Perehdyimme tänään paikalliseen historiaan. Aboa Vetus & Ars Novaan oli vapaa pääsy, joten sinne siis. Moni muu oli jakanut ajatuksemme, joten tutustuminen Turun arkeologiseen historiaan jäi hieman pintapuoliseksi. Olen itse käynyt museossa aiemminkin, mutta näillä seuduilla koko ikänsä asunut avomieheni ei koskaan. Hän ihmettelikin miten ei ole tullut käyneeksi näin siistissä paikassa. Kannattaa tutustua! Tunnelmasta saa enemmän irti kun paikalla on vähemmän väkeä.

Muinaisista taloista siirryimme Forum Marinumiin, joka kertoo Lounais-Suomen merenkulun ja Suomen laivaston historiasta. Vaihtuva näyttely esittelee tällä hetkellä Suomen sotaa 1808-1809 merellä. Sisämaan kasvattina olen kovin viehättynyt merestä ja saaristosta, isoista valtamerilaivoista ja luonnonvoimista. Olisipa kiva päästä joskus purjehtimaan tai vesille muutenkin kuin ruotsinlaivoilla. Päivän hymyhuulen tarjoili ilmeisesti isänsä ja veljensä kanssa liikkeella ollut pikkupoika. Nähtyään lasivitriinissä pienoismallin eräästä Aker Yardsin viimeisimmistä Royal Caribbean Cruise Linesille toimittamista valtameriristeilijöistä, hän koki oivalluksen: “Niin onks toi se Viking Line!”

Eilen lauantaina toteutimme myös pienen paikalliskulttuurikierroksen. Lähdimme kävelylle kotilähiöömme ja kiersimme pienempiä katuja, kujia ja polkuja. Varissuo on monin paikoin pahasti rapistunut, epäsiisti ja roskainen. Paikkoja on rikottu ja töhritty. Huomaa, että mikään mikä ei ole omaa ei ole myöskään pyhää. Slummiutuminen on jo alkanut paikoitellen.

Ajattelin jatkossa liittää blogiini silloin tällöin kuvan tai kaksi välittääkseni Varissuon tunnelmia niille, jotka eivät ole täällä käyneet, mutta ovat syystä tai toisesta kiinnostuneita. Yritän löytää alueen apaattisesta ja rähjäisestä yleisilmeestä huolimatta myös jotain kaunista ja hyvää. Ainakin ympäröivässä luonnossa voi kokea sellaisia hetkiä. Kuviin voi palata joskus myöhemmin vuosienkin päästä ja käydä samaisella paikalla. Onko mikään muuttunut? Jos on, miten? Millainen on Varissuon tulevaisuus?

Parin päivän viiveellä kirjoitan muutaman rivin tämän viikon Kulmakunta-lehden tekstiviestipalstasta. Koko alkaneen vuoden ajan tekstiviestipalstalla on pääsääntöisesti ihmetelty koirankakkoja ja parvekkeiden jouluvaloja. Edellisiä on muuten kävelytien reunoilla ihan käsittämättömiä määriä ja jälkimmäisiä käytössä vielä suht monessa kodissa.

Keskiviikkona mielipidepalsta palasi hieman ajassa taaksepäin. Tovi sitten kuumana käynyt uimahallikeskustelu elääkin edelleen:

“Lausteen uimahalli saatiin auki, hyvä. On omat vuorot maahanmuuttajille ja naisille ja miehille. Valtaväestö pulikoi edellä mainittujen lasten seassa, jotka eivät paljon muista piittaa. Ei hyvä.”

Henkilökohtaisesti en ole koskaan käynyt Lausteen uimahallissa tai missään muissakaan näistä halleista, jossa on omat vuorot sellaisille miehille ja naisille, jotka eivät uskontonsa takia voi uida muiden kuin “kaltaistensa” joukossa. Olen kuitenkin keskustellut asiasta muutaman nuoren äidin kanssa ja heidän vinkkaamanaan olen lukenut aiheesta käytyä mielipiteenvaihtoa esimerkiksi eräillä Internetin vauva- ja lapsiasioiden ympärillä pyörivillä palstoilla. Uimahallien käytön rajoittaminen valtaväestöltä eritoten viikonloppuisin koetaan ikäväksi ja epäreiluksi asiaksi mm. siksi, että tavallinen työssäkäyvä vanhempi veisi ilomielin lapsensa uimaan juuri viikonloppuna. Tähän on luonnollinen syy se, että työssäkäynti rajoittaa perheen yhteisiä harrastuksia arkisin. Maahanmuuttajiin kuuluu toisaalta sellaista väestöä, joka ei käy tai tule ikinä käymään töissä. Tällaisia ovat esimerkiksi suurperheiden kotiäidit, joilla olisi aikaa käyttää uimahallin palveluja minä tahansa viikonpäivänä. Olisikohan Lausteellakin syytä siirtää maahanmuuttajien omat vuorot maanantaiaamupäivälle. Vaikka minulla ei olekaan lapsia, ymmärrän hyvin sen, että viikonloppujen vapaa-aika käytetään mielellään perheen yhteiseen touhuiluun, eikä sitä pitäisi rajoittaa tällä tavoin.

Tässäkin keskustelussa on puhuttu taas maahanmuuttajista, vaikka harvassa taitavat olla ne henkilöt, joille on epäselvää minkälaisia maahanmuuttajia oikeasti tarkoitetaan.

Aurinkoista viikonloppua. Me aloitamme sen viettämisen menemällä illalla elokuviin. Luvassa räiskintää ja pahiksia Rambon tyyliin.

Maahanmuuttajista puhuttaessa pahin asioiden vääristäjä on mielestäni yleistäminen. Seuraatpa mitä mediaa hyvänsä, maahanmuuttajat ovat lähes aina maahanmuuttajia, vaikka kyseisen sanan alta löytyy taustoiltaan ja ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia ihmisiä. Syyt Suomeen tuloon ovat erilaisia. Toiset ovat tulleet tänne opiskelemaan tai töihin joko omasta tahdostaan tai työnantajansa lähettämänä, toiset tulevat hakemaan vastikkeetonta elatusta. Toiset ovat korkeasti koulutettuja ja sopeutuvat mukisematta elämään maassamme, toiset eivät osaa lukea tai kirjoittaa edes omaa kieltään. Miksi maahanmuuttajista ei uutisoida sen mukaan millaisesta maahanmuuttajaryhmästä kyseinen uutinen kertoo? Hyvin usein kuultu fraasi, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat samanlaisia pitää mielestäni paikkansa vain siltä osin, että vain fyysiset perustarpeet ovat samat. Muut henkiset ja fyysiset tarpeet ja niiden muovautuminen riippuvat kasvatuksesta, koulutuksesta, uskonnosta ja elinympäristöstä ja vanhempien tai muiden lähellä olevien aikuisten kasvatuksesta, koulutuksesta, uskonnosta ja elinympäristöstä. Tässä suhteessa Suomeen tulevat maahanmuuttajat voivat olla kuvaannollisesti valovuosien päässä toisistaan. On maahanmuuttajia, joiden kanssa ei edes tarvitse keskustella integraatiosta, koska se on lähes itsestäänselvyys. Eräiden maahanmuuttajien integroituminen on vaivalloisesti ylitettävä, kenties loputon suo. Tarttis tehrä jotain, mutta mitä?

Suomessa asuvien ulkomaalaisten integroitumisvaikeudet näkyvät eri tavoin, mutta näkyvimpänä merkkinä pidän ulkomaalaisten työttömyyttä, etenkin kun he sattuvat asumaan tässä työvoimapulan runtelemassa maassa. Turun kaupungin vuoden ensimmäisessä Muutoksen suunnat -raportissa kerrotaan lyhyesti Turun ulkomaalaisväestön työttömyystilanteesta, tosin hieman vanhentunein tiedoin: “Vuoden 2005 työssäkäyntitilaston mukaan työttömyysasteet vaihtelevat suuresti äidinkielen mukaan. Kun koko Turun työttömyysaste vuoden 2005 lopussa oli 11,2 %, suomenkielisillä se oli 10,4 %, ruotsinkielisillä 6,1 %, venäjänkielisillä 30,3 %, arabiankielisillä 55,9 %, kurdinkielisillä 50,2 % ja albaniankielisillä 49,5 %.”

Turun ulkomaalaistaustaisen väestön parissa työttömyys korostuu niissä ryhmissä, jotka ovat yleistiedon valossa todennäköisesti islaminuskoisia ja jotka ovat todennäköisesti tulleet tänne pakolaisina, turvapaikanhakijoina tai näitä seuraavien perheenyhdistämisten kautta. Jokin seikka aiheuttaa sen, että näiden ryhmien integroituminen länsimaiseen elämäntapaan on vähintäänkin haasteellista ja elämäntyyli ainakin viimeaikaisten rikostilastojen valossa voi heilahtaa kaidalta polulta. Mitä enemmän tätä haasteellista, integroitumisvaikeuksista kärsivää väestöä on Turussa tai muualla Suomessa, sitä enemmän meillä tulee olemaan vaikeuksia kaikilla yhteiskunnallisen toiminnan alueilla. Sitä tylymmiltä tulevat näyttämään kaikki tilastot. En tiedä voiko nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla enää muuttaa kehityksen suuntaa, mutta ainakin sitä voisi hidastaa. Esimerkiksi Turku voisi toimia näin:

1. Turun kaupungin tulee lopettaa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen ja sijoittaminen toistaiseksi.
2. Kaikki kotoutumistyössä olemassa olevat resurssit säilytetään ja keskitetään täällä jo olevien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden parissa tehtävään työhön.
3. Kotouttamistyön tulosten perusteella voidaan arvioida millaisin intervallein uusia pakolaisia tai turvapaikanhakijoita voidaan ottaa vastaan.

Koska maahanmuuttajat (eli tässä tapauksessa pakolaiset ja turvapaikanhakijat) ovat voimavara, rikkaus ja monikulttuurisuuden “jota-ilman-emme-selviä” luoja, tavalliselta suomalaiselta kaduntallaajalta voi unohtua että he ovat myös ihmisiä, jotka ovat tiedoiltaan, taidoiltaan ja kokemuksiltaan jotain aivan muuta kuin mitä me suomalaiset olemme. He tulevat maista, jossa esimerkiksi teknologinen kehitys ja väestön koulutus on meidän mittareillamme olematonta. Valveutunut lukija tietää ainakin jotakin esimerkiksi Irakista, Somaliasta tai Afganistanista, joten en aio sen enempää selitellä noista maista tulevien ihmisten edellytyksistä siirtyä osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Jos joku lukija ei tiedä, etsiköön tietoa kirjoista tai Internetistä. Pidän pakolaisten vastaanottamista keinotekoisena länsimaisten ihmisten omaatuntoa lämmittävänä hyvän tahdon eleenä, joka ei millään lailla lievitä miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä kohtaavaa inhimillistä kärsimystä, mutta tiedän hyvin ettei Suomi nykymenolla tule sitä kokonaan lopettamaan. Turku sen voisi kuitenkin tehdä, ainakin toistaiseksi. Vallitsevalla toimintatavalla, eli ottamalla tänne jatkuvana virtana uusia tulijoita erinäisistä humanitäärisistä syistä ylläpidetään täällä jo olevien ihmisten siteitä vanhaan maahan, vanhoihin tapoihin ja vanhaan kulttuuriin - asioihin, jotka eivät mitenkään edistä kyseisten ihmisten siirtymistä osaksi tätä maata ja sen tapoja, koska tämä maa on erilainen. Tämä maa on eurooppalainen, länsimainen Suomi, joka pohjautuu tasa-arvolle, koulutukselle ja työnteolle sukupuolesta riippumatta. Mitä siis voimme edellyttää takaperoisesta, sekasortoisesta ja uskonnolliseen yhteiskuntajärjestykseen pohjautuvasta maasta tulevalta henkilöltä? Mielestäni emme kovinkaan paljon. Miten aikuinen, kenties lukutaidoton nainen voi koskaan päästä töihin vaikkapa kaupan kassalle, kun on täysin mahdollista ettei edes hänen nuori tyttärensä saa kulttuurisääntöjen takia olla poissa kotoa tavallisen koulupäivän jälkeen oppiakseen kieltä paremmin? Mikä on tyttären tulevaisuus? Jos viime syksynä Kaleva on tuossa jutussaan puhunut sadoista lukutaidottomista naisista, niin mikä on heidän määränsä nykyisen pakolaispolitiikkamme puitteissa vaikkapa 10 vuoden kuluttua? Useita satoja vai jo tuhansia? Joku voisi tähän sanoa että sadoista tai tuhansista puhuminen on yhdentekevää, koska kyseessä on kuitenkin marginaalinen ryhmä. Sama ryhmä on silti kasvava ryhmä. Maahanmuuttajanaiset, jotka eivät saa/voi/halua osallistua koulutukseen tai työelämään tai edes poistua kotoaan jäävät loppuelämäkseen täysin tämän yhteiskunnan ulkopuolelle. Onko se länsimaisen ajattelun mukaista tasa- ja ihmis-arvoista elämää?

Mielestäni Turun pitää lopettaa uusien humanitäärisistä syistä maahan tulevien sijoittaminen ja keskittää kaikki resurssinsa täällä jo olevien suomen kielen ja kulttuurin opetukseen, tapa- ja yhteiskuntakasvatusta unohtamatta. Kielikoulutus on saatettava ihan kaikkien ulottuville ja siihen osallistumista on edellytettävä. Kotoutumisen tulisikin olla jonkinlainen “koulu”, jossa oppilaan etenemistä seurataan ja josta pinnaamisesta saa sanktioita. Hyväntahtoisuutemme ei saa mielestäni jäädä vastineetta.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Suomessa on ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, kunhan he elävät tämän maan tapojen mukaan, kouluttautuvat ja käyvät töissä. Juuri niin kuten useimmat meistä tekevät. Olen varma siitä, että tässä maassa on itse asiassa todella vähän niitä, jotka vastustavat ulkomaalaisia kaikissa olosuhteissa. Vaikka ulkomaalaistaustaisten työttömyyttä usein selitellään mm. työnantajien rasismilla, näkisin syyksi sen, että työttömien ulkomaalaistaustaisten taidot eivät yksinkertaisesti vastaa niitä taitoja mitä työntekijältä edellytetään vuoden 2008 Suomessa. Mikäli uutiskuvia on uskominen, esimerkiksi Irakilaisten talonrakennustekniikka näyttäisi olevan vallan erilaista kuin täällä. Liha- tai hedelmäkauppias Somaliassa tekee työtään jokseenkin pelkistetymmissä olosuhteissa kuin vastaava henkilö Suomessa. Suomalaisilla työnantajilla, yrittäjillä, on oltava oikeus valita parhaat ja soveltuvimmat henkilöt palvelukseensa, koska tällä edistetään yrityksen menestymistä ja kehittämistä, jolloin puolestaan lisätään työllisyyttä. Jos maahanmuuttaja ei saa työtä tarkastelun kohteeksi on otettava ensin hänen taitojensa taso tai niiden puute ja pyrittävä korjaamaan tilanne. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, tunnen monia ulkomaalaisia, jotka ovat tämän yhteiskunnan työssäkäyviä jäseniä, eikä minulla ole heistä muuta kuin hyvää sanottavaa. Asenteellisuudesta syyttävä sormi tulee siis työttömän maahanmuuttajankin voida osoittaa myös itseensä päin.

Maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvä kriittinen kirjoitteluni kiertää kehää, toistaa samaa asiaa ja viljelee stereotypioita. Se johtuu siitä, että vastapuoli, eli maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta ihannoiva väestömme tekee samoin. Tämä keskustelu jatkuu molemmin puolin samoilla linjoilla, kunnes siihen ilmestyy uusia linjoja. Jos islamistiterroristit räjäyttävät Suomessa pommin tai Varissuon nuoriso polttaa muutaman auton, molemmat osapuolet laajentavat keskustelunavauksiaan pakon edessä. Ilmastonmuutosta kauhistelevat saarnaavat siitä samoin argumentein, käyttäen hieman eri adjektiiveja ja verbejä, kunnes he saavuttavat saarnaamisensa tuloksena jotain. Venäjän rekkaliikennettä ihmetellään päivät pääksytysten, kunnes keskustelun seurauksena tapahtuu jotain. Ihan sama pätee maahanmuuttokriittiseen kirjoitteluun. Jotain muuta kuin ei-stereotypioita ja saman aiheen toistoa tulee tarkastelun alle, kun sellaista ilmaantuu.

Minäkin tulen jatkamaan omaan blogiini kirjoittamista juuri sillä hetkellä parhaaksi katsomallani tavalla, kunnes jokin saa minut muuttamaan tapojani. Se on sitten ihan eri asia mikä se “jokin” on.

Menneisyyden kahleet murrettava

200 vuotta sitten alkoi Ruotsin ja Venäjän sota, joka tunnetaan nimellä Suomen sota. Sota päättyi vuonna 1809 rauhaan, jossa Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle. Samalla alkoi uusi vaihe Suomen historiassa, joka johti lopulta autonomisesta suuriruhtinaskunnasta vapaaseen ja itsenäiseen Suomeen. Sellaiseen Suomeen, jonka pääkaupunki ei ollut Tukholmassa tai Moskovassa vaan Helsingissä. Sellaiseen Suomeen, jolla oli oma valuutta: markka. Sellaiseen Suomeen, joka oli fyysisesti katkaissut naapurimaidensa sitomat orjuuden kahleet.

Valitettavasti tämä itsenäisyys ei ole ulottunut kaikkialle yhteiskuntaamme. Ruotsin kielen ja ruotsinkielisten etuoikeudet ovat jääneet voimakkaana historiallisena jäänteenä kummittelemaan. Perussuomalaiset Nuoret pitävät tätä jäännettä eräänlaisena henkisenä siteenä, kuin koiran kaulapantana, jolla fyysisesti vapaa ja itsenäinen suomalainen nujerretaan henkisesti entisen orjuuttajan alamaiseksi.

Tänä vuonna Ruotsin ja Suomen valtiot kiristävät tätä kaulapantaa Svenska Nu -nimisellä projektilla. PerusS-Nuoret ovat surullisia siitä, että lukuisat suomalaiset poliitikot, demaripoliitikko Paavo Lipponen etunenässä, ovat ryhtyneet henkisesti vapaan isänmaan ja suomenmielisten vastustajiksi. Katsomme, että tämän projektin ainoana tarkoituksena on
tiukentaa henkisen kaulapannan otetta suomalaisten kaulassa.

PerusS-Nuoret tekevät kaikkensa, jotta Suomesta ei koskaan enää tule osa Ruotsia, ei fyysisesti eikä henkisesti. Olemme kansakuntana alkaneet toteuttaa vuosisataisia haaveitamme vapaasta Suomesta ja siitä aiomme pitää kiinni tulevaisuudessakin. Työ ei kuitenkaan ole vielä valmis, sillä ruotsin kielen aseman vahvistaminen suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole osa sitä vapautta jota me haluamme.

PerusS-Nuoret katsovat, että ruotsin kieltä ei pidä opettaa pakollisena kielenä maamme kouluissa. Ajatus toisesta kotimaisesta kielestä on keinotekoinen tapa ylläpitää pienen vähemmistön etuoikeuksia, jotka alkoivat 800 vuotta sitten ja jotka olisi pitänyt päättää jo 200 vuotta sitten.

Maailma muuttuu. Elämme tänään globaalissa maailmassa, jossa ruotsin kielen  merkitys on marginaalinen. Pakkoruotsin kannattajien on mielestämme turhaa vedota kauppasuhteisiin; jokainen kansainvälistä kauppaa käyvä ruotsalainen osaa englantia. On turhaa vedota historiallisiin siteisiin; Suomen kansa katsoo nyt eteenpäin ja sellaiseen tulevaisuuteen, jossa Suomi voisi seistä tasaveroisena kansakuntana muiden kansakuntien joukossa.

On yhteiskuntamme henkisten ja taloudellisten varojen tuhlausta ylläpitää pakkoruotsin opetusta ja leikkiä muuta kuin olemme. Suomen kansa haluaa, että lapsemme voivat itse valita ne kielet joita opiskelevat, oli se kieli sitten englanti, venäjä, ruotsi, saksa tai jokin muu kieli. Tähän myös Perussuomalaiset puolueena pyrkivät; vapauteen valita opiskeltavat vieraat kielet.

Me Perussuomalaiset Nuoret edellytämme Suomen istuvalta hallitukselta sekä suomenmielisiltä poliitikoilta ja kansalaisilta toimia tämän kielivapauden toteuttamiseksi koko maassa. Ruotsalaisia meistä ei tullut, venäläisiksi
emme halunneet. Menneisyyden henkiset kahleet on nyt murrettava, jotta olisimme vihdoinkin täysin vapaita suomalaisia.

Perussuomalaiset Nuoret ry:n hallitus

–
Lisätietoja:
PerusS-Nuorten toiminnanjohtaja
Antti Valpas
puh. 050 561 4334

(lähde)

Minulta meinasi jo usko loppua odotellessani meneekö sitkeä nuha ja yskä ynnä muut vilustumisen oireet ohi ihan itsekseen. Meniväthän ne, mutta jopas on ollut veto poissa. Lisäksi hiirikäsivaiva on muistutellut itsestään.

Keittiöstä paljastui viime viikolla pieni vuoto, joka ei ollut onneksi tehnyt vielä kovin suurta vahinkoa. Vaihtoon menee vain pari kaappia. Muistan kun lapsuudenkodissa sattuneen vesivahingon takia keittiö piti kaivaa auki lattiaa myöten.

Jos ei jotain huonoa niin jotain hyvääkin: meillä on uusi auto. Se täydellinen autoyksilö löytyi lopulta mukavalta ja ystävälliseltä autokauppiaalta. Myyjän kannattaakin olla mukava. Ihmettelen usein miten nyrpeät ja tylyt ihmiset saavat mitään kaupaksi tai miksi ihmiset heiltä mitään ylipäätään ostavat. Ystävänpäivän illan lumettomassa pimeydessä ajelimme autonhakureissulta kotiin ja nautiskelimme hiljaisesta ja tasaisesta matkanteosta. Vanhan auton kyydissä ei olisi voinut oikein ilman korvatulppia ollakaan. Siitä pikkuviasta huolimatta erään vähemmistömme edustaja kävi sen hakemassa avomieheni Internetiin laittaman ilmoituksen perusteella lauantaina, tinki hinnasta, mutta vei “riisipussin” kuitenkin mukanaan. Jo eilen oli kyseinen ostaja sen myynyt eteenpäin pienellä voitolla, sillä viikonlopun kolmas saman auton omistaja soitti miehelle ja kyseli siitä tarkempia tietoja. Pisnesmies on pisnesmies vaikka voissa paistaisi.

Monikulttuurinen uutisviikko on ollut ilahduttavan runsas ja olen seurannut sen tapahtumia uutisten ja blogien kautta. Euroopan ja Suomen kulttuuria on rikastettu oikein urakalla esimerkiksi tanskalaisilla nuorisomellakoilla, joukkotappelulla Turun torin liukkailla mukulakivillä, keskustelulla uskonnollisen puolueen oikeudesta olemassaoloon sekä voivottelemalla romanian kerjäläisten kohtaloa. Eilisillan pääuutislähetyksen osuus, joka käsitteli joidenkin muslimien tyytymättömyyttä Suomen koulujen islaminuskonnon opetuksen tasoon särähti minun, suhteellisen tuoreen pakanan korvaan. Tämänkin asian suomalaiset ovat hoitaneet huonosti. Esimerkkinä lähetykseen olivat päässeet mm. Turun Lausteen lähiön monikulttuurisen koulun rehtori sekä paikallisia islaminuskon oppilaita ja opettaja. Mikäli et nähnyt kyseistä uutispätkää, käy katsomassa se Ylen Areenalta.

Suomi on luterilainen, mutta vapaamielinen maa. Käsi sydämellä totean, että mielestäni Suomessa kuka tahansa saa uskoa ihan mihin haluaa. Vaikka vaaleanpunaisiin smurffeihin. Suomessa smurffeihin uskovaa ei vainota kun taas joissakin islaminuskoisissa maissa muun kuin islaminuskon tunnustaminen tarkoittaa loputonta kiusantekoa valtauskonnon edustajien taholta tai jopa hengenlähtöä. Vaikka en enää kirkollisveroa maksakaan, olen kuitenkin sydämeltäni ja arvomaailmaltani kristitty. Nimellinen uskontoni on vaihtunut uskoksi, kaikki muu on ennallaan. Jos suhtautuisin uskontoon, sen harjoittamiseen tai peräti sen vaihtamiseen yhtä mustavalkoisesti kuin esimerkiksi iranilaiset tekevät halutessaan rangaista islamista luopuvaa miestä kuolemalla, korostaisin Suomen kristillisyyttä ja oikeutta tarjota vain ja ainoastaan kristillistä opetusta esimerkiksi kouluissa. Mielestäni uskonnonvapaus on sinänsä ihan hyvä juttu, enkä näe mitään pahaa siinä jos joku saa potkua elämäänsä kirkossa käymisestä, matolla kumartelusta, kivien silittelystä tai mielikuvitusolennoille juttelemisesta. Uskontoon liittyvät asiat Suomessa ovat, tai ainakin niiden pitäisi olla, täysi-ikäisen yksilön itsensä vallassa. Lapsilta ei kai edes kysytä. Täältä kuitenkin epäilemättä löytyy uskonnollisia yhteisöjä tai ryhmiä, joiden piiriin joutunut voi päätyä tukaliin tilanteisiin. Jos näin ei olisi, esimerkiksi Uskontojen uhrien tuki ry:tä ei tarvittaisi. Koska uskominen Suomessa on varsin henkilökohtainen asia, en voi tässä kirjoituksessani puhua kenenkään muun kuin itseni puolesta. Kannatan jokaisen oikeutta uskonnonvapauteen seuraavin ehdoin:

1. Älä tuputa uskontoasi minulle.
2. Harjoita uskontoasi omalla ajallasi ja omilla rahoillasi.
3. Uskonto ei ole sama asia kuin laki.
4. Uskonnon rituaalien harjoittaminen ei saa aiheuttaa fyysistä kärsimystä ihmisille tai eläimille.

Muslimien huoli laadukkaan uskonnonopetuksen puutteesta Suomen kouluissa ratkaistaisiin luopumalla kaikkien uskontojen opetuksesta peruskouluissa. Minkä tahansa uskonnon opettaminen korvattaisiin kaikille yhteisellä ja yhtäläisellä elämänkatsomustiedon opetuksella, josta ei kukaan minkään uskonnon tai uskomuksen verukkeella voisi venkoilla itseään irti. Oman uskonnon harjoittaminen ja opiskelu siirrettäisiin tehtäväksi omalla koulupäivän ulkopuolisella ajalla ja omalla rahalla. Esimerkiksi evankelis-luterilainen kirkko voisi käyttää verorahojaan siihen, että järjestää kyseistä uskoa tunnustaville (l. kirkkoon kuuluville) lapsille vapaaehtoista uskonnon opetusta koulupäivän ulkopuolisena aikana iltaisin tai vaikkapa viikonloppuisin. Vanhemmat voivat päättää haluavatko lapsensa osallistuvan kyseiseen opetukseen vai eivät. Toki lapsenkin mielipidettä olisi suotavaa kysyä ja myös kunnioittaa.

Samaa toimintamallia tulisi toteuttaa myös muiden Suomessa harjoitettujen uskontojen parissa poikkeuksetta ilman minkäänlaisia erivapauksia.

Näin toimien kullekin uskonnolliselle yhteisölle tai ryhmälle jäisi oikeus ja vastuu päättää siitä, mikä on laadukasta ja mikä laadutonta opetusta, eikä syytä siihen voi vierittää kenenkään muun, etenkään toista uskontokuntaa tai jonkin uskonnon eri ajatussuuntaa edustavien ihmisten niskoille.

Olen itse osallistunut peruskoulun opetussuunnitelman mukaiseen uskonnonopetukseen, joten minulla ei ole kokemusta siitä millaista sisältöä elämänkatsomustieto tarjoaa. Sen mukaan mitä Opetushallituksen perusopetuksen opetussuunnitelma sen sisällöstä kertoo pitäisin sitä lähtökohdiltaan tasa-arvoisena ja objektiivisena tapana koota yhteen demokratian ja yksilönvapauden ja -vastuun perusteet, joiden pitäisi olla länsimaisen ajattelun periaatteita uskonnosta riippumatta.

Elämänkatsomustietoon sisältyy myös taikasana suvaitsevaisuus, minkä luulisi pienenä herkkupalana ilahduttavan monia.

Olen blogini lyhyen olemassa olon aikana saanut iskuja vasten kasvoja muutamalta ahkeralta kansalaiselta, jotka löytävät minusta ja kirjoituksistani runsaasti huonoja puolia, jotka näyttäytyvät lukijalle esimerkiksi yksipuolisena aihevalikoimana sekä älyllisesti rajoittuneina näkökulmina.

Ensimmäinen syy miksi kirjoitan siten kuin kirjoitan on itsestäänselvyys: tämä on minun ikoma blogini, joten voin kirjoittaa siihen vaikka märistä lapasista, jos haluan. Jos et halua lukea märistä lapasista tai muista tähän asti suosimistani aiheista, älä tee niin. Jos näkökulmani ja aiheeni tuntuvat yksipuolisilta, pitkästyttäviltä ja samaa mantraa säälittävästä sudenkuopastaan toistavilta, älä lue blogiani. Minäkään en lue muuta kuin pakon edessä mitään sellaista, joka on tylsää ja ykstoikkoista. Pakon edessä olen ollut käytännössä vain silloin, kun on ollut pakko päästä läpi joku äärimmäisen tylsää aihetta käsittelevä koe tai tentti.

Toiseksi, kirjoitan blogiini sellaisista asioista, jotka kiinnostavat minua ja joihin olen perehtynyt enemmän tai vähemmän. Paljon parjattua populismia olisi mielestäni ennen kaikkea se, jos alkaisin tarinoida henkilökohtaiseen EVVK-kategoriaani kuuluvista asioista, joista en tiedä tai tajua mitään, vain miellyttääkseni niitä, joiden sydäntä lähellä kyseiset asiat ovat. En minä rupea esittämään jotain sellaista mitä en ole.

Maahanmuutto tai maahanmuuttajat eivät suinkaan ole ainoita aiheita, jotka kiinnostavat minua. Olen pyrkinyt tuomaan tämän kannan esille. Humanitäärinen maahanmuutto ja erityisesti islaminuskoisten humanitäärinen maahanmuutto ovat kuitenkin mielestäni suurimpia tätä yhteiskuntaa tulevaisuudessa (ja jo nyt) koettelevia haasteita, ellen sanoisi ongelmia, minkä takia kirjoitan eniten maahanmuutosta painottaen islaminuskoisten maahanmuuttoa. Islaminuskoisilla, toisin kuin monien muiden uskontojen edustajilla, on verrattain hyvin ahdasmieliset näkemykset elämästä ja siitä mitä elämässä saa ja pitää tehdä. Heidän uskontonsa ohjaa elämää enemmän kuin mikään tutkittu ja tieteellisesti todistettu fakta. Kukin muslimi varmasti noudattaa uskontonsa määräyksiä miten parhaaksi näkee, mutta väittäisin heidän yleisesti ottaen olevan uskossaan säntillisempiä ja ehdottomampia kuin kukaan valistusatteen myötä sivistyneiden kulttuurien nykypäivän edustaja.

Minun mielestäni muslimit voivat lukea ohjeitaan juuri siitä kirjasta mistä parhaaksi näkevät, rukoilla matoillaan vaikka 50 kertaa päivässä ja noudattaa Sharia-lakiaan kaikkia sen äärimmäisyyksiä myöten, mutta heidän tulee tehdä se omissa islaminuskoisissa maissaan, joissa eletään kyseisen uskonnon ja sen luoman kulttuurin mukaan. Mikä minä olen tuomitsemaan mitä muslimit tekevät vaikkapa Pakistanissa tai Egyptissä, koska he itse ovat yhteiskuntansa ja elämäntyylinsä sinne muovanneet. Heillä on demokraattisesti ajatellen täysi oikeus toimia omissa maissaan juuri siten kuin parhaaksi näkevät, mistä samasta syystä mielestäni eurooppalaisilla on täysin yhtäläinen oikeus kristilliseen arvomaailmaan, tapakulttuuriin ja maallisiin lakeihin. Islamilaiset paheksuvat eurooppalaisen vapaamielisen elämäntavan syntejä, jolloin he samalla paheksuvat eurooppalaisia ihmisiä. Minä paheksun heidän tapaansa käyttää järkyttävää väkivaltaa rangaistuksina, naisten alistettua asemaa islamilaisessa maailmassa ja uskonnon puitteissa toteutettavaa eläinten julmaa kohtelua. Koska muslimeiden mielestä eurooppalaisten elämäntyyli on väärä ja paha, miksi he tulevat tänne? Miksi he eivät jää elämään uskontonsa mukaista elämää omiin maihinsa? Vai onko islaminuskon tarkoitus ja kaikkien muslimien yhteinen tavoite kenties alistaa koko maailma saman aatteen alle eikä se onnistu muuten kuin levittäytymälle kaikkialle maailman kolkkiin?

Islaminusko on ongelma eurooppalaisen demokratian ja esimerkiksi sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta, koska sillä on niin monia rajoitteita. Rajoitteidensa takia islaminuskoiset esittävät erinäisiä vaatimuksia, joiden puitteissa he saavat erityiskohtelua ja erityisjärjestelyitä osakseen terveydenhuollossa, päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla − kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Kaikki erityisjärjestelyt ja poikkeukset maksavat rahaa ja asettavat yhteiskunnan ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan. Kun keskiverto suomalainen matkustaa ulkomaille lomalle tai vaikkapa pidemmälle työkomennukselle, hän sivistää itseään tai häntä sivistetään työnantajan puolesta kohdemaan kulttuurin erityispiirteistä, joihin tulee suhtautua kunnioituksella ongelmien välttämiseksi. Jos minä matkustaisin Saudi-Arabiaan, muistaisin verhota itseni vähintäänkin kolmeen mustaan säkkiin, aurinkolaseihin ja mustiin nokialaisiin, jotta välttyisin saamasta raippaa tai menettämästä päätäni. Miksi tänne tulevat muslimit eivät kykene samanlaiseen kunnioitukseen heidät vastaanottavaa maata kohtaan? Miksi he eivät, näin yleistäen unohtamatta siltikään täysin maallistuneita ja liberaaleja yksilöjä, voi kunnioittaa meidän elämäntapaamme? Miksi esimerkiksi Britannian tai Suomen pitäisi muslimien takia ottaa käyttöön Sharia-laki, koska molemmilla mailla on jo omat, kaikille yhteiset lait? On mahdollista, että tässä vaiheessa joku nokkela keksii muistuttaa, että meneväthän suomalaiset lomailemaan Kanariansaarille tai Tallinnaan, jossa he ryyppäävät itseltään jalat alta joka ilta, jonka jälkeen tappelevat keskenään ja oksentelevat pitkin poikin. Tämäkö on sitä toisen maan tapakulttuurin kunnioittamista? No ei varmaankaan ole, mutta espanjalaiset ja virolaiset ilmeisesti näkevät suomalaisista kännikaloista saatavat hyödyt suuremmiksi kuin heistä aiheutuvat haitat. Toisin sanoen, suomalaiset jättävät jälkeensä niin paljon rahaa, että heidän aiheuttamansa ylimääräinen työ tai henkinen haitta ovat verrattain pieni paha. Toimiiko sama ajatus Eurooppaan ja Suomeen pyrkivien muslimien kanssa, joista suurin osa on kouluttamatonta ja ammattitaidotonta?

Joissakin blogimerkintöihini jätetyissä kommenteissa minun on vihjailtu lietsovan pelkoa muslimeja tai islaminuskoa kohtaan. Tässä seuraa paljastus: minun mielestäni islam on pelottava uskonto. Minä pelkään sitä. Minä olen eurooppalainen, tasa-arvoisessa Suomessa kasvanut nainen ja minun mielestäni islam vastustaa kaikkea sitä vapautta ja itsenäisyyttä, niitä oikeuksia ja mahdollisuuksia mitä eurooppalaisella ja suomalaisella naisella on. Minun mielestäni minulla on täysi syy pelätä islamia ja erityisesti islaminuskoisten määrän kasvua. Eurooppalaiset naiset ja miehet pystyvät toimimaan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa yhdessä, koska molemmat hyötyvät vapaasta ja avoimesta toiminnasta. Miehet, joissa varmasti on vanhoillisesti ajatteleviakin, hyötyvät siitä että naiset työskentelevät yhteiskunnassa heidän rinnallaan ja tulokset näkyvät tehokkaissa, moderneissa ja teknologisesti edistyneissä eurooppalaisissa valtioissa. Ajattelevatko muslimimiehet näin? Tukeeko islam ja siihen perustuva yhteiskuntajärjestelmä tätä samaa ajatusta? Yhteiskunta käyttäytyy jäsentensä tavoin. Jos suuri määrä tai enemmistö yhteiskunnan jäsenistä kannattaa ajatusta, jonka mukaan raiskattu nainen on aiheuttanut yhteisölleen häpeän ja pitää siitä syystä tappaa, näin tullaan toimimaan. Tällainen tapahtumaketju on mahdollinen sitten, kun ajatuksen kannattajia on tarpeeksi. Minä en ehkä elinaikanani joudu kokemaan ja näkemään sen seurauksia, mutta entä sinun tyttäresi? Tai sinun poikasi tai tyttäresi tytär?

Eurooppalaistenkin muslimien parissa tapahtuva naisiin kohdistuva kunniaväkivalta, jopa kunniamurhat sekä tyttöjen ympärileikkaukset ovat saaneet jonkin verran huomiota mediassa siitäkin huolimatta, että nuo ovat kulttuuriin kuuluvia ominaispiirteitä, joihin puuttuminen on juuri siitä syystä meille valtaväestön edustajille niin kovin vaikeaa ja kiusallista. Vaikenemalla me tietyllä tapaa hyväksymme äärimmäisen väkivallan ja naisen itsemääräämisoikeuden rajoittamisen. Vaikka näenkin lainsäädännön ja rangaistuksien tiukentamisen välttämättömänä toimenpiteenä myös kulttuurisidonnaisia vääryyksiä käsiteltäessä, en silti usko että mikään muuttuu näiden kielteisten kulttuuripiirteiden suhteen ennen kuin itse muslimit lakkaavat olemasta hiljaa. Yhteisön itsensä on tuomittava sen sisällä tapahtuvat vääryydet. Jos kunniamurhat ja tyttöjen ympärileikkaukset eivät ole islaminuskon tai muslimien kulttuurin mukaisia asioita, yhteisöjen johtohahmojen tai muuten yhteiskunnassa näkyvissä rooleissa olevien on tuomittava teot julkisuudessa. Ei riitä, että Astrid Thors tai vaikkapa Matti Vanhanen paheksuvat paheksumistaan tai vaativat lisää resursseja maahanmuuttajien koulutukseen ja kotouttamiseen, jos yhteisön sisällä ei ole tahtoa muuttaa vanhasta maasta omaksuttuja kivikautisia perinteitä. Sen sijaan, että Tampereen muslimiyhteisön johtaja televisiohaastattelu painottaisi, että tyttöjen ympärileikkaus on brutaalia, tarpeetonta ja laitonta ja että hän korostaa tätä myös yhteisönsä jäsenille, hän toteaa ettei ole veljensä vartija. Estääkö vai mahdollistaako tällainen ajattelu yhteisön sisällä tapahtuvaa perinteiden, kuten tyttöjen ympärileikkauksen, jatkuvuutta?

Näistä näkökulmista katsoen islaminuskoon vannovat eivät ole pelkkiä mörköjä, mielikuvituksen tuotteita, joita lymyilee sängyn alla ja metsän siimeksessä. Islam ei ole pelkkä uskonto, vaan se on politiikkaa, elämäntapa ja lain kirjain. Euroopan tulee pohtia minkä verran sijaa se haluaa antaa uskontoon perustuvalle maailmankatsomukselle. Me olemme omat sotamme uskonnon kahleita vastaan käyneet keskiajan pimeinä vuosina. Islam tarvitsee oman valistusaikansa.

Sitä paitsi, oikea Mörkö näyttää tältä:

(Lähde)

Jos oikein etsimällä etsii, on mahdollista nähdä jonkinlaisia häivähdyksiä erään tietyn kulttuurisuuntauksen ominaispiirteistä.

Oletko koskaan pelannut SimCity-tietokonepeliä? Toiminnan nainen kun olen, niin se on minulle hieman tuntemattomampi, mutta avopuolisoni on aikoinaan tutustunut siihen enemmänkin. Wikipedian artikkelissa, johon tuo aiempi linkkikin viittaa, kuvaillaan useammasta erillisestä pelistä koostuvaa sarjaa seuraavasti: “Kaikissa sarjan peleissä on sama kantava idea. Pelaaja toimii kaupungin itsevaltiaana pormestarina, joka vastaa kaupunkisuunnittelusta. Hänen vastuullaan on kaupungin alueiden kaavoittaminen asumisalueiksi, liikealueiksi ja teollisuusalueiksi. Pormestari vastaa myös tieverkoston ja rautateiden rakentamisesta, koulujen, kirjastojen, sairaaloiden ja poliisiasemien sijoittelusta sekä verojen, muiden tulojen ja menojen hallinnoimisesta. Peli on pohjimmiltaan hyvin monimutkainen, eikä pelaaja voi aina välittömästi nähdä tekemiensä valintojen vaikutusta. Pelissä ei ole varsinaista tavoitetta –- useimmat pelaajat tavoittelevat mahdollisimman suurta asukasmäärää tai mahdollisimman paljon rahaa.”

Tutustuimme eilen illalla eduskunnassa käytyyn keskusteluun ulkomaalaislain muuttamisesta, jonka takana maahanmuuttoasioista vastaava ministeri Astrid Thors vankasti seisoo. Eilisessä keskustelussa hänen tuekseen asettuivat Minna Sirnö (vas) ja Anni Sinnemäki (vihr), minkä ei pitäisi ketään yllättää. Oma ideologia on heillä kaikilla niin vahva, ettei sekään haittaa, että Suomen mahdollinen uusi ulkomaalaispolitiikka on paljon höllempi kuin EU:n yleinen linja. Onhan se tosi hienoa, että vaikka EU:ta orjaillaan muuten kaikessa mahdollisessa niin löytyy edes yksi asia missä me haluamme olla vastarannan kiiskiä. Sääli vain, että tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että tähän maahan pääsevät jatkossa entistä helpommin juuri ne ihmiset, jotka eivät todennäköisesti tule vastaamaan Astridinkin voivotteleman työvoimapulan tarpeisiin. Voi vain arvata, miten laaja kirjo asioita tulee mahtumaan uuteen humanitäärisen suojelun kategoriaan. Sillä, minkälaisia seurauksia vastaavan politiikan harjoittamisessa on ollut muissa Euroopan maissa ja eritoten lempimallimaassamme Ruotsissa ei ole tietenkään mitään merkitystä. Tietyissä maailmaa syleilevissä piireissä (lue: etenkin Vihreät ja Vasemmistoliitto, joidenkin havaintojeni perusteella myös Keskusta-nuoret) täällä Suomessa on usein vallalla ajatus, jonka mukaan suomalaiset ovat typeriä, sisäänpäinkääntyneitä ja rasistisia juntteja, kun taas muualla Euroopassa ja lähestulkoon kaikkialla muualla koko maailmassa ollaan paitsi suvaitsevia, myös ylipäätään fiksuja ja filmaattisia. Toisin sanoen kaikkea muuta kuin mitä me suomalaiset olemme. Ymmärrän, että toki tuollaisia vieraiden maiden positiivia puolia kannattaakin kehua ja niitä juhlistaa. Siispä odotan jännityksellä, miten nopeasti fiksuista ja filmaattisista maista imetyt positiiviset poliittiset vaikutteet ja tavat näkyvät myös täällä Turun Varissuolla, jota ei suinkaan syyttä ole kehuttu jo nyt kulttuurisesti rikkaaksi paikaksi. Täällä on isoja parkkialueita ja vaikkapa jalkapallokenttiä, joilla voisimme kaikki tanssia käsi kädessä ympyrää parin palavan auton ympärillä juhliessamme ranskalaisen kulttuurin rantautumista. Varissuolla on myös yksi Suomen mittapuussa korkea kerrostalo, jossa voisi harrastaa nykyään niin muodikasta extreme-urheilua, jossa ainakin rohkeat ja ulospäinsuuntautuneet ruotsalaiset ovat kunnostautuneet.

Tavallisten kansalaisten joukossa on demokratian ja sananvapauden vielä ollessa jotakuinkin voimissaan myös niitä, jotka kyseenalaistavat vaikkapa Astrid Thorsin tai kenen tahansa muun poliitikon tavoitteet. Niin mekin teimme eilen illalla kotisohvaltamme. Yritimme löytää syitä siihen, miksi Astridin (tai itse asiassa hallituksen) tavoite on muuttaa ulkomaalaislakia, ja mitä muutoksen toteutumisista seuraisi. Sekä edellistä että jälkimmäistä voi vain arvuutella siihen asti kunnes konkreettiset syyt ja seuraukset näkyvät jossain, mutta näkisin yhtenä syynä sen että Astrid ja hänen aivoituksiaan kannattavat punavihreät poliitikot ovat irrallaan todellisesta elämästä, eikä heillä ole kosketuspintaa tavallisen kansalaisen arkeen. Mieheni esittikin osuvan vertauskuvan: Astrid&co ovat kukin kuin SimCityn pelaaja. Pelaaja istuu omalla korkea-arvoisella pallillaan ja saa rahaa siitä, että keksii joko yksin tai muiden omia pelejä pelaavien kanssa mihin rakentaa koulun, luo työpaikkoja tai virkistäytymisalueita ja niin edelleen. Pelaaja pääsee asemaansa vakuuttamalla tarpeeksi suuren joukon ihmisiä siitä mitä hän pyrkii tekemään sitten kun hänet on valitettu asemaansa. Asemassa ollessaan hänen tekemisiään ei käytännössä horjuta kukaan eikä mikään. Riittää, että hänen tekemisensä miellyttävät vaikkapa vain 6 000 pelinappulaa, jotka seuraavissa vaaleissa päättävät antaa hänen jatkaa tehtävässään. SimCity-pelissä kansalaiset voivat ilmeisesti hermostua pelaajan itsevaltaisista ja huonoista päätöksistä niin kovin, että he alkavat mellakoida ja hajottaa paikkoja. Tässä vaiheessa pelaaja voi todeta, että homma meni päin p******ä ja aloittaa yhteiskuntansa rakentamisen kokonaan alusta tai jostain aiemmasta tallennuspisteestä. Mitenhän olisi asian laita oikeassa elämässä?

Poliitikko ohjailee asemastaan riippuen oman kaupunkinsa tai jopa koko maan asioita. Poliitikon työ on hyvin erilaista kuin keskiverto palkansaajan työ. Vaikka kuka tahansa poliitikko on entisessä elämässään voinut olla ihan tavallinen palkansaaja, entinen arki alkaa varmaan pikkuhiljaa unohtua, kun kokouspöytien äärellä ja teatteriesityksissä istuu tarpeeksi kauan, ja käy riittävän monta kertaa valiokuntamatkoilla ties missä päin maailmaa. Astrid Thors haluaa helpottaa turvapaikanhakijoiden pääsyä Suomeen. Turku ottaa vastaan turvapaikanhakijoita ja heitä tavallisimmin sijoitetaan tänne Varissuolle. Minä asun Varissuolla lukuisten muiden suomalaisten kanssa. Astrid ei asu täällä. Astrid ei mitenkään voi nähdä tai kuulla niitä negatiivisiakin seuraamuksia, minkä kanssa varissuolaiset ja täällä asuvien ulkomaalaisten palvelujen parissa ahertavat työntekijät elävät. Astrid Thors pelaa norsunluutornissaan tämän lähiön ja muiden samankaltaisten lähiöiden tulevaisuudella.

Alan olla sen ajatuksen kannalla, että Suomessa pitäisi alkaa rajoittamaan sekä kansanedustajien että kunnallispoliitikkojen “valtakautta”. Esimerkiksi eduskunnassa saisi yksi henkilö saisi istua vaikkapa vain kolme kautta, niin että on vielä teoreettinen mahdollisuus siihen että hänellä säilyy kyky nähdä metsä puilta. Samalla turvattaisiin se, että eduskuntaan pääsisi aina mukaan tuoreita ja uusia ajatuksia. Olen joskus myös pohtinut sitä, miten paljon yksi ihminen ylipäänsä voi elämässään saada aikaan, ja voiko luottamustoimeen päässyt henkilö käydä ahnaaksi siten, että tuntiessaan päässeensä vallan kahvaan hän haluaakin lisää valtaa ja pyrkii saamaan lisää luottamustoimia.

Otan tähän esimerkiksi ulkoministeri Ilkka Kanervan, joka on ministeriytensä lisäksi myös esimerkiksi Turun kaupunginvaltuuston jäsen. En ota mitään kantaa ministeri Kanervan ansioihin, tekemisiin tai tekemättä jättämisiin, vaan kysyn onko mahdollista että joku rauta jää vähemmälle huomiolle silloin kun niitä on tulessa näin monta yhtä aikaa:

• Eduskunnan jäsen (Kansallinen Kokoomus) vuodesta 1975
• Ulkoasiainvaliokunnan varajäsen 2003 -
• Eduskunnan pankkivaltuusto jäsen 2003 -
• Suppea pankkivaltuusto jäsen 2003 -
• Sitran hallintoneuvoston jäsen 2003 -
• Puhemiesneuvosto 1999 -
• Ulkoasiainministeri (Vanhasen hallitus) 2007 -
• Turun kaupunginvaltuuston jäsen 1972 -
• Varsinais-Suomen Liiton hallituksen puheenjohtaja 1995 -
• Nordea pankin valvoja 1995 -
• Maakuntaliittojen puheenjohtajafoorumin puheenjohtaja 2002 -
• Crusell-viikon hallintoneuvoston jäsen 1999 -
• Turun messut Oy, hallintoneuvoston puheenjohtaja 1990 -
• Suomi yhtiö, edustajiston jäsen 1997 -
• Turun Osuuskaupan edustajisto 2003 -
• Suomen Urheiluliiton valtuusto 1978 -
• Suomen Urheiluliiton kunniapuheenjohtaja 2005 -
• Suomen Olympiakomitean varapuheenjohtaja 1993 -
• International Association of Athletics Federation - IAAF:n hallituksen jäsen 2003 -
• SLLF/Europe (State Legislative Leaders Foundation) hallituksen jäsen 1998 -
• WEU:n Parlamentary Assemblyn Suomen edustaja 1999 -
• NATO:n Parlamentary Assembly Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja 2003 -
• Paasikivi-seurojen varapuheenjohtaja 1986 -
• Turun Paasikivi-seuran jäsen 1987 -

(Lähde)

Eduskunnasta ja kunnallispolitiikasta löytyy aivan varmasti muita samankaltaisia monitaitoisia tekijöitä, joilla on aikaa ylläpitää yhtä pitkää tai kenties pitempääkin luottamustoimilistaa. Miksi yhdelle ihmiselle kasaantuu näin monta asiaa? Eikö olisi mahdollista, että tulokset olisivat paremmat jos vastuu ja samalla työtaakka olisi jaettu useammalle?

Turun kaupungin jo pitemmän aikaa suljettuna ollut keskustelupalsta oli se kanava, jonka kautta ihmiset purkivat norsunluutornilaisille ajatuksiaan, sekä hyviä että niitä turhautuneimpia. Epäilemättä moni kirjoitti kiukuspäissään, pettyneenä tai vihaisena. Toisen tarkoitus saattoi olla loukata, toinen ei ehkä osannut muotoilla asiaansa niin että siitä ei saanut väärää rasistista, käsitystä. Luin itsekin usein tuota keskustelupalstaa, enkä kiellä etteikö siellä olisi ollut hyvinkin värikästä ja raflaavaa kielenkäyttöä. Tähän päivään asti en silti ymmärrä, miksi keskustelupalsta suljettiin, miksei sen moderointi riittänyt? Turussa opiskellaan esimerkiksi mediatutkimusta yliopistossa ja muita kulttuurintuotantoon liittyviä aloja muissa oppilaitoksessa. Eikö niistä opiskelijaresursseista riittäisi harjoittelijoita toimimaan keskustelupalstan siistijöinä? Näin maallikosta tuntuu, että keskustelupalsta suljettiin siksi että siellä ylipäänsä puhuttiin asioista, joista tässä kaupungissa ei haluta puhua, eikä sen takia miten niistä asioista puhuttiin.

Mielestäni keskustelupalsta pitäisi avata uudelleen, etenkin nyt kun kunnallisvaalit ovat tulossa. Asioista, myös Turussa tulenarasta maahanmuutosta ja maahanmuuttajista pitäisi voida puhua.

Ministeri Thors: “Humanitääristä suojelua myönnettäisiin, jos edellytyksiä turvapaikan tai toissijaisen suojelun antamiselle ei ole mutta ulkomaalainen ei kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan vallitsevan tilanteen vuoksi voi sinne palata. ”

Täysistunnon pöytäkirja PTK 3/2008 vp

Eilen iltapäivällä kello 14 aikoihin (oletettavasti) arabiankieliset sulosoinnut valtasivat jälleen alaa taloyhtiössämme. Kotimme valkoiset seinät vain raikuivat nuottien kimpoillessa perisuomalaisista Marimekon kukkakuvioisista pöytätableteista. Edellisestä musiikkituokiosta viisastuneena päätin tutkia oliko rukouskutsu-teoriassani mitään perää. Mikäli rukouskutsua tulee soittaa hieman ennen rukoushetkeä, joka eilen oli ainakin Helsingissä klo 14.15 iltapäivän osalta, niin on pikkiriikkinen mahdollisuus että kaikuinen ulvonta liittyi jotenkin siihen.

Tovi sitten olin juuri lähdössä viemään roskapusseja ulos. Seisoin punaisissa kumppareissani eteisessä kun se alkoi taas. Ajankohta ei oikein mätsännyt rukousaikatauluun, joten se on sitten vain pelkkää musiikkia. Huulilta taisi päästä joku kirosana höystettynä sanoilla “ei voi olla totta” avatessani asunnon oven. Rappukäytävässä raikasi ja silloin muistin, että joku tai jotkut joskus jokin aika sitten olivat kertoneet, että myös meidän rappuumme muuttaa etnistä värinää erään henkilön muutettua pois. Pysähdyin hetkeksi kyseisen asunnon oven taakse ja imin itseeni itämaalaisia musiikkivaikutteita. Kauempaakin olisi kuullut oikein hyvin.

Roskapussireissulla havaitsin myös, että taloomme on ilmestynyt ensimmäinen lautasantenni. Kaikissa naapuritaloissa niitä jo onkin.

Olen tässä istuskellut sosiaalipolitiikan opintopäiväkirjaa kirjoitellen ja mietiskellyt syntyjä syviä. Pohdin muun muassa sitä, miten erilaisista asioista ihmiset ärtyvät ja riitelevät keskenään. Mitä ihmeellisimmistä naapurisovun rikkoutumisen syistä kuulee, jotkut nokkapokat päätyvät käräjille asti. Useimmat suomalaiset varmaan pitävät rauhasta ja hiljaisuudesta riitelyn ja kyräilyn sijaan,  ja en yhtään epäröi tunnustautua tuohon joukkoon kuuluvaksi. Mitkä ovat niitä syitä, joiden katsotaan rikkovan kohtuulliseksi katsottua rauhan ja hiljaisuuden rajaa ja milloin niistä on sopivaa huomauttaa? Jos minun henkilökohtaiseen kulttuuriini kuuluvat rauha ja hiljaisuus ovat selkeästi ristiriidassa jonkun toisen kulttuuriin kuuluvien erityispiirteiden, kuten ulvomismusiikin kuuntelun kanssa, niin mitä tehdä? Jäänkö minä rauhani, hiljaisuuteni ja maltillisuuteni kanssa vain odottelemaan sulosointujen loppumista, koska monikulttuuriset musiikkituokiot hakkaavat mennen tullen tällaisen värittömän ja harmaan sisäänpäinkääntyneen suomalaisen panoksen? Minun kulttuurini ominaisuudethan eivät ole mitään muiden maahantuotujen rikkauksien rinnalla, jolloin ehdottomasti viisain ratkaisu olisi kuunnella. Se varmaan vaikuttaa ainakin suvaitsevaisuuteen ja tulevaisuudensuunnitelmiin.

Monikulttuurisuuden palvominen ja sen välttämättömyydestä saarnaaminen, islaminuskon kaikinpuolinen nöyristely ja myötäily sekä suomalaisuuden aliarvioiminen jonkin utopistisen monimuotoyhteiskunnan haavekuvan varjolla eivät ole ainoita tätä maata ja sen yhteiskuntajärjestystä uhkaavia asioita. Jos jätän ihan kaikki maahanmuuttajat kokonaan ajatuksen ulkopuolelle, jäljelle jää siltikin useita ongelmia tai asioita, joissa Suomessa olisi mielestäni parantamisen varaa. Epäkohtia on esimerkiksi vanhusten hoidossa, vammaisten oikeuksien ja työllistymisen toteutumisessa, pitkäaikaistyöttömien ja syrjäytyneiden tilanteessa. Eläinrakkaana ihmisenä haluaisin panostaa pehmeämpiin arvoihin tuotantoeläinten kasvatusolosuhteissa ja vaikka luopua kokonaan turkistarhauksesta. Yrittäjyyttä pitäisi tukea ja siihen rohkaista, jotta suomalaisilla olisi työpaikkoja ja työnantajia myös tulevaisuudessa.

Nämä ja monet muut asiat kaipaisivat yhteiskunnan panostusta, toisin sanoen rahaa.

Sen takia, että meillä on jo kosolti omia ongelmia käsissämme, pidän Suomen monikulttuuristamista vääränä ja hintavana ratkaisuna. Erityisesti islaminusko ja sille yksi kerrallaan sallitut erioikeudet ovat tulleet kalliiksi muualla Euroopassa ja tulevat maksamaan myös meille pitkän pennin. Erioikeudet, poikkeukset ja erityiskohtelu näkyvät ja tulevat näkymään aina vain enemmän kaikilla elämän osa-alueilla. Niiden takia on jo tehty, ja tullaan tekemään enenevissä määrin erityisjärjestelyjä terveydenhuollossa, päiväkodeissa, peruskoulussa, lukioissa, työelämässä, sosiaalipalveluissa, liikuntapalveluissa, kulttuuritoimessa… listaa voi kukin jatkaa kuten mielessään parhaiten näkee. Mikään näistä yhteiskunnan järjestämistä palveluista ei ole ilmainen, jolloin on käytettävissä olevien rahavarojen määrään nähden tehtävä päätöksiä siitä mihin rahaa ei käytetä ja mihin sitä käytetään.

Otetaan käytännön esimerkiksi Turun kaupungin toissavuotinen hohdokas ajatus säästää rahaa vähentämällä ulkovalaistusta, joka tosin jäi toteuttamatta. Tuolloin tilanne oli se, että ulkovalaistukseen kului n. miljoona euroa vuodessa. Samana vuonna Turun seudun tulkkikeskuksen kautta toteutettiin 20 306 tulkkaustuntia ja 2 523 käännössivua (Turun kaupungin tilinpäätös 2006, sivu 81/343). Kielten maailmassa työskentelevänä henkilönä voin kertoa, että tulkkaaminen ja kääntäminen on kallista. Internetistä hakemalla löytänet lukuisia eri palveluntarjoajia sekä heidän hintojaan, mutta aikaasi säästääkseni tässä yksi esimerkki hinnoittelusta. Tulkkauksen ja käännöksien hinta perinteisesti vaihtelee lähtö- ja kohdekielen mukaan, mutta jos oletetaan, että esimerkkiyrityksemme Tulkkaus- ja käännöspalvelu Professional veloittaa tulkkauksista perustaksansa 63 euroa / tunti ja käännöksistä 60 euroa / sivu, Turun kaupungin ulkomaalaistoimiston vuoden 2006 tulkkauskustannukset olisivat olleet 1 279 278 euroa ja käännöskustannukset 151 380 euroa.

Yhteiskuntaamme ja sen lukuisia palveluja, niitäkin joiden olemassaoloa ei aina edes huomaa, pyöritetään verovaroin. Yhteisestä potistamme jaetaan rahaa eri tarkoituksiin ja jostakin on vähennettävä, jotta toiseenkin riittää.

Mistä sinä olet valmis tinkimään, jotta Suomeen voidaan ottaa erityisesti Vihreiden toiveen mukaisesti yhä enemmän pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja perheenyhdistämismenettelyllä tulevia henkilöitä? He päätyvät esimerkiksi Turussa ulkomaalaistoimiston vastuulle ja kasvattavat vaikkapa käännös- ja tulkkauskustannuksia. Mitä luulet että kaikki muut erityispalvelut ja kaikki normaaliin elämään liittyvät kustannukset siihen päälle tulevat maksamaan? Vaikka pakolaisen kolme ensimmäistä vuotta tässä maassa menevät kuta kuinkin valtion piikkiin, se raha on silti otettu verorahoista.

Maahanmuuttoon, erityisesti humanitääriseen maahanmuuttoon, kriittisesti suhtautuvia ihmisiä nimitellään monin tavoin ja heitä syytetään mm. siitä, etteivät he ymmärrä, että kaikki maailman ihmiset ihan oikeasti ovat keskenään tasa-arvoisia, monikulttuurisuus on tulevaisuutta, eikä siltä voi välttyä, ja että kaikilla on oikeus yhtä hyvään elämään kuin meillä täällä Suomessa. Näin ollen, Suomen on otettava syliinsä mahdollisimman paljon pääasiassa islaminuskoisia monitaidottomia ulkomaalaisia. Ajatus on todella kaunis ja idealismiin perustuvasta arvomaailmasta tarkastellen ehdottoman kannatettava, mutta tällaisen punaniskaisen juntin päähän se ei mene, koska:

1. kukaan ei ole määritellyt, milloin Suomen monikulttuurisuustavoite on saavutettu.
2. kukaan ei ole kertonut, millä sen toteuttaminen käytännössä maksetaan. Kuka maksaa ja miten paljon se maksaa?
3. kukaan ei ole esittänyt, mistä rahaa otetaan pois, jotta sitä riittää monikulttuurisuustavoitteen toteuttamiseen.

Sen sijaan, että olisin tänään valaistunut näiden kysymyksissä, olen saanut lukea lukuisia monikulttuurisia ilouutisia sekä meiltä Suomesta että Ruotsista:

Maahanmuuttajapainotteisen koulun kiusaajat erotettiin Ruotsissa

Kunniaväkivalta voi olla nuorten naisten itsemurhien taustasyy

Ritva Santavuori lähtee Jälkiviisaista

Rajavartiolaitos epäilee rikollisten tuoneen maahan valetyöntekijöitä

Helsingissä jo joka kymmenes oppilas on maahanmuuttaja

Imaamiopetusta Ruotsiin ja kenties Suomeenkin?

Päivän kysymys onkin, ovatko islam, maahanmuuttajat ja monikulttuuri tänään tuoneet Suomeen ja Ruotsiin…

a) selvää säästöä

b) selvää säästöä ja muita mielikuvituksen rajoja koettelevia rikastuttavia kokemuksia, joiden ansioista voimme ymmärtää ja suvaita vieraita kulttuureja paremmin

c) jotain muuta?

Hiljattain kuuntelin erään historioitsijan mielenkiintoista luentoa yliopistolla. Hän kertoi, että 80-luvulla oli tehty väestöennusteita, joiden mukaan Neuvostoliitosta olisi tullut enemmistöltään islaminuskoinen valtio vuoteen 2015 mennessä. No, me kaikki tiedämme miten siinä kävi. Neuvostoliitto hajosi palasiksi ja islaminuskoiset jäivät harjoittamaan uskontoaan omiin islaminuskoisiin oloihinsa, toistaiseksi. Tulipa mieleeni, että mitä Euroopan väestöennusteet samasta ilmiöstä tuumaavat ja onko silloin edessä Euroopan hajoaminen erillisiin uskonnollisiin ja etnisiin valtioihin.

LISÄYS 6.2.2008: Turun seudun tulkkikeskuksen hinnasto löytyy täältä. Täällä puolestaan kerrotaan milloin valtio korvaa käännös- ja tulkkauskustannukset.