Tam 01 2008
Kansalaiset. Medborgare.
Jouduin tarkistamaan ruotsinkielisen sanan kirjoitusasun sanakirjasta. Runsas määrä pölyä leijahti ilmaan tanssahtelemaan lukulampun valokeilaan, kun otin kirjan hyllystä. En ole näköjään sitä tarvinnut sen jälkeen kun toissa vuonna epätoivoisena pänttäsin ruotsin kieltä virkamiesruotsin tenttiä varten. Näin ne taidot ruostuvat käytön puutteessa siitä huolimatta, että pidän itseäni jopa jonkinlaisena kieli-ihmisenä. Kielten oppiminen on aina ollut minulle helppoa ja mukavaa, yliopistossakin olen opiskellut kieliä ja työni sijoittuu hyvin kielipainotteiselle alalle. Vaikken opintopsykologiasta tai pedagogiikasta mitään tiedäkään, väittäisin silti että on ihmisiä, joiden päähän oman tai vieraan kielen kieliopit sun muut mukavat eivät mene millään ilveellä. Toisille kielten opiskelu aiheuttaa korkeita kielimuureja, joiden ylittämisessä on tekemistä. Tästä näkökulmasta ajatellen pidän esimerkiksi pakkoruotsia nykymuodossaan jokseenkin kohtuuttomana, mutta se jääköön vallan toisen blogimerkinnän aiheeksi.
Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen piti tänään uudenvuodenpuheensa. Seurasin lähetyksen suomenkielisen osuuden kuten yleensäkin, mutta tänä vuonna huomioni oli kohdistettu erityisesti puheen alkuun, sen ensimmäiseen sanaan. Kansalaiset.
Viime syksynä osallistuin Väestöntutkimuslaitoksen johtajan Ismo Söderlingin luennoille Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella. Väestöliiton sivuilla olevan esittelyn mukaan Söderlingin asiantuntemus liittyy muuttoliikkeeseen, etnisiin suhteisiin ja väestöpolitiikkaan. Sinänsä Söderlingin luennot olivat hyvin mielenkiintoisia, mutta minua hämmästytti se miten helposti puhe kääntyi maahanmuuttoon, maahanmuuttoon ja maahanmuuttoon. Mielikuvaksi jäi, että Suomen ainoa pelastus, ratkaisu ja tulevaisuus on maahanmuutto sekä monikulttuurinen yhteiskunta. Suomen väestöpolitiikkahan ei tarkastele pelkästään meitä kantasuomalaisia, vaan myös täällä tilapäisesti tai pysyvästi asuvia ulkomaan kansalaisia. Söderling oli yhteen diaesitykseensä liittänyt pätkän presidenttimme puheesta 1.1.2006. (Löytyy ppt-tiedostona Turun yliopiston sivuilta). Siitä hän oli punaisella korostanut sanan “Kansalaiset”, jota hän paheksui. Söderlingin mielestä jokin muu ilmaisu puheen aloituksessa/tervehdyssä olisi parempi ja korrektimpi, koska Suomessahan on muitakin ihmisiä kuin suomalaisia.
Presidentin tervehdyksessä ei minun mielestäni ole mitään outoa. Tänään kuuntelin sitä avoimin mielin ja yritin löytää siitä jotain epäkorrektia ja epätasa-arvoista, mutta epäonnistuin. Presidentin ovat valinneet Suomen kansalaiset, joilla on tarpeeksi ikää voidakseen äänestää. En näe mitään syytä, miksi Suomen kansaa ja Suomen valtiota näennäisesti johtava henkilö ei voi tervehtiä nimenomaan kansalaisiaan. Miksi minun mielestäni tämä on tavallaan ihan mitätön pikkujuttu, mutta joku toinen näkee siinä isonkin kysymyksen? Ulkomaalaiset ovat täällä kukin mistäkin syystä. Joku kenties omaksuu kulttuurimme ja jopa suomalaisen elämäntavan ihan täysin ja on halukas luopumaan taustastaan. Tässä tapauksessa henkilö varmasti mieluusti kokee kuuluvansa osaksi sitä väestöä, jolle Halonen puheensa näennäisesti osoittaa. Vastaavasti täällä on myös henkilöitä, jotka ovat asuneet maassamme jopa 20 vuotta, mutta joiden identiteetti on muualla. Suomen Islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chebab on tästä elävä esimerkki. Itsenäisyyspäivämme juhlinnan tuoksinassa Chebab kertoi Helsingin Sanomille kunnoittavansa tätä maata, vaikka hänen identiteettinsä on kyllä muualla. Jos kulttuurinen itsetunto on muualla ja se on hyvin erilainen kuin esimerkiksi presidentti Halosella tai suomalaisilla yleensä, luulisin kyseisen henkilön mieluummin kuuntelevan omaa kulttuuriaan edustavan johtajan puhetta kenties omassa maassaan.
Jännityksellä odotan, joko ensi vuonna viesti menee perille presidentin kansliaan ja siellä vihdoin todetaan miten sopimatonta on puhua vain kansalaisille. Avomieheni ehdotti yleisluontoisemman ilmaisun “Hyvät naiset ja herrat, arvoisa juhlaväki sekä kolmannen maailman maahanmuuttajat” käyttämistä. Monikulttuurisuus on juuri tätä. Yhdestä pienestä asiasta tehdään iso. Näin edetään yksi kerrallaan. Muutetaan sitä, tätä ja tuota hiljaa hivuttamalla.
Alkaneesta vuodesta odotan mielenkiintoista. Henkilökohtaisessa elämässäni aion panostaa luomulihan ja riistan käyttämiseen ruokapöydässä tehotuotetun lihan sijaan. Tämä liittyy eläimiä käsitelleeseen kirjoitukseeni, jonka jälkeen uutisiin yhtäkkiä paukahtelivat hämmentävät kuvat suomalaisesta ja myös ulkomaalaisesta tuotantoeläinten kohtelusta. Ne saivat minut pohtimaan entistä enemmän eläimiin ja luontoon liittyviä asioita. Vaikkakin islamilainen kurkunleikkausperinne on mielestäni ongelma, sellainen on myös esimerkiksi porsitushäkit. Tästäkin aiheesta bloggailen lisää myöhemmin. Kevään ajan istun iloisesti luennoilla ja tenttikirjojen ääressä ja yritän ottaa opintovapaastani irti kaiken mitä saan. Sitä on myönnetty toukokuun loppuun asti, tosin on mahdollista että menen töihin aiemminkin. Ajatukset harhailevat jo nyt marraskuussalokakuussa, jolloin käydään kunnallisvaalit. Tokihan niihin liittyy myös henkilökohtainen osuus, mutta ennen kaikkea toivon näkeväni muutosta äänestyskäyttäytymisessä ja tuloksissa. Joko nyt ihmiset näyttävät sen oikean mielipiteensä äänestämällä… Vielä kun joku viisas keksisi miten kaikki nuorimmat äänioikeutetut saataisiin uurnille niin johan se lupailisi hyvää tämän maan tulevaa ajatellen.
Toivon kaikille suomalaisille ja myös muunmaalaisilla kaikkea hyvää. Kantasuomalaisena on vuonna 2008 vielä ainakin useimmilla asuinalueilla hyvä olla (Söderling kummeksui myös termin kantasuomalainen käyttämistä). Olen edelleen sen verran skeptinen, että luulen maailmasta löytyvän porukkaa, joka ensisijaisesti haluaa hyvää vain omalle maalleen, kulttuurilleen ja kansalleen. Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa mikä on supisuomalaisten osuus tässä valtavassa maailmanlaajuisessa koneistossa. Jokohan olisi suomalaisten aika ajatella ihan ensin itseään, omaa maataan ja kansalaisiaan, sitten vasta muita. Viiden miljoonan porukalla tekee ihmeitä tässä maassa, mutta voiko sillä muuttaa maailmaa?