Omat touhuni eivät ole olleet kovinkaan jouluisia, mutta ympäröivässä maailmassa vuoden jännittävimpään juhlaan valmistautuminen on täydessä käynnissä. Joka vuosi joulu saa ympärilleen yhä suureellisemmat puitteet, mutta mikäs siinä, kukin iloitkoon tästä juhlasta ja siihen valmistautumisesta omalla tavallaan. Lähimpieni joululahjat ostin Intiasta, joten olen onnekseni välttynyt kaupoissa käymiseltä lukuun ottamatta yhtä sunnuntaista visiittiä ystäväni kanssa Raision Myllyyn, mikä olikin kyllä semmoinen koettelemus että huhhuh. Mielenkiintoisin havainto siltä reissulta oli se, että ilmeisesti monet lapset nykyään otetaan mukaan kauppareissuille valitsemaan omat lahjansa. Onkohan joulussa enää kuin rippeet yllätyksellisyydestä jäljellä.

Joulukuun ohjelmaan on kuulunut Turun tulevan valtuuston hallitussopimuksen laatiminen valtuuston suurimman puolueen Kokoomuksen pohjustamana. Kaikki uuden valtuuston puolueet sekä Suomen Kansan Sinivalkoisia edustava Olavi Mäenpää allekirjoittivat eilen alkavan valtuustokauden suuntaviivoja määrittelevän paperin. Käytännössä tulevia toimia ohjaa “kolmen kopla”, eli Kokoomus, SDP ja Vihreät. Se, että edustan Perussuomalaisia yksin uudessa valtuustossa ei tietenkään ole mikään ideaalitila, mutta voin myös kuvitella sille muutamia huonompia vaihtoehtoja. Uudelle tulokkaalle kuvioon astuminen laman jo kopistellessa lumia kengistään ulko-oven takana on mahdollisuus nähdä ne keinot, joilla selviydytään vaikeista ajoista. Eräs pitkään kunnallispolitiikassa mukana ollut henkilö hiljattain muisteli niitä aikoja, jolloin rahan pyytäjälle saattoi suoraan sanoa että paljonko haluat. Nyt tilanteen ollessa toinen toivon kaikille Turun päättäjille viisautta ja myös sydämen sivistystä, joiden avulla taloudellisessa suossa konttaava kaupunki muistaa huolehtia ihmisten leivästä ennen sirkushuveja. Hallitussopimuksessakin kritisoin yleisellä tasolla sitä, että siinä korostuvat liikaa kaikenlainen kulttuurivillitys ja ilmastonmuutoksella pelottelu. Ihmiset tarvitsevat ensin leipää, eli koulutusta, työtä ja sitä kautta mahdollisuuden omaan kotiin ja turvalliseen perhe-elämään. Kun perusasiat ovat kunnossa voidaan keskittää reippaasti enemmän mietintämyssyjä pohtimaan sitä, minkä värisellä junalla kolistellaan pitkin ilmastonmuutosta torjunutta pikaraitiotietä katsomaan kaksikielistä ja monikulttuurista näytelmää Turun uutukaiseen kongressikeskukseen.

Hallitussopimukseen liittymisen ehdottomana edellytyksenä oli se, että kaikki valtuustoryhmät allekirjoittavat yhteiset periaatteet, joilla ehkäistään rasismia ja muukalaisvihamielisyyttä Turussa. Rasismin vastaisessa sopimuksessa on viisi kohtaa:

1. Ryhmät eivät hyväksy rasistisia ja muukalaisvihamielisiä tekoja. Oikeusjärjestelmämme keinoja on tehokkaasti käytettävä tällaisten tekojen vastustamiseksi.

2. Ryhmät sitoutuvat siihen, ettei niiden ohjelmiin, periaatepäätöksiin, julkilausumiin tai muihin vastaaviin kannanottoihin sisällytetä rasismia tai muukalaisvihamielisyyttä tukevaa tai suosivaa sanomaa.

3. Ryhmät ryhtyvät toimiin sellaisia jäseniään kohtaan, jotka julkisesti levittävät rasistisia tai muukalaisvihamielisiä mielipiteitä. Tällaisissa tapauksissa ryhmät sanoutuvat irti yksittäisten jäsentensä toimista.

4. Ryhmät kiinnittävät enemmän huomiota tapaan, jolla ulkomaalaisväestön ja vähemmistöjen asiaa käsitellään.

5. Ryhmät osoittavat julkisesti halukkuutensa toimia niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla erilaisuuden hyväksymiseksi ja suvaitsevaisuuden edistämiseksi.

Henkilökohtaisesti tervehdin vilpittömän iloisesti ja tyytyväisenä erityisesti neljättä periaatetta. Ulkomaalaisväestön ja vähemmistöjen asioista pitää keskustella nimenomaan avoimesti, rehellisesti ja monelta kantilta, minkä uskon olevan keskustelun kaikkien osapuolten tavoite.

Tänään postitin myös vaalirahoitusilmoitukseni ja voin kertoa vaaleihin käyttämäni summan olleen 549 euroa. Ulkopuolista rahaa (100 e) tuli vain Perussuomalaisten naisjärjestöltä, millä järjestö halusi tukea kaikkia naispuolisia kunnallisvaaliehdokkaitaan.

Hyppysissäni on pyörinyt viime päivinä monenlaista paperia ja tänä iltana käsiteltäväksi päätyivät myös joulukortit, jotka ovat vähän niin kuin itsetehtyjä. Samppa ja minä olemme ottaneet tavaksemme laittaa joulukorttiin yhteinen kuvamme, joka on otettu jossain meille merkityksellisessä tilanteessa kuluneen vuoden aikana. Kuvaa on sitten vähän “käsitelty” rääpimällä siihen tonttulakin tapaista Paintilla. Tulostettu kuva liimataan joulunpunaiselle kartongille, alle värssy ja nimmarit ja postiin.

Mukavaa joulunalusaikaa kaikille.