Arkisto: Tammikuu 29, 2008

Tam 29 2008

Perussuomalainen juntti

Kirjoittanut Maria Lohela kello 16:30

Erinäisillä vapaan sanan areenoilla Internetissä on viime aikoina käsitelty Perussuomalaiset-puoluetta ja olen ollut havaitsevinani pienen yhtäläisyyden puoluetta negatiivisempaan sävyyn kohtelevien henkilöiden mielipiteissä. Perussuomalaiset ovat juntteja. Muita tyypillisimmin havaittuja perussuomalaisia kuvailevia sanoja ovat punaniskainen, keskivartalolihava ja populisti. Olen itse Perussuomalaiset-puolueen jäsen ja en yhtään epäile etteikö tämän puolueen kannattajista löytäisi henkilöitä, joita kyseiset sanat kuvailisivat vallan osuvasti. Juntteja puolestaan löytyy jopa eduskunnasta saakka. He ovat niitä, joiden junttius on sitä luokkaa, että voidaan puhua hävyttömiä karpelasaareloille ja kumppaneille ja sitten naureskellaan päälle porukalla.

Juntti on sana, jolle pitäisi antaa uusi määritelmä. Näin ohimennen totean, että toinen sellainen on rasisti. Sillä nimitellään ihmisiä niin helposti ja lukemattomista syistä, että sanakirjamääritelmä on eittämättä ajastaan jäljessä. Mutta minkälainen on juntti tai mitä hän tekee, mistä muualta kuin eduskunnasta juntteja löytää? Olenko minä juntti, koska olen Perussuomalaiset-puolueen jäsen?

Perinteisesti kaiken maailman puukkojunkkareita ja muita jumalan selän takana kasvaneita mököttäjiä on löytynyt pohjoisempaa, ainakin sieltä Pohjanmaan alakuloisilta lakeuksilta, jossa minäkin olen syntynyt ja kasvanut. Koska minä olen nähnyt sen seudun hyvät ja huonot puolet, sekä tavannut lukemattomia henkilöitä, joita etelän kaupunkilais(neitokaiset) epäilemättä nimittäisivät junteiksi, pystyn jotenkin ainakin samastumaan heihin. Junttius on säilynyt siitä huolimatta, että Suomi on pikkuhiljaa muuntautunut agraarisesta elämäntavasta siihen pisteeseen missä me nyt olemme korkean teknologiamme ja rikastuttavan monikulttuurisuutemme kanssa. Mielestäni suomalainen junttius, se aito ja alkuperäinen, on hieno asia. Sen harteilla lepää se rakkaus ja arvostus tätä maata kohtaan, josta saa voimaa ja eväitä pärjätä tässä maailmassa ilman että se maailma täytyy tuoda tänne.

Maaseudulla asuvia kutsutaan joskus junteiksi, mutta he ovat aika tavallisia ihmisiä. He käyvät tarpeellisen määrän koulua ja siirtyvät sen jälkeen työelämään. Raskaan työn jälkeen myös huvit voivat olla joskus raskaat ja kosteat. Lomilla käydään Ruotsin risteilyllä, kalastamassa Lapissa tai rentoutumassa Kanarialla. Arki on semmoista ihan tavallista meininkiä, ei elämää suurempaa. Suuri osa suomalaisista on samankaltaisia, ihan tavallisia ihmisiä, jotka tekevät ihan tavallisia arjen asioita, käyvät töissä ja maksavat veroja, joilla ylläpidetään tätä maata. Suomi on perinteisesti ollut työtä arvostava yhteiskunta ja sellaisena ainakin minä haluaisin sen myös pitää. Yhteisesti potista on jaettu menneinä aikoina apua kirjaimellisesti sitä tarvitseville, tänä päivänä meillä kaikilla on muun muassa yhtäläiset mahdolliset sivistykseen ja koulutukseen. Tukirakenteiden ansiosta jokaisella tavallisellakin ihmisellä on oikeus rakentaa omaa elämäänsä ja päästä siten osalliseksi yhteisestä potista. Potin käyttöoikeus on kaikilla, mutta kenelläkään ei ole pakkoa sen ylläpitämiseen. Jos haluat olla vapaamatkustaja, se onnistuu kyllä. Vapaamatkustajia jopa käydään ehdoin tahdoin hakemassa tänne muualta maailmasta, koska heillä on muita sellaisia rikastuttavia ominaisuuksia, että niiden voidaan katsoa henkisissä arvoissa korvaavan sen mitä potista menetetään riihikuivaa rahaa.

En ole aiemmin kuulunut mihinkään muuhun puolueeseen tai ollut esimerkiksi mukana jonkin nuorisojärjestön toiminnassa. Liityin Perussuomalaisiin, koska haluan täten osoittaa tukeni niille arvoille, jotka ovat puolueen toiminnan taustalla. Ne arvot korostavat suomalaisuuden parhaita puolia, yrittäjyyttä, työntekoa ja rehellisyyttä, mutta myös yhteisvastuuta. Yksilön vapauden lisäksi meissä on ollut sellaista yhteisöllisyyttä, joka puuttuu niin monesta muusta maasta. Tämä on onnistunut meiltä siksi, että olemme etnisesti yhtenäinen ryhmä, joka jakaa samat arvot. Jos Suomeen annetaan muodostua useita isoja etnisiä ryhmiä, ne kaikki tulevat ajamaan vain oman ryhmänsä etua. Ylläpidetäänkö potistamme sen jälkeen vaikkapa islamilaisia, vain pojille tarkoitettuja koraanikouluja tai sairaaloita, joissa saavat käydä ja työskennellä vain naiset? Entä rakennammeko verorahoilla omia uimahalleja eri uskontojen edustajille?

Liittyessäni Perussuomalaisiin en ajatellut punaniskoja tai juntteja tai mitään muitakaan puolueeseen lyötyjä leimoja. Minulle merkitsevät ne tavoitteet, joiden pohjalta tämä puolue tekee työtään. Perussuomalaiset on myös selkeästi ainoa puolue, joka uskaltaa ottaa kriittisesti kantaa maahanmuuttokeskusteluun, jonka puitteissa tehtävät poliittiset päätökset tulevat määräämään yhteiskuntamme suuntaa. Hyvässä tai pahassa.

Puolue on niiden ihmisten kaltainen, jotka siihen kuuluvat. Meitä on joka lähtöön ja niin sen kuuluukin olla. 3-kymppinen ja 7-kymppinen ajattelevat asioista eri tavalla ja niin tulee olemaan aina. Tämä pätee ihan mihin tahansa puolueeseen. Puolueet myös elävät ja muuntuvat jäsentensä mukaan ja se riippuu siitä mihin suuntaan jäsenet ja kannattajat tavoitteita luotsaavat. Minusta on hienoa se, miten eroavaisuuksista huolimatta vanhempi ja nuorempi polvi voivat kuitenkin olla niin monesta asiasta myös samaa mieltä. En ole koskaan ajatellut ettenkö olisi ollut tervetullut puolueeseen omana itsenäni, omine ajatuksineni, vaikka olen varmasti kaikkea muuta kuin mitä perussuomalaisen ajatellaan olevan.

8 kommenttia