa. Onkohan joulussa enää kuin rippeet yllätyksellisyydestä jäljellä.

Joulukuun ohjelmaan on kuulunut Turun tulevan valtuuston hallitussopimuksen laatiminen valtuuston suurimman puolueen Kokoomuksen pohjustamana. Kaikki uuden valtuuston puolueet sekä Suomen Kansan Sinivalkoisia edustava Olavi Mäenpää allekirjoittivat eilen alkavan valtuustokauden suuntaviivoja määrittelevän paperin. Käytännössä tulevia toimia ohjaa “kolmen kopla”, eli Kokoomus, SDP ja Vihreät. Se, että edustan Perussuomalaisia yksin uudessa valtuustossa ei tietenkään ole mikään ideaalitila, mutta voin myös kuvitella sille muutamia huonompia vaihtoehtoja. Uudelle tulokkaalle kuvioon astuminen laman jo kopistellessa lumia kengistään ulko-oven takana on mahdollisuus nähdä ne keinot, joilla selviydytään vaikeista ajoista. Eräs pitkään kunnallispolitiikassa mukana ollut henkilö hiljattain muisteli niitä aikoja, jolloin rahan pyytäjälle saattoi suoraan sanoa että paljonko haluat. Nyt tilanteen ollessa toinen toivon kaikille Turun päättäjille viisautta ja myös sydämen sivistystä, joiden avulla taloudellisessa suossa konttaava kaupunki muistaa huolehtia ihmisten leivästä ennen sirkushuveja. Hallitussopimuksessakin kritisoin yleisellä tasolla sitä, että siinä korostuvat liikaa kaikenlainen kulttuurivillitys ja ilmastonmuutoksella pelottelu. Ihmiset tarvitsevat ensin leipää, eli koulutusta, työtä ja sitä kautta mahdollisuuden omaan kotiin ja turvalliseen perhe-elämään. Kun perusasiat ovat kunnossa voidaan keskittää reippaasti enemmän mietintämyssyjä pohtimaan sitä, minkä värisellä junalla kolistellaan pitkin ilmastonmuutosta torjunutta pikaraitiotietä katsomaan kaksikielistä ja monikulttuurista näytelmää Turun uutukaiseen kongressikeskukseen.

Hallitussopimukseen liittymisen ehdottomana edellytyksenä oli se, että kaikki valtuustoryhmät allekirjoittavat yhteiset periaatteet, joilla ehkäistään rasismia ja muukalaisvihamielisyyttä Turussa. Rasismin vastaisessa sopimuksessa on viisi kohtaa:

1. Ryhmät eivät hyväksy rasistisia ja muukalaisvihamielisiä tekoja. Oikeusjärjestelmämme keinoja on tehokkaasti käytettävä tällaisten tekojen vastustamiseksi.

2. Ryhmät sitoutuvat siihen, ettei niiden ohjelmiin, periaatepäätöksiin, julkilausumiin tai muihin vastaaviin kannanottoihin sisällytetä rasismia tai muukalaisvihamielisyyttä tukevaa tai suosivaa sanomaa.

3. Ryhmät ryhtyvät toimiin sellaisia jäseniään kohtaan, jotka julkisesti levittävät rasistisia tai muukalaisvihamielisiä mielipiteitä. Tällaisissa tapauksissa ryhmät sanoutuvat irti yksittäisten jäsentensä toimista.

4. Ryhmät kiinnittävät enemmän huomiota tapaan, jolla ulkomaalaisväestön ja vähemmistöjen asiaa käsitellään.

5. Ryhmät osoittavat julkisesti halukkuutensa toimia niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla erilaisuuden hyväksymiseksi ja suvaitsevaisuuden edistämiseksi.

Henkilökohtaisesti tervehdin vilpittömän iloisesti ja tyytyväisenä erityisesti neljättä periaatetta. Ulkomaalaisväestön ja vähemmistöjen asioista pitää keskustella nimenomaan avoimesti, rehellisesti ja monelta kantilta, minkä uskon olevan keskustelun kaikkien osapuolten tavoite.

Tänään postitin myös vaalirahoitusilmoitukseni ja voin kertoa vaaleihin käyttämäni summan olleen 549 euroa. Ulkopuolista rahaa (100 e) tuli vain Perussuomalaisten naisjärjestöltä, millä järjestö halusi tukea kaikkia naispuolisia kunnallisvaaliehdokkaitaan.

Hyppysissäni on pyörinyt viime päivinä monenlaista paperia ja tänä iltana käsiteltäväksi päätyivät myös joulukortit, jotka ovat vähän niin kuin itsetehtyjä. Samppa ja minä olemme ottaneet tavaksemme laittaa joulukorttiin yhteinen kuvamme, joka on otettu jossain meille merkityksellisessä tilanteessa kuluneen vuoden aikana. Kuvaa on sitten vähän “käsitelty” rääpimällä siihen tonttulakin tapaista Paintilla. Tulostettu kuva liimataan joulunpunaiselle kartongille, alle värssy ja nimmarit ja postiin.

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille.

Perussuomalaiset Nuoret ry on valmistellut vuoden ajan omaa periaateohjelmaansa. Työ käynnistyi syyskokouksen 2007 yhteydessä pidetyssä aateseminaarissa ja on jatkunut siitä 6.12.2008 asti.

Perussuomalaisten Nuorten jäsenistöltä on tullut yli 70 sivun verran kommentteja käytännön politiikasta. Niiden pohjalta on saatu nyt aikaan 12-sivuinen periaatetason ohjelma, joka suurella todennäköisyydellä antaa suuntaa myös puolueen tulevaisuuden politiikalle. Ohjelma hyväksyttiin Perussuomalaisten Nuorten syyskokouksessa Helsingissä 29.11.2008.

Varsinaisessa periaateohjelmatyöryhmässä ovat olleet mukana Maria Lohela Turusta, Teemu Lahtinen Espoosta, Veli-Pekka Kortelainen Oulusta, Vesa-Matti Saarakkala Kurikasta ja Ville Vähämäki Oulusta.

Ohjelma on luettavissa pdf-muodossa Perussuomalaisten Nuorten sivustolla ja siitä otetaan myös painos.

Lähde: Pohjalainen 30.11.2008

Vistbacka: Puolue ei ole hajoamassa kahtia

Perussuomalaisten kansanedustaja Raimo Vistbacka kiistää jyrkästi, että puolue olisi jakaantumassa kahtia maahanmuuttopolitiikassa. Puolue aikoo saada edustajan läpi europarlamenttivaaleissa ilman vaaliliittoja.

Perussuomalaisiin ei ole syntymässä kahta leiriä suhteessa maahanmuuttopolitiikkaan eikä puolueeseen ole syntynyt äärioikeistolaista siipeä, vakuuttaa alajärveläinen kansanedustaja Raimo Vistbacka puolueen piirikokouksessa Seinäjoella.

Puolue on joutunut ryöpytykseen lähinnä helsinkiläisen Jussi Halla-ahon monikulttuurisuutta ja maahanmuuttopolitiikkaa kärkevästi arvostelevien blogikirjoitusten takia. Halla-aho valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon sitoutumattomana perussuomalaisten listalta.

Vistbacka sanoo kannattavansa Halla-ahon kritiikkiä.

- Olen samaa mieltä siitä, että jos tänne otetaan pakolaisia, heidän pitää tehdä työtä samalla palkalla. Heillä pitää olla samat velvollisuudet ja oikeudet, mutta ei erityisoikeuksia.

Hän näkee median Halla-aho-uutisoinnissa ajojahdin piirteitä.

- Tässä pelätään perussuomalaisten suosiota ja yritetään mustamaalata puoluetta. Halla-ahon kirjoitukset ovat johdonmukaisia ja hienosti formuloitu, jos niitä lukee enemmän, hän sanoo.

Hän pitää kohua nostattaneita blogikatkelmia asiayhteydestään irrotettuna.

- Ehkä Halla-aho tarkoituksella ärsyttää lehdistöä ja katsoo kun toimittajat juoksevat tähän kuoppaan, Vistbacka arvelee.

Vistbacka vastustaa nykyisten pakolaiskiintiöiden kasvattamista ja antaisi rahaa lähtömaiden naapurimaille ja siellä olevia pakolaisleireille, jotta pakolaiset voisivat nopeammin palata kotimaahansa.

- Vaikka ottaisimme kuinka paljon pakolaisia Suomeen, emme pysty näiden maiden ongelmia poistamaan, Vistbacka muuraa Suomen ulkorajoja.

Perussuomalaiset nuoret ovat hyväksyneet eilen syyskokouksessaan Helsingissä oman n. 10-sivuisen periaateohjelmansa. Yksi ohjelman keskeisiä periaatteita on ”maassa maan tavalla”.

Haluamme nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun mm. henkisen pahoinvoinnin takana piileviä rakenteellisia syitä, joiden olemassaolo ei suoraan johdu määrärahojen niukkuudesta vaan arvorappiosta, jota on vastuuttomasti edistetty välinpitämättömällä yhteiskuntapolitiikalla.

Haluamme kehittää perussuomalaisuudesta todellisen poliittisen vaihtoehdon, johon sisältyy syvälle meneviä periaatteellisia näkemyksiä ihmisyydestä. Tässä työssä Perussuomalaisten Nuorten periaateohjelma on suuntaa näyttävä ja on selvää, että myös puolueen linja rakentuu tulevaisuudessa nuorisojärjestössä nyt toimivien jäsenten yhteisille näkemyksille. Periaateohjelma ilmestyy internet-sivuillemme www.ps-nuoret.net itsenäisyyspäivänä 6.12.

Syyskokous päätti myös henkilövalinnoista. Puheenjohtajaksi valittiin Vesa-Matti Saarakkala Kurikasta, 1. varapuheenjohtajaksi Maria Lohela Turusta, 2. varapuheenjohtajaksi Tiina Elovaara Tampereelta, sihteeriksi Simo Grönroos Kirkkonummelta ja toiminnanjohtajaksi Antti Valpas Helsingistä. Hallituksen muut jäsenet ovat: Jiri Keronen Turusta, Ville Vähämäki Oulusta, Heikki Tamminen Salosta, Teemu Lahtinen Espoosta, Jenna Simula Oulusta ja Tommi Otamo Raumalta. Hallituksen varajäseniksi valittiin Nina Puustinen, Veli-Pekka Kortelainen, Teijo Petäjäjärvi, Joni Sundholm, Tuomas Tonteri, Mauri Rasinkoski, Timo Hellman, Antti Rantakokko, Jani Visunen ja Minna Mäkinen.

Lähde.

Tietokoneeni hajosi. Vakuutusyhtiön ohjeen mukaan siihen tehdään seuraavaksi arvio siitä, kannattaako laite korjata vai korvaako kotivakuutus kokonaan uuden vekottimen. Huoltofirman ystävällinen edustaja suhtautui hyvin positiivisesti siihen, että arvio saataneen aikaiseksi jo ennen joulua.

Jos siis olet ennen eilistä lähettänyt minulle esimerkiksi sähköpostia, jossa on jotain tärkeää tai jonkinlaista reagointia odottavaa, se kannattaa lähettää uudelleen. Webmailiini ei jää kopioita viesteistä.

Koneen pimeydessä on myös monenlaista muuta oleellista ja hyödyllistä tietoa, sillä kuten arvata saattaa, varmuuskopioiden ottaminen on jäänyt aikomukseksi. Ulkoinen kovalevy on kyllä hankittu, mutta kappas vain sille on tallennettu kaikkea muuta paitsi minun koneeni sisältö.

Maanantaina mykistyi muuten digiboksi ja ennen lähtöäni Intiaan videotykki. Hohhoijaa.

Intiassa oli mukavaa monin tavoin. Näin ja koin siellä hauskoja, erikoisia ja jännittäviä asioita, mutta ei voi sanoa että koti-Suomessa hämmästyksen aiheissa olisi jääty yhtään huonompaan osaa. Yksi jos toinenkin otsikko tuli luettua myös siellä kaukana esimerkiksi silloin, kun tyypillisesti aina loma-aikaan iskevä vilustuminen hidasti tahtiani.

Jopa ajoittain tukalasta kuumuudesta pääsin kotiin Varissuolle sunnuntain ja maanantain välisenä yönä n. klo 2.30. Hurja lumimyräkkä käännytti Delhin lennon Ouluun tankattavaksi ja odottelemaan sään selkiintymistä, mutta sopivan raon löydyttyä kone pääsi kuin pääsikin lopulta laskeutumaan Helsinki-Vantaalle viitisen tuntia aikataulusta myöhässä. Lennolla vieressäni istui nuori intialainen mies, joka oli tulossa Suomeen erääseen tietoliikennealalla toimivaan yritykseen töihin. Hän kertoi, ettei ollut koskaan käynyt Intian ulkopuolella ja kyseli Suomesta yhtä sun toista, vaikka hänen pohjatietonsakin vaikuttivat olevan vallan hyvät.

Lomani ajan kissat olivat hoidossa lemmikkihoitola Gomakissa. Onneksi hoitolassa sattui olemaan tilaa niin, että kissat saivat olla siellä yhden ylimääräisen yön kun itse jumitin lentokoneessa, lentokentällä ja junassa niin etten mitenkään niitä päässyt sunnuntaina hakemaan vastoin sovittua. Kaksi hyvin hoidettua kissaa sieltä kuitenkin eilen maanantaina töitten jälkeen löytyi, eikä ystävällinen Gomakin omistaja edes veloittanut tästä yllättävästä lisäyöstä mitään. Kissoja noutaessani Leia alkoi heti pörhistelemään ja puskemaan kaikkea mahdollista kun tunnisti minut, Joiku puolestaan noudatti tuttua tapaansa ja osoitti mieltään käpertymällä nurkkaan. Kun nostin sen kuljetuskoppaan se oli ihan jäykkä ja tarrasi hurjilla kynsillään tiukkaakin tiukemmin kaikkeen mihin sattui yltämään. Kotiin päästyämme molemmat osoittivat hyvin pian kiitollisuuttaan tuttuun ympäristöön pääsemisestä ja viipottivat iloisena perässäni jokaisen askeleen. Yöksi molemmat tulivat viereen nukkumaan. Se oli aika ihanaa. Minulla oli Leiaa ja Joikua jo vähän ikävä.

Poissaoloni aikana poliittisella kentällä ehti näkyä ja kuulua monenmoista. Osa tuli yllätyksenä, osa ei niinkään. Aamuset-lehden Auran silta -liitteessä 22.11.2008 oli juttu, josta olisin jopa odottanut kuulevani. Jutussa Turun Kokoomuksen ryhmänjohtaja, kansanedustaja Petteri Orpo kertoo Kokoomuksen käynnistämistä yhteistyöneuvotteluista uutta valtuustokautta silmällä pitäen. Kokoomus oli koonnut seitsemän kysymyksen listan, joka julkaistiin myös jutun yhteydessä. Kysymyslista oli kuulemma toimitettu kaikille Turun valtuustoryhmille 17.11.2008 ja vastausaikaa olisi ollut yksi viikko. Minä tai kukaan muukaan Turun Perussuomalaisten edustaja ei ollut kuitenkaan tuota kysymyslistaa saanut tietoonsa suoraan tai välillisesti, ennen Aamusetissa ollutta juttua. Tiedustelin asiaa sähköpostitse Petteri Orpolta, ja lähetin saman viestin kopiona muutamalle muulle henkilölle. Pian Kokoomuksen Turun aluejärjestön poliittinen sihteeri Riku Cavadas soitti erinäisten selitysten kera siitä, mikset kysymyksiä oltu minulle lähetetty. Cavadas lupasi lähettää kysymykset sähköpostilla ja ilmoitti, että vastausaikaa on viikko. Pian tuo luvattu sähköposti tulikin.

Maarit Rostedt on loikannut Perussuomalaisista Kokoomukseen, ennen kuin tammikuussa 2009 kautensa aloittava uusi valtuusto on pitänyt yhtäkään kokousta. Kokoomus oli pyytänyt häntä siirtymään puolueeseen.

Helsingin Sanomille Rostedt kertoi olleensa jo kesällä menossa Kokoomukseen.

Rostedtin mielestä minä en ole yhteistyökykyinen. Pidän hänen mielipidettään omituisena, sillä olen tavannut Rostedtin kahden kesken vain yhden ainoan kerran. Ennen vaaleja tapasin hänet Perussuomalaisten tapaamisten yhteydessä kahdesti ja vaalipäivän jälkeen muiden henkilöiden läsnäollessa kolme kertaa. Ainoa kahdenkeskinen tapaamisemme oli tasan viikko vaalipäivän jälkeen n. 1,5 tunnin ajan, minkä jälkeen olimme yhteisymmärryksessä sen hetkisestä tilanteesta. Saman asian Rostedt totesi myös tapaamisen jälkeen kirjoittamassaan sähköpostissa.

Minulta on tänään tiedusteltu kommenttia tapahtuneesta. Turun Sanomien toimittaja myös kyseli olenko itse loikkaamassa johonkin vai jatkanko yksin. Vastasin: “En todellakaan. Jatkan yksin.”

Tapahtuma ei vaikuta minun henkilökohtaisiin ajatuksiini, suunnitelmiini tai mielipiteisiini millään tavalla, vaan jatkan valitsemallani tiellä kuten tähänkin asti. Maarit Rostedt saa selvittää omat sotkunsa parhaaksi näkemällään tavalla.

Olen pahoillani niiden äänestäjien puolesta, jotka luulivat äänestäneensä perussuomalaista.

Ilman Rostedtin omaksi äänimääräkseen ilmoittamaa 259 ääntä (Ylen vaalitulospalvelun mukaan hän sai 257 ääntä) perussuomalaiset olisivat todennäköisesti saaneet Turussa kuitenkin kaksi valtuutettua, ja toisen paikan olisi saanut Turun Perussuomalaisten puheenjohtaja Manu J. Vuorio.

Olen koko tämän viikon avomieheni luona Intiassa. Vastaan mielelläni mahdollisiin kysymyksiin sähköpostitse, maria@marialohela.fi.

Vaali-illan jälkeen äänimääräni oli 434, mutta muutama päivä myöhemmin tarkastuslaskennassa lopulliseksi tulokseksi varmistui 451 ääntä. Tulos riitti valtuustopaikkaan. Edustan valtuustossa paitsi itseäni ja äänestäjiäni, myös Turun Perussuomalaisia sekä puoluettani. Valtuustotyöskentely, kuten politiikka yleensäkin, on vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Minulla ei ole harhakäsityksiä siitä, että yksi ihminen voi muuttaa Turkua, Suomea tai maailmaa. Jos niin olisi, ilmiö olisi vähintäänkin huolestuttava.

Tuloksen selvittyä olin kovin ilahtunut kaikista niistä onnitteluista, joita sain eri tavoin. Erityisen paljon mieltä lämmittivät tervehdykset maahanmuuttajataustaisilta henkilöiltä, joihin olen tutustunut työni kautta. He kertoivat äänestäneensä minua. Muutama onnelkyynel tuli, kun sain eräältä puolueen konkarilta upean, tulipunaisen ruusun, kannustavien sanojen saattelemana.

Tammikuussa alkava valtuustokausi on luottamustehtävä, johon suhtaudun äärimmäisen vakavasti mutta avoimesti.

——————————————————————————————————————

Tohtori Arajärvi, jonka jokainen varmaan tietää, kuuluu työryhmään, joka perehtyy maahanmuuttajien työllistymiseen vaikuttaviin esteisiin. Työ on vielä kesken, mutta tämän päivän Turun Sanomat tarjoili maistiaisia siitä mitä on odotettavissa. Jutussa Arajärvi sanoo jotain, mikä palautti mieleeni omat havaintoni muutama viikko sitten, jolloin kiersin ympäri Varissuota jakamassa vaalimainoksiani: “Olisi huolehdittava, etteivät asuinalueet slummiudu tai, että vältetään erottelu.”

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että slummiutuminen on jo alkanut Varissuolla paikoitellen.

Erottelua, jos sillä tarkoitetaan sitä että maahanmuuttajat keskittyvät asettumaan samoille alueille tai samoihin taloihin, on nähtävissä täällä myös. Varissuolla on asuintaloja, joissa ei ole lainkaan tai ei ole juurikaan nimiä, jotka viittaavat siihen että kyseinen henkilö olisi suomalaistaustainen. Älynväläyksiä muistutan tässä vaiheessa siitä, että erottelua ei ole se, jos talossa asuu pelkästään suomalaisia niin kauan kuin asumme Suomessa ja enemmistö asukkaista on suomalaistaustaisia henkilöitä.

Näkemäni perusteella rappukäytävät ja talot Varissuolla ovat sitä huonommassa kunnossa mitä enemmän maahanmuuttajia niiden asukkaissa on. Kyseisten talojen asunnot voivat toki olla viimeisen päälle remontoituja ja varustelutasoltaan huippukuntoisia lukaaleja, joten en luonnollisestikaan voi ottaa kantaa muuhun kuin siihen mitä näin yleisissä tiloissa. Ne raput/talot, joissa maahanmuuttajien osuus on suuri, ovat ensinnäkin hyvin sotkuisia. Roskaa on kaikkialla. Seiniä, lattioita, ilmoitustauluja ja ovia on tuhrittu. Kaikkea mahdollista on raavittu ja revitty tai vaurioitettu tulella nokisuudesta tai sulamisjäljistä päätellen. Haju on sekoitus pinttynyttä likaa, tupakkaa ja omituista kosteutta.

Yllä kuvaillusta voi tehdä päätelmiä yksittäistapauksista, joita ei saa yleistää. Nämä päätelmäni ovat kaikki ei-toivottavia ja ikäviä:

1. maahanmuuttajien määrän suuruuteen liittyy sotkujen ja ilkivallan lisääntyminen.

2. esimerkkitalojen omistaja (Turun kaupunki vuokrataloyhtiöidensä kautta) ei pidä niitä taloja, joissa asuu maahanmuuttajia, yhtä hyvässä kunnossa kuin niitä taloja, joissa asuu pääasiassa suomalaisia.

3. slummiutuminen on alkanut siinä muodossa kuin se voi näillä leveysasteilla alkaa. Kun puhutaan suomalaisesta slummista ei tarkoiteta hökkelikyliä, jossa nappisilmäiset lapset hyppelevät roskalammikoissa paljain varpain.

Kysymys kuuluukin, miten tämä kehitys pysäytetään alkuunsa ja kentes korjataan tilanne alkutilannetta vastaavaksi kiinteistöjen kunnon osalta. Myymällä vuokratalot, kuten Turun kaupunki on suunnitellut?

———————————————————————————————————————-

Sekä ennen vaaleja että niiden jälkeen olen saanut paljon myönteistä ja rohkaisevaa palautetta, tarkentavia kysymyksiä ja mielipidetiedusteluja. Vaalien jälkeen olen päätynyt myös sellaisen viestinnän kohteeksi ja aiheeksi, jonka koen uhkaavaksi ja vihamieliseksi. Tämän takia olen kokenut (ja koen edelleen) myös huolestumisen tunteita oman kokonaisvaltaisen hyvinvointini takia. Jatkossa nähdään onko minun syytä käsitellä tätä asiaa blogissani tämän enempää.

———————————————————————————————————————–

Jokin aika sitten kirjoitin muutaman sanan peliharrastuksestani. Sen jälkeen olen ostanut sekä Fallout 3:n että LittleBigPlanetin. Falloutia pelasin viime lauantaina aika kauan, tekisipä mieli sanoa että melkein koko päivän. Minun pelaamiseni ei ole kuitenkaan koskaan niin intohimoista, ettenkö siitä irrottaudu muihin hommiin niin että pelaamiseen voi tulla pitkiäkin taukoja. Sitten onkin sitä mukavampi löytää hyllystä kesken oleva peli ja siirtyä mielikuvitusmaailmaan synkkänä ja sateisena päivänä, sellaisena kuin päivä on tänään täällä Turussa.

———————————————————————————————————————–

Lähden pian käymään Sampan luona Intiassa. Seuraavan blogimerkinnän otsikko taitaakin olla Terveisiä Hyderabadista.

Matkaani ennakoiden kävin vaihdattamassa autoon uudet talvirenkaat, sillä eihän sitä tiedä vaikka talvi yllättäisi tässäkin maanosassa poissaoloni, vaikkakin lyhyen, aikana. Sain erinomaisen hyvää palvelua Puistomäen Rengashallissa, jonka asiakkaaksi päädyin Ilta-Sanomissa olleen hintavertailun takia. Hyvä sattuma että tuli läpyskä ostettua ihan muusta syystä, sillä tuskin muuten olisin hoksannut kyseiseen firmaan mennäkään asioimaan.