Ymmärrän, että kun rahaa ei ole niin sitä ei ole, niin jostain se on otettava. Mutta mistä? Vastausta pitäisi mielestäni yrittää löytää tarkastelemalla niitä asioita, mitkä kuuluvat kaupungin tehtäviin ja mitä kaupunkilaiset itse haluavat ja tarvitsevat. Mitä ovat ne perustuslain mukaiset palvelut, joita kunnan on turvattava asukkailleen ja mitä ne eivät ole?

Turussa harmitellaan kunnallisverotulojen pienenemistä, mutta kaupungin väestönkasvu näyttää pohjautuvan opiskelijoihin, eläkeläisiin sekä humanitäärisen maahanmuuton seurauksena maahan tulleisiin turvapaikanhakijoihin tai oleskeluluvan saaneisiin henkilöihin. Jos uudet kaupunkilaiset edustavat pääasiassa näitä kolmea ryhmää, onko jotenkin ihme että verotulot pienenevät?

Tässä asiassa pitäisi tarttua napakasti ja päättäväisesti toimeen ja ainaisten kerrostalojen sijaan edistää pientalo- ja rivitalorakentamista, jotta lapsiperheillekin löytyisi mieluisampia asumismuotoja. On kuitenkin muistettava, että asumiseen ei liity pelkkä mahdollisuus omaan kotiin, vaan myös kohtuullisen matkan päästä löytyvä päiväkoti, koulu tai vaikkapa terveysasema sekä järkevät kulkuyhteydet töihin. Nykyisten suunnitelmien valossa kaikesta tällaisesta tingitään säästöjen nimissä supistamalla, yhdistämällä tai vähentämällä toimintoja. Jos lapsiperheiltä leikataan edelleen, niin tilanne synkistyy entisestään verotulojen valuessa edelleen naapurikuntiin. Tämän päivän lehdessä oli muistutus siitä että Turku ei edelleenkään ole kovin puoleensavetävä kumppani lähinaapureilleen.

Vanhuksien huonosta tilanteesta ja hoitolaitoksissa saatavilla olevan hoidon puutteista on puhuttu viime vuodet vilkkaasti. Jostain käsittämättömästä syystä edes 10 vuotta kestäneellä nousukaudella ei löytynyt rahaa vanhusten ulkona käyttämiseen tai vuodepaikkojen ja henkilökunnan merkittävään lisäämiseen. Turun Sanomissa muistutettiin tänään myös siitä, että ulkoilu on myös ikäihmisen oikeus ja että liikunta ja ulkoilu piristää paitsi henkisesti myös fyysisesti – vanhuksiakin. Hoitajat ovat edelleen jaksamisen äärirajoilla ja työvoimaa on aivan liian vähän. Tästä huolimatta Turussa ollaan peruspalveluista nipistämässä 15 miljoonaa euroa. Samassa rytinässä voi huoletta unohtaa luokkakokojen pienentämisen, sivukirjastojen ylläpitämisen, terveysasemien jonot tai monelle turkulaiselle tärkeän, uuden eläinhoitolan. Vammaisten on yhä vaikeampi saada erityishoitoa tai avustajia. Jo kaupungissa asuvat maahanmuuttajat (käytännössä humanitaarisin syin maahan tulleet) ovat myös jääneet täydelliseen paitsioon pitkästä taloudellisesta nousukaudesta huolimatta. Ei-työperäiseen maahanmuuttoon liittyvät esimerkit muista pohjoismaista ovat paljastaneet muutamia maahanmuuttopolitiikkaan liittyviä virheitä, jotka meidän täällä Turussa ja koko Suomessa on syytä välttää. Yksi havaittu ongelma on liian suurien maahanmuuttajamäärien sijoittaminen samalle alueelle. Muun muassa kotilähiössäni Turun Varissuolla tätä rajaa koetellaan jo. Monikulttuuriseksi ja kansainväliseksi itseään kutsuvalle Turulle on mielestäni suorastaan häpeällistä ja ihmisarvoa loukkaavaa se, että tänne on alkanut muodostua asuinalueita, joissa on runsain mitoin aktiivisen yhteiskuntatoiminnan ulkopuolelle olevia ulkomaalaisia, jotka eivät vuosienkaan maassaoleskelun jälkeen pärjää suomen kielellä. Samaan aikaan noille samoille asuinalueille kasaantuu entistä enemmän suomalaista huono-osaisuutta, pitkäaikaistyöttömyyttä ja leipäjonojen asiakkaaita. Mitä tästä kuvitellaan seuraavan?

Toinen vakava maahanmuuttajiin liittyvä kipukohta on, että kielen oppiminen ja työhön pääseminen on avainasemassa integroitumisen kannalta. Kaupungissa jo olevat oleskeluluvan saaneet ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat jo turkulaisia ja he voivat joko jäädä oman onnensa nojaan rapistuviin lähiöihin tai heidät voidaan yrittää saada osaksi yhteiskuntaa, jossa kaikilla sen jäsenillä on sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Tässä prosessissa on saavutettavissa tuplahyöty, sillä sosiaalietuuksilla elävät maahanmuuttajat kuluttavat resursseja, mutta työssä käyvät luovat niitä. Myös Turussa.
Maahanmuuttajakysymykseen liittyen haluaisinkin tietää millä tavalla Turkuun perusteilla oleva uusi turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus on linjassa sen asian kanssa, että peruspalveluista ollaan karsimassa tätä kuuluisaa viittätoista miljoonaa euroa. Turvapaikanhakijat, oli heillä perusteita hakemukseensa tai ei, tarvitsevat ja myös saavat samat palvelut kuin muut kaupunkilaiset, ja tiettävästi maassaoleskelun alkuvaiheessa heidän palveluntarpeensa on jopa huomattavasti laajempi. Kuormitetaanko suunnitelmalla uudesta turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksesta jo entisestään tiukilla olevia peruspalveluja ja sen resursseja, vai onko niin että turvapaikanhakijat käyttävät ainoastaan yksityisen sektorin palveluita?

Tähänkään ei riitä vastauksesi se nokkela vastaus, että valtio maksaa, koska tiettävästi valtionkaan rahalla ei tipu uusia tekijöitä taivaasta vaan palvelut tuottavat olemassa olevat järjestelmät ja niiden työntekijät.

Vastustan Kauppatorin alle rakennettavaa maanalaista pysäköintilaitosta.

En vastusta kaupungin keskustan ja kauppatorin kehittämistä. Monenmoisia murheita ja hankalia päätöksiä aiheuttavan taloustilanteen vallitessa kannatan silti kauppatorin maanpäällisten osien kunnostusta – vaikka kaupungin kustannuksella. Kauppatorin tulisi olla kaikkien kaupunkilaisten yhteinen kohtauspaikka, jossa joko tehdään ostoksia tai vain vietetään aikaa, tai jonka poikki yksinkertaisesti kuljetaan matkalla jonnekin muualle. Kauppatorin tulisi olla kaikkien kaupunkilaisten saavutettavissa ja käytettävissä, myös niiden, joiden liikkuminen on syystä tai toisesta hankalaa.
Kannatan Kauppatorin korjaamista siten, että siellä käytävä torikauppa on myös liikuntarajoitteisten saavutettavissa. Torilla olevat rakennukset on kunnostettava tarkoituksenmukaisiksi ja torimyyntiä tukeviksi. Torilta pitäisi kesäaikaan löytyä varjoisia istuskelupaikkoja, jotka eivät ole tuotteiden ostamiseen sidottuja. Noilla paikoilla pitäisi saada kaikessa rauhassa levähtää tovi ja tarkkailla torin elämää tai vaihtaa muutama sananen ystävän kanssa.

Vaikka minä ja moni muu vastustaa toriparkin rakentamista kuka mistäkin syystä, pysäköintilaitoksen sisältävän kaavan on ennakoitu menevän läpi tämän kaupunginvaltuuston äänestyksessä niin, että hanke toteutetaan. Jokaiselle yksilölle tai ryhmälle tulee joskus elämässä eteen hetkiä, jolloin häviää ja joku muu voittaa. On kuitenkin täysin turhaa jäädä katkerana huutelemaan ja puimaan nyrkkiä oman pettymyksensä alakuloisilla sävyillä vuorattuun poteroon. Näin ollen aion itse katsoa toriparkkiäänestyksen yli tulevaisuuteen siihen aikaan, kun itse rakentaminen on käsillä.

Haluan että ne asianosaiset, jotka edustavat veronmaksajia eivätkä Toriparkkia pykääviä yrittäjiä, huolehtisivat siitä että toteutus hoidetaan kokonaisuudessaan siten ettei siitä aiheudu mitään ylimääräisiä kustannuksia kaupungille. Turun kaupunki ei saa olla minkäänlaisessa korjaus- tai takausvastuussa hankkeen epäonnistuessa eikä se saa antaa minkäänlaisia takeita projektin aikatauluista tai lopullisesta toteutuksesta. Hankkeen takana olevat yrittäjät ja sijoittajat ovat visionäärejä, joiden toimia ohjaavat näkymät taloudellisesta menestyksestä. Se heille yleisestikin sallittakoon, myös Toriparkin rakentajille, mutta täysi vastuu riskien otosta ja mahdollisten seuraamusten kantamisesta on oltava noilla samoilla rakentajilla.

Toriparkin erilaisista välillisistä kustannuksista olisin myös kovasti kiinnostunut. Miten uusista liikennejärjestelyistä huolehditaan ja kuka ne maksaa? Ovatko esisopimuksessa mainitut johtosiirrot ja arkeologiset kaivaukset välttämättömiä joka tapauksessa vai vain silloin jos pysäköintilaitos rakennetaan? Vai onko näiden kustannukset sisällytetty niihin miljooniin joiden katsotaan käsittävän kauppatorin maanpäälliset työt?

Viime syksynä Turussa julkaistiin turvallisuuskysely, jossa vastanneista 54 % oli erittäin huolestunut katuväkivallan lisääntymisestä Turussa tulevaisuudessa. Selvästi yli puolet koki itsensä melko turvattomaksi tai turvattomaksi kulkiessaan myöhäiseen kellonaikaan yksin Turun keskustassa. Kauppatorillahan tiettävästi sattuu ja tapahtuu mikä on omiaan lisäämään ihmisten pelkoja. Poliisillekin myönnetyt lisäresurssit näyttävät yleisen katuturvallisuuden parantamisen sijaan suuntautuvan lähinnä lisääntyvien turvapaikkahakemusten käsittelyyn ja paperinpyöritykseen. Tiettävästi maan alle ei haluta pelkkiä parkkipaikkoja vaan myös liiketiloja. Kuka vastaa maanalaisten tilojen turvallisuudesta ja huolehtii siitä ettei sinne eksy epämääräisiä levottomasti käyttäytyviä ja turvattomuuden tunnetta aiheuttavia porukoita?

Muutama kuukausi sitten kaikkien valtuustoryhmien allekirjoittamassa sopimuksessa on kohta ilmastonmuutoksen torjunta. Kohdassa on muun muassa seuraavat lauseet:

• Turkuun laaditaan oma ilmasto- ja energiaohjelma ohjaamaan kaupungin päästövähennyksiä ja energiansäästöä.
• Kaupunkiympäristön kehittämisessä tavoitteena on tiivistää ja eheyttää kaupunkirakennetta sekä vähentää liikenteen tarvetta ja energian kulutusta.
• Keskeisiä hankkeita ovat ydinkeskustan kevyen liikenteen kehittäminen sekä päätös joukkoliikenneohjelmasta.

Millä tavalla toriparkin rakentaminen on linjassa mainittujen tavoitteiden kanssa? Millä tavalla toriparkki vähentää liikenteen tarvetta ja energian kulutusta? Miksi uudesta pysäköintilaitoksesta on tullut keskeinen hanke kevyen liikenteen kehittämisen ja joukkoliikenteen tehostamisen sijaan?

Toriparkkia on perusteltu mm. siten, että pysäköintimahdollisuudet lisäävät vetovoimaisuutta. Asun Varissuolla, jossa on paljon pysäköintitilaa, ja haluaisinkin kuulla millä tavalla ne ovat lisänneet Varissuon vetovoimaisuutta.