Turku TV:n Jambo-ohjelmassa aiheena tänään sananvapaus. Keskustelijoina Jiri Keronen ja Mohammad Azizi sekä tietenkin toimittajat Wali Hashi ja Heikki Kauhanen. Ohjelma esitetään klo 19 ja 22.

Ymmärrän, että kun rahaa ei ole niin sitä ei ole, niin jostain se on otettava. Mutta mistä? Vastausta pitäisi mielestäni yrittää löytää tarkastelemalla niitä asioita, mitkä kuuluvat kaupungin tehtäviin ja mitä kaupunkilaiset itse haluavat ja tarvitsevat. Mitä ovat ne perustuslain mukaiset palvelut, joita kunnan on turvattava asukkailleen ja mitä ne eivät ole?

Turussa harmitellaan kunnallisverotulojen pienenemistä, mutta kaupungin väestönkasvu näyttää pohjautuvan opiskelijoihin, eläkeläisiin sekä humanitäärisen maahanmuuton seurauksena maahan tulleisiin turvapaikanhakijoihin tai oleskeluluvan saaneisiin henkilöihin. Jos uudet kaupunkilaiset edustavat pääasiassa näitä kolmea ryhmää, onko jotenkin ihme että verotulot pienenevät?

Tässä asiassa pitäisi tarttua napakasti ja päättäväisesti toimeen ja ainaisten kerrostalojen sijaan edistää pientalo- ja rivitalorakentamista, jotta lapsiperheillekin löytyisi mieluisampia asumismuotoja. On kuitenkin muistettava, että asumiseen ei liity pelkkä mahdollisuus omaan kotiin, vaan myös kohtuullisen matkan päästä löytyvä päiväkoti, koulu tai vaikkapa terveysasema sekä järkevät kulkuyhteydet töihin. Nykyisten suunnitelmien valossa kaikesta tällaisesta tingitään säästöjen nimissä supistamalla, yhdistämällä tai vähentämällä toimintoja. Jos lapsiperheiltä leikataan edelleen, niin tilanne synkistyy entisestään verotulojen valuessa edelleen naapurikuntiin. Tämän päivän lehdessä oli muistutus siitä että Turku ei edelleenkään ole kovin puoleensavetävä kumppani lähinaapureilleen.

Vanhuksien huonosta tilanteesta ja hoitolaitoksissa saatavilla olevan hoidon puutteista on puhuttu viime vuodet vilkkaasti. Jostain käsittämättömästä syystä edes 10 vuotta kestäneellä nousukaudella ei löytynyt rahaa vanhusten ulkona käyttämiseen tai vuodepaikkojen ja henkilökunnan merkittävään lisäämiseen. Turun Sanomissa muistutettiin tänään myös siitä, että ulkoilu on myös ikäihmisen oikeus ja että liikunta ja ulkoilu piristää paitsi henkisesti myös fyysisesti – vanhuksiakin. Hoitajat ovat edelleen jaksamisen äärirajoilla ja työvoimaa on aivan liian vähän. Tästä huolimatta Turussa ollaan peruspalveluista nipistämässä 15 miljoonaa euroa. Samassa rytinässä voi huoletta unohtaa luokkakokojen pienentämisen, sivukirjastojen ylläpitämisen, terveysasemien jonot tai monelle turkulaiselle tärkeän, uuden eläinhoitolan. Vammaisten on yhä vaikeampi saada erityishoitoa tai avustajia. Jo kaupungissa asuvat maahanmuuttajat (käytännössä humanitaarisin syin maahan tulleet) ovat myös jääneet täydelliseen paitsioon pitkästä taloudellisesta nousukaudesta huolimatta. Ei-työperäiseen maahanmuuttoon liittyvät esimerkit muista pohjoismaista ovat paljastaneet muutamia maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä virheitä, jotka meidän täällä Turussa ja koko Suomessa on syytä välttää. Yksi havaittu ongelma on liian suurien maahanmuuttajamäärien sijoittaminen samalle alueelle. Muun muassa kotilähiössäni Turun Varissuolla tätä rajaa koetellaan jo. Monikulttuuriseksi ja kansainväliseksi itseään kutsuvalle Turulle on mielestäni suorastaan häpeällistä ja ihmisarvoa loukkaavaa se, että tänne on alkanut muodostua asuinalueita, joissa on runsain mitoin aktiivisen yhteiskuntatoiminnan ulkopuolelle olevia ulkomaalaisia, jotka eivät vuosienkaan maassaoleskelun jälkeen pärjää suomen kielellä. Samaan aikaan noille samoille asuinalueille kasaantuu entistä enemmän suomalaista huono-osaisuutta, pitkäaikaistyöttömyyttä ja leipäjonojen asiakkaaita. Mitä tästä kuvitellaan seuraavan?

Toinen vakava maahanmuuttajiin liittyvä kipukohta on, että kielen oppiminen ja työhön pääseminen on avainasemassa integroitumisen kannalta. Kaupungissa jo olevat oleskeluluvan saaneet ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat jo turkulaisia ja he voivat joko jäädä oman onnensa nojaan rapistuviin lähiöihin tai heidät voidaan yrittää saada osaksi yhteiskuntaa, jossa kaikilla sen jäsenillä on sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Tässä prosessissa on saavutettavissa tuplahyöty, sillä sosiaalietuuksilla elävät maahanmuuttajat kuluttavat resursseja, mutta työssä käyvät luovat niitä. Myös Turussa.
Maahanmuuttajakysymykseen liittyen haluaisinkin tietää millä tavalla Turkuun perusteilla oleva uusi turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus on linjassa sen asian kanssa, että peruspalveluista ollaan karsimassa tätä kuuluisaa viittätoista miljoonaa euroa. Turvapaikanhakijat, oli heillä perusteita hakemukseensa tai ei, tarvitsevat ja myös saavat samat palvelut kuin muut kaupunkilaiset, ja tiettävästi maassaoleskelun alkuvaiheessa heidän palveluntarpeensa on jopa huomattavasti laajempi. Kuormitetaanko suunnitelmalla uudesta turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksesta jo entisestään tiukilla olevia peruspalveluja ja sen resursseja, vai onko niin että turvapaikanhakijat käyttävät ainoastaan yksityisen sektorin palveluita?

Tähänkään ei riitä vastauksesi se nokkela vastaus, että valtio maksaa, koska tiettävästi valtionkaan rahalla ei tipu uusia tekijöitä taivaasta vaan palvelut tuottavat olemassa olevat järjestelmät ja niiden työntekijät.

Vastustan Kauppatorin alle rakennettavaa maanalaista pysäköintilaitosta.

En vastusta kaupungin keskustan ja kauppatorin kehittämistä. Monenmoisia murheita ja hankalia päätöksiä aiheuttavan taloustilanteen vallitessa kannatan silti kauppatorin maanpäällisten osien kunnostusta – vaikka kaupungin kustannuksella. Kauppatorin tulisi olla kaikkien kaupunkilaisten yhteinen kohtauspaikka, jossa joko tehdään ostoksia tai vain vietetään aikaa, tai jonka poikki yksinkertaisesti kuljetaan matkalla jonnekin muualle. Kauppatorin tulisi olla kaikkien kaupunkilaisten saavutettavissa ja käytettävissä, myös niiden, joiden liikkuminen on syystä tai toisesta hankalaa.
Kannatan Kauppatorin korjaamista siten, että siellä käytävä torikauppa on myös liikuntarajoitteisten saavutettavissa. Torilla olevat rakennukset on kunnostettava tarkoituksenmukaisiksi ja torimyyntiä tukeviksi. Torilta pitäisi kesäaikaan löytyä varjoisia istuskelupaikkoja, jotka eivät ole tuotteiden ostamiseen sidottuja. Noilla paikoilla pitäisi saada kaikessa rauhassa levähtää tovi ja tarkkailla torin elämää tai vaihtaa muutama sananen ystävän kanssa.

Vaikka minä ja moni muu vastustaa toriparkin rakentamista kuka mistäkin syystä, pysäköintilaitoksen sisältävän kaavan on ennakoitu menevän läpi tämän kaupunginvaltuuston äänestyksessä niin, että hanke toteutetaan. Jokaiselle yksilölle tai ryhmälle tulee joskus elämässä eteen hetkiä, jolloin häviää ja joku muu voittaa. On kuitenkin täysin turhaa jäädä katkerana huutelemaan ja puimaan nyrkkiä oman pettymyksensä alakuloisilla sävyillä vuorattuun poteroon. Näin ollen aion itse katsoa toriparkkiäänestyksen yli tulevaisuuteen siihen aikaan, kun itse rakentaminen on käsillä.

Haluan että ne asianosaiset, jotka edustavat veronmaksajia eivätkä Toriparkkia pykääviä yrittäjiä, huolehtisivat siitä että toteutus hoidetaan kokonaisuudessaan siten ettei siitä aiheudu mitään ylimääräisiä kustannuksia kaupungille. Turun kaupunki ei saa olla minkäänlaisessa korjaus- tai takausvastuussa hankkeen epäonnistuessa eikä se saa antaa minkäänlaisia takeita projektin aikatauluista tai lopullisesta toteutuksesta. Hankkeen takana olevat yrittäjät ja sijoittajat ovat visionäärejä, joiden toimia ohjaavat näkymät taloudellisesta menestyksestä. Se heille yleisestikin sallittakoon, myös Toriparkin rakentajille, mutta täysi vastuu riskien otosta ja mahdollisten seuraamusten kantamisesta on oltava noilla samoilla rakentajilla.

Toriparkin erilaisista välillisistä kustannuksista olisin myös kovasti kiinnostunut. Miten uusista liikennejärjestelyistä huolehditaan ja kuka ne maksaa? Ovatko esisopimuksessa mainitut johtosiirrot ja arkeologiset kaivaukset välttämättömiä joka tapauksessa vai vain silloin jos pysäköintilaitos rakennetaan? Vai onko näiden kustannukset sisällytetty niihin miljooniin joiden katsotaan käsittävän kauppatorin maanpäälliset työt?

Viime syksynä Turussa julkaistiin turvallisuuskysely, jossa vastanneista 54 % oli erittäin huolestunut katuväkivallan lisääntymisestä Turussa tulevaisuudessa. Selvästi yli puolet koki itsensä melko turvattomaksi tai turvattomaksi kulkiessaan myöhäiseen kellonaikaan yksin Turun keskustassa. Kauppatorillahan tiettävästi sattuu ja tapahtuu mikä on omiaan lisäämään ihmisten pelkoja. Poliisillekin myönnetyt lisäresurssit näyttävät yleisen katuturvallisuuden parantamisen sijaan suuntautuvan lähinnä lisääntyvien turvapaikkahakemusten käsittelyyn ja paperinpyöritykseen. Tiettävästi maan alle ei haluta pelkkiä parkkipaikkoja vaan myös liiketiloja. Kuka vastaa maanalaisten tilojen turvallisuudesta ja huolehtii siitä ettei sinne eksy epämääräisiä levottomasti käyttäytyviä ja turvattomuuden tunnetta aiheuttavia porukoita?

Muutama kuukausi sitten kaikkien valtuustoryhmien allekirjoittamassa sopimuksessa on kohta ilmastonmuutoksen torjunta. Kohdassa on muun muassa seuraavat lauseet:

• Turkuun laaditaan oma ilmasto- ja energiaohjelma ohjaamaan kaupungin päästövähennyksiä ja energiansäästöä.
• Kaupunkiympäristön kehittämisessä tavoitteena on tiivistää ja eheyttää kaupunkirakennetta sekä vähentää liikenteen tarvetta ja energian kulutusta.
• Keskeisiä hankkeita ovat ydinkeskustan kevyen liikenteen kehittäminen sekä päätös joukkoliikenneohjelmasta.

Millä tavalla toriparkin rakentaminen on linjassa mainittujen tavoitteiden kanssa? Millä tavalla toriparkki vähentää liikenteen tarvetta ja energian kulutusta? Miksi uudesta pysäköintilaitoksesta on tullut keskeinen hanke kevyen liikenteen kehittämisen ja joukkoliikenteen tehostamisen sijaan?

Toriparkkia on perusteltu mm. siten, että pysäköintimahdollisuudet lisäävät vetovoimaisuutta. Asun Varissuolla, jossa on paljon pysäköintitilaa, ja haluaisinkin kuulla millä tavalla ne ovat lisänneet Varissuon vetovoimaisuutta.

Valveutunut kansalainen on huolestunut Turun Perussuomalaisten kirjanpidon tilasta. Olen itse kuulunut Turun Perussuomalaisiin vasta vuodesta 2007 asti, joten yhdistyksen historiasta jäsenyyttäni edeltävästä ajasta minulla on hyvin hatarat tiedot. Näiltä osin yhdyn täysin siihen, mitä Turun Perussuomalaisten pj Manu J. Vuorio kommentoi tänään tuossa Turun Sanomien jutussa. Liittyessäni puolueen paikallisosastoon toiminta oli totisesti hyvin pientä, vain muutaman samanhenkisesti ajattelevan ihmisen ajatustenvaihtoa ja keskustelua nykymenosta. Yhdistyksellä ei ollut minkäänlaista rahaliikennettä, ei tuloja eikä myöskään menoja. Yhdistyksen oma tili avattiin vasta viime vuonna jäsenmäärän ja toiminnan merkittävän lisääntymisen vuoksi, jolloin myös alettiin periä jäsenmaksua. Viime vuoden lopulla toimitettiin välitilinpäätös kaikkien sääntöjen mukaisesti, sillä toiminnan laajetessa ja aktiivien määrän kasvaessa on toki hyvinkin viisasta ja lainmukaista huolehtia siitä, että yhdistyksen sisäisessä sekä ulospäin näkyvässä byrokratiassa pysytään ajan tasalla.

Poliittisten mielipiteiden takia käytävien oikeudenkäyntien aikaan kansalainen saa lukea internetistä ja lehdistä, kuinka vääriä asioita sanoneen henkilön mielipiteet ovat rasistisia, muukalaisvihamielisiä, fasistisia, vihaan lietsovia ja niin edelleen. Rasisti-nimittelyä harrastaville ihmisille vaikuttaa olevan elintärkeää kohottaa oma ajattelunsa, mielipiteensä ja käsityksensä ainoasta oikeasta todellisuudesta kaiken arvostelun yläpuolelle ja yrittää todistaa että heidän oma aatteensa on se oikea aate mihin muita vaihtoehtoja pitää verrata – eikä päinvastoin. Olisikohan silti mahdollista unohtaa vertailu väärien ja oikeiden ajattelutapojen välillä, ja tarkastella ennemminkin minkälaiseen todellisuuteen nämä ajatukset ja ideat johtavat.

Suomesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta puhuttaessa on selvää, että iso osa kaikista kansalaisista kannattaa suurinta osaa yhteisistä arvoista ja ihmisten tai vaikkapa poliittisten puolueiden mielipide-erot ovat vain pieni osa koko ajatusmaailmasta. Voisi luulla, että näille vähäisille, joskus jopa jyrkille, mielipide-eroille löytyisi sijaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Suomi on demokratia ja demokratiaan kuuluu keskustelu, vuoropuhelu. Keskustelun taso kuvaa demokratian toimivuutta. Olen Turun kaupunginvaltuuston ainoa perussuomalaisia edustava valtuutettu. Yhden hengen valtuustoryhmä on juuri sitä mitä se on: yhden hengen ryhmä. Ei muuta. Yksinäisenä edustajana näkee hyvin miten päätöksentekoelimet todellisuudessa toimivat. Käytännössä vaalien voittajat päättävät kaikista asioista. Opposition tehtäväksi jää vakuuttaa omat äänestäjänsä seuraavia vaaleja silmälläpitäen, vai kuinka monta päätöstä valtakunnallisella tasolla on sinun mielestäni SDP, KD, PS tai VAS kuluneen vaalikauden aikana tehnyt. Sama pätee myös kunnallisella puolella, mikä käytännössä tarkoittaa sitä,että yhden tai kahden jäsenen ryhmät tekevät työtä äänestäjilleen, eivätkä odota puoluejohdon määräystä mitä nappia seuraavassa äänestyksessä pitää painaa. Yhden hengen ryhmän suurin ongelma on se, että aika ei riitä kaikkeen. Kaikki valtuuston jäsenet saavat samat esityslistat ja oheismateriaalit. Niihin tutustuminen ja asioiden selvittämien töiden ja perhe-elämän puristuksissa on työläs tehtävä. Isommilla puolueilla vastuuta on jaettu jopa sisäisiin valiokuntiin tai työryhmiin. Lisäksi heillä on kunnallistyössäkin tukenaan puolueen palkattua henkilökuntaa. Tällä isolla porukalla työstetään esityksiä,näkemyksiä ja ehdotuksia, joista sitten yhdessä ryhmässä päätetään – ja mahdollisesti päätetään mitä nappia painetaan. Näin ollen on ilmeisen selvää, että en pysty yksin ottamaan kantaa jokaiseen asiaan, vaan aion priorisoida niitä minulle tärkeitä asioita, joiden takia minut on valtuustoon valittu.

Haluan ajaa turkulaisten asiaa vanhuksiin, vammaisiin, luontoon ja maahanmuuttajien liittyvien kysymysten osalta. Vanhuksien huonosta tilanteesta ja hoitolaitoksissa saatavilla olevan hoidon puutteista on puhuttu viime vuodet vilkkaasti. Jostain käsittämättömästä syystä edes 10 vuotta kestäneellä nousukaudella ei löytynyt rahaa vanhusten ulkoilutukseen tai vuodepaikkojen ja henkilökunnan merkittävään lisäämiseen. Hoitajat ovat edelleen jaksamisen äärirajoilla ja työvoimaa on aivan liian vähän. Tästä huolimatta Turussa ollaan peruspalveluista nipistämässä 15 miljoonaa euroa. Samassa rytinässä voi huoletta unohtaa luokkakokojen pienentämisen, sivukirjastojen ylläpitämisen, terveydenhuollon jonot tai monelle turkulaiselle tärkeän, uuden eläinhoitolan. Vammaisten on yhä vaikeampi saada erityishoitoa tai avustajia. Jo kaupungissa asuvat maahanmuuttajat (käytännössä humanitaarisin syin maahan tulleet) ovat myös jääneet täydelliseen paitsioon pitkästä taloudellisesta nousukaudesta huolimatta. Ei-työperäiseen maahanmuuttoon liittyvät esimerkit muista pohjoismaista ovat paljastaneet muutamia maahanmuuttopolitiikasta aiheutuneita virheitä, jotka meidän täällä Turussa ja koko Suomessa on syytä välttää. Yksi havaittu ongelma on liian suurin maahanmuuttajamäärien sijoittaminen samalle alueelle. Muun muassa kotilähiössäni Turun Varissuolla tätä rajaa koetellaan jo. Toinen vakava kipukohta on, että kielen oppiminen ja työhön pääseminen on avainasemassa integroitumisen kannalta. Ensimmäiseksi meidän pitää hyväksyä se tosiasia, että jo kaupungissa olevat oleskeluluvan saaneet maahanmuuttajat ovat jo turkulaisia ja he voivat joko jäädä oman onnensa nojaan rapistuviin lähiöihin tai heidät voidaan yrittää saada osaksi yhteiskuntaa, jossa sen jäsenillä on sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Tässä prosessissa on saavutettavissa tuplahyöty, sillä sosiaalietuuksilla elävät maahanmuuttajat (ja tietysti myös han-suomalaiset) kuluttavat resursseja, mutta työssä käyvät luovat niitä.

Ymmärrän, että kun rahaa ei ole niin sitä ei ole, ja jos Turun on räävittävä 40 miljoonan säästöt, niin jostain se on otettava. Mutta mistä? Vastausta haluaisin yrittää löytää tarkastelemalla niitä asioita, mitkä kuuluvat kaupungin tehtäviin ja mitä kaupunkilaiset itse haluavat ja tarvitsevat. Tarvitsevatko he kulttuuripääkaupunkia, uutta pinnoitetta Kauppatorille, paikoitushallia ja ostosparatiisia edellä mainitun alle, pikaraitiotietä tai kongressikeskusta? Näiden fantasioiden toteuttamiseen kuluu kymmeniä miljoonia euroja. Mitä ovat tämän rinnalla lakkautetuista tai lakkautettavista kirjastoista saatavat säästöt? On täysin selvää, että mainitsemistani hankkeista, joista osa epäilemättä toteutuu, on myös hyötyä. Kysymys kuuluukin, kenelle ja millä tavalla? Miten tuota hyötyä mitataan?

Turkuun perusteilla oleva uusi turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus on välttynyt liiemmältä julkisuudelta, mutta kaikille kansalaisille avoimessa keskustelufoorumissa eli internetissä se on puhuttanut paljonkin. Meitä Perussuomalaisia pidetään muukalaisvihamielisinä ja rasisteina, mutta tästä julkisuudessa lyömällä lyödystä leimasta huolimatta minut on valittu valtuustoon ajamaan turkulaisten asiaa Perussuomalaiset-puolueen edustajana. Edustan turkulaisia. Minä en edusta salakuljettajien maahan kuljettamia ulkomaalaisia tai Ruotsista laivalla tulevia humanitäärisin syin maahan pyrkiviä henkilöitä, jotka ovat mahdollisesti saaneet jo kielteisen turvapaikkapäätöksen toisessa EU-maassa koko unionin alueella vallitsevan yhteisen lainsäädännön puitteissa. Heitä varten on olemassa omat edustajat, järjestöt ja lakimiehet, joiden toiminta rahoitetaan verovaroin.

Olen kirjoittanut useita blogimerkintöjä maahanmuuttajista ja myönnän, että asioiden esittäminen ja perusteleminen siten, että se aukottomasti ja tyhjentävästi määrittelisi tismalleen sen mitä todellisuudessa tarkoitan on hyvin vaikeaa. Tämän takia minusta voi olla liikkeellä käsityksiä, jotka eivät vastaa sitä mitä olen kirjoituksissani yrittänyt ilmaista. Suositulla Hommaforumilla nimimerkillä ”Pitkätukka” kirjoittava henkilö on tehnyt hyvän ja kattavan tiivistelmän humanitäärisen maahanmuuton vaikutuksista Suomeen. Hänen kirjoituksessaan ”Humanitaarinen maahanmuutto heikentää Suomen taloudellista huoltosuhdetta” on 32 lähdeviitettä. Pitkätukan tekstissä tiivistyy oma näkemykseni nykyisen maahanmuuttopolitiikan tilasta. Vaikka lähes kuka tahansa täysjärkinen ihminen pystyy keskustelemaan asioista niin että jokaista lausetta ja termiä ei tarvitse erikseen perustella ja validoida viittaamalla johonkin tutkimukseen, tilastoon tai viralliseen uutiseen, niin maahanmuutosta keskusteltaessa se ei jostain syystä onnistu. Leimakirves heilahtaa oikeamielisen valon välähtäessä terästä ja kiihotuspykälä astuu voimaan. Niinpä haluan tässä esittää vilpittömät pahoitteluni kaikille niille, jotka ovat ymmärtäneet kirjoitukseni väärin niiden moniselitteisyyden vuoksi.

Turkulaisten edustajana minun tehtäväni on välttää Turulle haitallisia asioita, kuten ”Pitkätukan” epävirallisessa tutkimuksessa kuvattua humanitääristä maahanmuuttoa. Aikaisemmin totesin, että jo kaupungissa olevien (humanitääristen) maahanmuuttajien etu on ensisijainen ja heidät pitäisi ensin saada integroitua aktiivisiksi yhteiskuntamme täysvaltaisiksi jäseniksi, ennen kuin tänne tulee haalia yhtään enempää ulkomaalaisia, joiden ensisijainen maahantulosyy ei ole täällä odottava työ- tai opiskelupaikka. Miten tämä tehdään nykyisessä taloustilanteessa on entistä isompi haaste, kenties jopa mahdottomuus. En osaa sanoa miten muissa Euroopan maissa havaitut virheet voidaan välttää jos uusia ei-työperäisiä maahanmuuttajia tulee sellaista tahtia, että puhutaan jo 40 uuden vastaanottokeskuksen perustamisesta Suomeen kuluvana vuonna. Viime vuonna 89 turvapaikanhakijaa sai pakolaisstatuksen minkä perusteella he saavat jäädä maahan. Heidät me olemme Geneven pakolaissopimuksen mukaan velvoitettu ottamaan turvaan, mutta tämän lisäksi yli 61 prosenttia muilla perusteilla tänne tulleista sai oleskeluluvan (lähde) ja samalla oikeuden veronmaksajien kustantamien palveluiden ja tulonsiirtojen käyttöön. Nopeilla hoksottimilla varustettu sanoo tähän, että ei se haittaa, sillä valtio maksaa. Olisiko kuitenkin niin, että esimerkiksi meiltä kuntalaisilta veroina kerätty valtion raha, mitä maksetaan takaisin korvamerkitysti vastaanottokeskuksiin, on poissa kuntalaisiltamme pienempinä valtionosuuksina. Tämä ihan vain ajatusleikkinä. Miten me kuntatasolla voimme viestittää valtionjohdolle, joka juuri sääti uuden liberaalin ulkomaalaislain, että meillä ei yksinkertaisesti ole resursseja kotouttaa nykyisiäkään maahanmuuttajia, uusista puhumattakaan.

Millä tavalla Turkuun perusteilla oleva uusi turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus on linjassa sen asian kanssa, että kaupungin peruspalveluista ollaan karsimassa viittätoista miljoonaa euroa. Turvapaikanhakijat, oli heillä perusteita hakemukseensa tai ei, tarvitsevat ja myös saavat samat palvelut kuin muut kaupunkilaiset, ja tiettävästi maassaoleskelun alkuvaiheessa heidän palveluntarpeensa on jopa huomattavasti laajempi. Kuormitetaanko suunnitelmalla uudesta turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksesta jo entisestään tiukilla olevia peruspalveluja ja sen resursseja, vai onko niin että turvapaikanhakijat käyttävät ainoastaan yksityisen sektorin palveluita. Tähänkään ei riitä vastauksesi se nokkela vastaus, että valtio maksaa, koska tiettävästi valtionkaan rahalla ei tipu uusia tekijöitä taivaasta vaan palvelut tuottavat olemassa olevat järjestelmät ja niiden työntekijät.

Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan jäsen Antti Valpas (PS) tiivistää blogissaan sosiaalilautakunnassa 12.3. käydyn keskustelun kahden uuden vastaanottokeskuksen perustamisesta. Keskukset päätettiin perustaa äänin 7-3. Valpas on liittänyt blogikirjoitukseensa myös jättämänsä eriävän mielipiteen päätöksistä. Lue asiasta lisää:

http://www.valpas.info/blogi/?p=292

Sivustoni on ollut “under construction” ihan liian kauan, mutta ensi viikolla siitä pitäisi vihdoin tulla valmista. Kävin viikko sitten kurkkaamassa esimakua siitä mitä on luvassa ja oikein mukavalta näytti omaan silmään. Näin se on että kun laittaa ammattilaisen asialle niin ei todellakaan tarvitse itse tehdä perässä.

Huomisessa Turun City-lehdessä on jokunen viikko sitten tehty juttu, jonka aiheena on minä, maahanmuutto ja Varissuo. Nuori ja iloinen toimittajanalku kyseli mukavia kysymyksiä ja nyt enää jännittää minkä verran hän huomioi jutun vedokseen lisäämiäni kommentteja ja tarkennuksia.

Tämä blogi palaa asiaan huomattavasti entistä ehompana tai mahdollisesti jo aikaisemminkin.