Olen tavannut tänään montakin ihmistä työnsä ääressä. Erityisesti jäivät kuitenkin mieleen kolme ahkeraa työläistä Turun yliopistonkadulla, siinä heti Stockmannin ulkopuolella. Kello neljän jälkeen kävelykadulla riitti monenlaista kulkijaa, joten noilla kolmella, joiden työpäivä ei vielä ollut ohi, riitti runsaasti potentiaalisia asiakkaita.

Yksi heistä oli nuori nainen, joka lähestyi ihmisiä Amnestyn tunnuksella varustetun kansion kera. Toinen töissä oleva oli nuori nainen. Hänellä oli siniset liivit yllään ja käsissään lehtinen, josta saattoi tavata nimen Unicef. Kolmas työntekijä seisoi touhukkaana ja topakkana muutaman metrin päässä näistä aiemmin mainituista. Hän oli asemoinut itsensä Stockmannin pyöröoven eteen ja haki välillä katsekontaktilla yhteyttä vanhempaan naiseen, joka seisoskeli lähettyvillä. Tällä touhuajalla oli hurmaavan suuret, suklaanruskeat silmät, pikimusta tukka ja likaiset kädet. Naamakin taisi olla vähän sotkuinen, mutta sieltä seasta näkyi tähtisilmien lisäksi pyörryttävän söpö hymy. Pienikin hän oli, ehkä viisi, kenties kuusivuotias. Hän, kaikista kaunein kadulla työtään tekevä halusi myydä minulle rähjäisen, laihan ruusun. En ostanut. Minulla oli kiire bussiin, joka lähtisi viiden minuutin kuluttua. Olen varma että moni muu paremmalla ajalla liikenteessä ollut osti, sillä parhaimpia myyjiä ovat juuri ne, jotka hymyllään, puheellaan tai vain pelkällä vangitsevalla karismallaan saavat asiakkaan pään pyörälle, näkemään vaaleanpunaisia kuvia siitä, miten kannattava hankinta juuri tämä hankinta on. Pieni, tumma tyttölapsi oli epäilemättä Yliopistonkadun paras myyjä.

Amnestyn ja Unicefin nimissä työtään tekevät myyvät huonoa omaatuntoa. Huonoa omaatuntoa siitä, että sinulla on asiat näin hyvin ja jollakulla toisella jossain ihan toisella puolella maailmaa on asiat näin huonosti. Heidän kaupankäyntinsä on kuitenkin hieman hidasta, eikä nykymuodin mukaisesti dynaamista, koska siinä joudutaan keskustelemaan, vastailemaan kysymyksiin ja perustelemaan asiaansa. Asiakkaalla ei aina ole aikaa pysähtyä, vaikka omatunto kolkuttaisikin jo pelkän logon näkemisestä. Pikkutytöltä hyvän omantunnon voi sen sijaan ostaa muutamassa sekunnissa: ruusu kouraan, kolikko pieneen likaiseen käteen ja viuh-vauh, päivän hyvä työ on tehty. Pikkutyttö apujoukkoineen menee myymään rumia ruusujaan myös huomenna, koska heidän liikeideansa toiminta-ajatus pelaa. Eikö se ole minkä tahansa liiketoiminnan kantava rakennelma.

Posti toi tänään laskun Turun yliopiston ylioppilaskunnalta. Seuraavan lukuvuoden jäsenmaksu on 85 euroa. Lisäksi voi lahjoittaa halutessaan muutaman euron johonkin TYY:n valitsemaan kehitysyhteistyökohteeseen. Tänä vuonna kohteita on kolme: Meksikossa, Addis Abebassa ja Indonesiassa. Esitän, että ensi vuonna TYY katsoo lähialueen ongelmiin. Kuulemma Euroopassa on sellainen maa, Euroopan Unionin jäsenmaa, jossa on syrjitty ja huonoissa oloissa elävä vähemmistö, Romanian romanit. Jotkut lehdet ovat kertoneet, että romanit levittäytyvät kotiseuduiltaan muualle Eurooppaan kerjäämään. Jopa Suomessa, Helsingissä, on ollut tapauksia, jossa kerjäämässä on ollut myös pieniä lapsia. Jotkut heistä ovat myyneet ruusuja tai rihkamaa. Olisikohan Yliopistonkadun pieni kaunotar ollut yksi heistä? En tiedä, mahdollisesti.

Mielestäni pienten lasten paikka ei ole kadulla myymässä mitään. TYY voisi kerätä vapaaehtoisia tukimaksuja Romanien romanien auttamiseen kotimaassaan, omalla seudullaan, oman kansansa, kielensä ja kulttuurinsa parissa. Tällöin pienten romanilastenkin olisi ehkä mahdollista päästä koulun penkille eikä joutua pohjolan perukoille myymään turkulaisille ruusuja. Kouluun pääseminen pitäisi olla jokaisen lapsen itsestään selvä oikeus.

Perussuomalaiset Nuoret ry:n julkilausuma kevätkokouksessa Tampereen yliopistolla 17.5.2008

Rasistiksi leimaaminen estää yhteiskunnallista keskustelua

Perussuomalaiset Nuoret ovat huolestuneita yrityksistä rajoittaa yhteiskunnallista keskustelua monikulttuurisuuden vaikutuksista demokratiaamme. Pidämme valitettavana, että tavallisilla suomalaisilla ei tunnu enää olevan mahdollisuutta ilmaista julkisesti kriittistä mielipidettä mm. maahanmuutosta ja siitä seuraavista ongelmista, joita nimitetään muodikkaasti haasteiksi. Suomeen on synnytetty aito hyssyttelyn ilmapiiri, jossa moraalinvartijoina toimivat erilaiset vähemmistöjä hyväksikäyttävät tahot, enemmistön sijaan. Näistä tahoista yksi on poliittinen eliitti. Tämä ei ole oikein, koska tiedämme eri tutkimusten kautta, että suomalaiset ovat maahanmuuttokriittistä kansaa.

Suomessa on vielä verrattain vähän maahanmuuttajia, minkä takia meillä olisikin juuri oikea aika keskustella mm. siitä, miten maahanmuuttajat integroidaan yhteiskuntaamme ja vältetään maahanmuuttoon liittyvät ongelmat, jotka ovat arkipäivää mm. Britanniassa, Ranskassa, Saksassa ja naapurimaassamme Ruotsissa. Keskustelua ei voida kuitenkaan käydä aidosti, mikäli keskustelulla halutaan olevan vain ja ainoastaan kaksi sallittua päämäärää: maahanmuuton lisääminen ja monikulttuurinen Suomi.

Perussuomalaiset Nuoret eivät halua Suomeen ns. ghettoja, joita on syntymässä pääkaupunkiseudullemme lähinnä sen takia, että maahanmuuttajien omaa kulttuuria pyritään jopa vastoin heidän omaa vaatimustaan pitämään verovaroilla keinotekoisesti yllä. Nämä monikulttuurisuuden edistämisestä elantonsa saavat tahot ovat este maahanmuuttajien kotoutumiselle suomalaiseen yhteiskuntaan. Suomalaiset ovat valmiita kohtaamaan maahanmuuttajat, mikäli maahanmuuttajat ovat valmiita elämään maassa maan tavalla. Jos poliittinen eliitti kuitenkin haluaa jotakin muuta, on suomalaisilla täysi oikeus olla peloissaan etenkin muista kuin länsimaisista kulttuureista maahamme kohdistuvan maahanmuuton suhteen.

Emme voi ymmärtää sitä, että hyvinvointivaltiomme palveluksessa on runsaasti tahoja, jotka eivät osaa antaa arvoa suomalaiselle kulttuurille: maamme on kansallisen kulttuurimme ja kansallisvaltioajattelun ansiosta noussut sadassa vuodessa kehitysmaasta yhdeksi parhaista yhteiskunnista maailmassa elää. Tässä menestyksessä kansallisella yksituumaisuudella ja yhteisillä arvoilla on ollut ratkaiseva rooli.

Nyt näitä arvoja on alettu nakertaa niin vasemmiston kuin oikeiston, johon Suomessa voidaan lukea myös liberaali ja ummehtunut keskustapuolue, taholta. Todellisuus on tarua ihmeellisempää: hämärän vaalirahan kohdistuminen pyytämättä ja yllättäen juuri kolmen suurimman puolueen ehdokkaille kuvastaa, että suomalaisessa politiikassa vallitsee kulissien takana totaalinen yksimielisyys.

Perussuomalaisilla Nuorilla on puolustettavanaan todellinen poliittinen perintö rötösherrajahdissa, johon yhdistyvät nyt ja tulevaisuudessa entistä vahvemmin myös maahanmuuttopoliittiset kysymykset ja muut poliittisesti epäkorrektit aiheet. Olemme päivä päivältä valmiimpia vastaamaan vanhojen puolueiden ja koko kermaeliitin tavallisille suomalaisille heittämään haasteeseen. Olemme tavallisten suomalaisten palveluksessa.

lisätiedot:
puheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala
puh. 050 919 6079

Tämä tulee muutaman päivän viiveellä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ilahduin viime perjantaina kovasti, kun luin Iltalehden ja Hesarin verkkoversioista Opetushallituksen kehitysjohtaja Markku Rimpelän mietteitä siitä, että kaikkien oppilaiden pitäisi osallistua koulussa samalle uskontotunnille. Ajatustaan hän perustelee lisääntyvällä maahanmuutolla. Kirjoitin aiheesta omia mietteitäni otsikolla “Uskokoon ken tahtoo” viime helmikuussa. Rimpelän mielestä uskonnonopetusta pitäisi kehittää etiikan ja uskontotiedon suuntaan, itse visioin uskonnonopetuksen korvaamista elämänkatsomustiedolla siten että kukaan ei saa koulussa minkään uskonnon opetusta vaan jokainen osallistuu kaikille yhteiseen elämänkatsomustiedon opetukseen. Mikäli Rimpelän mielipiteet saavat tulta alleen ne päässevät isomman joukon pohdittavaksi muutaman vuoden kuluttua, kun opetussuunnitelmaa aletaan uudistaa.

Minä pidän uskomista, uskontoa ja sen harjoittamista jokaisen yksilön ehdottomana oikeutena, mutta vain siten, että se ei vaikuta toisen yksilön vastaavaan oikeuteen. Itse erosin Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta viime syksynä, mutta se ei vienyt minulta uskoani. Uskominen on niin henkilökohtainen asia, että haluan pitää sen ihan omana juttunani ja tunnustaa toisten oikeuden samaan. Toivoisin, että uskonto, kaikki uskonnot, pysyisivät yksilöiden ja yhteisöjen henkilökohtaisina, omalla vapaa-ajalla harjoitettuina asioina. Tämä olisi tasa-arvoista.

——————————————————————————————————————————

Vietimme äitienpäivänä usemman tunnin patikoimalla Kuhankuonolla. Kuuma tuli, mutta saatiin sentään reilusti raitista ilmaa ja mukavaa liikuntaa. Komea ukkometso tepasteli ylpeänä kallion korkeimmalla kohdalla ja naksutteli minkä ehti. Aikamme sitä ihailtuamme se sai meistä ilmeisesti tarpeekseen ja lähti hitaaseen lentoon suoraan meitä kohti. Poistuimme paikalta ja jätimme metson haeskelemaan morsianta kaikessa rauhassa.

Ilta kuluikin mitä mainioimman korkeakulttuurin, eli jääkiekon parissa. Tänä iltana saa taas jännittää. Ja huomenna haukotella töissä…

Olen kotoisin Nivalasta. Nivala sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla ja sillä on vahvat maaseutuun ja maanviljelykseen kiinnittyneet juuret. Alkutuotannolla on vieläkin tärkeä merkitys elinkeinoelämässä, mutta sen rinnalle merkittäviksi työllistäjiksi ovat nousseet hitech-, puu- ja metalliala. Vuoden 2006 lopussa Nivalan väkiluku oli 10 950 henkilöä, josta ulkomaalaisia 0,7 %. Keskimääräinen työttömyysprosentti vuonna 2006 oli 9,3.

Asuin Nivalassa siihen asti kunnes muutin pois ylioppilaaksi pääsyn jälkeen. Nivalan kaltaisia pieniä (maalais)kaupunkeja on Suomessa lukuisia. Se oli turvallinen, rauhallinen ja vakaa paikka kasvaa. Ihmisten välinen kanssakäyminen oli ja on varmasti edelleen ystävällistä ja kiireetöntä, sillä pienellä paikkakunnalla suuren maailman murheet eivät näy katukuvassa. Nivalalaiset ovat isänmaallisia ja ylpeitä juuristaan, ja he tekevät kovasti töitä virkeän ja elinvoimaisen kaupungin kasvun ja kehittymisen eteen.

Viime sunnuntaina Nivalassa vietettiin Tasavallan eheytymisen juhlaa. Toukokuun 5. päivä 1918 nivalalainen senaattori, sittemmin presidentti, Kyösti Kallio piti puheen Nivalan kirkossa. Kansalaissodan päättymistunnelmissa puhe sai merkityksen ensimmäisenä sovintopuheena: “Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä.”

Perinteitä arvostavassa kaupungissa nuo sanat ovat varmasti yhtä painavia kuulijakunnalleen nykyään kuin ne olivat rohkeita lausuttuina ääneen omana aikanaan. Tietoisuus Kallion ja muiden aikalaisten työstä itsenäisen Suomen tulevaisuuden eteen ovat asioita, joita arvostetaan ja joiden saavutuksia halutaan ylläpitää.

Sanomalehti Kaleva kirjoitti tilaisuudesta, mutta koska verkkolehden uutisointi oli suppeahko, sain Elisa-tädiltäni tunnin kestäneen Skype-puhelun aikana myös tarkemman katsauksen paperiversiossa olleesta jutusta. Juhlapuhujat Paavo Lipponen, Esko Aho ja Paula Lehtomäki olivat kukin vuorollaan ottaneet esiin Suomen menestystekijöitä mutta myös tulevaisuuden haasteita niin globaalilla kuin kansallisella tasolla. Eräs pätkä Lehtomäen puheesta nousi esiin mielestäni kovin irrallisena muusta kokonaisuudesta: “On tärkeää miten onnistumme auttamaan uussuomalaisten asettumista maahan”.

Ja kas näin, maahanmuuttajien ja monikulttuurisuuden ilosanoma ujutettiin mukaan myös arvoisessaan tilaisuudessa.

Nivala on pysynyt suhteellisen suomalaisena, ilman merkittävää väestöllistä osuutta rikkaudesta, toiseudesta ja moniosaamisesta. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö nivalalaiset olisi kansainvälisiä ihmisiä, jotka esimerkiksi matkustelevat, opiskelevat ulkomailla tai käyvät yrityksiensä puitteissa kansainvälistä kauppaa. Rikkautta, toiseutta ja moniosaajuutta ei vain valitettavasti näy juurikaan kaduilla ja kaupoissa, joten tästä syystä nivalalaiset eivät tietenkään voi oikeasti ymmärtää ja arvostaa muita kulttuureja tai olla suvaitsevaisia ja globaaleja. Osa heistä on mahdollisesti juuri niitä kuuluisia punaniskaisia juntteja, osa puukkojunkkareita tai metsäläisiä ja loput muuten vain hölmöjä, jotka eivät ymmärrä miten paljon paremmin Nivalallakin menisi, jos se olisi osaamisensa, innovatiivisuutensa ja ahkeruutensa lisäksi aidosti monikulttuurinen. Nivala, kuten monet kaltaisensa, ei ole valitettavasti päässyt osalliseksi tästä suuresta, ulkomailta suuntautuvasta voimavarasta, koska Turku, Helsinki, Oulu ja muut isommat paikat ovat itsekkäästi kahmineet sitä omaan käyttöönsä.

Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Joku taho Nivalassa on jo oivaltanut, että sateenkaaren toisessa päässä on vielä jäljellä iso kasa jaettavaa rikkautta, sillä Nivala on ennättänyt vahvistamaan osallistumisensa 1.8.2008 starttaavaan Muutoksessa Mukana -hankkeeseen. Hankkeen sivustolla kerrotaan, että sen ensisijainen tavoite on toteuttaa kaksisuuntaista kotouttamisohjelmaa, mikä tarkoittaa maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla asuvien maahanmuuttajien nykyistä parempaa integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan sekä valtaväestön asennetyön kehittämistä.

Hankkeen toteutus ja tavoitteisiin pääsy tarvitsee kahta asiaa: valtaväestöä ja maahanmuuttajia. Pohjois-Pohjanmaalla ja Nivalassa on enimmäkseen valtaväestöä, joten tasapainon vuoksi sinne tarvitaan maahanmuuttajia. Nopea tapa saada iso määrä tulevia uussuomalaisia kerralla on ottaa vastaan pakolaisia. Suomessa tietyt ryhmät toivovat, että vuosittainen pakolaiskiintiö nostetaan 750:stä 1 000 henkilöön vuodessa. Nivala voisi tehdä uraauurtavan aloitteen ja tarjoutua ottamaan vastaan kaikki nuo kiintiöön lisätyt 250 henkilöä. Lyhyessä ajassa Nivala on muuttunut suvaitsevaiseksi, kansainväliseksi ja etnistä positiivista värinää ympärilleen säteileväksi, aidosti monikulttuuriseksi tulevaisuuden kaupungiksi.

Toki Nivalassa on nähtävä hieman myös vaivaa, ennen kuin voimavarat, rikkaudet ja monipuolinen moniosaajuus ovat millään tavalla hyödynnettävissä. Seuraavassa listassa on toimenpiteitä, joiden suorittaminen lienee suotavaa ennen kuin monikulttuurisuus voidaan konkretisoida. Kaikki kohdat eivät välttämättä päde tai niistä voidaan joustaa riippuen siitä mistä maasta tai kulttuurista Nivalan maahanmuuttajat ovat.

1. Lanseerataan monikulttuurisuus valtaväestön keskuuteen. Esimerkiksi paikallis- tai jokin muu alueellinen lehti voisi käyttää etusivun ruokakaupan mainosten sijaan kertomalla, että “Nivala on löytänyt menestyksen avaimen maahanmuutosta” tai “Monikulttuurisuus on tulevaisuutemme”. Muualla lehdessä sekä muutamassa tulevassa numerossa avattaisiin näitä käsitteitä hieman toistamalla eri sanankääntein millainen rikastuttava vaikutus monikulttuurisuudella on ja miten Suomi eikä varsinkaan Nivala voi mitenkään selvitä ilman maahanmuuttajia. Lanseeraus ei kestä kauaa tai ole vaikeaa, koska tottakai kaikkia kiinnostavat rikkaudet ja voimavarat.
2. Valtaväestölle jaetaan lisätietoa suvaitsevaisuudesta, toiseuden kohtaamisesta ja hyväksymisestä erilaisissa tapahtumissa, yleisöluennoilla ja lehtien artikkeleissa, mutta koska yhteiskunnan tietyt toimijat joutuvat olemaan enemmän tekemisissä kansalaisten, myös maahanmuuttajien kanssa, tietoa on tarjoiltava heille hieman tavallista tallaajaa enemmän.
3. Näin ollen, järjestetään sosiaalityöntekijöille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
4. Järjestetään sairaanhoitajille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
5. Järjestetään lääkäreille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
6. Järjestetään poliiseille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
7. Järjestetään isännöitsijöille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
8. Järjestetään Kelan virkailijoille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
9. Järjestetään lastentarhanopettajille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
10. Järjestetään opettajille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
11. Järjestetään lapsille ja nuorille ikäryhmät huomioiden soveltuvaa koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
12. Järjestetään tarpeen mukaan muillekin ryhmille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
13. Rakennetaan maahanmuuttajien tarpeisiin sopivia edullisia ja isoja perheasuntoja, joissa osassa on mahdollisesti kaksi keittiötä ja parvekkeet tiettyyn ilmansuuntaan.
14. Järjestetään kouluihin ja päiväkoteihin maahanmuuttajalapsille Suomi toisena kielenä -opetusta.
15. Huomioidaan, että maailma avautuu nimenomaan oman äidinkielen kautta, minkä takia luonnollisesti järjestetään maahanmuuttajalapsille pätevä oman äidinkielen opettaja tai opettajia mikäli puhuttaja kieliä on useita.
16. Järjestetään maahanmuuttajalapsille oman uskonnon mukaista uskonnonopetusta pätevän opettajan johdolla.
17. Järjestetään uskonnonopetuksen lisäksi esimerkiksi koraaninlukutunteja mikäli koulun opetusohjelmassa on lapselle joiltakin osin soveltumatonta opetusta kuten liikuntaa, kuvaamataitoa, musiikkia tai terveystietoa.
18. Järjestetään maahanmuuttajille oman kielen, kulttuurin ja/tai sukupuolen mukaisia harrastusryhmiä, joissa he voivat vaalia omaa kulttuuriaan.
19. Järjestetään kulttuurinvaalimistiloja, jotta maahanmuuttajat kokevat heilläkin olevan omia paikkoja.
20. Järjestetään tiloja, joissa voidaan harjoittaa uskontoa. Pyritään kaavoittamaan keskustan välittömään läheisyyteen tontti, jolle voidaan rakentaa katedraali/kirkko/temppeli/moskeija tms.
21. Huolehditaan siitä, että kunnallisista liikuntapaikoista, kuten uimahallista, varataan tietyt ajat jolloin vain tietyt maahanmuuttajaryhmät saavat käyttää liikuntapaikan palveluja. Huolehditaan, että tuolloin paikalla oleva henkilökunta vastaa ominaisuuksiltaan ko. ryhmän toiveita.
22. Huolehditaan siitä, että kaikki viralliset dokumentit käännetään maahanmuuttajan omalle äidinkielelle.
23. Huolehditaan siitä, että maahanmuuttajalla on aina käytettävissään tulkki hänen asioidessaan virkamiesten tai vaikkapa sairaalahenkilökunnan kanssa.
24. Huolehditaan siitä, että maahanmuuttajalla on mahdollisuus asioida virkamiehen, sairaanhoitajan tmv kanssa, joka vastaa ominaisuuksiltaan maahanmuuttajan toiveita.
25. Huolehditaan siitä, että maahanmuuttaja on tietoinen kaikista oikeuksistaan sekä yhteiskunnan eri tukimuodoista, joihin hänellä on yhtäläinen oikeus naapurin Erkin kanssa. Muistetaan, että tieto jaetaan maahanmuuttajan omalla äidinkielellä ja huolehditaan että tieto pysyy ajan tasalla.
26. Huolehditaan siitä, että maahanmuuttajalapsilla on käytettävissään päiväkodista koko koulutaipaleen ajan omakielinen hoitaja tai kouluavustaja.
27. Järjestetään maahanmuuttajille suomen ja ruotsin kielen opetusta sekä muuta soveltuvaa koulutusta.
28. Tuetaan maahanmuuttajien oikeutta omaan kulttuuriin ja kieleen.
29. Tuetaan maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
30. Tuetaan maahanmuuttajien työllistymistä.

Nämä kaikki ja muut esiin nousevat yllättävät asiat, joita aina löytyy projektista kuin projektista, ovat vain järjestelykysymyksiä ja saadaan helposti aikaan oikealla asenteella. Pienen vaivannäön jälkeen Nivala tulee näkemään voimavarat ja rikkaudet, joita se ei tiennyt olevan olemassakaan. Rehellisyyden nimissä on mainittava muutama maahanmuuton varjopuoli, kuten se, että Suomessa asuva kahden prosentin ulkomaalaisväestö oli esimerkiksi suhteellisesti useimmin epäiltyinä kaikista ryöstöistä (21 %) ja raiskauksista (27 %) vuonna 2005 (lähde). Toinen ikävä seikka on se, että työvoimaan kuuluvien maahanmuuttajien työttömyysprosentti vuonna 2006 oli 24 (lähde), joskin työvoimaan kuuluvien osuus on hyvin pieni koko ulkomaalaisväestöstä. Nivala voisi tässä näyttää kyntensä siinä miten me hoidetaan tämä homma niin että lopussa seisoo puhdas kiitos sekä kultaa ja mirhamia, toisin kuin onneton Iin kunta, joka mokasi homman niin, että suurin osa pakolaisista on muuttanut sieltä pois. Nivala voi ottaa esimerkkiä Suomen valtiosta, joka tietää miten meillä hoidetaan kaikki maahanmuuttajiin liittyvät asiat oikein ja menestyksekkäästi, eikä niin päin seiniä kuin Ranskassa, Iso-Britanniassa tai Ruotsissa on hoidettu. Meidän asenteemme ratkaisee.

Minä en ole kovin kulturelli ihminen. Tällä tarkoitan sitä, että en oikein ymmärrä tekemällä tehtyä kulttuuria kuten vaikkapa oopperaa, kissantappovideoita, toisten omaisuuden haltuunottamista kulttuurinluomistilan aikaansaamiseksi tai ympäriinsä leviteltyjä ruumiineritteitä, jotka ovat kuulemma taidetta tai tilasta puhuttaessa mahdollistavat sen synnyttämisen. Esimerkkeinä mainitsemissani sekä luonnollisesti kaikissa muissa taiteen ja kulttuurin muodoissa on jotain käsinkosketeltavan ihmeellistä. Taidetta voi ymmärtää ja sisäistää, siinä voi nähdä ja sen kautta voi elää ja kokea aivan uusia ulottuvuuksia. Muitakin taiteen ja kulttuurin kautta koettuja henkisiä tiloja on tietenkin aivan yhtä monta kuin on tilojen kokijoitakin. No ei siinä mitään, se on aivan hieno homma että taidetta ja kulttuuria (sekä luonnollista että luotua) on ja siitä nautitaan. Eri asia toki on miten paljon ja millaista taidetta henkilökohtaisesti haluaisin tukea verorahoillani, mutta sitähän ei minuta kysytä. Taiteella kun on ihmeellinen taipumus maksaa paljon rahaa. Ensin sen tuottamista ja sitä tuottavaa henkilöä pitää tukea puhtaalla rahalla, tiloilla ja välineillä ja sitten sen katselemisesta tai kokemista pitää vielä useimmiten maksaa. Etenkin jälkimmäisestä syystä monenlainen taide ja kulttuuri on vain suppean väestöryhmän käytössä.

Erästä kulttuurin muotoa arvostan kuitenkin kovasti ja se on kunnallinen kirjasto. Kirjastoissa pääsee osalliseksi kulttuuria niin monin eri tavoin. Kirjastojen avulla kulttuurista saa virikkeitä, sen kautta voi oppia ja saada neuvoja tai apua. Kirjaston tarjonnan avulla voi kokea viihderomaanien jännityksen ja romantiikan tai lastensatujen mielikuvitusmaailman. Kirjojen avulla voi tutustua muihin maihin ja paikkoihin, nähdä kuvissa sellaisia asioita joita ei ehkä muutoin näkisi. Kaikki tämä ja monet muut asiat ovat meidän kaikkien käytettävissä ja jokaiselle löytyy aivan varmasti jotakin tarpeeseen ja tilanteeseen sopivaa. Tällainen kulttuuri on mielestäni todella hienoa.

Turkua pidetään kulttuurikaupunkina, ja Euroopan kulttuuripääkaupunkihankkeen myötä siitä varmaan tuleekin ainakin Suomen mittapuussa melkoisen monipuolinen (moni)kulttuurikaupunki. Hankkeen alustava operatiivinen budjetti on vaivaiset 55 miljoonaa euroa, mutta eiköhän silläkin jos jonkinmoista esitystä saada aikaiseksi.

Kaikkeen kulttuuriin raha ei kuitenkaan riitä. Siitä huolimatta, että kulttuurin pitäisi olla ihmisiä yhdistävä tekijä, mielestäni Turun kulttuurilautakunnan tuore esitys tekee juuri päinvastoin: lautakunta haluaa puolittaa Varissuon kaksikerroksisen kirjastorakennuksen tilat ja osoittaa toisen kerroksen kokonaan nuorisotoimen käyttöön. Varissuon kirjasto on mielestäni mainio paikka. Sieltä on löytynyt hämmästyttävän moni tenttikirja ja esimerkiksi aikakausilehtiä lainattavaksi asti, mikä on ollut mukavaa silloin kun opiskelijan viihdekäyttöön osoitettu budjetti on ollut aika tiukilla. Henkilökunta on aina ollut avuliasta ja ystävällistä. Kirjasto on siisti ja valoisa. Kaksikerroksinen rakennus on mielestäni toiminut mainiosti, sillä lasten ja nuorten puoli on ollut alakerrassa, mikä on puolestaan jättänyt vanhemmalle asiakaskunnalle lehdenlukurauhan yläkertaan.

Tällaiseen kulttuuriin rahaa ei kuitenkaan riitä. Pienet lähikirjastot saavat tuta nahoissaan uuden pääkirjaston ja kultturipääkaupunki-ihmeen. Kirjastojen toiminnan supistamista en muutenkaan ymmärrä, sillä voiko tämän tasa-arvoisempaa paikkaa suomalaisesta yhteiskunnasta löytää? Samat palvelut ovat jokaisen käytössä väristä, kielestä tai hameenhelman pituudesta riippumatta - ellet nyt satu jättämään lainojasi palauttamatta tolkuttoman pitkäksi ajaksi.

Mikäli Turun lähikirjastojen supistukset toteutetaan kulttuurilautakunnan esitysten mukaisesti, toivon kovasti että kulttuuripääkaupungin operatiivinen budjetti ei kasva yhtään. Ja jos kasvaa, soisin sen osuuden menevän lähikirjastojen toiminnan jatkuvuuden ylläpitämiseen, mikä puolestaan luo ja vahvistaa kaikkien kirjastojen käyttäjien tietoja, taitoja ja kulttuurintuntemusta. Mikäs sen parempi kulttuuripääkaupunki kuin sellainen, joka tukee sivistyksen pohjan olemassaoloa ja kehitystä.

P.S. Pesukone hajosi tänään. Sattui sitten tällä kertaa niin että pesupussi unohtui ensimmäistä kertaa. Irronneet kappaleet rikkoivat koneen. Ei ole ollut liiemmälti tuuria teknisten vekottimien kanssa viime aikoina.