Perehdyimme tänään paikalliseen historiaan. Aboa Vetus & Ars Novaan oli vapaa pääsy, joten sinne siis. Moni muu oli jakanut ajatuksemme, joten tutustuminen Turun arkeologiseen historiaan jäi hieman pintapuoliseksi. Olen itse käynyt museossa aiemminkin, mutta näillä seuduilla koko ikänsä asunut avomieheni ei koskaan. Hän ihmettelikin miten ei ole tullut käyneeksi näin siistissä paikassa. Kannattaa tutustua! Tunnelmasta saa enemmän irti kun paikalla on vähemmän väkeä.

Muinaisista taloista siirryimme Forum Marinumiin, joka kertoo Lounais-Suomen merenkulun ja Suomen laivaston historiasta. Vaihtuva näyttely esittelee tällä hetkellä Suomen sotaa 1808-1809 merellä. Sisämaan kasvattina olen kovin viehättynyt merestä ja saaristosta, isoista valtamerilaivoista ja luonnonvoimista. Olisipa kiva päästä joskus purjehtimaan tai vesille muutenkin kuin ruotsinlaivoilla. Päivän hymyhuulen tarjoili ilmeisesti isänsä ja veljensä kanssa liikkeella ollut pikkupoika. Nähtyään lasivitriinissä pienoismallin eräästä Aker Yardsin viimeisimmistä Royal Caribbean Cruise Linesille toimittamista valtameriristeilijöistä, hän koki oivalluksen: “Niin onks toi se Viking Line!”

Eilen lauantaina toteutimme myös pienen paikalliskulttuurikierroksen. Lähdimme kävelylle kotilähiöömme ja kiersimme pienempiä katuja, kujia ja polkuja. Varissuo on monin paikoin pahasti rapistunut, epäsiisti ja roskainen. Paikkoja on rikottu ja töhritty. Huomaa, että mikään mikä ei ole omaa ei ole myöskään pyhää. Slummiutuminen on jo alkanut paikoitellen.

Ajattelin jatkossa liittää blogiini silloin tällöin kuvan tai kaksi välittääkseni Varissuon tunnelmia niille, jotka eivät ole täällä käyneet, mutta ovat syystä tai toisesta kiinnostuneita. Yritän löytää alueen apaattisesta ja rähjäisestä yleisilmeestä huolimatta myös jotain kaunista ja hyvää. Ainakin ympäröivässä luonnossa voi kokea sellaisia hetkiä. Kuviin voi palata joskus myöhemmin vuosienkin päästä ja käydä samaisella paikalla. Onko mikään muuttunut? Jos on, miten? Millainen on Varissuon tulevaisuus?