Eilen puolenpäivän jälkeen joku naapuri, naapuritalossa tai lähistöllä asuva sai päähänsä soittaa musiikkia. Volyymi oli totisesti kaakossa.

Koska soitantaa kesti aina n. 10 sekuntia kerrallaan, jota seurasi pitempi hiljaisuus, minulla oli hankaluuksia paikantaa mistä suunnasta se tuli. Kipitin huoneesta ja ikkunasta toiseen ilman tulosta.

Ihmiset soittavat joskus musiikkia todella kovaa. Siihen on monia syitä, mutta alkoholin ylenpalttisella nautiskelulla on useimmiten vaikutusta. Kerrostaloasujia pitkäksi venyvät bileet ja eritoten rakenteissa paukkuva bilemusiikki voi ottaa hermoon. On toki täysin mahdollista, että eilen musiikkia lujaa kuunnellut henkilö piti parhaillaan todella pitkäksi venyneitä bileitä ja/tai hän oli umpikännissä, mutta hänen musiikkimakunsa poikkesi normaalista hiphoppopista ja ärinärokista.

Hän soitti jonkinlaista itämaalaisen tapaista musiikkia, jossa yksi mieshenkilö “joikaa”. Sellaista, kuin arabimaista kertovissa dokumenteissa soitetaan taustamusiikkina tai introna. Arto Nybergin vetämän keskusteluohjelman vieraana 16.9.07 oli muiden muassa Suomen Islamilaisen puolueen puheenjohtaja Abdullah Tammi. Ohjelman lopuksi soitettiin Tammen toivomuksesta samankaltaista musiikkia, kuin mitä minä eilen kuuntelin täällä Varissuolla. Muistaakseni sitä nimitettiin rukouskutsuksi, tjsp.

En minä tiedä mihin kategoriaan eilen kuulemani musiikki putoaa. Koska en ymmärtänyt laulajan käyttämää kieltä, hänen esityksensä saattoi aivan hyvin olla vaikka turkkilaista poppia tai persialainen rakkauslaulu. Yhtä kaikki se kuulosti aavemaiselta. Kylmät väreet kulkivat selkää pitkin kun se yhtäkkiä rikkoi täysin hiljaisen sunnuntai-iltapäivän.

Esimakua yhdestä mahdollisesta tulevaisuudenkuvasta tämäkin.