Joiku-kissamme on ollut kipeänä suurin piirtein kerran vuodessa. Sitä on vaivannut lievät munuais- tai virtsatietulehdukset, joista etenkin jälkimmäinen on tavallinen kastroitujen kollien vaiva. Pari vuotta sitten tulehdus iski äkkiä päälle niin, että aina säntillisesti hiekkalaatikkoon tarpeensa tehnyt kissa pissasi pelkkää puhdasta verta sohvalle. Sydän pamppaillen ja hädissäni kiikutin sen eläinlääkärin päivystykseen, koska luonnollisesti tämä kaikki tapahtui perjantaina, jolloin mikään klinikka ei enää ottanut uusia eläinpotilaita vastaan normaalin aukioloajan puitteissa. Melkein parin sadan euron lasku sai aikaiseksi yhden ylimääräisen nielauksen, mutta sitten se unohtui. Kissa parani entiselleen erinäisten toimenpiteiden ja antibioottikuurin ansiosta muutamassa päivässä. Mahdollisesti uusiutuvia vaivoja ehkäistään jo ennalta erityisruokavalion avulla, johon kuitenkin löytyy lukuisia hyviä vaihtoehtoja eläinlääkäreiden valikoimista.

Joiku on aika isokokoinen kissa, pitkä ja korkea, ja sanotaanko nyt näin, että voisihan se olla hiukan vielä hoikempikin. Tässä tammikuun aikana se on kuitenkin hoikistunut ihan mukavasti, minkä emme ajatelleet olevan merkki mistään ikävästä, koska se on ollut ihan tarkoituksella laihdustuskuurilla. Huomasin sitten päivänä muutamana, että sehän juo vettä ihan hirveitä määriä, ja lukuisia kertoja päivässä. Yleensä juominen on kissoille melkoista pakkopullaa ja Joiku on aina ollut erityisen laiska juomaan. Parhaiten vesi on maistunut sekä sille että Leialle, kun sitä on ollut tarjolla joko kylpyhuoneen lattialla suihkun jälkeen tai ihmisen jäljiltä lasissa ruokapöydällä. Lisääntynyt juominen voi kertoa yhdestä sun toisesta asiasta sekä ihmisen että eläimen terveydentilassa, joten taas mentiin Joikun kanssa eläinlääkärille. Luonteelleen tyypillisesti se oli kuin iso kasa rauhallisuutta, kun eläinlääkäri otti verinäytteitä, jotka lähetettiin Saksaan saakka tutkittavaksi. Hinta: 119 euroa. Viikon odottelun jälkeen valmistuneista tuloksista ei selvinnyt mitään akuuttia tai hälyttävää, vähän vaan munuaisarvot olivat taas pielessä. Eläinlääkäri neuvoi antamaan matokuurin ja selvensi vielä ruokavalion yksityiskohtia. Nyt olen pitänyt yllä pienoisia katumusharjoituksia, koska tajusin antaneeni molemmille kissoille useampaan otteeseen katkarapuja ja niiden taas tiedetään olevan haitaksi näissä munuais- ja virtsatietulehdusjutuissa. Muuten Joiku on taas entisellään syömisen ja juomisen puolesta, leikkii ja rökittää pienempäänsä. Taas selvittiin säikähdyksellä.

Lemmikkien pito ei ole ilmaista. Vaikka meidän perheessämme on ollut aina kaikenkarvaisia eläinystäviä, niistä koituvat kustannukset ovat langenneet vanhempieni maksettavaksi. Vasta näiden kahden kissan kanssa olen konkreettisesti havainnut miten moneen asiaan kissan omistajakin joutuu investoimaan. Kissa ei pärjää ilman hiekkalaatikkoa tai kuljetushäkkiä, harjaa tarvitaan turkin hoitoon ja kiipeilyteline ja leluja viihdykkeeksi. Sisäkissa voi kuitenkin tykätä myös ulkoilusta, mitä varten tarvitaan valjaat ja talutin. Kissojenkin pitää syödä, mielellään tietenkin mahdollisimman laadukasta ja tarpeisiin sopivaa ravintoa. Mikäli joudutaan turvautumaan eläinlääkärin erikoisruokiin, muutaman kilon ruokasäkistä saa pulittaa useita kymmeniä euroja. Sairastuessaan kissa tarvitsee hoitoa, eikä meidän kissojen tapaista tavallista maatiaiskattia saa edes vakuutettua hoitokustannusten varalta. Kissan sterilointi tai kastrointi on kertaluonteinen erä, mutta ei ihan ilmainen sekään. Rokotukset ja madotukset ovat säännöllisesti toistuvia, välttämättömiä menoeriä. Lomien ajaksi tarvitaan hoitaja tai hoitopaikka, etenkin jälkimmäisen hinta voi nousta aika huikeaksi.

Jos alkaisin ynnätä miten paljon rahaa Leian ja Joikun ylläpitoon vuodessa kuluu yllättyisin varmasti. En kuitenkaan ynnää, koska siihen ei ole mitään erityistä syytä enkä muutenkaan näe kissojamme sellaisena asiana, jolle pitää määrittää jokin hinta. Kissat ovat kavereita ja ystäviä, rakkaita. Minä olen ollut niihin molempiin alusta asti ihan hullaantunut, mies sanoo että no kyllä hänkin niistä tykkää. Ja sitten ehättää lisäämään: “Niin, siis ihan vähän vaan.” Hänet on niin mukava yllättää lepertelemästä ja rapsuttelemasta jompaa kumpaa.

Kissat ovat täysin riippuvaisia meidän huolenpidostamme ja koen kunnia-asiaksi ja velvollisuudeksi huolehtia niistä hyvin. Ja kissat kiittävät pitämällä meteliä makuuhuoneen oven takana aamulla kello 6. Toinen raapii ovea ja toinen seinää (!). Nau’utaan ja mourutaan, anna ruokaa, anna heti ruokaa!!!

Meidän kissat ovat sisäkissoja, kuten mielestäni kaikkien kissojen kaupunki- tai taajama-alueilla pitäisi ehdottomasti olla, eivätkä ne ulkoile edes valjaissa kovin mielellään. Haaveilen, että jonain päivänä asumme asunnossa, jossa on oma piha, johon kissoille voi rakentaa ulkoilutarhan. Edellisessä asunnossa olikin pieni piha, johon mies nikkaroi hienon kissahäkin lepäilytasanteineen, joilta saattoi tarkkailla typeriä pikkulintuja, jotka iloisesti hyppelivät siinä häkin toisella puolella kuin kiusaa tehden. Vastapäisen päiväkodin lapset ihailivat kissoja kilpaa. Joskus oli pitkä rivi mukuloita roikkumassa päiväkodin aidan päällä. He ilmoittivat minulle nimenneensä kissat Miukuksi ja Maukuksi ja kyselivät kikatellen ovelia kysymyksiä, kuten että saako noi kissat yhdessä pikkukissoja.

Tänään tehdään ruoaksi epäterveyslihapullia, eli niihin käytetään rasvaista sika-nautajauhelihaa ja sitä oikeaa kermaa. Nam. Kissoillekin täytyy muistaa antaa pikkaisen raakaa jauhelihaa herkkupalaksi. Tämmöisiä kissankarvaisia terveisiä Varissuolta tänään. Joiku nukkuu saunan lauteella, Leia vierashuoneen sängyllä. Minä vilkuilen välillä ikkunasta ulos, jossa pyryttää lunta, ja haaveilen kesästä.

Erinäisillä vapaan sanan areenoilla Internetissä on viime aikoina käsitelty Perussuomalaiset-puoluetta ja olen ollut havaitsevinani pienen yhtäläisyyden puoluetta negatiivisempaan sävyyn kohtelevien henkilöiden mielipiteissä. Perussuomalaiset ovat juntteja. Muita tyypillisimmin havaittuja perussuomalaisia kuvailevia sanoja ovat punaniskainen, keskivartalolihava ja populisti. Olen itse Perussuomalaiset-puolueen jäsen ja en yhtään epäile etteikö tämän puolueen kannattajista löytäisi henkilöitä, joita kyseiset sanat kuvailisivat vallan osuvasti. Juntteja puolestaan löytyy jopa eduskunnasta saakka. He ovat niitä, joiden junttius on sitä luokkaa, että voidaan puhua hävyttömiä karpelasaareloille ja kumppaneille ja sitten naureskellaan päälle porukalla.

Juntti on sana, jolle pitäisi antaa uusi määritelmä. Näin ohimennen totean, että toinen sellainen on rasisti. Sillä nimitellään ihmisiä niin helposti ja lukemattomista syistä, että sanakirjamääritelmä on eittämättä ajastaan jäljessä. Mutta minkälainen on juntti tai mitä hän tekee, mistä muualta kuin eduskunnasta juntteja löytää? Olenko minä juntti, koska olen Perussuomalaiset-puolueen jäsen?

Perinteisesti kaiken maailman puukkojunkkareita ja muita jumalan selän takana kasvaneita mököttäjiä on löytynyt pohjoisempaa, ainakin sieltä Pohjanmaan alakuloisilta lakeuksilta, jossa minäkin olen syntynyt ja kasvanut. Koska minä olen nähnyt sen seudun hyvät ja huonot puolet, sekä tavannut lukemattomia henkilöitä, joita etelän kaupunkilais(neitokaiset) epäilemättä nimittäisivät junteiksi, pystyn jotenkin ainakin samastumaan heihin. Junttius on säilynyt siitä huolimatta, että Suomi on pikkuhiljaa muuntautunut agraarisesta elämäntavasta siihen pisteeseen missä me nyt olemme korkean teknologiamme ja rikastuttavan monikulttuurisuutemme kanssa. Mielestäni suomalainen junttius, se aito ja alkuperäinen, on hieno asia. Sen harteilla lepää se rakkaus ja arvostus tätä maata kohtaan, josta saa voimaa ja eväitä pärjätä tässä maailmassa ilman että se maailma täytyy tuoda tänne.

Maaseudulla asuvia kutsutaan joskus junteiksi, mutta he ovat aika tavallisia ihmisiä. He käyvät tarpeellisen määrän koulua ja siirtyvät sen jälkeen työelämään. Raskaan työn jälkeen myös huvit voivat olla joskus raskaat ja kosteat. Lomilla käydään Ruotsin risteilyllä, kalastamassa Lapissa tai rentoutumassa Kanarialla. Arki on semmoista ihan tavallista meininkiä, ei elämää suurempaa. Suuri osa suomalaisista on samankaltaisia, ihan tavallisia ihmisiä, jotka tekevät ihan tavallisia arjen asioita, käyvät töissä ja maksavat veroja, joilla ylläpidetään tätä maata. Suomi on perinteisesti ollut työtä arvostava yhteiskunta ja sellaisena ainakin minä haluaisin sen myös pitää. Yhteisesti potista on jaettu menneinä aikoina apua kirjaimellisesti sitä tarvitseville, tänä päivänä meillä kaikilla on muun muassa yhtäläiset mahdolliset sivistykseen ja koulutukseen. Tukirakenteiden ansiosta jokaisella tavallisellakin ihmisellä on oikeus rakentaa omaa elämäänsä ja päästä siten osalliseksi yhteisestä potista. Potin käyttöoikeus on kaikilla, mutta kenelläkään ei ole pakkoa sen ylläpitämiseen. Jos haluat olla vapaamatkustaja, se onnistuu kyllä. Vapaamatkustajia jopa käydään ehdoin tahdoin hakemassa tänne muualta maailmasta, koska heillä on muita sellaisia rikastuttavia ominaisuuksia, että niiden voidaan katsoa henkisissä arvoissa korvaavan sen mitä potista menetetään riihikuivaa rahaa.

En ole aiemmin kuulunut mihinkään muuhun puolueeseen tai ollut esimerkiksi mukana jonkin nuorisojärjestön toiminnassa. Liityin Perussuomalaisiin, koska haluan täten osoittaa tukeni niille arvoille, jotka ovat puolueen toiminnan taustalla. Ne arvot korostavat suomalaisuuden parhaita puolia, yrittäjyyttä, työntekoa ja rehellisyyttä, mutta myös yhteisvastuuta. Yksilön vapauden lisäksi meissä on ollut sellaista yhteisöllisyyttä, joka puuttuu niin monesta muusta maasta. Tämä on onnistunut meiltä siksi, että olemme etnisesti yhtenäinen ryhmä, joka jakaa samat arvot. Jos Suomeen annetaan muodostua useita isoja etnisiä ryhmiä, ne kaikki tulevat ajamaan vain oman ryhmänsä etua. Ylläpidetäänkö potistamme sen jälkeen vaikkapa islamilaisia, vain pojille tarkoitettuja koraanikouluja tai sairaaloita, joissa saavat käydä ja työskennellä vain naiset? Entä rakennammeko verorahoilla omia uimahalleja eri uskontojen edustajille?

Liittyessäni Perussuomalaisiin en ajatellut punaniskoja tai juntteja tai mitään muitakaan puolueeseen lyötyjä leimoja. Minulle merkitsevät ne tavoitteet, joiden pohjalta tämä puolue tekee työtään. Perussuomalaiset on myös selkeästi ainoa puolue, joka uskaltaa ottaa kriittisesti kantaa maahanmuuttokeskusteluun, jonka puitteissa tehtävät poliittiset päätökset tulevat määräämään yhteiskuntamme suuntaa. Hyvässä tai pahassa.

Puolue on niiden ihmisten kaltainen, jotka siihen kuuluvat. Meitä on joka lähtöön ja niin sen kuuluukin olla. 3-kymppinen ja 7-kymppinen ajattelevat asioista eri tavalla ja niin tulee olemaan aina. Tämä pätee ihan mihin tahansa puolueeseen. Puolueet myös elävät ja muuntuvat jäsentensä mukaan ja se riippuu siitä mihin suuntaan jäsenet ja kannattajat tavoitteita luotsaavat. Minusta on hienoa se, miten eroavaisuuksista huolimatta vanhempi ja nuorempi polvi voivat kuitenkin olla niin monesta asiasta myös samaa mieltä. En ole koskaan ajatellut ettenkö olisi ollut tervetullut puolueeseen omana itsenäni, omine ajatuksineni, vaikka olen varmasti kaikkea muuta kuin mitä perussuomalaisen ajatellaan olevan.

Sosiaaliturvaa ja sosiaalista turvattomuutta

Kirjoittanut nuorten hallitus

28.01.2008

Yhteiskuntamme peruspilareihin kuuluu sosiaalinen tasavertaisuus. Jokainen kansalaisemme on oikeutettu sosiaaliturvaan. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto haluaa lauantaina 26.1.2008 julkaisemassaan tiedotteessaan laajentaa sosiaaliturvaa jokaiseen maassamme oleskelevaan, mukaan lukien Helsingin kaduilla eläviin itäeurooppalaisiin kerjäläisiin, joista erityisesti romanialaiset ovat olleet viime päivinä esillä. Mielestämme tämä Vinon esitys antaa Itä-Euroopan köyhälistölle väärän signaalin.

Perussuomalaiset Nuoret katsovat, että jokaisen valtion on turvattava omien kansalaistensa asema. Monet kerjäläiset haluaisivat omien puheidensa mukaan palata kotimaahansa. Tällaiseen haluun paras rahallinen ja käytännöllinen apu löytyy Romanian suurlähetystöstä, eikä Suomen veronmaksajien lompakosta. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton vaatimus ei ole kestävä. Suomen valtion talous ei kestä sosiaaliturvan laajennuksia jokaiselle maassamme oleskelevalle. Tämä vaatimus toteutuessaan voi pahimmillaan johtaa sosiaaliturvan väärinkäyttöön ja hallitsemattomaan maahanmuuttoon. Sosiaaliturvan laajennus kuitenkin revitään veronmaksajien selkänahasta.

Perussuomalaiset Nuoret hyväksyvät mahdollisuuden työntekoon. Jokaisella maassa oleskelevalla pitää olla mahdollisuus työntekoon. Jos tästä mahdollisuudesta huolimatta päädytään ennemmin kerjäämään kaduilla, on viime kädessä Suomen valtion ryhdyttävä toimiin ongelman ratkaisemiseksi. Kerjääjät ja muut epämääräiset norkoilijat kauppakeskusten liepeillä saattavat aiheuttaa etenkin vanhemmalle väestölle turvattomuuden tunnetta, ja jopa pelkotiloja.

Haluammekin kysyä, mihin toimiin Suomen hallitus ryhtyy, jotta kerjäämisongelma ei tästä enää pahenisi?

Lisätietoja:
Johannes Nieminen
p. 044 550 0655
johannes.nieminen@ps-nuoret.net

(Lähde)

Olen mielenkiinnolla seurannut useilla foorumeilla käytyä keskustelua maahanmuuttajanaisia eli käytännössä muslimimaahanmuuttajanaisia varten lanseeratuista uimahallivuoroista unohtamatta sitäkään, että (muslimi)maahanmuuttajamiehille on järjestetty omia vastaavia tilaisuuksia. Turussa maahanmuuttajille on ollut omat uintivuorot jo vuodesta 1996 saakka, joten perinteet ovat pitkät eikä loppua näy. Niin kauan, kuin tänne otetaan uusia islaminuskoisia pakolaisia tai turvapaikanhakijoita, järjestetään maahanmuuttajien uintivuoroja. Maahanmuuttajien määrän kasvaessa tullaan tarvitsemaan enemmän heille räätälöityjä uintivuoroja, koska kaikki halukkaat eivät mahdu kerralla altaaseen. Tuskin myöskään yksi polkupyöränajokurssi keväisin tulee riittämään.

Koska Opetusministeriökin on halukas palkitsemaan kuntia siitä, että ne edistävät monikulttuurisuutta liikunnassa, ei liene epäselvää etteivätkö kunnat jatkossakin tule käyttämään mielikuvitusta monikulttuuristen elementtien lisäämiseen kuntien liikuntapalvelujen laajaan kirjoon. Talousvaikeuksissa painivalle Turulle jokainen roponen lienee tervetullut, joten yrittänyttä ei laiteta.

On jokseenkin epäselvää, kuka on alunperin ottanut esille sen, että maahanmuuttajilla (eli käytännössä muslimeilla) pitäisi olla omat uintivuorot. Erinäisillä foorumeilla ideanikkariksi on esitetty demarinaisia. Siinä, että homma olisi ylipäätään lähtöisin naisten päästä ei mielestäni ole mitään omituista. Kirjoitin aiemmin blogimerkinnän otsikolla “Naiset, ketä te suojelette?”, johon sisällytin ajatuksiani siitä, miten palava tarve naisilla on hoitaa, auttaa, ymmärtää ja niin edelleen. Sen lisäksi, että naiset jostain ihme syystä haluavat näin tehdä erityisesti ulkomaalaisille, heillä on myös mahdollisesti jokin oma agenda toimiensa kyytipoikana näissä uimahallijutuissa ja muissa vastaavissa. Jos Suomen päättävissä asemissa olevat rakkautta ja monikulttuurisuutta lietsovat naishenkilöt päättävät, että musliminaisillakin on oikeus olla juuri yhtä tasa-arvoisia tässä yhteiskunnassa kuin kenellä tahansa eurooppalaisella naisella, niin heiltähän loppuisi työt. Jos musliminaiset tosiaan ottaisivat paikkansa ympäröivässä suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, koska kaiken järjen mukaan heillä on siihen tasan yhtä suuri oikeus kuin esimerkiksi minulla, niin ketä suomalaiset rakkauden ja monikulttuurisuuden palvojat sitten hoitaisivat ja auttaisivat ja kenelle he järjestäisivät kerhoja ja kursseja?

Ylläpitämällä maahanmuuttajien avuttomuutta ja täten estäen heidän toimintansa tässä yhteiskunnassa tämän yhteiskunnan sääntöjen mukaan ylläpidetään valtavan auttajalauman työpaikkoja ja luodaan pohjaa sille, miksi maahanmuuttajatyö ja kotoutumisprojektit tarvitsevat yhä enemmän rahaa ja muita resursseja, jotka luonnollisesti rahoitetaan veroilla. Tätä avuttomuutta ylläpitää koko meidän sosiaalijärjestelmämme, joka sallii sen ettei yksilön tarvitse välttämättä missään elämänsä vaiheessa ottaa täyttä vastuuta itsestään ja tekemisistään. Järjestelmämme auttaa, kantaa ja tukee viimeiseen asti. Kaikenlaisilla omakielisillä askartelupiireillä ja kulttuurinvaalimistiloilla annetaan maahanmuuttajille heti alusta asti se näkemys, ettei heidän tosiaan tarvitse tehdä mitään. Monet musliminaiset tulevat maista ja kulttuureista, joissa heillä ei ole juuri mitään arvoa ihmisenä. Heiltä puuttuvat oikeudet ja mahdollisuudet toteuttaa itseään. Tässä tasa-arvon perään kiljuvien pohjoismaalaisten naisten maassa heidät käytännössä pidetään tuossa samassa asemassa. Pohjoismaalaiset naiset, päättäjät ja virkahenkilöt (!) sallivat sen tekemällä kaikkensa, jotta omaa kulttuuria, kieltä ja uskonnon kaikkia kommervenkkejä voidaan ylläpitää. Mitä tasa-arvoa se on juuri niiden naisten kannalta, jotka käytännössä ovat ja myös jäävät kotiensa ja miestensä vangeiksi?

Muslimi voi muuten olla pesunkestävä muslimi siitä huolimatta, että on mennyt uimaan samaan lätäkköön vääräuskoisen kanssa ja vieläpä yhtä aikaa. Minä tiedän, koska olen ollut sellaisessa tilanteessa oikein mukavan indonesialaisen musliminaisen kanssa. Samassa uimalammikossa oli silloin myös lukuisa joukko muitakin, sekä nuoria miehiä että naisia.

Eilen puolenpäivän jälkeen joku naapuri, naapuritalossa tai lähistöllä asuva sai päähänsä soittaa musiikkia. Volyymi oli totisesti kaakossa.

Koska soitantaa kesti aina n. 10 sekuntia kerrallaan, jota seurasi pitempi hiljaisuus, minulla oli hankaluuksia paikantaa mistä suunnasta se tuli. Kipitin huoneesta ja ikkunasta toiseen ilman tulosta.

Ihmiset soittavat joskus musiikkia todella kovaa. Siihen on monia syitä, mutta alkoholin ylenpalttisella nautiskelulla on useimmiten vaikutusta. Kerrostaloasujia pitkäksi venyvät bileet ja eritoten rakenteissa paukkuva bilemusiikki voi ottaa hermoon. On toki täysin mahdollista, että eilen musiikkia lujaa kuunnellut henkilö piti parhaillaan todella pitkäksi venyneitä bileitä ja/tai hän oli umpikännissä, mutta hänen musiikkimakunsa poikkesi normaalista hiphoppopista ja ärinärokista.

Hän soitti jonkinlaista itämaalaisen tapaista musiikkia, jossa yksi mieshenkilö “joikaa”. Sellaista, kuin arabimaista kertovissa dokumenteissa soitetaan taustamusiikkina tai introna. Arto Nybergin vetämän keskusteluohjelman vieraana 16.9.07 oli muiden muassa Suomen Islamilaisen puolueen puheenjohtaja Abdullah Tammi. Ohjelman lopuksi soitettiin Tammen toivomuksesta samankaltaista musiikkia, kuin mitä minä eilen kuuntelin täällä Varissuolla. Muistaakseni sitä nimitettiin rukouskutsuksi, tjsp.

En minä tiedä mihin kategoriaan eilen kuulemani musiikki putoaa. Koska en ymmärtänyt laulajan käyttämää kieltä, hänen esityksensä saattoi aivan hyvin olla vaikka turkkilaista poppia tai persialainen rakkauslaulu. Yhtä kaikki se kuulosti aavemaiselta. Kylmät väreet kulkivat selkää pitkin kun se yhtäkkiä rikkoi täysin hiljaisen sunnuntai-iltapäivän.

Esimakua yhdestä mahdollisesta tulevaisuudenkuvasta tämäkin.

Radio Auran Aaltojen Juha Kortelainen oli haastatellut Turun poliisipäällikkö Tapio Huttusta ja haastattelu esitettiin äsken radiossa. Muun touhuilun ohessa kuuntelin keskustelun alkua vain toisella korvalla, mutta aihe ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi. Turun lisääntynyt rikollisuus ja erityisesti maahanmuuttaja(nuorten) lisääntynyt rikollisuus on huolenaihe. Keskustelussa ei tullut esille kovin paljon asioita, joita ei olisi jo aiemmin käsitelty mm. Turun Sanomissa, mutta jotain kuitenkin.

Tänään on uutisoitu siitä, miten poliisihallintoa karsitaan ja kuinka poliisi voi menettää yli 600 virkaa. Nämä uutiset eivät käy lainkaan yksiin sen tosiasian kanssa, että poliisin näkyvyydellä ja läsnäololla on rikoksia ennaltaehkäisevää vaikutusta. Mitä vähemmän poliiseja, sitä vähemmän heiltä jää aikaa partioida esimerkiksi Turun keskusta-alueella tai muissa ongelmapesäkkeissä, joissa väkivaltarikollisuutta esiintyy. Tapio Huttunen kertoi haastattelussa, että resurssipula on totta myös Turussa ja että tänne mahtuisi hyvin lisää poliiseja. Poliisien aika menee hälytystehtäviin sekä virka-avun antamiseen naapurikuntiin, joissa myös on pulaa resursseista. Viime kesänä Turun keskustan rauhattomuuden lisääntyessä partiointia lisättiin, millä saatiin keskustan levottomuutta pikkuisen kuriin. Voinemme siis olettaa, että kun resursseja supistetaan entisestään Turunkin keskustassa alkaa taas tapahtua. Miltähän rikostilastot näyttävät vuoden kuluttua?

Huttunen kertoi, että 15-20-vuotiaiden maahanmuuttajanuorien tekemät pahoinpitelyt ovat hyvin yleisiä, toisin sanoen tuo ryhmä on yliedustettuna kyseiseen rikokseen syyllistyneiden joukossa. Huttunen totesi, että tässä joukossa kotoutuminen ei selvästi ole onnistunut. Yhtenä syynä hän esitti työttömyyttä, joka tyypillisesti vaivaa maahanmuuttajanuoria. Eräät tahot ovat myös esittäneet, että maahanmuuttajat rikoksien tekijöinä ovat yliedustettuina, koska he erottuvat joukosta ja jäävät täten helpommin kiinni. Tähän Huttunen ei usko. Ratkaisuksi ongelmaan Huttunen esitti työllisyys- ja koulutuspolitiikan kehittämistä sekä maahanmuuttajavanhempien ottamista mukaan keskusteluun. Pulmia voidaan ratkoa monen tahon yhteistyöllä. Somaliyhteisön kanssa tästä on saatu myönteisiä kokemuksia.

Toimittaja Kortelainen kysyi Huttuselta, syyllistetäänkö poliiseja rasisteiksi. Poliisipäällikkö totesi, että hän saa yhteydenottoja asiaa koskien ja painotti, että tutkii kaikki väitteet tarkkaan. Hän myös kertoi, että poliisin asenne- ja kansainvälisyyskoulutukseen on satsattu, mistä on ollut hyötyä.

Haastattelun lopuksi toimittaja tiedusteli olisiko Huttusella antaa patenttiratkaisua ulkomaalaistaustaisten nuorten suureen osallisuuteen rikoksissa. Huttunen painotti, että ketään ei saa syyllistää. Kaikkien tulisi miettiä mitä voi omalta osaltaan tehdä. Mikäli tämän sukupolven ongelmiin ei puututa, ne vain pahenevat ja rikokset tulevat olemaan vakavampia. Huttusen mielestä tarvitaan aktiivista nuorisotyötä sekä tiloja maahanmuuttajille, joissa he voivat vaalia omaa kulttuuriaan eivätkä tule hengailemaan keskustaan. Poliisipäällikkö myös muistutti, että kansainvälisyys ja maahanmuuttajat ovat rikkaus.

Poliisipäällikkö on korkea virkamies, jonka on varmasti tarkkaan mietittävä mitä suustaan päästää. Mielestäni poliisipäällikön ehdottomat toimet kohdistuvat asioihin, joita kantaväestön tulee toteuttaa joko oman asenteensa kautta tai sitten verorahoilla kustantamalla sitä ja tätä koulutusta ja politiikkaa ja kulttuurinvaalimistiloja. Haluaisin kovasti tietää mitä sellainen ihan tavallinen peruspoliisi, joka selvittelee tappeluita ja raiskauksia ja joutuu menemään väliin uhkaaviin tilanteisiin tuumaa tästä kaikesta. Missä heidän mielestään on vikaa? Millaisiin asioihin he haluaisivat satsata? Mihin heidän mielestään rahoja kannattaisi käyttää? Toinen ryhmä, jotka työnsä puolesta ovat tekemisissä monenlaisten ongelmien ja ihmisryhmien kanssa, ovat sosiaalityöntekijät. He ovat sitä ammattiryhmää, jotka tekevät mm. nuorisotyötä ja muunlaista ehkäisevää ja korjaavaa sosiaalityötä. Missä heidän äänensä kuuluu? Poliisi ja sosiaalihuolto kärsii resurssien vähyydestä, se on ihan selvää. Resursseja tarvitaan ympäri maata ja niitä tarvitaan sekä kantasuomalaisten että maahanmuuttajien aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseen sekä kaikille kuuluvien peruspalveluiden ylläpitämiseen. Mutta jos resursseja ei ole luvassa lisää tai niitä entisestään jopa vähennetään, niin mihin nämä työtä tekevät henkilöt itse haluaisivat vähät rahat ja henkilövuodet käyttää?

Maahanmuuttajien rikollisuudesta vielä sen verran, että alan vähän kummastella kotoutumis-termin käyttämistä ylipäätään. 15-20-vuotiaat maahanmuuttajanuoret ovat voineet olla tässä maassa syntymästään saakka, tarvitseeko Suomessa syntynyttä henkilöä kotouttaa jotenkin erityisesti? Mihin? Jos on syntynyt tässä maassa, on luultavaa että tämä maa ja tässä maassa toimiva yhteiskunta on henkilön koti(maa) laajana käsitteenä. Se mitä tehdään ja mitä opetetaan ympäröivästä yhteiskunnasta ja maasta siellä ihan ikiomassa kodissa neljän seinän sisällä on täysin eri asia. Jos vanhemmat ja kotona vaalittu kulttuuri tietoisesti kannustaa nuorta kapinoimaan suomalaista yhteiskuntaa ja länsimaista elämäntapaa vastaan on kysymys jostain aivan muusta kuin meidän hyvää hyvyyttämme tarjoaman kotouttamisen puutteesta. Jollakin on asennevika, mutta kenellä?

J.K. Jos joku muu kuunteli saman haastattelun ja on sitä mieltä, että minä olen kuullut väärin tai että tämä artikkeli ei heijasta totuudenmukaista kuvaa haastattelun sisällöstä, niin kertokoon siitä minulle.

Tämä blogi keskittyy pääsääntöisesti asioihin Turussa ja Suomessa. Se johtuu siitä, että olen ensisijaisesti kiinnostunut asioista, joita tapahtuu Turussa ja muualla Suomessa. Oma henkilökohtainen elämäni keskittyy Turkuun ja Suomeen. Olen tehnyt päätöksen lähteä perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokkaaksi täällä Turussa syksyn vaaleissa, joten minulla ei ole mitään erityisiä intressejä käsitellä maailmanlaajuisia ongelmia, koska probleemia on ihan tarpeeksi ratkaistavana ja pohdittavana täälläkin. Tämä ei mitenkään tarkoita sitä, ettenkö olisi kiinnostunut myös siitä mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu, koska toden totta, me olemme vain pieni pisara suuressa meressä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tämä ei myöskään tarkoita sitä, etteikö globaaleja katastrofeja tai ihmisten hätää siellä jossain kaukana saa ottaa esille, jos jotain kirjoitustani kommentoi. Minusta on kuitenkin ajankäytöllisesti järkevää, että keskityn niihin asioihin jotka kirjaimellisesti ovat sydäntäni lähellä, asioihin, joista tiedän jotain ja joihin ehkä voin jopa suoranaisesti vaikuttaa. Vaikka haluaisin vaikuttaa UPM Kymmenen kyseenalaiseen maineeseen etelässä, en pysty siihen. Vaikka haluaisin estää indonesialaisia räiskimästä pyssyillä, joita Suomi kehtasi heille myydä 90-luvun puolivälissä, en pysty siihenkään. Mielestäni tällainen ihan tavallinen kansalainen voi kuitenkin yrittää vaikuttaa esimerkiksi kulutustottumuksillaan. Itse pyrin esimerkiksi käyttämään kosmetiikkaa, jota ei ole testattu eläinkokeilla. Valinnoissani luotan Animalian nettisivuillaan julkaisemaan listaan hyväksytyistä tuotteista. Vältän ostamasta vaatteita tai kenkiä, jotka on mahdollisesti tehnyt joku lapsi jossain Aasian maassa. Ostan lähialueella tuotettuja elintarvikkeita, vapaan kanan munia ja luomulihaa mahdollisuuksien mukaan. Kierrätän kaiken mahdollisen. Suosin joukkoliikennettä, polkupyörää ja omia jalkoja. Koen, että teen oman pienen osani kaikkien yhteisen hyvinvoinnin ja pikkiriikkisen paremman maailman eteen.

Kunnallispoliitikon päätöksentekomahdollisuudet eivät ulotu tämän kaupungin rajojen ulkopuolelle. Kansanedustajat pystyvät korkeintaan ohjailemaan tämän maan suuntaa niiden suurten linjojen mukaisesti, joita EU päättää puolestamme. Pahoin pelkään että isoissa neuvottelupöydissä Suomen valtion korkeimpien johtajienkin rooli on lähes yhtä tyhjän kanssa. Meitä on todella vähän. Viisi miljoonaa ihmistä on todella vähän, kun halutaan pysäyttää ilmastonmuutoksen eteneminen tai kieltää asekauppa. Aseita myydään, koska myyjä saa siitä rahaa. Aseita ostetaan, koska ostaja saa aseilla jotain mitä hän haluaa, kenties valtaa. Meidän pitää ilman muuta osallistua kansainväliseen työhön ja päätöksentekoon, mutta mielestäni suomalaiset luulevat itsestään hiukan liikoja siihen nähden miten vähän meitä oikeasti on. Maat, joissa ihmisiä on miljoonia ja miljoonia enemmän kuin meillä, jyräävät tällaiset pikkutekijät mennen tullen. Sen takia meidän pitäisi ensisijaisesti pitää huolta Suomen sisäisistä asioista, koska kukaan muu ei sitä tee eikä tule tekemään meidän puolestamme. Tähän projektiin osallistuisin itse ilomielin.

Menneisyydessä elämällä ihminen tai yhteisö tekee itselleen karhunpalveluksen. Sen sijaan että oikeutamme asioita sillä, että valkoihoiset ovat nöyryyttäneet Afrikkaa siirtomaavaltojen aikoina, meidän tulisi oppia siitä miten samankaltaisia virheitä ei enää toistettaisi missään päin maailmaa minkään maan tai kansan toimesta. Kaikenlaisista virheistä voi oppia, mutta millään pahoittelulla tai nöyristelyllä niitä ei saada pyyhittyä pois. Onko joskus kauan sitten tehty julmuus vähemmän hirveä, jos sen varjolla voi toteuttaa uuden julmuuden?

Nimimerkki Shanti muistutti kommentissan, että keskiajan suurin katastrofi oli kristittyjen ristiretket islamia vastaan. Uhriajattelun ja menneisyyteen tuijottelun mukaisesti meidän tulisi siis hyväksyä kaikki islaminuskoon liittyvä osaksi elämäämme. Myös kaikki ne pahat asiat, joita kyseisen uskonnon nimeen vannovat henkilöt tekevät. Me olemme tehneet pahaa islamille keskiajalla, joten he saavat tehdä meille mitä lystäävät tänä päivänä? Jos näin käy, ei meidän tule siitä islamia syyttää. Islam on kuin Troijan hevonen. Eurooppa on avannut sille portin ajat sitten.

Sen takia ja siitä huolimatta katse on suunnattava eteenpäin.

Viime aikoina olemme kuulleet tapauksista, joissa maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen kohdistuvaa kritiikkiä esittäneet ovat saaneet tuntea suvaitsevaisuuden puukon nahoissaan. On seurannut tutkintapyyntöjä, syytteiden nostamisia, oikeudenkäyntejä ja sakkotuomioita. En yhtään epäile etteikö niitä tulisi lisää.

Nuo kurjat katkerat ihmispahat on toisten mielissä epäilemättä tuomittu myös raivokkaiksi rasisteiksi, ylemmyydentuntoisiksi VHM-rodun edustajiksi. Siitäs saitte kun kehtaatte olla eri mieltä.

Minäkin olen eri mieltä. Minä suhtaudun Suomen maahanmuuttopolitiikkaan ja monikulttuurisuuden ihannointiin kriittisesti. Kartoitin hieman elämääni ja tulin hämmästyttävään lopputulokseen: voisin aivan yhtä hyvin olla myös suvaitsevaisen märkä päiväuni. Jossain vaiheessa olen harhautunut oikealta polulta. Miksi? Miten se on mahdollista, kun otetaan huomioon, että taustani on tämä:

1. Jo pienestä pitäen olen ollut hyvin viehättynyt kielestä ja kielten opiskelusta. Oman ja vieraiden kielten omaksuminen on aina ollut minulle helppoa ja mikä tärkeintä, mielestäni todella mukavaa. Vieraiden kielten opetteluun ei liity pelkän kieliopin pänttääminen, vaan samalla perehdytään niiden maiden kulttuureihin, joissa kieltä puhutaan. Sekin on aina ollut mukavaa, olen kuullut näistä asioista mielelläni ja koulun ohella tutustunut muihin maihin ja niiden tapoihin omalla ajallani. Aikoina ennen Internetiä tämä tapahtui kirjojen, television ja ennen niin yleisten ulkomaisten kirjeystävien avulla. Niitä minullakin oli runsaasti, kunnes jostain ihme syystä kirjeitä alkoi virrata Lähi-Idän maista. Sain tummien miesten kuvilla höystettyjä avioliittotarjouksia ja pyyntöjä lähettää rahaa tai maahantulokutsuja. Se tuntui perin kummallliselta yläasteikäisestä tytöstä.

2. Vanhempani ovat aina kannustaneet minua näkemään, kokemaan ja tekemään. Terve järki mukaan ja vain maailma on rajana. Molemmat vanhempani pitävät matkustelusta ja isäni erityisesti on näyttänyt kansainvälisyydessä minulle esimerkkiä, sillä hän on työskennellyt useita vuosia eri maissa, muun muassa Irakissa.

3. Minäkin olen aina ollut kiinnostunut näkemään muita maita ja tapoja, sen seurauksena olenkin asunut yhteensä kolme vuotta ulkomailla, kolmessa eri maassa. Olen joko ollut omalla kustannuksellani opiskelemassa tai tehnyt työtä, josta saadulla palkalla olen kustantanut elämiseni. (Pieni kertomus yhdestä monikulttuurisesta kokemuksestani löytyy täältä. Huomaa, että kyseinen visiitti venyi 1,5 vuoteen ja että sen aikana tapahtui asioita, joiden takia tekstissä esitetyt tulevaisuudensuunnitelmat eivät toteutuneet. Mutta sellaistahan se elämä on, eikä harmita yhtään.)

4. Päästyäni yliopistoon olen ollut pääaineopiskelija humanistisessa tiedekunnassa, pääpaino on ollut kielissä ja kulttuureissa. Sen lisäksi olen saanut saavillisen suvaitsevaisuus- ja asennekasvatusta erityisesti maailman parantamisen keinot omaavilta kanssa(humanisti)opiskelijoilta.

5. Olen työskennellyt monikansallisessa yrityksessä, eri kielten ja eri kulttuurien edustajien sekamelskassa. Se oli aika hauskaa. Olen työskennellyt alalla, jossa olen päivittäin ollut tekemisissä ulkomaalaisten asiakkaiden tai yhteistyökumppaneiden kanssa. Samoissa hommissa olen päivittäin työskennellyt Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten kanssa. Minulla ei ole heistä mitään pahaa sanottavaa.

6. Asun Turussa, Varissuon lähiössä. Löytyykö Suomesta tämän monikulttuurisempaa etnispositiivista, eri kulttuurien yhteiselon aikaansaamaa onnellista leikkikenttää? Kaikkien pro-mokujen luulisi kadehtivan minua.

Kun tausta ja nykytilanne ovat sitä mitä ne ovat, niin missä on vika?

Tieto lisää tuskaa.

Minun tapauksessani on kyse juuri siitä.

Kun ei ole tietoa, on vain luulo, usko ja asenne.

Turun Perussuomalaisten hallitus kokoontui tänään. Ajatustenvaihto kohdistui ensi syksyn kunnallisvaaleihin, joihin valmistautuminen on jo täydessä käynnissä eri puolilla Suomea.

Turussa Perussuomalaisilla ei ole yhtään valtuutettua. Onko tilanne muuttunut lokakuun 2008 jälkeen?

Turun Sanomat kertoi 6.1., että vain kuusi päättäjää jättää varmasti paikkansa Turun valtuustossa kauden päätyttyä. Toki ehdokkuuttaan epäröiviä on vielä, mutta kuusi varmaa vaihtujaa 67:sta valtuutetusta ei ole kovin paljon. Yksi paikkansa jättävistä on konkarivaltuutettu Kirsti Paasio (SDP), jonka mielestä Turussa vain tietty poikaporukka tuntuu päättävän asioista.

Sama poikaporukka tulee jatkamaan entiseen malliin, mikäli äänestäjät niin päättävät. Vanhat tutut valtuutetut saavat jatkaa, mikäli äänestäjät edelleen äänestävät vanhaan tuttuun malliin. Tästä on seurauksena kaksi asiaa:

1. Mikään ei muutu Turussa.
2. Mikään ei muutu Varissuolla.

Uskon Perussuomalaisten ajatuksiin ja ideoihin, työhön tämän maan ja tämän maan ihmisten puolesta. Jos jaat ajatukseni, kerro meistä muille. Vain äänestämällä muutosta voimme saada muutoksia aikaan.

Vuoden 2008 ensimmäiseen Kulmikseen mahtui neljä tekstaritervehdystä. Eräs kiitteli Akseli kiinteistöpalvelujen tarjoamaa upeaa ilotulitusta uuden vuoden kunniaksi. Meiltä se jäi (taas) näkemättä, mutta olen aiemminkin kuullut sitä kehuttavan. Mielestäni on hienoa, että kyseinen yritys haluaa tarjota hieman juhlahumua alueen asukkaille. Sen verran hullua yksityishenkilöiden, eli pääasiassa nuorison, rakettien räjäyttely aattoiltana oli, että en kyllä harmittelisi lainkaan vaikka se meilläkin kiellettäisiin Norjan tapaan. Vaihtoehtoisesti ihmiset voisivat vaikkapa lahjoittaa vitosen johonkin yhteiseen kassaan, jonka varat yhdistettäisiin esimerkiksi kaupungin ilotulitusbudjettiin. Näillä rahoilla saataisiin aikaan varmaan korkealaatuinen ilotulitus, josta kaikki voisivat (turvallisesti?) nauttia. Tiedän hyvin, että ideani on täysi susi jo syntyessään, koska kuka hullu nyt mistään yleisestä ilotulituksesta haluaisi maksaa.

Toinen tekstailija huomautti miten pelti alkaa rytisemään siellä täällä, kun talvikelit saapuvat lumisateineen. Kirjoittaja totesi, että keleihin ei ole helppo oppia. Sanoisin, että yhtä helppo opit on unohtaa. Saadessani ajokortin asuin paljon pohjoisempana, jossa talvi kesti paljon pidempään ja oli muutenkin kylmempi ja lumisempi kuin täällä rannikolla. En muista että talvella ajaminen olisi tuntunut mitenkään vaikealta, mutta täytyy myöntää että kun ensimmäiset lumi- ja pakkaskelit tänä talvena odottivat autoilijaa, itselläkin oli hetken aikaa vähän huuli pyöreänä. Maltti on valttia.

Kolmannessa tekstiviestissä pyydetään ottamaan “ne törkeät” koristeet vilkkuvine kynttilöinen pois nopeasti, koska loppiainen meni jo. Onhan sitä monenlaista viritystä totisesti tullut nähtyä ja arvaanpa että tekstaajan harmiksi ne myös pysyvät vielä yhdellä jos toisellakin parvekkeella hetken eteenpäin. Kyllähän nuo koristevalot valaisevat jos ei nyt ohikulkijan mieltä niin ainakin omaa. Pidän tänään siivouspäivän ja otan samalla meidän parvekkeemme valoverhot pois. Taas näkyy olevan useita lamppuja pimeänä, vaikka olemme monta jo vaihtaneet. Mummu tosiaan joulun aikoihin muistutti että loppiaisena voi koristeista yms luopua, mutta en muistanut/viitsinyt.

Neljäs mielipide onkin vähän arkisempi, esimerkki elävästä elämästä:

“Eikö voitaisi saada pois juopot Itäkeskuksen edestä? He juovat olutta nuorison nähden, seisovat pääsisäänkäynnin edessä ikään kuin näyttääkseen kuinka “rohkeita” ovat. Soittaja kehotti vahtimestareita hoitamaan tehtävänsä.”

Olen monesti pohtinut miksi toisilla ihmisillä on tarve siivota pois näkyvistä kaikki sellainen, mitä pidetään itseä alempiarvoisena, epämiellyttävä tai puutteellisena. Juoppoja on monenlaisia. On niitä, jotka aina ilmojen salliessa hengaavat Varissuon Itäkeskuksen pääoven edessä tai muissa vastaavissa paikoissa Turussa ja muualla Suomessa. He juovat jo sen aamun ties kuin monennetta keppanaa, kun menen kauppaan ostamaan tuoretta leipää aamukymmenen aikoihin. He ovat aina eriasteisessa humalatilassa, epäsiistejä ja haisevat pahalta. Toiset juopot naukkailevat illasta toiseen kotonaan, viikonloppuisin menee kossupullo tai pari. Juoppo on kännissä ilkeä, väkivaltainenkin, epäluotettava. Vaimo / mies / lapset / juoppo itse piilottelevat totuutta läheisiltä, työkavereilta ja naapureilta kaikin keinoin. Maanantaina firman viikkopalaverissa juoppo huokailee otsalla hiki helmeillen ja posket punaisina että flunssa vähän vaivaa.

Julkijuopot eivät enää näe omassa tilassaan välttämättä mitään erikoista. Vuosien ja vuosien juominen on tuhonnut aivot siihen pisteeseen, ettei paluuta ole. Juoppokin on todennäköisesti joskus ollut ihan kunnon kansalainen, jos ei nyt yritysjohtaja niin tavallinen duunari ainakin. Hänet on ehkä saneerattu neli-viisikymppisenä työvoimapulan tieltä työttömyyskortistoon ja sille tielle on jääty. Työvoimapula ei enää juoppoa kaipaa, eikä häntä haluta nähdä paljon missään muuallakaan.

Piilojuopostakin voi tulla julkijuoppo, jos elämänhallinta kerta kaikkiaan pettää tai kulisseja ylläpitäneet läheiset kyllästyvät tilanteeseen ja muuttavat muualle. Yksin jääminen voi ajaa ihmisen epätoivoisiin tekoihin. Piilojuopolla on kuitenkin usein jonkinlainen ote arkielämään, mikä voi koitua pelastukseksi. Hän voi päästä viinasta eroon.

Varissuon Itäkeskuksella hengaa juoppojen lisäksi nuoria. Nuoria on useimmiten iso lauma. He notkuvat skoottereineen isossa ympyrässä juuri sen pääoven läheisyydessä, polttavat tupakkaa, sylkevät ympyrän keskellä olevaan isoon lammikkoon ja mölyävät isoon ääneen. Ajankohdasta riippuen näkyy myös olut maistuvan yhdelle sun toiselle.

Kuka tässä antaa huonon kuvan itsestään ja kenelle?

Olen ihan samaa mieltä siitä, että häiriökäyttäytyminen on ei-toivottavaa ja siihen pitää puuttua. Välillä vain tuntuu, että se on aina se sama ihmistyyppi, joihin voidaan kohdistaa suoranaista julkista halveksuntaa. Tiedän, juopot voivat olla ilkeitä, ällöttäviä ja pelottavia, mutta useimmiten he eivät mielestäni sen kummemmin suoranaisesti häiritse ohikulkijoita. Poikkeuksia löytyy ja silloin on eittämättä täysin aiheellista pyytää paikan vahtimestaria tai vaikkapa poliisia puuttumaan tilanteeseen.

Mukavaa viikonloppua kaikille. Meillä on huomenna ohjelmassa autoasioita, sitä onkin viime aikoina harrastettu sydämen kyllyydestä. Jokohan huomenna tulee tehtyä kaupat.

Monikulttuurista sen verran, että tänään Turun Sanomissa julkaistiin Ari Laakson (SKS) mielipidekirjoitus, jossa on mielestäni aivan aiheellisia kysymyksiä.