Eilisillan kesänpäättäjäiset työkavereiden kanssa väsyttivät hieman. Raision markkinoilla söin makkaraa ja erinomaisen hyviä perussuomalaisia lättyjä. Tarkkaan asiaa harkittuani olen päättänyt että lätty sopii parhaiten pohjalaisvivahteiseen puhetapaani, ei lettu tai räiskäle. Kotiin tultuani menin viltin ja kissan kera sohvalle lueskelemaan päivän lehteä. Taisi siinä tulla uni sekä minulle että kissalle.

Virkistyneenä ja hyvin ravittuna jatkan viime viikolla kesken jäänyttä Kulmakunta-lehden jutun yksityiskohtien avaamista:

- En halua, että syntyy kaupunginosia, joista löytyy paljon joutilaita. Joutilaiden ryhmään kuuluu toki myös suomalaisia syrjäytyneitä ja työttömiä, Lohela sanoo.

Työn puute ja vieraantuminen yhteiskunnan osallisuudesta saavat aikaan joutilaisuutta. Työttömyys yksistään ei tarkoita joutilaisuutta, sillä työtön ihminen voi olla hyvinkin aktiivinen uuden työn ja lisäkoulutuksen etsinnässä. Osa porukasta pysyy työelämän ulkopuolella omasta tahdostaan, kukin omasta syystään. He ovat joutilaita. Työtä ja velvollisuuksia vieroksuvien joukkoon mahtuu sekä syntyperäisiä suomalaisia että ulkomaalaisia Varissuolla asuvia. Työvoimapulan lyödessä päälle on täysin käsittämätöntä, että Varissuon työttömyysaste oli 16,7 % maaliskuussa 2008 (Muutoksen suunnat 2/2008). On myös muistettava, että työttömyysaste lasketaan vain siitä joukosta, jonka katsotaan kuuluvan työvoimaan (työlliset ja työttömät). Työvoimaan eivät kuulu esim. suurperheiden kotiäidit, opiskelijat tai erilaisilla työllistämis- tai kielikursseilla olevat. Turun Sanomien jutussa vuodelta 1998 silloinen ulkomaalaisvaltuutettu Antti Seppälä arvioi, että yli 90 prosenttia [Suomessa asuvista] somaleista ei käy töissä. Jutussa tiedettiin myös kertoa, että [somalialaiseen] kulttuuriin ei kuulu myöskään naisten työssäkäynti. Sikäli kuin Suomessa oleskelevien somalialaistaustaisten henkilöiden ja Somaliasta saapuvien maahanmuuttajien (l. pakolaisten tai turvapaikanhakijoiden) kulttuuri ei ole tehnyt naisten työssäkäynnin osalta lähes täyskäännöstä kuluneen 10 vuoden aikana, voinemme olettaa että valtaosa Suomessa oleskelevista somalialaistaustaisista naisista on ja pysyy työvoiman ulkopuolella. Rohkenen tehdä sellaisen yleistyksen, että vastaava tapa on vallalla myös kulttuureissa esimerkiksi Lähi-Idän alueella.

Työttömyys ja syrjäytyminen ovat rasitteita paitsi yksilöille itselleen myös yhteiskunnalle. Joutilaisuus synnyttää lieveilmiöitä, kuten päihteiden väärinkäyttöä, häiriökäyttäymistä ja lainvastaista toimintaa. Iltalehti selvitti numerossaan 20.8.2008 Suomen 10 suurimman kaupungin väkivaltaisimmat kaupunginosat. Turussa kärkipaikkaa pitää Varissuo (vuonna 2007 145 henkeen ja terveyteen kohdistunutta rikosta). Mielenkiintoinen yhteensattuma ei ole se että Varissuolla tehdään paljon vakavia rikoksia, vaan se, että myös Turun poliisin ylikonstaapelin Markku Aution mielestä Varissuolla on enemmän joutavaa porukkaa kuin jossain muualla:

Etenkään kiintiöpakolaisia hän ei ottaisi maahan enää laisinkaan, ja maassa jo olevien koulutukseen sekä mahdollisuuteen sopeutua suomalaiseen arkeen olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

Kiintiöpakolaisten ottamista hän vastustaa, koska turvapaikan tarjoaminen vaikkapa sodan jaloista lähteneille on kuin lottovoitto paikan saaneille. Turvapaikkakiintiöiden ulkopuolelle joutuva suuri joukko siis jää ilman lottovoittoa, mikä ei Lohelan mukaan ole tasapuolista.

Suomen pakolaiskiintiö per vuosi on 750 henkilöä (vrt. vain kuusi EU-maata ottaa vastaan kiintiöpakolaisia). Lisäksi maahan saapuu vaihteleva määrä ihmisiä hakemaan suojaa ja turvaa erinäisin perustein. Maailmassa on lähteistä riippuen useita miljoonia tai kymmeniä miljoonia pakolaisia. Mikäli pakolaisuutta aiheuttaviin asioihin ei puututa, pakolaisuus ei koskaan edes radikaalisti vähene saati sitten lopu kokonaan. Kodeistaan lähtemään joutuneita ihmisiä pitää auttaa, mutta näkisin taloudellisesti kannattavammaksi ja tehokkaammaksi järjestää apu mahdollisimman lähellä lähtöpaikkaa. Mitä luulet montako suuta ruokkisi sillä rahalla mitä yhden 10-henkisen pakolaisperheen elättäminen yhteiskunnan tuilla maksaa kuukaudessa Suomen Varissuolla, tai missä tahansa Suomen kaupungissa?

Ilmastonmuutoksesta ja länsimaisesta kerskakulutuksesta pauhaavat tahot ovat usein kuitenkin puuhaamassa esimerkiksi Suomen pakolaiskiintiön kasvattamista ja rajojen aukaisemista kaikille halukkaille. Millä tavalla ihmisten kuljettaminen pitkien matkojen takaa länsimaisten tavarapitojen ääreen sopii yhteen kestävän kehityksen näkökulman kanssa?

Häntä myös ihmetyttää mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että ”maahanmuuttajat ovat rikkaus ja voimavara”?
- Sanahelinät olisi jätettävä sikseen. Missä ja miten rikkaudet ja voimavarat näkyvät? hän kyselee.

Olen kovasti odottanut, että joku tosiaan pystyisi lyömään totuuden kertovat kortit pöytään ja täsmentämään, millaisia rikkauksia ja voimavaroja yhteiskunta on saanut rahallisen satsauksen vastapainoksi. Monet maahanmuuttoasioista päättävistä ihmisistä vaikuttavat joskus olevan lausuntojen perusteella aika pihalla tosielämän realiteeteista, kuten kaarinalainen valtuutettu Niina Virranheimo, joka tietää monien kuntapäättäjienkin pitävän pakolaisuuttakin rikkautena. Rikkaus-sanalla on väkisinkin positiivinen kaiku, joten toivon vilpittömästi että Virranheimolla on kyseistä mielipidekirjoitusta väsätessään tullut ajatuskatkos tai että hän on tulkinnut muiden kuntapäättäjien mielipidettä asiasta täysin väärin. Pakolaisuus on maailmanlaajuinen, järkyttävää inhimillistä kärsimystä aiheuttava ongelma enkä ymmärrä miten joku voi siitä ammentaa minkäänlaista rikkautta. Länsimaiden on puututtava maailman kriisipesäkkeiden ongelmiin, mutta se edellyttää yhteistyöhalukkuutta myös kriisien osapuolilta.

Maahanmuuttajien aktivoimiseen erilaisten monikulttuuristen hankkeiden avulla Lohela ei usko. Esimerkiksi eri paikoista Varissuota löytyvät ympäristötaide, kuten ”joku maalattu sähkökaappi” ei häntä lämmitä.

Ulkomaalaiset ovat tervetulleita suomalaisen yhteiskunnan täysvertaisiksi jäseniksi, mutta se edellyttää suomalaisen kulttuurin ja tapojen kunnioittamista. Se, että suomalaisten vaaditaan suvaitsevan ulkomaalaisia ja heidän kultturisia erityispiirteitään ei riitä. Maahanmuuttajan oman, kenties täysin päinvastaisen kulttuurin ylläpitäminen verorahoin on keinotekoinen tapa “värittää” katukuvaamme ja luoda suojatyöpaikkoja erilaisten monikulttuuriprojektien johtajille, suunnittelijoille, sihteereille ja ohjaajille. Maahanmuuttajien pääsyä yhteiskuntaan on edistettävä lisäämällä merkittävästi suomen kielen, kulttuurin ja yhteiskuntaopin opetusta. On kuitenkin muistettava, että tässä yhteydessä intialaisen insinöörin ja somalialaisen kotiäidin tarpeet ovat hyvin erilaiset. Pidän erittäin valitettavana sitä että yhteiskunnallisessa keskustelussa maahanmuuttajat niputetaan aina yhden sanan alle, vaikka ihmisten taustat vaihtelevat toisesta ääripäästä toiseen. Esimerkiksi työvoimapulasta hehkutettaessa annetaan ymmärtää maahanmuuttajien olevan ratkaisu kaikkeen, kun yhtä aikaa on täysin päivänselvää ettei lukutaidoton turvapaikanhakija todennäköisesti tule koskaan saamaan mitään muuta kuin kuntien tukityöpaikkoja. Kun maahan tulee kouluttamaton ja lukutaidoton turvapaikanhakija, hänellä ei ole mitään jakoa suomalaisilla työmarkkinoilla. Syntyessään suomalaista lasta odottaa 9 vuotta pakollista koulunkäyntiä ja 3-9 vuotta jatko-opintoja lähes maailman parhaassa koulutusjärjestelmässä, jonka jälkeen pääsee jonon jatkoksi tappelemaan 200 000 muun sujuvaa suomea puhuvan työttömän kanssa niistä samoista avoimista työpaikoista.

Ja jotta kukaan ei pääse syyttämään minua yleistämisestä, totean ettei yllä oleva pohdintani päde joka ainoaan maahanmuuttajaan. Kaikesta löytyy aina poikkeuksia.

- Rahat voisi sijoittaa esimerkiksi kaupungin vuokratalojen kunnostamiseen. Siitä syntyisi oikeaa viihtyisyyttä. Yksityisen asuinyhtiöt ovat hyvässä kunnossa, kaupungin omistamat taas eivät.
Kuntavaaleissa ehdokkaaksi lähtevä Lohela sanoo, että lähiöt tarvitsisivat valtuustoon oman puolestapuhujansa joksi hän näin ilmoittautuu.

Vuokrataloissa asuu myös vähävaraisia suomalaisia ja ympäristön kunnostukseen satsaamisella paremmasta viihtyvyydestä pääsisivät osalliseksi myös muut kuin maahanmuuttajat. Maahanmuuttajien viihtyvyyttä sen sijaan lisätään erikseen monenmoisilla erikoistoimilla, joilla viittaan juuri erilaisiin oman kielen ja kulttuurin vaalimista edistäviin kerhoihin ja projekteihin. Tämä johtaa entistä pahempaan eristäytymiseen yhteiskunnasta.

Menestyminen, pärjääminen ja vaurastuminen, etenkin kun se tapahtuu yksilön omin avuin, on kaikin puolin hyväksyttävää ja kannustettavaa. En näe varsinaista ongelmaa siinä, että yhteiskunnassa on paljon menestyviä ihmisiä, mutta en myöskään halua nähdä sillä köyhemmällä väestönosalla menevän entistäkin kurjemmin. Mielestäni yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia siitä, että Varissuon kaltaiset asuinalueet säilyvät elinkelpoisina, mahdollisimman viihtyisinä ja turvallisempina myös tulevaisuudessa. Yhteiskuntarauhan ja vakauden kannalta on huolehdittava siitä, ettei tännekin muodostu maahanmuuttajavaltaisia slummeja, jonne poliisit tai palomiehetkään eivät uskalla mennä. Varissuon kaltaisia edullisen asumisen paikkoja tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa myös syntyperäiset suomalaiset, sillä kaikki eivät koskaan voi ostaa rahalla pääsyä ns. parempaan elämään.

Toiveeni on, että monikulttuurikeskustelusta siirrytään kansainvälisyyskeskusteluun. Kansainvälisyys on eri asia kuin monikulttuurisuus ainakin niillä määreillä joiden ympärillä keskustelu pyörii. Toiveeni on, että suomalainen yhteiskunta on globaalisti menestyvä ja kilpailukykyinen, mutta sitä ei saavuteta pyörittämällä maahanmuuttopolitiikkaa humaaneilla arvoilla. Kansainvälisyyttä ja kulttuurienvälistä yhteistyötä edistetään parhaiten tukemalla suomalaisten yritysten laajenemista ja vientiä ulkomaille sekä muuta kansainvälistä kaupankäyntiä. Tämä luo hyvinvointia sekä täällä kotimaassa että kohdemaissa.

Olen ollut kuluvan viikon ajan kesälomalla kuten myös avomieheni. Aika on kulunut hyvin erinäisiä käytännön asioita hoitaen. Kesälomaa jäi vielä pitämättäkin. Paistaisikohan jossain päin maailmaa aurinko marraskuussa. Sen verran vaivaan päätäni työasioilla näin lomankin aikaan, että osallistun työpaikan kesänpäättäjäisjuhliin. Tiedossa on illallisristeily, josta toivottavasti tulee sään puolesta kaunis joskin todennäköisesti viileä. Huomenna osallistun muiden Varsinais-Suomen perussuomalaisten joukossa Raision Killinmarkkinoille. Tule moikkaamaan, jos olet paikalla!

Päivän huomionarvoisesta monikulttuuriuutisesta vastasi brittiläinen Daily Mail. Lontoolaisen Tower Hamlets -kaupunginosan valtuuston jäseniä on kielletty juomasta tai syömästä valtuuston kokouksien yhteydessä muslimien Ramadanin aikana. Tänä vuonna Ramadania vietetään 31.8.-29.9, jolloin terveet aikuiset muslimit paastoavat ja pitäytyvät kaikista muista lihallisista nautinnoista auringon nousun ja laskun välisenä aikana. Tower Hamletsissa valtuutetut, uskonnosta ja taustasta riippumatta, eivät saa nauttia normaalista tarjoiluista kokouksien yhteydessä Ramadanin takia. Kokouksien määrää on myös vähennetty, jotta ne eivät häiritsisi muslimien paastokuukauden viettoa. Lisäksi pidettäviin kokouksiin on lisätty erityinen rukoustauko muslimivaltuutetuille.

Tästä esimerkistä näemme miten suvaitsevaisuus muslimien kanssa toimii – lähinnä vain yhteen suuntaan. Kaikkien muiden ihmisten taustastaan riippumatta on mukauduttava yhden uskonnon edustajien vaatimuksiin. Tätä kohtuutonta ja yksipuolista suvaitsevaisuusvaatimusta korostaa sekin seikka, että toistaiseksi islam on Britanniassa vähemmistöuskonto. Mielestäni on täysin hyväksyttyä paastota uskonnollisista tai kenties terveydellisistä syistä, mutta pidän täysin yhtäläisenä oikeutena sitä, että ne joiden ohjelmaan paastoaminen ei kuulu saavat jatkaa elämäänsä täysin normaalisti.

Näistä esimerkeistä, jotka kertovat totuudenmukaisesti siitä miten länsimainen elämäntapa ja normaali päiväjärjestys peruutellen kumartavat islaminuskon vaatimusten edessä kirjoittaisi varmaan jo kohtuullisen paksun kirjan. Eurooppa on suvainnut suvaitsemistaan, ja siltä tieltä on hankala poiketa. Miettivätköhän erivapauksia myöntävät ja suvaitsevaisuusmääräyksiä antavat tahot koskaan sitä, miten pitkälle he joutuvat loppujen lopuksi menemään? Suomessa puuhataan puolustuskyvyttömien poikavauvojen ympärileikkauksia julkisen terveydenhuollon piirissä, joten mikähän on seuraava askel. Onko se kenties tainnuttamattomien eläinten rituaaliteurastus? Muslimimiehen oikeus olla naimisissa useamman naisen kanssa samanaikaisesti? Käden katkaiseminen varkaalta? Peruskoulun erilliset luokat tytöille ja pojille? Tyttölasten ympärileikkaus?

Nykymenolla voimme vain arvailla missä järjestyksessä ja milloin kukin näistä asioista tulee osaksi suomalaista ja eurooppalaista elämää. Mikä maa on se kaikista suvaitsevaisin ja näyttää mallia muille uuden elämäntavan omaksumisessa?

Joka päivä tähän blogiin päätyy joku, joka ei ole käynyt täällä aiemmin. En kuvittele että monikaan heistä alkaisi kahlata kaikkia merkintöjäni läpi alusta alkaen, vaikka tällä voisikin välttyä tiettyjen kysymysten esittämiseltä –  ja minä niihin vastaamiselta. Yksi näistä on esimerkiksi oma työssäkäyntini, jonka statusta aina silloin tällöin joku tiedustelee epäilevään äänensävyyn. Minun pitäisi lisätä tälle blogisivulle jokin intro-osio, missä lyhyesti tiivistän olemiseni ja tekemiseni, jotta valikoiduilta perusolettamuksilta menisi pohja.

Pääsyy siihen että blogissani on ollut hiljaista koko kesän on se, että töissä on ollut kiirettä ja olen tehnyt välillä vähän pidempääkin päivää, eikä iltaisin enää hirveästi haluta jumittaa läppärin edessä. Harva teistäkään lukijoista tietää mitä teen työkseni. Vastaavasti töissä harva tietää että harrastan poliittisesti epäkorrektia bloggailua ja olen Turun Perussuomalaisten ehdokas syksyn vaaleissa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä syystä että työni ja politikointi eivät millään lailla liity toisiinsa, enkä edes halua niitä mitenkään sekoittaa. Suhtaudun työhöni vakavasti ja pyrin tekemään siinä parhaani. Yritän oppia ja kehittyä ja viedä eteenpäin omaa työuraani ja samalla osallistua minut työllistävän yrityksen kehittämiseen – tästä panoksesta työnantajani maksaa minulle kuukausipalkkaa.

Olen vakituisessa kokopäiväisessä työsuhteessa ja varsin tyytyväinen tilanteeseeni. Tähän on monia syitä, joista yhdeksi hyvin tärkeäksi mainitsen loistavat työkaverit, joilla kullakin on hienojen henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi omat työssä tarpeelliset erityistaidot. Sinänsä on lohdullista tietää, että vain harva heistä tätäkään näkee, joten minulla ei ole mitään huolta siitä että jonkun mielestä tällaisen tunnustuksen antaminen tarkoittaisi samaa kuin mielistely. Toisaalta tapoihini kuuluu positiivisen palautteen antaminen toisille ihmisille, joten en tarvitse sitä varten salamyhkäisyydessä (omalla nimelläni) ylläpitämääni blogia. Työtä ja vapaa-aikaa ei vain pidä liiaksi sekoittaa.

Hieman nolona palaan asiaan, johon olen aikonut palata jo lähes kolme viikkoa sitten. Syy viiveeseen löytyy rivien välistä yltä. Muitakin syitä toki on. Omalla nimellään kirjoittaminen rajoittaa asioista kertomista tai niiden käsittelemistä, vaikka joskus haluaisinkin pohtia vähän syvällisempiäkin asioita, joilla ei välttämättä ole sen suurempia yhteiskunnallisia kaikuja. Sieltä täältä mahdollisesti. Sanottakoon nyt näin että viime viikkoina on tapahtunut kaikenlaista pääosin hyvin positiivista, jonka takia on kulunut aikaa pohdiskeluun ja mietiskelyyn.

Kolme viikkoa sitten Kulmakunta-lehdessä oli toimittaja Lauri Simolan minusta tekemä hyvin lyhyt ja karsittu haastattelu, joka keskittyi monikulttuurikritiikkiini. Asiat voidaan toki ilmaista lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta on taitolaji saada oikea viesti läpi kun sanoja on rajallinen määrä. Viestin muotoon vaikuttaa se millaisen käsityksen viestijä haluaa lukijan muodostavan. Avaan siis ajatuksiani monikulttuurista ja erityisesti Varissuota koskevasta maahanmuuttajatilanteesta Simolan sinänsä tarttuvasta otsikosta alkaen:

Negatiivisistakin puolista on puhuttava

Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa. Kuin Elvis ikään monikulttuuri- ja maahanmuuttodiskurssi on vetäissyt pääasiassa naispuolisilta yhteiskuntavaikuttajilta jalat alta. Puolestapuhujien äänekkääseen porukkaan mahtuu toki lukuisia miehiäkin. Monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa kuvaillaan vähän jo väsähtäneillä, käytössä kuluneilla sanoilla kuten rikkaus, voimavara, välttämättömyys ja haaste. Kaikilla on positiivinen kaiku. Onko näin, että yhteiskunnassa on vihdoin luotu ilmiö, joka ei aiheuta mitään muuta kuin positiivista värinää? Ei lainkaan minkään tason ongelmia, ei lainkaan kuluja, ei ratkaistavia kysymyksiä? Tähän en usko, eikä varmasti usko kukaan muukaan. Täysin eri asia on kuka uskaltaa myöntää ja vieläpä sanoa ne ongelmat ääneen. Mikään asia ei muutu miksikään kuoliaaksi vaikenemalla. Mielestäni siihen monikulttuurisuuteen, mistä Suomen nykyinen monikansallinen yhteiskunta on pääasiassa muodostunut liittyy useita isoja, pohjoismaista tasa-arvo- ja hyvinvointinäkemystä horjuttavia kysymyksiä, jotka aiheutuvat ennen kaikkea uskonnosta, arvoista ja kulttuurista kumpuavista tavoista hahmottaa omaa elämää ja ympäröivää maailmaa. Liittyykö sinun mielestäsi Suomessa vallalla olevaan monikulttuurisuus- ja maahanmuuttopolitiikkaan mitään ongelmia? Mitä ne ovat tai mitä ne ainakaan eivät ole?

Perussuomalaisten nuorten hallituksen jäsen Maria Lohela haluaa panna pisteen monikulttuuriselle kehitykselle ja kyselee mitä tarkoitetaan sanomalla, ”että maahanmuuttajat ovat voimavara”?

Olen ollut viime vuoteen asti poliittisesti puolueeton ja vaaleissa äänestänyt ensimmäiseksi ajatusta, sitten niiden ajatusten ja tekojen takana seisovaa ihmistä ja vasta sitten puoluetta. Samoja ajatuksia ja arvoja jakavia ihmisiä löytyi Perussuomalaisista, mikä olikin oiva syy antaa tukeni puolueelle liittymällä sen jäseneksi. Heinäkuussa Turussa järjestetyssä moku-päivässä oli läsnä myös HS:n toimittaja, joka kuvaili osittain perussuomalaisistakin koostuvaa kuulijajoukkoa näin: “…kodinkonekauppiaita muistuttavia kauluspaitamiehiä, pari pitkähiuksista rokkaria, jakkupukunainen ja harmaahapsinen prätkäjätkä. Puvuntakkeja, armeijan maastokuvioita ja leijonavaakunoita. Rastoja, pukinpartoja ja sänkipäitä…”Lukiessani tuon tekstipätkän ensimmäisen, ja toisenkin, kerran sain sen käsityksen että joukon moninaisuus on jotenkin huono asia. Perussuomalaisia on muulloinkin kritisoitu hajallaan olemisesta ja sisäisestä erilaisuudesta. Onko erilaisuus huono asia? Mitä monikulttuurisuus sitten on ellei erilaisuutta? (Ja erilaisuushan oli hyvä ja rikastuttava asia ja tarvitaan vain suvaitsevaisuutta jne eikö vain?) Moku-päivässä läsnäolijoita yhdisti ajatukset, eivät vaatteet, aatteet tai värit, kuten ne jossain muualla kenties tekevät. Se, että Perussuomalaisissa mahtuu saman pöydän ääreen taustoiltaan ja olemuksiltaan täysin erilaisia ihmisiä edustaa sitä mitä minä haluaisin nähdä enemmän. Samat, kaikille yhteiset arvot ja tavoitteet jakamalla voidaan työskennellä yhteisen hyvän eteen taustoista tai henkilökohtaisesta hyvinvoinnista riippumatta.

Varissuolla asuva Lohela käsittelee nettiblogissaan tiuhaan maahanmuuttoon liittyviä ongelmia ja niiden ilmenemistä etenkin Varissuolla.

Asun Varissuolla, joka on Suomen monikulttuurisin lähiö ja jossa maahanmuuttajien osuus väestöstä on ylittänyt sen maagisen rajan, jonka jälkeen kantaväestön “white flight” käynnistyy. Sen perusteella mitä näen ja kuulen näillä kotikulmillani olen vakuuttunut siitä että maahanmuutosta, erityisesti tietyistä kulttuureista tulevien ihmisten maahanmuutosta, aiheutuu alueellisesti painottunutta rasitusta kaikille julkisen sektorin osa-alueille. Rasitus kohdistuu etenkin päiväkoteihin, peruskouluun, terveydenhuoltoon ja sosiaalitoimeen.

Päähuomioni on Varissuolla luonnollisesti sen takia että tunnen sen yksityiskohtaisemmin kuin minkään muun alueen Turussa tai muualla. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö aktiivisesti seuraisi esimerkiksi monikulttuurisuuskeskustelua myös kansainvälisellä tasolla. Muiden esimerkkien valossa voi rakentaa omia ajatuksiaan siitä mitä me voisimme tehdä paremmin tai eri tavalla tai missä on epäonnistuttu.

Varissuon ongelmat eivät koostu vain maahanmuuttajista, mutta maahanmuuttajat ovat ihan ehdottomasti osa ongelmaa. Jos – ja nykyvauhdilla kun – Varissuosta tulee Suomen ensimmäinen maahanmuuttajalähiö, kaikki alueen ongelmat tulevat liittymään maahanmuuttajiin. On mahdollista, että tähän vaiheeseen päästäessä ongelmat eivät ole enää ongelmia vaan haasteita. Voisi olla ihan kivaa ajatella että Suomeenkin saataisiin ikiomia chinatowneja. On kuitenkin muistettava, että Suomen maahanmuuttajat eivät niinkään tule Kiinasta vaan hieman muunlaisilta alueilta. Voi olla että näemmekin baghdadcityjä. Ai et usko vai? Tulihan chinatowneistakin chinatowneja juuri sen takia että ne perustaneet ihmiset tulivat Kiinasta.

Maahanmuuttajiin liittyviä erityisongelmia ovat mielestäni työttömyys, syrjäytyminen yhteiskunnallisesta toiminnasta, naisten pysyminen oman kulttuurin rajoitteiden sisällä ja kielitaidottomuus. Nämä ovat jopa sukupolvien läpi “periytyviä”. Ongelmista syytetään pääsääntöisesti suomalaisten rasismia, huonoa opetusta, huonoa palvelua tai puuttuvia palveluja. Riippumatta siitä mikä se mekanismi on, joka johtaa em. ongelmiin, meidän on muistettava se että ennen kuin näihin ongelmiin on löydetty ratkaisu on silkkaa hulluutta puhua satojen tuhansien maahanmuuttajien välttämättömästä tarpeesta Suomen työvoimapulan ratkaisemiseksi. Jos nykyisiä ongelmia ei ratkaista, meillä on pian satoja tuhansia maahanmuuttajia, jotka ovat kielitaidottomia, työmarkkinoiden ulkopuolella jne ja edelleen valitetaan että vika on suomalaisten rasismissa tai kuntien puutteellisessa kotouttamisessa.

Kaikki tuntevat mukavia ulkomaalaisia, kaikin puolin hyviä tyyppejä. Minäkin tunnen. Se ei pyyhi pois isoja, tuhansista maahanmuuttajista koostuvien ryhmien ongelmia.

Varissuon ongelmat muodostuvat myös mm. siitä, että alueella on paljon moniongelmaisia erilaisten sosiaalipalvelujen ja -tukien piirissä olevia henkilöitä. Henkilökohtaisia ja ympäristöönkin heijastuvia ongelmia aiheuttavat päihteet, rikollisuus, köyhyys, työttömyys ja syrjäytyminen. Toisten kohdalla huumeiden käyttö tunnustetaan ongelmaksi, toisten kohdalla huumaavan ruohon märehtiminen on kulttuuriin kuuluva erityispiirre, joka ei olekaan hassumpi juttu. Varissuo on omaleimainen paikka ongelmineen ja haasteineen.

Blogin myötä välittyvä mielikuva Varissuosta ei ole kaikkein ruusuisin.

Ei ole tarkoituskaan olla. Mielestäni mistä tahansa asiasta saa lässyttää itsensä vaikka väsyksiin asti maalailemalla mielikuvat täyteen perhosia ja hymyileviä erivärisiä ihmisiä, mutta siihen samaan kuvaan voisi sitten piirtää myös ohikulkevia mummoja kivittävät maahanmuuttajapojat, rähjäiset kaupungin vuokratalot, kunniaväkivallan, työttömän lapsiperheen ja kodittoman alkoholistin.Viimeksi mainitut ovat osa Varissuota, joille pitää tehdä jotakin vai olenko kenties väärässä?

Kulmakunta halusi kysyä Lohelalta löytääkö hän kotikulmiltaan ylipäätään mitään positiivisia seikkoja, ja mitä ratkaisuja hän esittää esillä pitämiensä ongelmien poistamiseksi.

Olen tyytyväinen siitä että Kulmakunta antoi tilaa myös näille ajatuksille. Ne eittämättä sotivat valtakunnan virallista totuutta ja mielipidettä vastaan, mutta en tiedä mihin vaakakuppi asettuisi jos mitattaisiin yleistä mielipidettä vaikkapa juuri Suomen monikulttuuristamis- ja maahanmuuttotavoitteesta.

-          Kyllä täällä on paljon positiivista. Julkinen liikenne on todella toimivaa, kirjasto on loistava ja Itäkeskuksen yrittäjiltä saa erittäin hyvää palvelua, Lohela listaa ja myöntää, että negatiivisia asioita tulee helposti käsiteltyä positiivisia puolia tiuhemmin.

Varissuolla on myös hyviä ja monipuolisia liikuntamahdollisuuksia. Luonto ja hyvä kuntorata ovat nurkan takana. Itäkeskuksesta löytyvät Alkoa lukuunottamatta kaikki ne palvelut, joita arkipäivässä tarvitsee harvemmin tai säännöllisemmin. Kirjaston toiminta on edelleen supistamisuhan alla, johon ei näin vaalien alla ole enää liiemmin puututtu. Tarvittaessa asioin itse keskustassa työterveyshuollon piirissä, minkä takia minulla ei ole ihan tuoretta kokemusta Varissuon terveysaseman tilanteesta. Aiemmin tänä vuonna on kuitenkin uutisoitu aseman lääkärivajeesta, sillä moniongelmaisen ja monikulttuurisen asiakaskunnan parissa työskentely on raskasta lääkäreillekin minkä takia heitä on hankalahko rekrytoida. Mikäli henkilökuntavaje, ainakin lääkärien osalta, on edelleen totta, se on tietenkin seikka joka pitää korjata.

-          Negatiivisistakin asioista on kuitenkin uskallettava puhua, hän lisää.

En ole negatiivinen ihminen, olen realistinen. Maahanmuuttoon liittyy negatiivisia asioita. Tietynlainen maahanmuutto tuo mukanaan erittäin ikäviä asioita, näistä mainitsinkin jo aiemmin muutaman. Osa maahanmuutosta on vallan tervetullutta ja hyväksi havaittua monin tavoin. Ihailen ihmisiä, jotka puhuvat julkisesti vaikeista, negatiivisistakin asioista. Niitä on muitakin kuin maahanmuutto.

Siirrytäänpä siis Lohelan näkövinkkelistä negatiivisilta vaikuttavien asioiden puoleen.

Hänen varissuokritiikkinsä keskittyy monikulttuurisuuteen. Alueelle muodostunut maahanmuuttajakeskittymä on kritiikin keskiössä. Varissuohan pitää tunnetusti kärkisijaa Suomen maahanmuuttajavoittoisimpana kaupunginosana – tilastoissa 32 prosentin maahanmuutajaosuudellaan.

Lohelan näkövinkkeliin mahtuu muitakin negatiivisilta vaikuttavia asioita kuin maahanmuutto ja monikulttuurisuus. Nämä kaksi asiaa eivät muutenkaan itsessään ole negatiivisia asioita, aivan kuin ne eivät ole myöskään positiivisia asioita. Toimittajienkin olisi hyvä muistaa se tosiasia, että kukaan ei ole kiistänyt erilaisten kulttuurien oikeutta olemassa oloon tai sitä etteivätkö ihmiset saisi muuttaa paikasta toiseen. Kritiikkini kohdistuu siihen, millainen maahanmuuttopolitiikka on tarpeellista ja järkevää niin että sen lopputulema on paras mahdollinen kaikkien osapuolten kannalta. Parasta mahdollista tulosta ei aina voida saavuttaa, mutta siihen voidaan pyrkiä. Olen sitä mieltä, että Suomen nykyinen, humaaniin turvapaikka- ja pakolaispolitiikkaan pohjautuva maahanmuutto ei ole järkevää esimerkiksi siksi, että sillä ei ratkaista lähtömaiden ongelmia. Ihmiset ovat onnellisimmillan siellä missä heidän kotinsa, perheensä ja kulttuurinsa on. Siihen heillä on ja tulee olla täysi oikeus. Uskon vilpittömästi, jonkun mielestä ehkä hieman lapsellisestikin, että maapallo on sitä moninaisempi ja kauniimpi paikka mitä erilaisempia maita ja paikkoja täältä löytyy. Tästä äärimmäisen idealistisesta vinkkelistänikin katsoen en näe miten kulttuurien ja väkimassojen siirtely paikasta toiseen edistäisi tätä ajatusta. Nykymenolla hajautetaan ja heikennetään ihmisten tapoja olla ja elää, kun sekä muuttajat että kohdemaan asukkaat joutuvat tavalla tai toisella muuttamaan elämäntyyliään. Meidän (lue: Suomen ja muun sisäsiittoisen Euroopan) on monikulttuuristuttava ja oltava aidosti suvaitsevaisia, mutta haluavatko tulijat samaa? Mistä sinä sen tiedät?

Jatkuu toisena päivänä…

Myös PerusSuomalainen-lehden päätoimittaja Harri Lindell oli paikalla PS-Nuorten moku-päivällä.  Lehden uusimmassa numerossa on mm. tiivistelmä paneelissa käydystä keskustelusta. Lehteen on päässyt mukaan myös muita näkökulmia asiaan, joten kannattaa käydä lukaisemassa moku-päivästä ja muista aiheista täältä.

Vajaa kaksi viikkoa sitten Kulmakunta-lehden toimittaja Lauri Simola jututti minua monikulttuurikritiikkini ja Perussuomalaisten Nuorten moku-päivän tiimoilta. Ennen jutun julkaisua tiedustelin Simolalta sähköpostitse onko mahdollista että he lisäävät blogini osoitteen jutun yhteyteen. Simola totesi, että heillä on periaate, jonka mukaan linkkejä ei lisätä lehteen, ja että googlettamallahan blogi löytyy.

Mutta kuinka ollakaan, viikkoa myöhemmin eli tänään ilmestyneessä lehdessä on vasemmistoliittolaisen haastattelu eikä hänen bloginsa osoitteen lisääminen jutun loppuun näytä olevan mikään ongelma tai periaatteellinen este. Artikkeli on otsikoitu Kunnallisvaalit lähestyvät, Turku, osa 1, joten tulossa lienee kokonainen juttusarja.

Nyt odotellaan milloin Turun Perussuomalaiset blogeineen saavat Kulmakunnassa puheenvuoron.

Perussuomalaiset Nuoret ry:n kannanotto
julkaisuvapaa 1.8.2008 klo 16

Uskonnollisiin syihin perustuvia ympärileikkauksia ei tule sallia

Perussuomalaiset Nuoret ovat järkyttyneitä sosiaali- ja terveysministeriön aikeista tuoda eduskuntaan lakiesitys, jossa uskonnollisesta syystä sallittaisiin ympärileikkauksen suorittaminen poikalapselle, jos lapsen vanhemmat sitä vaativat.

Kyseessä on mielestämme lapsen pysyvä törkeä pahoinpitely ja siihen kannustaminen. Tällaisten esitysten seurauksena Suomeen ollaan synnyttämässä pitkällä tähtäyksellä rinnakkaisia oikeusjärjestelmiä: maallisen oikeusjärjestelmän rinnalle tulee erilaisia etnisperustaisia oikeusjärjestelmiä. Tämä murentaa paitsi pohjoismaista oikeusvaltiota myös hyvinvointivaltion veropohjaa.

Kuinka moni suomalainen on valmis pitämään yllä yhteiskuntajärjestelmää, jossa tietyt vähemmistöt saavat täysin vastoin omia periaatteitamme erilaisia uskonnollisiin syihin perustuvia erivapauksia ja verovaroin kustannettuja erikoispalveluita?

Koska valtaosa suomalaisista suurella todennäköisyydellä vastustaa tällaisia erivapauksia, herää kysymys, onko ministeriön valitseman linjan tarkoituksena kiihdyttää hyvinvointivaltion alasajoa, vähentämällä suomalaisten veronmaksuhalukkuutta? Venyttämällä julkisten palveluiden asiakaslähtöisyyden käsitettä kattamaan vähemmistökulttuurien nykyisten lakiemme ja tapojemme vastaisetkin käytännöt, käytännössä näin tehdään?

Perussuomalaiset Nuoret ovat huolestuneita myös maahanmuuttajien kotoutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan, mikäli osalle maahanmuuttajista annetaan viesti, ettei heidän tarvitse sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan suomalaisen yhteiskunnan on sopeuduttava heidän lähtömaansa yhteiskuntaan. Monikultturistit eivät ole ymmärtäneet sitä, ettei maahanmuuttajien arvostusta saada lipevällä nöyristelyllä, vaan sanomalla selkeästi, mitkä ovat maan tavat ja perinteet. Nyt maahanmuuttajille syntyy sellainen kuva, että pidämme heidän kulttuuriansa jotenkin parempana ja arvokkaampana kuin omaamme ja he tekevät tästä omat johtopäätöksensä, halusimmepa sitä tai emme.

Suomi on noussut kansallisen kulttuurimme ja kovan työnteon ansiosta sadassa vuodessa kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi. Ihmettelemme, miten tätä perintöä ollaan tällaisilla päättömillä lakiesityksillä ehdoin tahdoin uhraamassa monikulttuurisuuden alttarille.

Lisätiedot:
puheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala
puh 050 919 6079