Vuoden 2008 ensimmäiseen Kulmikseen mahtui neljä tekstaritervehdystä. Eräs kiitteli Akseli kiinteistöpalvelujen tarjoamaa upeaa ilotulitusta uuden vuoden kunniaksi. Meiltä se jäi (taas) näkemättä, mutta olen aiemminkin kuullut sitä kehuttavan. Mielestäni on hienoa, että kyseinen yritys haluaa tarjota hieman juhlahumua alueen asukkaille. Sen verran hullua yksityishenkilöiden, eli pääasiassa nuorison, rakettien räjäyttely aattoiltana oli, että en kyllä harmittelisi lainkaan vaikka se meilläkin kiellettäisiin Norjan tapaan. Vaihtoehtoisesti ihmiset voisivat vaikkapa lahjoittaa vitosen johonkin yhteiseen kassaan, jonka varat yhdistettäisiin esimerkiksi kaupungin ilotulitusbudjettiin. Näillä rahoilla saataisiin aikaan varmaan korkealaatuinen ilotulitus, josta kaikki voisivat (turvallisesti?) nauttia. Tiedän hyvin, että ideani on täysi susi jo syntyessään, koska kuka hullu nyt mistään yleisestä ilotulituksesta haluaisi maksaa.

Toinen tekstailija huomautti miten pelti alkaa rytisemään siellä täällä, kun talvikelit saapuvat lumisateineen. Kirjoittaja totesi, että keleihin ei ole helppo oppia. Sanoisin, että yhtä helppo opit on unohtaa. Saadessani ajokortin asuin paljon pohjoisempana, jossa talvi kesti paljon pidempään ja oli muutenkin kylmempi ja lumisempi kuin täällä rannikolla. En muista että talvella ajaminen olisi tuntunut mitenkään vaikealta, mutta täytyy myöntää että kun ensimmäiset lumi- ja pakkaskelit tänä talvena odottivat autoilijaa, itselläkin oli hetken aikaa vähän huuli pyöreänä. Maltti on valttia.

Kolmannessa tekstiviestissä pyydetään ottamaan “ne törkeät” koristeet vilkkuvine kynttilöinen pois nopeasti, koska loppiainen meni jo. Onhan sitä monenlaista viritystä totisesti tullut nähtyä ja arvaanpa että tekstaajan harmiksi ne myös pysyvät vielä yhdellä jos toisellakin parvekkeella hetken eteenpäin. Kyllähän nuo koristevalot valaisevat jos ei nyt ohikulkijan mieltä niin ainakin omaa. Pidän tänään siivouspäivän ja otan samalla meidän parvekkeemme valoverhot pois. Taas näkyy olevan useita lamppuja pimeänä, vaikka olemme monta jo vaihtaneet. Mummu tosiaan joulun aikoihin muistutti että loppiaisena voi koristeista yms luopua, mutta en muistanut/viitsinyt.

Neljäs mielipide onkin vähän arkisempi, esimerkki elävästä elämästä:

“Eikö voitaisi saada pois juopot Itäkeskuksen edestä? He juovat olutta nuorison nähden, seisovat pääsisäänkäynnin edessä ikään kuin näyttääkseen kuinka “rohkeita” ovat. Soittaja kehotti vahtimestareita hoitamaan tehtävänsä.”

Olen monesti pohtinut miksi toisilla ihmisillä on tarve siivota pois näkyvistä kaikki sellainen, mitä pidetään itseä alempiarvoisena, epämiellyttävä tai puutteellisena. Juoppoja on monenlaisia. On niitä, jotka aina ilmojen salliessa hengaavat Varissuon Itäkeskuksen pääoven edessä tai muissa vastaavissa paikoissa Turussa ja muualla Suomessa. He juovat jo sen aamun ties kuin monennetta keppanaa, kun menen kauppaan ostamaan tuoretta leipää aamukymmenen aikoihin. He ovat aina eriasteisessa humalatilassa, epäsiistejä ja haisevat pahalta. Toiset juopot naukkailevat illasta toiseen kotonaan, viikonloppuisin menee kossupullo tai pari. Juoppo on kännissä ilkeä, väkivaltainenkin, epäluotettava. Vaimo / mies / lapset / juoppo itse piilottelevat totuutta läheisiltä, työkavereilta ja naapureilta kaikin keinoin. Maanantaina firman viikkopalaverissa juoppo huokailee otsalla hiki helmeillen ja posket punaisina että flunssa vähän vaivaa.

Julkijuopot eivät enää näe omassa tilassaan välttämättä mitään erikoista. Vuosien ja vuosien juominen on tuhonnut aivot siihen pisteeseen, ettei paluuta ole. Juoppokin on todennäköisesti joskus ollut ihan kunnon kansalainen, jos ei nyt yritysjohtaja niin tavallinen duunari ainakin. Hänet on ehkä saneerattu neli-viisikymppisenä työvoimapulan tieltä työttömyyskortistoon ja sille tielle on jääty. Työvoimapula ei enää juoppoa kaipaa, eikä häntä haluta nähdä paljon missään muuallakaan.

Piilojuopostakin voi tulla julkijuoppo, jos elämänhallinta kerta kaikkiaan pettää tai kulisseja ylläpitäneet läheiset kyllästyvät tilanteeseen ja muuttavat muualle. Yksin jääminen voi ajaa ihmisen epätoivoisiin tekoihin. Piilojuopolla on kuitenkin usein jonkinlainen ote arkielämään, mikä voi koitua pelastukseksi. Hän voi päästä viinasta eroon.

Varissuon Itäkeskuksella hengaa juoppojen lisäksi nuoria. Nuoria on useimmiten iso lauma. He notkuvat skoottereineen isossa ympyrässä juuri sen pääoven läheisyydessä, polttavat tupakkaa, sylkevät ympyrän keskellä olevaan isoon lammikkoon ja mölyävät isoon ääneen. Ajankohdasta riippuen näkyy myös olut maistuvan yhdelle sun toiselle.

Kuka tässä antaa huonon kuvan itsestään ja kenelle?

Olen ihan samaa mieltä siitä, että häiriökäyttäytyminen on ei-toivottavaa ja siihen pitää puuttua. Välillä vain tuntuu, että se on aina se sama ihmistyyppi, joihin voidaan kohdistaa suoranaista julkista halveksuntaa. Tiedän, juopot voivat olla ilkeitä, ällöttäviä ja pelottavia, mutta useimmiten he eivät mielestäni sen kummemmin suoranaisesti häiritse ohikulkijoita. Poikkeuksia löytyy ja silloin on eittämättä täysin aiheellista pyytää paikan vahtimestaria tai vaikkapa poliisia puuttumaan tilanteeseen.

Mukavaa viikonloppua kaikille. Meillä on huomenna ohjelmassa autoasioita, sitä onkin viime aikoina harrastettu sydämen kyllyydestä. Jokohan huomenna tulee tehtyä kaupat.

Monikulttuurista sen verran, että tänään Turun Sanomissa julkaistiin Ari Laakson (SKS) mielipidekirjoitus, jossa on mielestäni aivan aiheellisia kysymyksiä.