Maahanmuuttajista puhuttaessa pahin asioiden vääristäjä on mielestäni yleistäminen. Seuraatpa mitä mediaa hyvänsä, maahanmuuttajat ovat lähes aina maahanmuuttajia, vaikka kyseisen sanan alta löytyy taustoiltaan ja ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia ihmisiä. Syyt Suomeen tuloon ovat erilaisia. Toiset ovat tulleet tänne opiskelemaan tai töihin joko omasta tahdostaan tai työnantajansa lähettämänä, toiset tulevat hakemaan vastikkeetonta elatusta. Toiset ovat korkeasti koulutettuja ja sopeutuvat mukisematta elämään maassamme, toiset eivät osaa lukea tai kirjoittaa edes omaa kieltään. Miksi maahanmuuttajista ei uutisoida sen mukaan millaisesta maahanmuuttajaryhmästä kyseinen uutinen kertoo? Hyvin usein kuultu fraasi, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat samanlaisia pitää mielestäni paikkansa vain siltä osin, että vain fyysiset perustarpeet ovat samat. Muut henkiset ja fyysiset tarpeet ja niiden muovautuminen riippuvat kasvatuksesta, koulutuksesta, uskonnosta ja elinympäristöstä ja vanhempien tai muiden lähellä olevien aikuisten kasvatuksesta, koulutuksesta, uskonnosta ja elinympäristöstä. Tässä suhteessa Suomeen tulevat maahanmuuttajat voivat olla kuvaannollisesti valovuosien päässä toisistaan. On maahanmuuttajia, joiden kanssa ei edes tarvitse keskustella integraatiosta, koska se on lähes itsestäänselvyys. Eräiden maahanmuuttajien integroituminen on vaivalloisesti ylitettävä, kenties loputon suo. Tarttis tehrä jotain, mutta mitä?

Suomessa asuvien ulkomaalaisten integroitumisvaikeudet näkyvät eri tavoin, mutta näkyvimpänä merkkinä pidän ulkomaalaisten työttömyyttä, etenkin kun he sattuvat asumaan tässä työvoimapulan runtelemassa maassa. Turun kaupungin vuoden ensimmäisessä Muutoksen suunnat -raportissa kerrotaan lyhyesti Turun ulkomaalaisväestön työttömyystilanteesta, tosin hieman vanhentunein tiedoin: “Vuoden 2005 työssäkäyntitilaston mukaan työttömyysasteet vaihtelevat suuresti äidinkielen mukaan. Kun koko Turun työttömyysaste vuoden 2005 lopussa oli 11,2 %, suomenkielisillä se oli 10,4 %, ruotsinkielisillä 6,1 %, venäjänkielisillä 30,3 %, arabiankielisillä 55,9 %, kurdinkielisillä 50,2 % ja albaniankielisillä 49,5 %.”

Turun ulkomaalaistaustaisen väestön parissa työttömyys korostuu niissä ryhmissä, jotka ovat yleistiedon valossa todennäköisesti islaminuskoisia ja jotka ovat todennäköisesti tulleet tänne pakolaisina, turvapaikanhakijoina tai näitä seuraavien perheenyhdistämisten kautta. Jokin seikka aiheuttaa sen, että näiden ryhmien integroituminen länsimaiseen elämäntapaan on vähintäänkin haasteellista ja elämäntyyli ainakin viimeaikaisten rikostilastojen valossa voi heilahtaa kaidalta polulta. Mitä enemmän tätä haasteellista, integroitumisvaikeuksista kärsivää väestöä on Turussa tai muualla Suomessa, sitä enemmän meillä tulee olemaan vaikeuksia kaikilla yhteiskunnallisen toiminnan alueilla. Sitä tylymmiltä tulevat näyttämään kaikki tilastot. En tiedä voiko nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla enää muuttaa kehityksen suuntaa, mutta ainakin sitä voisi hidastaa. Esimerkiksi Turku voisi toimia näin:

1. Turun kaupungin tulee lopettaa pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen ja sijoittaminen toistaiseksi.
2. Kaikki kotoutumistyössä olemassa olevat resurssit säilytetään ja keskitetään täällä jo olevien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden parissa tehtävään työhön.
3. Kotouttamistyön tulosten perusteella voidaan arvioida millaisin intervallein uusia pakolaisia tai turvapaikanhakijoita voidaan ottaa vastaan.

Koska maahanmuuttajat (eli tässä tapauksessa pakolaiset ja turvapaikanhakijat) ovat voimavara, rikkaus ja monikulttuurisuuden “jota-ilman-emme-selviä” luoja, tavalliselta suomalaiselta kaduntallaajalta voi unohtua että he ovat myös ihmisiä, jotka ovat tiedoiltaan, taidoiltaan ja kokemuksiltaan jotain aivan muuta kuin mitä me suomalaiset olemme. He tulevat maista, jossa esimerkiksi teknologinen kehitys ja väestön koulutus on meidän mittareillamme olematonta. Valveutunut lukija tietää ainakin jotakin esimerkiksi Irakista, Somaliasta tai Afganistanista, joten en aio sen enempää selitellä noista maista tulevien ihmisten edellytyksistä siirtyä osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Jos joku lukija ei tiedä, etsiköön tietoa kirjoista tai Internetistä. Pidän pakolaisten vastaanottamista keinotekoisena länsimaisten ihmisten omaatuntoa lämmittävänä hyvän tahdon eleenä, joka ei millään lailla lievitä miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä kohtaavaa inhimillistä kärsimystä, mutta tiedän hyvin ettei Suomi nykymenolla tule sitä kokonaan lopettamaan. Turku sen voisi kuitenkin tehdä, ainakin toistaiseksi. Vallitsevalla toimintatavalla, eli ottamalla tänne jatkuvana virtana uusia tulijoita erinäisistä humanitäärisistä syistä ylläpidetään täällä jo olevien ihmisten siteitä vanhaan maahan, vanhoihin tapoihin ja vanhaan kulttuuriin – asioihin, jotka eivät mitenkään edistä kyseisten ihmisten siirtymistä osaksi tätä maata ja sen tapoja, koska tämä maa on erilainen. Tämä maa on eurooppalainen, länsimainen Suomi, joka pohjautuu tasa-arvolle, koulutukselle ja työnteolle sukupuolesta riippumatta. Mitä siis voimme edellyttää takaperoisesta, sekasortoisesta ja uskonnolliseen yhteiskuntajärjestykseen pohjautuvasta maasta tulevalta henkilöltä? Mielestäni emme kovinkaan paljon. Miten aikuinen, kenties lukutaidoton nainen voi koskaan päästä töihin vaikkapa kaupan kassalle, kun on täysin mahdollista ettei edes hänen nuori tyttärensä saa kulttuurisääntöjen takia olla poissa kotoa tavallisen koulupäivän jälkeen oppiakseen kieltä paremmin? Mikä on tyttären tulevaisuus? Jos viime syksynä Kaleva on tuossa jutussaan puhunut sadoista lukutaidottomista naisista, niin mikä on heidän määränsä nykyisen pakolaispolitiikkamme puitteissa vaikkapa 10 vuoden kuluttua? Useita satoja vai jo tuhansia? Joku voisi tähän sanoa että sadoista tai tuhansista puhuminen on yhdentekevää, koska kyseessä on kuitenkin marginaalinen ryhmä. Sama ryhmä on silti kasvava ryhmä. Maahanmuuttajanaiset, jotka eivät saa/voi/halua osallistua koulutukseen tai työelämään tai edes poistua kotoaan jäävät loppuelämäkseen täysin tämän yhteiskunnan ulkopuolelle. Onko se länsimaisen ajattelun mukaista tasa- ja ihmis-arvoista elämää?

Mielestäni Turun pitää lopettaa uusien humanitäärisistä syistä maahan tulevien sijoittaminen ja keskittää kaikki resurssinsa täällä jo olevien suomen kielen ja kulttuurin opetukseen, tapa- ja yhteiskuntakasvatusta unohtamatta. Kielikoulutus on saatettava ihan kaikkien ulottuville ja siihen osallistumista on edellytettävä. Kotoutumisen tulisikin olla jonkinlainen “koulu”, jossa oppilaan etenemistä seurataan ja josta pinnaamisesta saa sanktioita. Hyväntahtoisuutemme ei saa mielestäni jäädä vastineetta.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Suomessa on ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, kunhan he elävät tämän maan tapojen mukaan, kouluttautuvat ja käyvät töissä. Juuri niin kuten useimmat meistä tekevät. Olen varma siitä, että tässä maassa on itse asiassa todella vähän niitä, jotka vastustavat ulkomaalaisia kaikissa olosuhteissa. Vaikka ulkomaalaistaustaisten työttömyyttä usein selitellään mm. työnantajien rasismilla, näkisin syyksi sen, että työttömien ulkomaalaistaustaisten taidot eivät yksinkertaisesti vastaa niitä taitoja mitä työntekijältä edellytetään vuoden 2008 Suomessa. Mikäli uutiskuvia on uskominen, esimerkiksi Irakilaisten talonrakennustekniikka näyttäisi olevan vallan erilaista kuin täällä. Liha- tai hedelmäkauppias Somaliassa tekee työtään jokseenkin pelkistetymmissä olosuhteissa kuin vastaava henkilö Suomessa. Suomalaisilla työnantajilla, yrittäjillä, on oltava oikeus valita parhaat ja soveltuvimmat henkilöt palvelukseensa, koska tällä edistetään yrityksen menestymistä ja kehittämistä, jolloin puolestaan lisätään työllisyyttä. Jos maahanmuuttaja ei saa työtä tarkastelun kohteeksi on otettava ensin hänen taitojensa taso tai niiden puute ja pyrittävä korjaamaan tilanne. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, tunnen monia ulkomaalaisia, jotka ovat tämän yhteiskunnan työssäkäyviä jäseniä, eikä minulla ole heistä muuta kuin hyvää sanottavaa. Asenteellisuudesta syyttävä sormi tulee siis työttömän maahanmuuttajankin voida osoittaa myös itseensä päin.

Maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyvä kriittinen kirjoitteluni kiertää kehää, toistaa samaa asiaa ja viljelee stereotypioita. Se johtuu siitä, että vastapuoli, eli maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta ihannoiva väestömme tekee samoin. Tämä keskustelu jatkuu molemmin puolin samoilla linjoilla, kunnes siihen ilmestyy uusia linjoja. Jos islamistiterroristit räjäyttävät Suomessa pommin tai Varissuon nuoriso polttaa muutaman auton, molemmat osapuolet laajentavat keskustelunavauksiaan pakon edessä. Ilmastonmuutosta kauhistelevat saarnaavat siitä samoin argumentein, käyttäen hieman eri adjektiiveja ja verbejä, kunnes he saavuttavat saarnaamisensa tuloksena jotain. Venäjän rekkaliikennettä ihmetellään päivät pääksytysten, kunnes keskustelun seurauksena tapahtuu jotain. Ihan sama pätee maahanmuuttokriittiseen kirjoitteluun. Jotain muuta kuin ei-stereotypioita ja saman aiheen toistoa tulee tarkastelun alle, kun sellaista ilmaantuu.

Minäkin tulen jatkamaan omaan blogiini kirjoittamista juuri sillä hetkellä parhaaksi katsomallani tavalla, kunnes jokin saa minut muuttamaan tapojani. Se on sitten ihan eri asia mikä se “jokin” on.