Jou 18 2008
Reijo Mäki: On asioita joista ei saa puhua
Kirjailija Reijo Mäki on osuvasti listannut Seura-lehdessä 47/2008 julkaistussa kolumnissaan aiheita, joista nykymaailmassa vaietaan, tai joista saa kyllä puhua, mutta vain tietyin sanakääntein.
Seuran numerossa 49/2008 Mäki kirjoitti afrikkalaisten omasta roolista maanosansa (hyvin)voinnissa.
No huh huh. Onpa aika kärkevästi kirjoitettua matskua. Kirjailija Mäen tarkoitus on provosoida, mikä kyllä näkyy tekstistäkin. Niin ikävää kun se toisaalta onkin myöntää, teksti on omalla provosoivalla tyylillänsä ihan täyttä asiaa.
Kolminkertainen eläköönhuuto miehelle, jolla on selkärankaa kirjoittaa totuukisa tässä toimittajaplanttujen median pilaajien maassa.
Taidanpa ryhtyä kehittelemään siiselipatsasta, joka jaetaan vuosittain mediaan kirjoittajille, joiden selkärankaa ei vielä luumätä ole sulattanut.
Uki Viljakainen 68 v.( Niin, että eivät kaikki netsit sentään ole kolmekymppisiä frustraatioista kärsiviä olioita, kuten eräs nollatutkija tässä äskettäin todisteli.)
Mäki on huipputyyppi ja loistava kirjailija. Miehelle tyypillistä huumoria kuvastaa hyvin tuo luonnehdinta “turkulainen kirjailija, entinen tunnelbanan lipunmyyjä ja telakkamies”
Vai niin Mika. Minusta nuo yhtä hyvin kuvastavat kirjailijan itsetietoista yritystä olla elämää nähnyt ja hienostelmaton “reilu jätkä”. Ylipäätään Mäen pakonomainen äijäily, tuntuu pikemminkin pakonomaisuudessaan epäilyttävältä kuin uskottavalta, vaikka hän hyvä provokaattori onkin. Joskin kohteensa hän valitsee umpitylsän arvattavasti. Siinä mielessä Loka Laitisen hengenheimolaisia että mielipiteet tietää ennen kuin on riviäkään lukenut.
Huh huh, jumalauta mitä settiä. Niin totta, niin totta. Mikäs siinä on, ettei afrikkalainen saa hommia toimimaan? Mikä siinä tosiaan on…
Ilo lukea tekstiä, kun tiukka kriittisyys yhdistyy ruhjovan terävään kieleen.
Iso käsi Reijo Mäelle näistä kolumneista.
Itse asiassa nauratti ihan helkkaristi vaikka asiatekstiksihän nuo on luokiteltava, tyyli vaan oli snadisti erilainen. Mut hyvä että joku puhuu.
Mäki kirjoittaa taas täyttä asiaa. Itse en ole enää vuosikausiin avustanut kehitysmaita, koska valitettavasti tiedän, ettei apu todellakaan mene sitä tarvitseville, eikä kehitysavun tarkoitus kaiketi ole taloudellisen tuen syytäminen korruptoituneelle valtionhallinnolle ja kansakunnan kermalle?
En minäkään pidä siitä, mitä kolmansissa maissa tapahtuu, mutta mikäli maan johtoa ei kiinnosta korjata asioita, me emme loppupeleissä voi asioille yhtään mitään. Yhteiskunnallinen muutos tulee yhteiskunnan sisältä. Muulla tavoin se ei ole mahdollinen.