Tam 03 2008
Vanhuuteni kuva
Kun katson pian 81-vuotiasta mummuani, toivon näkeväni oman vanhuuteni kuvan. En puhu fyysisistä ominaisuuksista tai kolotuksista tai normaaleista iän mukanaan tuomista vaivoista, vaan siitä millaista elämää hän saa viettää. Toivon samaa itselleni. Jos luoja suo ja on onni myötä.
Mummuni on hyvin onnekas, koska hän saa edelleen asua omassa kodissaan. Samassa kodissa, jossa on viettänyt koko elämänsä. Pientä mökkiä on vuosien saatossa laajennettu ja remontoitu ja sinne on rakennettu normaalit mukavuudet. Minäkin muistan sen ajan, kun sisälle ei tullut edes lämmintä vettä. Leivinuunista ja takasta tulee talvisin lämpöä ja kesäisin pihan vanhat lehtipuut varjostavat taloa niin, että sisällä ei ole koskaan liian kuuma. Sellaista vanhusta ei varmaan olekaan, joka ei haluaisi viettää eläkepäiviään näin kaikessa rauhassa omassa kodissaan, ollen oman itsensä herra. Kaikkien kohdalla toive ei toteudu, syystä tai toisesta.
Mummuni on hyvin onnekas, koska hänen lähettyvillään asuu perheenjäseniä, jotka voivat tukea ja auttaa häntä kaikissa niissä kodin ja pihan töissä, joita hän ei enää itse jaksa tehdä. Perheenjäsenet nimenomaan haluavat tehdä niin. Heille auttaminen on itsestäänselvyys. Sinä hoidit ja tuit minua kun minä sitä tarvitsin. Nyt on minun vuoroni. Suomessa on paljon mummuja ja pappoja, jotka eivät ole tässä suhteessa onnekkaita.
Mummuni on fyysisesti suhteellisen hyvässä kunnossa ja mielen pitää virkeänä monet asiat. Hyvä huumorintaju ja positiivisuus ovat kantaneet läpi elämän vaikeuksien ja ovat säilyneet samana tähän päivään asti. Mummun taloudellinen tilanne on turvattu, eikä kukaan puutu hänen ostoksiinsa ja hankintoihinsa, vaan hän saa itse tehdä kaikki omaa elämäänsä koskevat päätökset. Digiboksin ja kotiin tilattujen lehtien avulla hän pysyy ajan tasalla maailman menosta. Kyläilemään ja muuten vain ulkoilemaan mummu pääsee kesällä polkupyörällä ja talvella potkukelkalla. Asioita hoitamaan ja shoppailemaan matka käy sukulaisten autokyydillä tai kunnan järjestämällä kotikyyti-palvelulla.
Mummun elämä kuulostaa hyvin paljon sellaiselta, jota itsekin haluaisin vanhana viettää. Se on rauhallista, turvallista ja itsenäistä, eikä minun tarvitsisi olla yksinäinen.
Yleistäen, suomalaiset ovat vieraantuneet vanhuudesta ja vanhuksista, jonka mukana on kadonnut myös yhteisöllisyys. Monet vanhukset taas ovat nuoruudessaan kantaneet vastuuta paitsi itsestään myös muista saman perheen sukupolvista. Nykyään sen sijaan yhteiskunnan kaikkivoipaisuuteen luottaen pienistä krempoista kärsivät vanhukset tuupataan hyvin helposti pois jaloista hoivapalveluiden pariin, pois omista kodeistaan. Omaiset eivät joko jaksa, viitsi, halua tai oikeasti voi auttaa. Yhteiskunta on velvollinen huolehtimaan vanhuksista laitoksissa tai hoivakodeissa, vaikka omassa kodissa ehtoopäivien viettäminen olisikin parempi ja yhteiskunnan kannalta jopa edullisempi vaihtoehto. Ymmärrän hyvin, että sairaala tai vanhainkoti on se oikea paikka silloin, kun kotona oleminen ei kerrassaan enää onnistu esimerkiksi jonkin toimintakykyä vahvasti rajoittavan sairauden takia. Siitä huolimatta kysyisin, väitetäänkö joskus mummujen ja pappojen olevan sairaampia ja heikompia kuin he oikeasti ovat, vain jotta heidät saadaan kunnalliseen hoitoon?
Monissa ulkomaisissa kulttuureissa vanhuuden ja vanhuksien kunnioittaminen on edelleen selvä asia, ja vanhemmat sukupolvet ovat luonnollinen osa perheketjua. Ei ilmeisesti tarvitse mennä Italiaa kauemmas katsomaan mallia. Myönnän, vanhuksista huolehtiminen ei varmasti päde kaikkiin italialaisiin tai kaikkiin ulkomaalaisiin. Suhtautuminen vanhuksiin voi olla jopa verrattain dramaattisen negatiivista, kuten siinä intialaisessa perheessä, joka jokin aika sitten dumppasi elävän mummunsa roskikseen. Suomalainen hyvinvointimalli puolestaan mahdollistaa sen, että omasta ikääntyvästä läheisestään ei edes tarvitse huolehtia. Nykyään kun hehkutetaan työvoimapulaa ja etenkin hoiva-alan tulevaa työvoimapulaa, ilmeisesti unohdetaan se, että monilla tulevilla vanhuksilla tosiaankin on lähiomaisia ja muuta perhettä, jotka omalla vaivannäöllään voisivat helpottaa yhteiskunnan painetta. Tiedotusvälineet paukuttavat lukuja siitä miten paljon eläköityneitä ja vanhuksia tulee olemaan ja miten suuren rasitteen he tulevat asettamaan hoivapalveluille. Ongelmaa ei tietenkään voida ratkaista kuinkas muuten kuin ulkomaisella työvoimalla. Onko näin, että kaikki ne eläköityneet vanhukset tulevat tarvitsemaan paikan vanhainkodista tai vuodeosastolta? Eikö edes osa heistä saa olla kotonaan loppuun asti, niin että apuna on oman perheen lisäksi esimerkiksi yhteiskunnan tarjoama kotisairaanhoito?
Siihen, jos ja kun omainen ei viitsi/jaksa/halua vaivautua auttamaan perheensä vanhusta, on hyvin vaikea vaikuttaa. Sehän on täysin kiinni omasta asenteesta. Asenteeseen saadaan jonkinlaista kosketuspintaa julkisuuden kautta, kuten esimerkiksi nykyinen kansanedustaja Risto Autio on tehnyt kertoessaan omasta sairaasta isästään, jonka kanssa asuu samassa kotitaloudessa. Kaikki eivät voi asua isänsä tai äitinsä kanssa samassa talossa vaikka haluaisivatkin, siitä ei olekaan kyse. Kyse on siitä, miten ikääntyvää voi auttaa niin, että hänen omatoimisuutensa ja kykynsä asua kotonaan säilyy mahdollisimman pitkälle. Yhteiskunnan toivoisin satsaavan rahaa nimenomaan vanhusten kotisairaanhoidon ja kotiavun lisäämiseen. Kotiin annettavaa apua eivät muutenkaan tarvitsisi ainoastaan vanhukset, vaan esimerkiksi yksinhuoltajaperheet ja vähävaraiset perheet, joissa on ehkä lisäksi moninaisia vaikkapa terveyteen liittyviä ongelmia. Tällaisia sosiaalityöhön liittyviä yhteiskunnan tukia on päinvastoin vain supistettu. Yksilön omatoimisuuden lisäämiseen kohdistuva apu on mielestäni nimenomaan se keino, jolla saadaan pidemmällä tähtäimellä aikaiseksi merkittäviä säästöjä.
Kukaan meistä ei kohtaloaan tiedä, mutta toivoahan saa. Millaisen vanhuuden sinä haluaisit? Miten sinä haluaisit tulla kohdelluksi sitten kun et enää jaksa pilkkoa omia polttopuitasi tai kun et enää muista kaikkien naapureiden puhelinnumeroja ulkoa?
Omalla tavallaan kerrankin sinulta hyvä kirjoitus!
Jäin vain ällikällä miettimään että rahako ne vanhukset hoitaa?
Ja miksi ihmeessä sitä hoivaa ei voisi antaa ulkomaalinen työntekijä?
Ciclista, tahallasiko missasit kirjoituksen pointin? Kyse on vanhempien hoidosta silloin kun he muuttuvat vanhoiksi ja me aikuisiksi. Ja me taas vanhoiksi.
Maria kirjoittaa:
“Yhteiskunnan toivoisin satsaavan rahaa nimenomaan vanhusten kotisairaanhoidon ja kotiavun lisäämiseen.”
Tämä oli käsittääkseni kirjoituksen johtopäätös. Mutta rahallahan ei vielä saa työtä tehtyä, vaan siihen tarvitaan se tekijä. Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että vanhusten hoidossa on nykyisinkin aivan liian vähän resursseja. Käytönnössä laitoksissakin hoidettavat vanhukset ovat osittain omaisten hoidon varassa. Ja sääliksi käy niitä, joiden omaiset eivät viitsi, jaksa tms. hoitaa vanhuksiaan.
Osaltaan resurssien puuten johtuu rahoituksesta, mutta myös osaltaan hoitajien pulasta.
Enkä ymmärrä miksi Marian mielestä tuohon apuun ei voitaisi palkata ulkomaalaisia työntekijöitä.
Jos pointi oli se, että se raha annettaisiin niille omaisille, jotka eivät nytkään hoida vanhuksiaan, mennään luultavasti metsään aika rankasti. Siinä tapauksessahan tuo raha varmasti kelpaa, mutta hoito jää suorittamatta. Kyllä omaisten motivoitumisen hoitamiseen on lähtöisin muusta kuin taloudellisista arvoista.
Siksi tuo kirjoituksen alkuosa onkin mieletäni niin hyvä!
Suomessa on hoitajia asukasta kohden Euroopan eniten, lisäksi suomalainen käy keskimääräistä vähemmän lääkärissä muihin Eurooppalisiin nähden. Resurssi pula johtuu näkemysteni mukaan huonosta resursien kohdentamisesta. Tästä syystä kannatankin terveyspalveluiden yksityistämistä. Yrityksen on pakko kohdentaa voimavaransa “oikein”, tai edessä on konkursi.
Korostetaan näin lopuksi että tämä on vain minun näkökulma, ei kenenkään muun.
Käy Johannes hyvä kysymässä tuota hoitohenkilökunnan määrää vaikka hoitajilta itseltään.
Jos nyt tilastollisesti onkin noin, niin johtuneeko asia Marian kirjoituksen alussa mainitsemasta seikasta? Eli meillä täällä lottovoittajien Suomessa vanhukset on hyllytetty laitoksiin.
Tuo terveyspalveluiden yksityistäminen on muuten kumma juttu. Niin moni sen perään haikailee. Mutta kas kummaa kun sitten tulee taas yksi välikäsi lisää jonka pitää saada toiminnasta voittoa. Enkä ymmärrä mistä ne rahat saataisiin entisten kulujen lisäksi.
Lisäksi käytännössä yksityisellä puolella on ihan samat kaverit töissä kuin siellä sairaalassakin. Kyllähän siitä tietenkin kiire tulee, jos pitää yrittää kahdesta työstä nostaa palkkaa. Vai mitä muita kuin lääkäriresursseja mahdat tarkoittaa?
On muuten kaikesta huolimatta hauskaa huomata, että tämä Maria ei ennakkoseusuuria lukuunottamatta juurikaan blogiaan sensuroi. Vertailuksi voisi ottaa vaikka tuon sensuuri -Octaviuksen, joka niin kovaan ääneen huusi, että hän ei sitten sensuroi. No kaksi päivää se piti paikkansa
En ole sensuroinut enkä aio sensuroida kommentteja, elleivät ne sisällä jonkun omalla nimellään esiintyvän henkilön persoonaan kohdistuvaa loukkausta tai panettelua. Raja tässäkin on häilyvä sinänsä, koska mielestäni esimerkiksi poliitikot joutuvat asemansa puolesta ottamaan vastaan vähän häijympääkin viestiä.
Kyllä vain mutta silloin säännöt pitää olla molempia pelipuolia kohtaa samat.
Itse olen ainakin sitä mieltä, että jos haluaa piehtaroida kavereineen omassa blogissaan ilman kritiikiä, niin siitä lienee parasta sitten tehdä ihan sisäpiirin piehtarointikerho. Eikä puhua keskustelusta tai sananvapaudesta yhtään mitään!
Noniin Ciclista, luuletko etten ole koskaan jutellut sairaanhoitaja kanssa? Niistä sairaanhoitajista, jotka osasivat perustella kantansa olivat poikkeuksetta sitä mieltä että yksityistäminen on hyvä asia. Vastapuolen kommentit tyyliä: ei, siitä mennee työpaikka, ei siitä säästöä synnyt…
Sanoit: “Tuo terveyspalveluiden yksityistäminen on muuten kumma juttu. Niin moni sen perään haikailee. Mutta kas kummaa kun sitten tulee taas yksi välikäsi lisää jonka pitää saada toiminnasta voittoa. Enkä ymmärrä mistä ne rahat saataisiin entisten kulujen lisäksi.” Kannattaisiko lukea lehtiä? Niissä on jatkuvasti juttua terveyden huollon resursien huonosta käytöstä. yksityisellä puolella olisi pakko yrittää käyttää resursseja paremmin hyödyksi. Jos ei käytetä, niin on konkurssi edessä. Lisäksi yksityisellä puolella on kilpailua. Julkisella puolella ei. Kilpailu pakottaa hintoja alas ja laatua ylos. Mitä tulee octaviuksen sensuuriin, niin ei sen sinun vittuilun sensurointi haittaa ketään. Jos koitat ensi kerralla kirjoittaa asiaa, ei sitä säälittävää vittuilua.
Paradoksaalista kyllä yksityisen terveyspalvelun järjestäjä tekee sen liiketoimintana. Eli tavoitteena saada sijoittamalleen pääomalle mahdollisimman hyvä voitto.
Kuvitteletko tosissasi, että asia tehdään yksityisellä puolella jotenkin tehokkaamin? Kerro edes jokin esimerkki julkisen puolen tehottomuudesta, ja vastaavasti yksityisen puolen tehokkuudesta.
Eikö se kerro jo sitä, että julkisen puolen palvelut ovat melkoisen tehokkaassa käytössä, kun jonoja on olemassa. Resurssit saattavat toki myös olla puutteelliset.
On toki mahdollista, että resursseja käytetään myös väärin. Mutta kummallista kyllä lopullisen päätöksen näiden resurssien käyttämisestä tekevät ihan samat lääkärit kuin yksityiselläkin puolella. Jos resurssi on rajallinen, lääkäri yleensä joutuu harkitsemaan sen käyttämistä tarkemmin. Joten minusta se kuulostaa enemmänkin tehokkuudelta kuin se, että resurssi on vajaakäytössä siksi, että osalla asiakkaita ei ole varaa siihen.
Suomalaisen terveydenhoidon ongelma on potilaiden kierrättäminen. Eli kukaan ei ota potilaasta kokonaisvastuuta. Mutta se ei ole mitenkään sidoksissa julkiseen tai yksityiseen terveydenhoitoon.
Olisin muuten kiinnostunut näkemään niitä kilpailun laskemia hintojakin? Terveydenhoitoon on vähän hankala soveltaa yleisiä talousoppeja.
PS:
Sensuuri -Octavius on siinä mielessäkin erikoinen, että hänen sensuuri on ns. valikoivaa. Ja johanneshan tietenkin tietää mitä Octavius sensuroi…
Tottakai tehdään. Tutustuppa julkisen puolen terveydenhuoltoon. Oikeasti tutustu. Yksityisellä on pakko tehostaa, sillä muuten ei ole enää yritystä. Toivottavasti tuo on provo, sillä muuten minua alkaa huolestuttaa meidän tulevaisuus. No kerrompa yhden tarinan julkiselta puolelta. Illalla yksityisen vanhainkodissa töissä ollut kaveri oli vain katsellut televisiota. Eräs vanhus oli pyytänyt vähän ruokaa. Oli todenneut ettei sitä ole mainittu työsopimuksessa. Toinen samaan syssyyn. Tutulla oli jalka kipieä kaatumisen takia. Meni julkiseen terveyskeskukseen. Sillä meni aikaa noin pari tuntia. Oli käynyt kolmella eri lääkärillä ja mittään ei ollut todettu olevan. Meni muutama viikko ja jalka oli entistä kipeämpi. Meni yksityiselle lääkärille ja aikaa meni noin puolituntia kaiken kaikkiaan. Jalka oli murtunut. Eli yksityisellä puolella saatiin kivun syy selville ja aikaa meni selväti vähemmän. Tämän jälkeen vannotti ettei mene julkiseen terveyden huollon laitoksiin koskaan. Palvelu oli ystävällisempää ja asiat meni nopeammin yksityisellä. Miksikö? Siksi että jos ei olisi ollut näin, niin huomenna ei olisi ollut lääkärillä enää asiakkaita.
EDIT: Nonniin tulipa sinne paha asia virhe. Puhuin tuossa vanhainkoti jutussa julkisenpuolen, en yksityisen. Anteeksi huolimattomuuteni. Voiko Maria korjata sen? Ettei jää ihmisille väärää kuvaa?