Perussuomalaiset nuoret ovat hyväksyneet eilen syyskokouksessaan Helsingissä oman n. 10-sivuisen periaateohjelmansa. Yksi ohjelman keskeisiä periaatteita on ”maassa maan tavalla”.

Haluamme nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun mm. henkisen pahoinvoinnin takana piileviä rakenteellisia syitä, joiden olemassaolo ei suoraan johdu määrärahojen niukkuudesta vaan arvorappiosta, jota on vastuuttomasti edistetty välinpitämättömällä yhteiskuntapolitiikalla.

Haluamme kehittää perussuomalaisuudesta todellisen poliittisen vaihtoehdon, johon sisältyy syvälle meneviä periaatteellisia näkemyksiä ihmisyydestä. Tässä työssä Perussuomalaisten Nuorten periaateohjelma on suuntaa näyttävä ja on selvää, että myös puolueen linja rakentuu tulevaisuudessa nuorisojärjestössä nyt toimivien jäsenten yhteisille näkemyksille. Periaateohjelma ilmestyy internet-sivuillemme www.ps-nuoret.net itsenäisyyspäivänä 6.12.

Syyskokous päätti myös henkilövalinnoista. Puheenjohtajaksi valittiin Vesa-Matti Saarakkala Kurikasta, 1. varapuheenjohtajaksi Maria Lohela Turusta, 2. varapuheenjohtajaksi Tiina Elovaara Tampereelta, sihteeriksi Simo Grönroos Kirkkonummelta ja toiminnanjohtajaksi Antti Valpas Helsingistä. Hallituksen muut jäsenet ovat: Jiri Keronen Turusta, Ville Vähämäki Oulusta, Heikki Tamminen Salosta, Teemu Lahtinen Espoosta, Jenna Simula Oulusta ja Tommi Otamo Raumalta. Hallituksen varajäseniksi valittiin Nina Puustinen, Veli-Pekka Kortelainen, Teijo Petäjäjärvi, Joni Sundholm, Tuomas Tonteri, Mauri Rasinkoski, Timo Hellman, Antti Rantakokko, Jani Visunen ja Minna Mäkinen.

Lähde.

Tietokoneeni hajosi. Vakuutusyhtiön ohjeen mukaan siihen tehdään seuraavaksi arvio siitä, kannattaako laite korjata vai korvaako kotivakuutus kokonaan uuden vekottimen. Huoltofirman ystävällinen edustaja suhtautui hyvin positiivisesti siihen, että arvio saataneen aikaiseksi jo ennen joulua.

Jos siis olet ennen eilistä lähettänyt minulle esimerkiksi sähköpostia, jossa on jotain tärkeää tai jonkinlaista reagointia odottavaa, se kannattaa lähettää uudelleen. Webmailiini ei jää kopioita viesteistä.

Koneen pimeydessä on myös monenlaista muuta oleellista ja hyödyllistä tietoa, sillä kuten arvata saattaa, varmuuskopioiden ottaminen on jäänyt aikomukseksi. Ulkoinen kovalevy on kyllä hankittu, mutta kappas vain sille on tallennettu kaikkea muuta paitsi minun koneeni sisältö.

Maanantaina mykistyi muuten digiboksi ja ennen lähtöäni Intiaan videotykki. Hohhoijaa.

Intiassa oli mukavaa monin tavoin. Näin ja koin siellä hauskoja, erikoisia ja jännittäviä asioita, mutta ei voi sanoa että koti-Suomessa hämmästyksen aiheissa olisi jääty yhtään huonompaan osaa. Yksi jos toinenkin otsikko tuli luettua myös siellä kaukana esimerkiksi silloin, kun tyypillisesti aina loma-aikaan iskevä vilustuminen hidasti tahtiani.

Jopa ajoittain tukalasta kuumuudesta pääsin kotiin Varissuolle sunnuntain ja maanantain välisenä yönä n. klo 2.30. Hurja lumimyräkkä käännytti Delhin lennon Ouluun tankattavaksi ja odottelemaan sään selkiintymistä, mutta sopivan raon löydyttyä kone pääsi kuin pääsikin lopulta laskeutumaan Helsinki-Vantaalle viitisen tuntia aikataulusta myöhässä. Lennolla vieressäni istui nuori intialainen mies, joka oli tulossa Suomeen erääseen tietoliikennealalla toimivaan yritykseen töihin. Hän kertoi, ettei ollut koskaan käynyt Intian ulkopuolella ja kyseli Suomesta yhtä sun toista, vaikka hänen pohjatietonsakin vaikuttivat olevan vallan hyvät.

Lomani ajan kissat olivat hoidossa lemmikkihoitola Gomakissa. Onneksi hoitolassa sattui olemaan tilaa niin, että kissat saivat olla siellä yhden ylimääräisen yön kun itse jumitin lentokoneessa, lentokentällä ja junassa niin etten mitenkään niitä päässyt sunnuntaina hakemaan vastoin sovittua. Kaksi hyvin hoidettua kissaa sieltä kuitenkin eilen maanantaina töitten jälkeen löytyi, eikä ystävällinen Gomakin omistaja edes veloittanut tästä yllättävästä lisäyöstä mitään. Kissoja noutaessani Leia alkoi heti pörhistelemään ja puskemaan kaikkea mahdollista kun tunnisti minut, Joiku puolestaan noudatti tuttua tapaansa ja osoitti mieltään käpertymällä nurkkaan. Kun nostin sen kuljetuskoppaan se oli ihan jäykkä ja tarrasi hurjilla kynsillään tiukkaakin tiukemmin kaikkeen mihin sattui yltämään. Kotiin päästyämme molemmat osoittivat hyvin pian kiitollisuuttaan tuttuun ympäristöön pääsemisestä ja viipottivat iloisena perässäni jokaisen askeleen. Yöksi molemmat tulivat viereen nukkumaan. Se oli aika ihanaa. Minulla oli Leiaa ja Joikua jo vähän ikävä.

Poissaoloni aikana poliittisella kentällä ehti näkyä ja kuulua monenmoista. Osa tuli yllätyksenä, osa ei niinkään. Aamuset-lehden Auran silta -liitteessä 22.11.2008 oli juttu, josta olisin jopa odottanut kuulevani. Jutussa Turun Kokoomuksen ryhmänjohtaja, kansanedustaja Petteri Orpo kertoo Kokoomuksen käynnistämistä yhteistyöneuvotteluista uutta valtuustokautta silmällä pitäen. Kokoomus oli koonnut seitsemän kysymyksen listan, joka julkaistiin myös jutun yhteydessä. Kysymyslista oli kuulemma toimitettu kaikille Turun valtuustoryhmille 17.11.2008 ja vastausaikaa olisi ollut yksi viikko. Minä tai kukaan muukaan Turun Perussuomalaisten edustaja ei ollut kuitenkaan tuota kysymyslistaa saanut tietoonsa suoraan tai välillisesti, ennen Aamusetissa ollutta juttua. Tiedustelin asiaa sähköpostitse Petteri Orpolta, ja lähetin saman viestin kopiona muutamalle muulle henkilölle. Pian Kokoomuksen Turun aluejärjestön poliittinen sihteeri Riku Cavadas soitti erinäisten selitysten kera siitä, mikset kysymyksiä oltu minulle lähetetty. Cavadas lupasi lähettää kysymykset sähköpostilla ja ilmoitti, että vastausaikaa on viikko. Pian tuo luvattu sähköposti tulikin.

Maarit Rostedt on loikannut Perussuomalaisista Kokoomukseen, ennen kuin tammikuussa 2009 kautensa aloittava uusi valtuusto on pitänyt yhtäkään kokousta. Kokoomus oli pyytänyt häntä siirtymään puolueeseen.

Helsingin Sanomille Rostedt kertoi olleensa jo kesällä menossa Kokoomukseen.

Rostedtin mielestä minä en ole yhteistyökykyinen. Pidän hänen mielipidettään omituisena, sillä olen tavannut Rostedtin kahden kesken vain yhden ainoan kerran. Ennen vaaleja tapasin hänet Perussuomalaisten tapaamisten yhteydessä kahdesti ja vaalipäivän jälkeen muiden henkilöiden läsnäollessa kolme kertaa. Ainoa kahdenkeskinen tapaamisemme oli tasan viikko vaalipäivän jälkeen n. 1,5 tunnin ajan, minkä jälkeen olimme yhteisymmärryksessä sen hetkisestä tilanteesta. Saman asian Rostedt totesi myös tapaamisen jälkeen kirjoittamassaan sähköpostissa.

Minulta on tänään tiedusteltu kommenttia tapahtuneesta. Turun Sanomien toimittaja myös kyseli olenko itse loikkaamassa johonkin vai jatkanko yksin. Vastasin: “En todellakaan. Jatkan yksin.”

Tapahtuma ei vaikuta minun henkilökohtaisiin ajatuksiini, suunnitelmiini tai mielipiteisiini millään tavalla, vaan jatkan valitsemallani tiellä kuten tähänkin asti. Maarit Rostedt saa selvittää omat sotkunsa parhaaksi näkemällään tavalla.

Olen pahoillani niiden äänestäjien puolesta, jotka luulivat äänestäneensä perussuomalaista.

Ilman Rostedtin omaksi äänimääräkseen ilmoittamaa 259 ääntä (Ylen vaalitulospalvelun mukaan hän sai 257 ääntä) perussuomalaiset olisivat todennäköisesti saaneet Turussa kuitenkin kaksi valtuutettua, ja toisen paikan olisi saanut Turun Perussuomalaisten puheenjohtaja Manu J. Vuorio.

Olen koko tämän viikon avomieheni luona Intiassa. Vastaan mielelläni mahdollisiin kysymyksiin sähköpostitse, maria@marialohela.fi.

Vaali-illan jälkeen äänimääräni oli 434, mutta muutama päivä myöhemmin tarkastuslaskennassa lopulliseksi tulokseksi varmistui 451 ääntä. Tulos riitti valtuustopaikkaan. Edustan valtuustossa paitsi itseäni ja äänestäjiäni, myös Turun Perussuomalaisia sekä puoluettani. Valtuustotyöskentely, kuten politiikka yleensäkin, on vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Minulla ei ole harhakäsityksiä siitä, että yksi ihminen voi muuttaa Turkua, Suomea tai maailmaa. Jos niin olisi, ilmiö olisi vähintäänkin huolestuttava.

Tuloksen selvittyä olin kovin ilahtunut kaikista niistä onnitteluista, joita sain eri tavoin. Erityisen paljon mieltä lämmittivät tervehdykset maahanmuuttajataustaisilta henkilöiltä, joihin olen tutustunut työni kautta. He kertoivat äänestäneensä minua. Muutama onnelkyynel tuli, kun sain eräältä puolueen konkarilta upean, tulipunaisen ruusun, kannustavien sanojen saattelemana.

Tammikuussa alkava valtuustokausi on luottamustehtävä, johon suhtaudun äärimmäisen vakavasti mutta avoimesti.

——————————————————————————————————————

Tohtori Arajärvi, jonka jokainen varmaan tietää, kuuluu työryhmään, joka perehtyy maahanmuuttajien työllistymiseen vaikuttaviin esteisiin. Työ on vielä kesken, mutta tämän päivän Turun Sanomat tarjoili maistiaisia siitä mitä on odotettavissa. Jutussa Arajärvi sanoo jotain, mikä palautti mieleeni omat havaintoni muutama viikko sitten, jolloin kiersin ympäri Varissuota jakamassa vaalimainoksiani: “Olisi huolehdittava, etteivät asuinalueet slummiudu tai, että vältetään erottelu.”

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että slummiutuminen on jo alkanut Varissuolla paikoitellen.

Erottelua, jos sillä tarkoitetaan sitä että maahanmuuttajat keskittyvät asettumaan samoille alueille tai samoihin taloihin, on nähtävissä täällä myös. Varissuolla on asuintaloja, joissa ei ole lainkaan tai ei ole juurikaan nimiä, jotka viittaavat siihen että kyseinen henkilö olisi suomalaistaustainen. Älynväläyksiä muistutan tässä vaiheessa siitä, että erottelua ei ole se, jos talossa asuu pelkästään suomalaisia niin kauan kuin asumme Suomessa ja enemmistö asukkaista on suomalaistaustaisia henkilöitä.

Näkemäni perusteella rappukäytävät ja talot Varissuolla ovat sitä huonommassa kunnossa mitä enemmän maahanmuuttajia niiden asukkaissa on. Kyseisten talojen asunnot voivat toki olla viimeisen päälle remontoituja ja varustelutasoltaan huippukuntoisia lukaaleja, joten en luonnollisestikaan voi ottaa kantaa muuhun kuin siihen mitä näin yleisissä tiloissa. Ne raput/talot, joissa maahanmuuttajien osuus on suuri, ovat ensinnäkin hyvin sotkuisia. Roskaa on kaikkialla. Seiniä, lattioita, ilmoitustauluja ja ovia on tuhrittu. Kaikkea mahdollista on raavittu ja revitty tai vaurioitettu tulella nokisuudesta tai sulamisjäljistä päätellen. Haju on sekoitus pinttynyttä likaa, tupakkaa ja omituista kosteutta.

Yllä kuvaillusta voi tehdä päätelmiä yksittäistapauksista, joita ei saa yleistää. Nämä päätelmäni ovat kaikki ei-toivottavia ja ikäviä:

1. maahanmuuttajien määrän suuruuteen liittyy sotkujen ja ilkivallan lisääntyminen.

2. esimerkkitalojen omistaja (Turun kaupunki vuokrataloyhtiöidensä kautta) ei pidä niitä taloja, joissa asuu maahanmuuttajia, yhtä hyvässä kunnossa kuin niitä taloja, joissa asuu pääasiassa suomalaisia.

3. slummiutuminen on alkanut siinä muodossa kuin se voi näillä leveysasteilla alkaa. Kun puhutaan suomalaisesta slummista ei tarkoiteta hökkelikyliä, jossa nappisilmäiset lapset hyppelevät roskalammikoissa paljain varpain.

Kysymys kuuluukin, miten tämä kehitys pysäytetään alkuunsa ja kentes korjataan tilanne alkutilannetta vastaavaksi kiinteistöjen kunnon osalta. Myymällä vuokratalot, kuten Turun kaupunki on suunnitellut?

———————————————————————————————————————-

Sekä ennen vaaleja että niiden jälkeen olen saanut paljon myönteistä ja rohkaisevaa palautetta, tarkentavia kysymyksiä ja mielipidetiedusteluja. Vaalien jälkeen olen päätynyt myös sellaisen viestinnän kohteeksi ja aiheeksi, jonka koen uhkaavaksi ja vihamieliseksi. Tämän takia olen kokenut (ja koen edelleen) myös huolestumisen tunteita oman kokonaisvaltaisen hyvinvointini takia. Jatkossa nähdään onko minun syytä käsitellä tätä asiaa blogissani tämän enempää.

———————————————————————————————————————–

Jokin aika sitten kirjoitin muutaman sanan peliharrastuksestani. Sen jälkeen olen ostanut sekä Fallout 3:n että LittleBigPlanetin. Falloutia pelasin viime lauantaina aika kauan, tekisipä mieli sanoa että melkein koko päivän. Minun pelaamiseni ei ole kuitenkaan koskaan niin intohimoista, ettenkö siitä irrottaudu muihin hommiin niin että pelaamiseen voi tulla pitkiäkin taukoja. Sitten onkin sitä mukavampi löytää hyllystä kesken oleva peli ja siirtyä mielikuvitusmaailmaan synkkänä ja sateisena päivänä, sellaisena kuin päivä on tänään täällä Turussa.

———————————————————————————————————————–

Lähden pian käymään Sampan luona Intiassa. Seuraavan blogimerkinnän otsikko taitaakin olla Terveisiä Hyderabadista.

Matkaani ennakoiden kävin vaihdattamassa autoon uudet talvirenkaat, sillä eihän sitä tiedä vaikka talvi yllättäisi tässäkin maanosassa poissaoloni, vaikkakin lyhyen, aikana. Sain erinomaisen hyvää palvelua Puistomäen Rengashallissa, jonka asiakkaaksi päädyin Ilta-Sanomissa olleen hintavertailun takia. Hyvä sattuma että tuli läpyskä ostettua ihan muusta syystä, sillä tuskin muuten olisin hoksannut kyseiseen firmaan mennäkään asioimaan.