Moni kunnallis- tai valtakunnanpolitiikkaan haluava perustelee pyrkimystään sillä, että haluaa vaikuttaa asioihin. Tämä on toki varsin luonnollinen vaikutin, sanoisinko jopa että välttämätön. Kun itse päätin lähteä ehdokkaaksi 26.10.2008 käytäviin kunnallisvaaleihin, tein sen muun muassa siksi, että tapanani on yrittää tehdä jotain rutisemisen sijaan. Kaikki valtuustoihin tai eduskuntaan halajavat eivät koskaan tule niihin pääsemään. Kaikki äänestäjät eivät koskaan näe juuri sitä omaa suosikkiaan tai lempipuoluettaan päättäjänä. Yksi demokratian menestymisen edellytys on kuitenkin se, että ihmiset yrittävät vaikuttaa. Niiden, jotka haluavat ja jaksavat laittaa itsensä likoon, kannattaa asettua ehdolle. Niiden, joilla on mielipide asioista kannattaa käyttää se yksi ääni, joka heille on kussakin vaalissa annettu käytettäväksi.

Ihannemaailmassa kaikki äänioikeutetut kävisivät äänestämässä. Siellä samaisessa maailmassa on kaikenlaisia muitakin mukavia unelmia, joita emme ikinä saavuta. Siitä huolimatta toivoisin että mahdollisimman moni kertoisi mielipiteensä siitä, millaisen henkilön haluaisi olevan osa sitä pientä porukkaa, joka osallistuu yhteiskunnan suuntaa määräävien päätösten suunnitteluun ja tekemiseen.

Olen nyt kunnallisvaaliehdokkaana ensimmäistä kertaa elämässäni. En ole ennen viime vuotta kuulunut mihinkään puolueeseen tai poliittiseen nuorisojärjestöön. Täysin itsenäisen pohdinnan jälkeen, johon ei vaikuttanut tuttavien tai sukulaisten kanta millään tavalla, liityin viime vuonna perussuomalaisiin. Perussuomalaiset on isänmaallisin puolue, joka mielestäni tuo sitä kodin ja juurtumisen tunnetta, mitä horjuttaa nykymaailman välillä holtitonkin meininki. Siitä kyydistä putoaa liian moni. Olen asunut ulkomailla joitakin vuosia, reissannut siellä täällä, nähnyt ja tehnyt monenlaista, mutta aina jalkani ovat olleet syvällä Suomessa ja suomalaisuudessa. Se pohja, joka tähän maahan on edellisen vuosisadan aikana on lujaa materiaalia ja sen varaan on hyvä rakentaa. Tässä projektissa haluan olla mukana, sillä olen sen velkaa sotaveteraanipapalleni ja muille niille miehille ja naisille, joiden tavallinen arki iloineen ja suruineen vaihtui sotaan. Suomalaisia on reilut viisi miljoonaa, ja jos he eivät itse pidä huolta omasta maastaan ja kansastaan, ei sitä tee kukaan muukaan. Jos jollakulla on asiasta muuta, parempaa tietoa, otan sen avoimin mielin vastaan.

Perussuomalaisia päin on lyöty monenlaista leimaa, puolueelle on naureskeltu ja irvailtu. Puolue on kestänyt, kasvattanut jäsenmääräänsä ja kannatustaan, koska se koostuu tavallisista, asiaansa ja tähän maahan uskovista ihmisistä. Asiassa ja asialinjalla pysyminen sekä itseensä luottaminen ovat lujia tukipilareita, joita ei ivaaminen hetkauta. Perussuomalaisten tavallisuus, rehellisyys, suorapuheisuus ja isänmaallisuus alkavat olla aina vain kovempaa valuuttaa tässä vauhdilla muuttuvassa maailmassa. Perussuomalaiset haluavat pitää huolta tästä maasta ja sen tulevaisuudesta niin, että täällä voidaan hyvin ja pärjätään sen myötä myös kansainvälisillä kentillä. Oman kodin on oltava kunnossa.

Liittyessäni puolueeseen en katsonut niitä leimoja, jota se edelleenkin osittain kantaa. Katsoin kokonaisuutta, en yksittäistä lausetta puolueen ohjelmissa, en yksittäisen puolueen jäsenen sanomisia tai tekemisiä, en kannatusprosenttia. Perussuomalaisissa näin ne arvot ja periaatteet, joiden mukaan pyrin elämään omaakin elämääni. Olen sitoutunut puolueeseen, mutta puolue ei sido ajattelevaa ihmistä. Suhtaudun aika suurella todennäköisyydellä huomattavasti vapaamielisemmin esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin ja olen ehkä yrittäjähenkisempi kuin joku toinen perinteisempi perussuomalainen, mutta näin sen on mielestäni oltavakin. Puolue elää ja kehittyy ihmisten mukana, muuten sillä ei ole tulevaisuutta. Sama pätee jokaiseen suomalaiseen puolueeseen tai poliittiseen ryhmittymään. Perussuomalaisissa nuoret saavat äänensä kuuluviin ja voivat olla itsensä näköisiä.

Nettiblogiin kirjoittelu omalla nimellään tai nimettömänä on mainio keino tavoittaa lukijoita näkemyksilleen, sekä niitä jotka ovat kanssasi samaa mieltä, kuin myös niitä jotka näkevät tulipunaista mielipiteidesi takia. Näin vaalien alla on ollut jopa hiukan hupaisaa seurata miten innokkaiden ehdokkaiden blogeja nousee kuin sieniä sateella – jännityksellä odotan miten moni niistä nuupahtaa samantien vaalituloksen selvittyä. Maahanmuutto- ja monikulttuurisuusteema, joka on muualla kuin internetissä pyritty kritiikin osalta sulkemaan kaiken keskustelun ulkopuolelle jo pitkän aikaa, on vaalien lähestyessä lisännyt suosiotaan kunnallisvaaliehdokkaiden blogeissa ja monenmoisilla keskustelufoorumeilla. Internetissä tämä kovin arka aihe ei ole kuitenkaan ollut vieras pitkään aikaan, ja siitä ovat avoimesti omilla nimillään kirjoittaneet mm. monet perussuomalaisten nykyisistä ehdokkaista. Olen itse kirjoittanut aiheesta useamman kerran ja tulen tekemään niin myös jatkossa: blogin pitäminen ja maahanmuuttoon liittyvien asioiden käsittely myös negatiivisten vaikutusten kannalta ei tule osaltani jäämään näihin vaaleihin. Maahanmuutto on yhteiskunnan yksi osa-alue ja sitä, kuten mitä tahansa muutakin yhteiskunnallista osa-aluetta tulee voida käsitellä eri näkökulmista kysellen, kyseenalaistaen ja kääntäen. Avoimessa liberaalissa länsimaisessa yhteiskunnassa kuten Suomessa ei voi olla niin suurta tabua, ettei siitä sallita myös kriittisiä mielipiteitä.

En vastusta maahan- tai maastamuuttoa, turismia, ihmisten työskentelyä tai kouluttautumista Suomessa tai muualla maailmassa. En vastusta ihmisten liikkumista paikasta toiseen. Haluan kyseenalaistaa Suomen epävirallisen monikulttuuristamis- ja maahanmuuttopolitiikan siltä kannalta, miten paljon ja minkälaisia ulkomaalaisia Suomi tarvitsee ja miksi. Haluan tietää, minkä verran ulkomaalaisia tai maailman pahoinvointia viiden miljoonan ihmisen kansa voi ottaa kantaakseen ja kustantaaksen ilman että se romahduttaa hyvinvointijärjestelmämme rakenteet tai karkottaa veronmaksajat. Pidän maahanmuuttoa, erityisesti tietyistä kulttuureista ja maista suuntautuvaa maahanmuuttoa valtavana haasteena ja rasitteena yhteiskuntamme palveluille, sillä ulkomaalaiset tarvitsevat tismalleen samat yhteiskunnan kustantamat palvelut kuin suomalaisetkin, minkä lisäksi he tarvitsevat hyvin paljon erilaisia sopeuttamis- ja koulutussatsauksia riippuen siitä, miten erilaisesta yhteiskunnasta ja miten puutteellisin kieli- ja koulutustaustoin he tänne tulevat.

En tiedä ketään, joka haluaisi sulkea Suomen rajat. Sen sijaan tiedän monia ihmisiä, jotka toivottavat tänne tervetulleeksi kaikki ne ihmiset, jotka tulevat maahanmme opiskelemaan tai työskentelemään tai naimakauppojen kautta, elämään tavallista suomalaista elämää. On lapsellista kuvitella, että tämä olisi kaikkien Suomeen pyrkivien tavoite. On lapsellista kuvitella, että kaikki ulkomaalaiset haluavat elää kuten suomalaiset.

Yllä olevan hyvin lyhyen tiivistelmän ympäriltä olen kirjoittanut blogiini laajemmalti maahanmuuton eri osa-alueista ja tulen tekemään niin jatkossakin. Seison vilpittömästi, rehellisesti ja suoraselkäisesti sanomisieni takana vaikka marginaalijulkaisut kirjoittaisivat minusta, ihan tavallisesta turkulaisesta nuoresta naisesta mitä tahansa. Perustelen näkemykseni, pysyn asiassa ja asialinjalla, ja odotan minua kritisoivalta ihan samaa. Selän takana leukojen louskuttaminen ei minua heilauta. Tietyt periaatteet ja arvot ovat ja pysyvät.

Trackback URI | Comments RSS