Kirjoitukseni “Ovatko muslimit sittenkin vain mörköjä?” kirvoitti aiemmin tänään kipakan kommentin nimimerkiltä “helmi”. Kommentti löytyy kyseisen blogimerkinnän kohdalta, mutta koska se sai minut pohdiskelemaan naisena olemista, vastaan siihen nyt näin osana tätä erillistä blogimerkintää. Tässä “helmen” kommentti kokonaisuudessaan:

“Oletko lukenut koraania? Jos et ole, et voi väitellä siitä mikä kuulu islamin uskontoon ja mikä arabialaiseen kulttuurin. Koraanissa mies ja nainen ovat tasa-arvoisia. Arabialaisessa kulttuurissa eivät. Suomalaisessa kulttuurissa mies ja nainen eivät ole tasarvoisia. Nainen siivoaa ja mies katsoo televisiota. Ainoa vapaus mikä sinulla naisena on, on seksuaalinen vapaus, ja mitä se vapaus tuo naisille? Ei yhtään mitään. Suomessa naisia alistetaan objekteiksi. Huntu ja hijab pyrkivät estämään naisten objektoitumista. Hijabiin pukeutuminen on tapa sanoa ei yliseksualisuuteen, ihan kuten feminismi. Hunnun käyttäminen on näinä päivinä ÄÄRIFEMINISTISTÄ. se, että sinä pelkäät esimerkiksi huntua, on vain merkki siitä että olet turhamainen. Olisitko kaunis hunnussa? Et. Voi kauhistus! Olisitko seksuaalisesti puoleensavetäävä jos et näytä farkkupersettäsi koko ajan? Et! Kauhea ajatus. N.s. vapautunut länsimaalainen nainen on “aina valmis ja halukas” seksiin. Jos hän kieltäytyy, hänet saa raiskata. Tämä tapahtuu koko ajan suomessa, suomalaisista suomalaisille. Eikö olekin kaunis todellisuus?”

Nähtyäni mistä ip:stä kyseinen viesti lähetettiin ajattelin ensin että kyseessä on epäonnistunut yritys provosoida tai olla muuten vain hauska. Toisaalta meitä on moneen maitojunaan, joten oletetaan että”helmi” on kaikin puolin tosissaan minkä seurauksena voimme todeta suomalaisella naisella olevan seksuaalinen vapaus, mutta ei mitään muuta.

Tunnustettakoon alkuun, että en ole lukenut koraania. En ole lukenut myöskään raamattua enkä mitään muutakaan vastaavaa jonkin uskonnon pyhää kirjaa. En ole suunnitellutkaan lukevani kyseisiä teoksia, mutta ilmoitan jos mieleni muuttuu. Kun islaminuskoiset puhuvat koraanista ja sen elämää varten antamista ohjeista puheessa korostuu usein sana tulkinta. Heidän tulkintansa on se, tämä tai tuo. Me taas tulkitsemme saman asian niin, näin ja noin. Tulkinta vaihtelee tulkitsijan edustaman islamin suuntauksen, oppineisuuden tai jonkin muun seikan mukaan. “Helmen” tulkinta tai painokkaasta ilmaisusta päätellen varma tieto on se, että koraanissa mies ja nainen ovat tasa-arvoisia. Toisaalta “helmen” tulkinnan asettaa kyseenalaiseksi artikkelin “Naiset Koraanissa” kirjoittanut David M. Roark. Mainitun tekstin suomenkielisen käännöksen voi lukea täältä. Kumman tulkinta tai varma tieto on oikea? Kumpaa minun kannattaa uskoa, koska koraania lukemattomana minulla ei voi olla omaa tulkintaa eikä varmaa tietoa? Kuka päättää kuka on oikeassa?

Tulkitseminen on mielestäni islamin tai minkä tahansa muun uskonnon ongelma. Ohjeet, säännöt, määräykset ja suositukset tulevat uskonnon tai sen kirjoitusten tulkitsijan kautta ja kenties väistämättä muotoutuvat sen mukaisesti. Jos olet maan johtavan tulkitsijan kanssa täysin eri mieltä, joudutko silti elämään tulkitsijan näkemyksen mukaan? Näennäisiä vastakkaisuuksia edustavat henkilöt (esim. pommivyöllä varustautunut itsemurhaterroristi vs. hijabiin pukeutunut äärifeministi) voivat vannoa saman uskonnon nimiin, mutta toteuttavat uskontoaan täysin vastakkaisilla tavoilla. Saman uskonnon nimissä toimitaan eri maissa eri tavoin. Tämä on mielestäni islamin hankala piirre. Muslimista ei voi tietää miten fanaattisesti tai vapaamielisesti hän harjoittaa uskoaan tai miten suvaitsevaisesti tai vihamielisesti hän suhtautuu vääräuskoiseen yhteiskuntaan tai sen edustajaan, kuten vaikkapa tällaiseen maalliseen ilman hijabia kulkevaan farkkuperseeseen. En näe muissa valtauskonnoissa samoja ennalta-arvaamattomuuden piirteitä. Sairaat ihmiset voivat käyttäytyä ennakoimattomasti, mutta heidän käytöksensä syytä voidaan objektiivisesti tarkasteltunakin perustella jollakin mielen sairaudella tai useammallakin. Sen sijaan muslimi-itsemurhapommittajan teon syynä hyväksytään yleisesti koraanin sanelema jihad, vaikka näin maallikko pitäisi tekijää umpihulluna. Mutta ei hän ole. Hän vain uskoo syvästi tekevänsä oikein ja kuten pyhässä kirjassa käsketään, eikä hän jää uskossaan yksin.

Sallittakoon islaminuskoisille silti omat oikkunsa. Olen edelleen vilpittömästi sitä mieltä, että islaminuskoiset saavat toimia omissa islaminuskoisissa maissaan juuri siten kuin parhaaksi haluavat. Olen edelleen myös sitä mieltä, että jokainen saa uskoa juuri sellaisiin huru-ukkoihin kuin haluaa, mutta hänen tulee tehdä se omalla ajallaan ja omalla rahallaan.

Musliminaiset pukeutuvat erilaisiin kaapuihin, jotka paljastavat paljasta ihoa hiukan, hiukan enemmän tai parhaassa tapauksessa ei lainkaan. “Helmen” mielestä tämä on äärifeminististä, tapa sanoa ei yliseksuaalisuudelle. “Vapautuneen” länsimaalaisen naisen sen sijaan saa raiskata, jos hän on ensin kieltäytynyt seksistä. Onko jossain tietoja siitä, että minkäänlainen kaapu estää raiskatuksi tulemisen kaikissa olosuhteissa ja kaikenlaisten tekijöiden taholta? Raiskatuksi joutumisen syitä en näe tarpeelliseksi pohtia enempää ennen kuin voidaan osoittaa tietynlaisen pukeutumisen aiheuttavan raiskauksia ja tietynlaisen pukeutumisen estävän niitä.

Olen täysin eri mieltä hijabin äärifeministisyydestä. Mielestäni feminismiä parhaimmillaan on naisen oikeus päättää mitä hän juuri tänään haluaa pukea ylleen. Länsimainen nainen voi halutessaan laittaa tänään päälleen vaikka hijabin, huomenna tuulipuvun ja addut, ylihuomenna mustat stilettosaappaat ja tiukkaakin tiukemmat hilfigerit. Onko musliminaisella vastaavaa vapautta? Onko hänellä vapautta valita vaatteita, joihin pukee äärifeminisminsä?

On valitettavaa, jos suomalaisessa perheessä nainen siivoaa ja mies katsoo televisiota. Tämä ei mielestäni ole kuitenkaan yhteiskunnallinen ongelma, vaan pariskunnan keskustelukyvyn puutetta ja myös seuraus siitä, että nainen on tehnyt valinnan olla miehen kanssa, joka vain katsoo televisiota. Jos nainen on valinnut miehen, joka ei töissä käymisen lisäksi osallistu mitenkään kodin ylläpitotoimiin ja on sen lisäksi kenties viinaanmenevä ja väkivaltaankin taipuvainen yksilö, nainen voi tehdä uuden valinnan ja jättää miehen. Se on suomalaisessa yhteiskunnassa mahdollista. Meillä on tukirakenteet, joiden avulla parisuhteessaan alistettu nainen voi aloittaa uuden, täysin itsenäisen elämän. Se on varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta yhtä kaikki se on mahdollista. Onnistuuko sama maailman musliminaisilta?

Feminismi on joidenkin pitkälle menevien vaatimustensa lisäksi vapautta valita. Se on mahdollisuus tehdä omia päätöksiä, oman harkinnan ja halun pohjalta. Länsimaiset naiset voivat tehdä niin, mutta toki on aivan eri asia miten kukin yksilötasolla toteuttaa tuota oikeuttaan. Vastoinkäymisten ja ei-mieleisten tapahtumien edessä helposti vetäydytään pikku porukalla napisemaan, kitisemään ja purnaamaan. Niin sanottujen syyllisten selkien takana käy melkoiset parjaamistalkoot, mutta mitään konkreettista ei tehdä. Naisten heikkous on se, että he valittavat aivan kamalan paljon, mutta eivät kuitenkaan tee mitään tilanteen korjaamiseksi. Toivoisinkin naisille enemmän rohkeutta astua esiin ja pyrkiä vaikuttamaan itseään tai yhteisöään koskeviin epäkohtiin. En kuitenkaan usko että musliminaiset voisivat tässä asiassa olla esimerkkeinä länsimaisille naisille.

Tilasin tänään Henry Laasasen kirjan Naisen seksuaalinen valta. Tein päätöksen ostaa kirja sen jälkeen kun näin hiljattain Ylen naispuolisen toimittajan haastattelevan Laasasta. Toimittajan huulet olivat tiukkoina, silmissä tuima katse ja äänikin aiemmin kuultua terävämpi. Ehkä hän ei pitänyt Laasasen ajatuksista. Naisista on moneksi. Noinkohan yliseksuaalinen objekti voikin olla vallankäyttäjä samanaikaisesti… Onko objektina oleminen silloinkin paha asia?