Ihmisten väliseen vuorovaikutukseen kuuluu keskustelu, ajatustenvaihto ja debatointi. Joka päivä kuka tahansa voi osua keskelle juttutuokiota, jossa kuulee uusia tai yllättäviä asioita. Voit olla keskusteluun osallistuja tai vain sattumalta sen vierestä kuuleva. Näillä keskusteluilla on se onneton varjopuoli, että koska niitä ei voi mitenkään todistaa, todentaa tai tieteellisesti validoida, ne ovat pelkkiä kuulopuheita. Kaikki epämiellyttäviin tai erityisesti poliittisesti epäkorrekteihin aiheisiin liittyvät epävirallisen keskustelun kautta tietoon tulleet yksityiskohdat ovat todistusarvoltaan mitättömiä eikä niitä voi käyttää minkään mielipiteen perusteena tai tukena. Asun Varissuon lähiössä, jota leimaavat yhteiskunnallisen rakentavan ja rehellisen keskustelun kannalta hyvin epämieluisat ja haastavat aiheet: maahanmuuttajien osuus alueen väestöstä on 34 % ja alueen työttömyysaste on 24,4 %  (molemmat luvut Muutoksen suunnat -raportista 3/2009). Ei liene mikään suuri yllätys, että monessa varissuolaisen kanssa käydyssä keskustelussa pulpahtelevat helposti ja usein esiin sanat “maahanmuuttaja”, “työttömyys” ja “syrjäytyminen” muutamia yleiskäsitteitä mainitakseni. Herkemmän posket saattaisivat alkaa punoittaa ja kurkkua kuristaa jos hän kuulisi muita vähemmän hienovaraisia sanoja, joilla Varissuota ja sen asukkaita kuvaillaan. Mutta ei se mitään, nämähän ovat vain kuulopuheita, eikä niillä ole mitään väliä.

Kuulopuheeksi luokiteltava on esimerkiksi sanat, jotka kuulin viime keväänä eräässä monikulttuurisessa tilaisuudessa. Supisuomalainen ideanikkari haaveili siitä, että kaikki Suomen maahanmuuttajajärjestöt saataisiin yhteisen kattojärjestön alle. Erästä muslimiyhdyskuntaa edustanut henkilö totesi, etteivät eri islamin suuntauksia noudattavat ihmiset tule toimeen keskenään muuallakaan maailmassa, joten olisi typerää kuvitella että he tulisivat sen kummemmin toimeen Suomessa ollessaan. Toisen kuullun jutun mukaan Varissuon ulkomaalaistaustaisten yrittäjien joukossa on esiintynyt hienoisia soraääniä siitä, että alueelle on asutettu niin paljon maahanmuuttajia. Syy soraääniin on se, että maahanmuuttajat eivät käytä palveluja mikä puolestaan heijastuu alueen yritysten myyntiin.

Mutta kuten todettua, dokumentoimattomalla epävirallisella tiedolla ei ole mitään virkaa.

Varissuolaisena olen huolestunut kotilähiöni nykytilanteesta, ja koska muutosta ei ole näköpiirissä, uskon huoleni vain syvenevän ajan kuluessa. Ongelmana pidän paitsi maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kasaantumista myös yleisen huono-osaisuuden lisääntymistä asukkaiden keskuudessa. On muistettava, että työttömyysasteesta puhuttaessa ei mainita kuinka paljon asukkaista on työelämän ulkopuolella muista syistä. Työvoimaan eivät kuulu esimerkiksi lapset, eläkeläiset, työkyvyttömät, työvoimakoulutuksessa olevat tai kotiäidit. Kotiäitiys korostuu erityisesti Varissuon kaltaisilla maahanmuuttaja-alueilla, sillä tietyistä kulttuureista tulevat naiset ovat usein työelämän ulkopuolella koko ikänsä. Näin ollen erilaisten yhteiskunnan tukien varassa tai avulla elävien ihmisten määrää esimerkiksi Varissuolla voi spekuloida niiden demografisten faktojen perusteella, mitä alueesta on olemassa. Mikäli alueen tulonsiirtojen varassa elävien asukkaiden määrä vain jatkaa kasvamistaan on selvää että ainakin yrittäjien tilanteeseen sillä on vaikutusta. Varissuon menestyjinä jatkavat Kela, sosiaalitoimisto ja ruokakaupat. Kaikki muut palvelut ja liikkeet sen sijaan ovat ylellisyyttä, johon pienillä tuloilla elävällä ei yksinkertaisesti ole varaa. Mikä siis Varissuolla neuvoksi? Maahanmuuttajakeskittymien hidastaminen/purkaminen sekä huono-osaisuuden kasaantumisen estäminen on ollut Turun kaupungin tiedossa ja vähintäänkin epävirallisena tavoitteena ties kuinka kauan, mutta mitään ei ole tapahtunut. Muutoksen suunnat -raporttien mukaan esimerkiksi maahanmuuttajien osuus Varissuon asukkaista on mennyt vain pikkuhiljaa ylöspäin. Ilmiö ei ole turkulaista tekoa ja tilanteesta seuraavat kysymykset ja vaatimukset yhteiskuntaa kohtaan ovat samoja kaikkialla Suomessa. Helsingin Sanomat kirjoitti tänään pääkaupunkiseudun maahanmuuttajakeskittymistä, joissa erityishaasteita seuraa muslimimaahanmuuttajien suuresta määrästä. Mielestäni maahanmuuttajakeskittymät, kuten Varissuo, eivät ole alkaneet syntyä. Ne ovat jo syntyneet. Kysymys kuuluukin, mitä asialle halutaan tehdä? Jos asialle ei tehdä mitään, Suomi jatkaa  Ruotsin avaamalla tiellä. Puheet Ruotsin maahanmuuttopolitiikan virheiden välttämisestä pitäisi jo vihdoin konkretisoitua teoiksi.

Suomalainen hyvinvointi verotetaan työnteosta minkä takia hyvinvointi tulee yksinomaan työstä. Maahanmuuttajiin yhdistetään usein huono-osaisuus mikä puolestaan johtuu pääasiassa siitä, että he eivät ole työelämässä. Maahanmuuttajien korkea työttömyys on monien asioiden summa, mutta hyvinvoinnin luomista ajatellen olisi mielenkiintoista tietää onko heille selvitetty suomalaisen yhteiskunnan rakennetta, jotta he itse ymmärtävät heikompaan sosiaaliseen asemaansa vaikuttavan mm. sen, että he eivät ole töissä ja rakentamassa omaa (ja muiden) hyvinvointia.

Tällä hetkellä maahanmuuttajien työllistyminen on epäilemättä todella haasteellista, koska suomalaisillekaan ei tahdo töitä löytyä. Vastaavasti pitkittynyt työttömyys on monesti osallinen suomalaisten heikko-osaisuuteen ja sijoittumiseen ns. huonoimmille asuinalueille. Kuitenkin lähiöt ovat olleet olemassa jo paljon ennen nykyistä kehitystä ja ne ovat olleet hyviä, asuinkelpoisia alueita. Muiden maiden esimerkkien valossa todelliset ongelmat lähiöissä alkavat vasta kun maahanmuuttajien osuus kasvaa liian suureksi. Onko gettoutuminen seurausta jostakin maahanmuuttajuuteen liittyvästä seikasta vai pelkästään seurausta huono-osaisuudesta?

Maahanmuuttajakeskustelussa on jäänyt täysin toissijaiseen asemaan se, mitä velvollisuuksia maahanmuuttajilla on oikeuksien ja vaatimusten lisäksi.  Jos minä voisin valita, avainsana olisi työnteko. Suomalaiselle yhteiskunnalle povataan karmeita aikoja tulevan työvoimapulan vuoksi, mutta itse pelkään lähinnä sitä, että nykyisen kaltainen pula kaikesta muusta paitsi hoitoalan työstä jatkuu. Koska rajallisilla resursseilla on rajallinen kantokyky, pitäisi voida määrittää raja huoltosuhdetta heikentävälle humanitaarisista syistä tapahtuvalle maahanmuutolle, jota tulee pääsääntöisesti muslimimaista. Jarru on pidettävä pohjassa sen aikaa, että maassa jo olevat kaikenlaisen yhteiskunnallisen osallistumisen ja aktiviteetin ulkopuolella olevat (muslimi)maahanmuuttajat on saatu osallisiksi yhteiskunnasta siten, että heidän työttömyytensä tai työvoiman ulkopuolella oleminen ei poikkea kantaväestöstä. Huoltosuhde on säilytettävä kestävällä tasolla.  Tämä todennäköisesti vaatii radikaaleja muutoksia integrointityöhön, mutta nykyinen tie onkin Ruotsin tie. Kielitaidon, opiskelun ja koulutuksen avulla maahanmuuttajat voivat edetä työurallaan tai parantaa työllistymisen mahdollisuuksiaan. Aivan kuten suomalaisetkin. Työstä saadulla palkalla voi vaurastua ja tehdä valintoja kuluttajana, kuten ostaa omaa tarkoitusta palvelevan asunnon juuri sieltä mistä itse haluaa.

Erityisesti muslimimaahanmuuttajilla (tai Helsingin Sanomien jutussa haastatellulla suomalaisella muslimikäännynnäisellä) on toki omat näkemyksensä, jotka ainakin minun silmääni näyttävät pelkiltä vaatimuksilta sen suhteen mitä suomalaisen yhteiskunnan pitäisi muslimeille kustantaa. Helsingin Sanomien koko juttua ei löydy ilmaisesta verkkoversiosta, mutta se on lainattu kokonaisuudessaan Hommaforumilla ja suosittelen lukemaan sen seuraavien linkkien kautta: 1, 2, 3 ja 4. Jos ja kun huono-osaisuus johtuu työttömyydestä ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä, niin on kovin kummallista, että ratkaisuksi pyydetään omia hotelleja, vanhainkoteja, kauppoja sekä moskeijoita ja isompia asuntoja. Näilläkö työllistymisen esteet poistuvat?

Vaikka pidänkin Turun tulevaa kulttuuripääkaupunkivuotta tarpeettomana ja elitistisenä hankkeena, joka maksaa Turun kaupungille miljoonia euroja, en ilmaise mielipiettäni venkoilemalla kaikkea mahdollista taiteeseen liittyvää vastaan. Mielenkiintoista taidetta on esimerkiksi sellainen, johon voi osallistua ja josta voi oppia. Kirjoittajaryhmä Tapiiri tekee osuutensa kulttuuripääkaupungille kirjoittamalla runomuotokuvia. Jokin aika sitten kaikki Turun kaupunginvaltuutetut saivat kutsun runomuotokuvan kirjoittamiseen. Aika ja paikka oli vapaasti sovittavissa runoilijan kanssa. Minun runoni kirjoitettiin ihan hiljattain ja se kuuluu näin:

Keskeneräisiä projekteja

ja elämä

joka karkaa sormista

jos ne eivät kulje nopeasti

päivien hermolla

Musiikkia, sanoja, tavaroita

tiheällä sykkeellä

Mieli monissa ruuduissa

Viistoa valoa, autojen ääniä

Suodatettuina

Sopivina palasina

niin kuin pitäisi olla taiteen

runojen,

tiedon.

Katse, joka poimii olennaisen

kuin kissa

lempeästä raukeudesta

ottaa loikan läsnäoloon.

Jasmine / Kirjoittajaryhmä Tapiiri
9.9.2009

Arkisemmat elementit piiloutuivat kauniiden sanojen taakse helposti ja nopeasti. Tosiasiassa tilanne oli tämä: Runoilija vieraili kodissamme keskellä tavallista arkipäivää. Oli kaunis, kirkas päivä, kuumakin. Tein töitä tietokoneella ja naputusta säesti Radio Suomipop sekä jatkuvalla tempolla ohi kulkeva liikenne. Keskustelimme hieman taiteesta, runoilusta ja päivittelin sitä, miten avomiehelläni oli jokin projekti kesken ja sen takia erinäisiä vempeleitä levällään työhuoneen lattialla. Leia-kissa oli hurmioitunut tuntemattomasta vieraasta ja keskittyi puskemaan vieraan laukkua ja esittelemään omaa erinomaisuuttaan pyörimällä jaloissamme.

Mukava kokemus, suosittelen.

Perussuomalaisten puoluehallitus kokoontui Helsingissä 8.9.2009 ja otti kantaa ajankohtaiseen ampuma-aselakiesitykseen:

ASELAKIESITYS UUTEEN VALMISTELUUN

Hallitus on valmistellut eduskunnalle esityksen uudeksi ampuma-aselaiksi. Perussuomalaiset haluavat kiinnittää julkista huomiota aselain valmistelussa ja lakiehdotuksen tekstissä ilmeneviin vakaviin ongelmiin sekä puutteisiin.

Perussuomalaiset kokevat erityisenä ongelmana sen, että laki on valmisteltu kiireessä – ainoana tavoitteena kiristää järjestelmällisesti mahdollisuutta ampuma-aseen hallussapitoon. Lakia valmisteltaessa ei ole riittävästi kuultu asealan eri järjestöjä.

Suomessa on yli miljoona metsästyksen ja urheiluammunnan harrastajaa. Sisäministeriön olisi lain valmistelun yhteydessä pitänyt ehdottomasti kuulla ja kuunnella ase- ja metsästysharrastajien mielipiteitä.

Hallituksen tavoitteena lienee lisätä turvallisuutta ja torjua rikollisuutta. Aseharrastajien järjestöt ovat kannanotossaan 26.8.2009 tuoneet julki, että samat säädökset ja määräykset jotka lakiehdotukseen on sisällytetty, ovat jo voimassa sitovina viranomaismääräyksinä. Perussuomalaisten mielestä kyseiset muutosehdotukset ovatkin puhtaasti kosmeettisia. Ne eivät käytännössä enää lisäisi yksilöiden ja yhteiskunnan turvallisuutta.

Hallituksen esittämät toimet hoitavat vain pinnallisia oireita, eivätkä puutu ongelmien varsinaisiin syihin, jotka ovat aivan muualla kuin aselainsäädännössä tai aseiden hallussapidossa.

Lakiehdotukseen sisällytetty yhdistykseen kuulumisen pakko on Perussuomalaisten mielestä ongelmallinen. Se on Suomen perustuslain vastainen. Se myös loukkaa kansalaisten perusoikeuksia ja oikeusturvaa. Tätä Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä.

Lakiehdotus toisi mukanaan poliisille oikeuden tarkastaa aseiden säilytystiloja yksityiskodeissa. Sisäministeriö vertaa tätä palotarkastukseen, mutta tosiasiallisesti kysymyksessä on poliisin suorittama kotietsintään verrattava toimi, joka on voimassaolevan pakkokeinolain mukaan mahdollinen vain sellaisten rikosten tutkinnassa, joista rangaistuksena on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa kotietsinnän rikostapauksissa.

Perussuomalaiset eivät hyväksy poliisin oikeutta sattumanvaraisiin kotitarkastuksiin aseiden omistajan kotona ilman rikosepäilyjä.

Erityistä kummastusta herättää myös kaikenlaisten asetta etäisestikin muistuttavien esineiden ja tavaroiden tulkitseminen aseeksi tai aseen osaksi. Esimerkiksi putkenpätkät tai erilaiset jousivoimalla toimivat laitteet tulisivat aselakiehdotuksen tulkinnan mukaan luvanvaraisiksi, puhumattakaan ilma-aseista. Näin laajaa lain tulkintaa ei Perussuomalaiset voi hyväksyä.

Perussuomalaiset vaativat ampuma-aseen ja sen osien määritelmien yksiselitteista kirjaamista lakiin.

–
Lisätietoja: Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja Pentti Oinonen
pentti.oinonen@eduskunta.fi
puh. 09-432 3131

(Lähde)

Nivala todellakin on monikulttuurisuuden mahdollisuus. Nivalan seurakunnan kirkkoneuvosto on alkanut pohtia turvapaikka-asioita: miten toimia, jos seurakunnalta tällaista apua pyydetään. Kirkkoneuvoston probleemasta on lyhyt juttu paikallisessa Nivala-lehdessä sekä hieman pidempi artikkeli, joka julkaistiin Kalajokilaakso-lehdessä 2.9.09:

Jos Nivalan seurakunta päättää ottaa hoteisiinsa turvapaikanhakijoita, he siirtyvät Nivalan kaupungin järjestämien palveluiden käyttäjiksi esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyvissä tilanteissa. Seurakuntaneuvoston nimissä suunnitelmaa haastattelussa esittelevä kirkkoherra Viljanen tietää, että turvapaikanhakijoiden asiaa hoidetaan yhteistyössä mm. poliisin kanssa. Nivalan poliisin, kuten monen muunkin “syrjäseudun” poliisin palveluista on riisuttu monenlaista. Nivalan poliisilta saa esimerkiksi aseluvan, passin tai ajokortin kahtena päivänä kuukaudessa, ajanvarauksella. Muulloin palvelua pitää hakea naapuripitäjistä. Turvapaikanhakijoiden tullessa kysymykseen ei tule mieleen vastaavatko esimerkiksi edellä mainittujen palvelujen resurssit todellista tarvetta, vai tuleeko niitä jostain itsestään lisää. Maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät tarpeet vaikuttavat usein olevan sellaisia, että niillä on loputon piikki auki. Nivalan kirkkoneuvoston itseohjautuvuus suunnitelman laatimisessa turvapaikanhakijoiden varalta korostaa vaikutelmaa siitä, miten pieni porukka saa päähänsä jonkin idean ja alkaa kehittelemään sitä eteenpäin kysymättä mielipidettä niiltä, joihin idean toteutuminen käytännössä vaikuttaisi.

Kirjoitin viime vuoden toukokuussa hupimielessä pienen toimintasuunnitelman, mihin toistaiseksi niin yksitoikkoisessa pohjalaisessa Nivalan kaupungissa tulisi varautua mikäli kaupunki päättäisi ryhtyä aidosti suvaitsevaiseksi ja monikulttuuriseksi. Laatimani lista toimenpiteistä lienee edelleen vähintäänkin pikkiriikkisen tositilannetta hahmottava ja turvapaikkabisnekselle ovensa avaava Nivalan kaupunki ehkä löytää seuraavasta listasta omaa tilannettaan vastaavia kohtia:

1. Lanseerataan monikulttuurisuus valtaväestön keskuuteen. Esimerkiksi paikallis- tai jokin muu alueellinen lehti voisi käyttää etusivun ruokakaupan mainosten sijaan kertomalla, että “Nivala on löytänyt menestyksen avaimen maahanmuutosta” tai “Monikulttuurisuus on tulevaisuutemme”. Muualla lehdessä sekä muutamassa tulevassa numerossa avattaisiin näitä käsitteitä hieman toistamalla eri sanankääntein millainen rikastuttava vaikutus monikulttuurisuudella on ja miten Suomi eikä varsinkaan Nivala voi mitenkään selvitä ilman maahanmuuttajia. Lanseeraus ei kestä kauaa tai ole vaikeaa, koska tottakai kaikkia kiinnostavat rikkaudet ja voimavarat.
2. Valtaväestölle jaetaan lisätietoa suvaitsevaisuudesta, toiseuden kohtaamisesta ja hyväksymisestä erilaisissa tapahtumissa, yleisöluennoilla ja lehtien artikkeleissa, mutta koska yhteiskunnan tietyt toimijat joutuvat olemaan enemmän tekemisissä kansalaisten, myös maahanmuuttajien kanssa, tietoa on tarjoiltava heille hieman tavallista tallaajaa enemmän.
3. Näin ollen, järjestetään sosiaalityöntekijöille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
4. Järjestetään sairaanhoitajille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
5. Järjestetään lääkäreille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
6. Järjestetään poliiseille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
7. Järjestetään isännöitsijöille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
8. Järjestetään Kelan virkailijoille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
9. Järjestetään lastentarhanopettajille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
10. Järjestetään opettajille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
11. Järjestetään lapsille ja nuorille ikäryhmät huomioiden soveltuvaa koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
12. Järjestetään tarpeen mukaan muillekin ryhmille koulutusta kulttuurien ja erilaisuuden kohtaamisesta, omien ennakko-oletusten tutkimisesta ja erilaisuuden näkemisestä voimavarana.
13. Rakennetaan maahanmuuttajien tarpeisiin sopivia edullisia ja isoja perheasuntoja, joissa osassa on mahdollisesti kaksi keittiötä ja parvekkeet tiettyyn ilmansuuntaan.
14. Järjestetään kouluihin ja päiväkoteihin maahanmuuttajalapsille Suomi toisena kielenä -opetusta.
15. Huomioidaan, että maailma avautuu nimenomaan oman äidinkielen kautta, minkä takia luonnollisesti järjestetään maahanmuuttajalapsille pätevä oman äidinkielen opettaja tai opettajia mikäli puhuttaja kieliä on useita.
16. Järjestetään maahanmuuttajalapsille oman uskonnon mukaista uskonnonopetusta pätevän opettajan johdolla.
17. Järjestetään uskonnonopetuksen lisäksi esimerkiksi koraaninlukutunteja mikäli koulun opetusohjelmassa on lapselle joiltakin osin soveltumatonta opetusta kuten liikuntaa, kuvaamataitoa, musiikkia tai terveystietoa.
18. Järjestetään maahanmuuttajille oman kielen, kulttuurin ja/tai sukupuolen mukaisia harrastusryhmiä, joissa he voivat vaalia omaa kulttuuriaan.
19. Järjestetään kulttuurinvaalimistiloja, jotta maahanmuuttajat kokevat heilläkin olevan omia paikkoja.
20. Järjestetään tiloja, joissa voidaan harjoittaa uskontoa. Pyritään kaavoittamaan keskustan välittömään läheisyyteen tontti, jolle voidaan rakentaa katedraali/kirkko/temppeli/moskeija tms.
21. Huolehditaan siitä, että kunnallisista liikuntapaikoista, kuten uimahallista, varataan tietyt ajat jolloin vain tietyt maahanmuuttajaryhmät saavat käyttää liikuntapaikan palveluja. Huolehditaan, että tuolloin paikalla oleva henkilökunta vastaa ominaisuuksiltaan ko. ryhmän toiveita.
22. Huolehditaan siitä, että kaikki viralliset dokumentit käännetään maahanmuuttajan omalle äidinkielelle.
23. Huolehditaan siitä, että maahanmuuttajalla on aina käytettävissään tulkki hänen asioidessaan virkamiesten tai vaikkapa sairaalahenkilökunnan kanssa.
24. Huolehditaan siitä, että maahanmuuttajalla on mahdollisuus asioida virkamiehen, sairaanhoitajan tmv kanssa, joka vastaa ominaisuuksiltaan maahanmuuttajan toiveita.
25. Huolehditaan siitä, että maahanmuuttaja on tietoinen kaikista oikeuksistaan sekä yhteiskunnan eri tukimuodoista, joihin hänellä on yhtäläinen oikeus naapurin Erkin kanssa. Muistetaan, että tieto jaetaan maahanmuuttajan omalla äidinkielellä ja huolehditaan että tieto pysyy ajan tasalla.
26. Huolehditaan siitä, että maahanmuuttajalapsilla on käytettävissään päiväkodista koko koulutaipaleen ajan omakielinen hoitaja tai kouluavustaja.
27. Järjestetään maahanmuuttajille suomen ja ruotsin kielen opetusta sekä muuta soveltuvaa koulutusta.
28. Tuetaan maahanmuuttajien oikeutta omaan kulttuuriin ja kieleen.
29. Tuetaan maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
30. Tuetaan maahanmuuttajien työllistymistä.

Kalajokilaakson uutinen oli otsikoitu, “Millä perusteella turvapaikaksi?” Miten olisi, jos tällä kertaa kysymys esitettäisiin ensin kuntalaisille ja toimittaisiin heidän vastauksensa mukaisesti.

Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Pentti Oinonen otti kantaa kohuttuun ruandalaismiehen oikeudenkäyntiin Porvoossa 4.9.2009.

Kansalaisia on viime päivinä puhuttanut ruandalaismiehen oikeuskäsittelyn kustannukset. Suomessa pitkään asunutta ruandalaista syytetään yhteensä 30 000 ihmisen joukkomurhasta Ruandan sisällissodassa, jossa kuoli yhteensä jopa 800 000 ihmistä. Teko, josta miestä syytetään, on hirveä. Tekoihin syylliset on saatava vastuuseen ankaran tuomion saattelemana.

Julkisuudessa on puhuttu tämän yksittäisen oikeudenkäynnin kohdalla miljoonan euron kuluista, jotka sisältävät kuukauden mittaisen vierailun Ruandassa ja muissa Afrikan maissa todistajia kuulemassa. Olen eri mieltä Suomen oikeusviranomaisten kanssa siitä, onko tämän oikeudenkäynnin käyminen ja kustantaminen nimenomaan suomalaisten tehtävä.

On kysyttävä, miksi miestä ei toimitettu Ruandaan? Ruandassa on toimiva oikeuslaitos.

Suomessa oikeuslaitos on ruuhkainen ja kärsii viime aikaisten hallitusten toiminnallisista uudistuksista ja toimintamäärärahojen niukkuudesta. Henkilökunta käy jatkuvasti voimiensa äärirajoilla ja oikeuslaitoksella on kotikutoisempiakin juttuja hoidettavanaan. Miljoona euroa on iso summa.

On aiheellista kysyä, mikä on hallituksen linja jatkossa näihin oikeuskäsittelyihin? Meillehän on tullut viime vuosina runsaasti ihmisiä pitkään sotaa käyneistä maista, kuten Afganistanista, Irakista ja Somaliasta. Mielestäni Suomen tulee tarjota jatkossakin turvapaikka todellisessa hädässä oleville, mutta ei niin löysillä perusteilla kuin nyt ministeri Thorsin aikana on ollut.

Mitä tekee Suomen hallitus ja istuva oikeusministeri, jos näiden turvapaikanhakijoiden tai jo turvapaikan saaneiden joukosta alkaisikin lähitulevaisuudessa tai vuosikymmeniä myöhemmin löytyä yksittäisiä joukkomurhista ja kidutuksesta syytettyjä, joiden uhrit haluavat oikeutta?

Pitääkö suomalaisen veronmaksajan maksaa heistä jokaisen tutkintavankeuden, oikeudenkäynnin ja vankilassa vietettyjen kuukausien tai vuosien aikaiset kulut vain siksi, että henkilö on onnistunut pakenemaan hirmutekojensa jälkeen Suomeen?

Mielestäni ei pidä. Oikeudenjaon ja siitä aiheutuvien kustannusten pitäisi olla ennen kaikkea teosta syytetyn henkilön oman maan asia. Jos alussa viitattuun tapaukseen liittyvä ruandalaismies saa kuitenkin Suomessa tuomion, tulee hänet lähettää kotimaahansa tuomiota kärsimään.

–
Lisätietoja:
pentti.oinonen@eduskunta.fi
puh. 050-512 2472

(Lähde)

Suomen poliittinen temmellyskenttä sai potentiaalisen uuden osallistujan, kun suositulla Hommaforum-sivustolla alkunsa saanut Muutos 2011 rekisteröitiin yhdistykseksi. Seuraava askel yhdistyksen aktiiveilla on kerätä tarvittava määrä kannattajakortteja puolueeksi rekisteröimistä varten ja viedä Muutos vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. Itse toivotan uuden puolueen yhtä tervetulleeksi (ja samoin toivotuksin) kuin Jyrki Kasvi toivotti jo rekisteröidyn Piraattipuolueen Uuden Suomen jutussa. Muutos 2011 on saanut toistaiseksi kasvoikseen Juha Mäki-Ketelän ja Perussuomalaisista eronneen Turkulaisen varavaltuutetun Jiri Kerosen. Todettakoon, että pidän itse Jiriä fiksuna nuorena miehenä ja toivon hänelle pelkästään hyvää, vaikka olinkin pettynyt, ettei hän halunnut jatkaa Perussuomalaisissa. Tästä huolimatta uskon, että voin jatkossakin keskustella hänen kanssaan asioista niiden oikeilla nimillä kuten tähänkin asti. Kuten Jirillä ja Muutos 2011 -yhdistyksellä, oma politiikkaan liittyvä historiani on niin lyhyt, että jopa historia-sanan käyttäminen on mielestäni liioittelua. Elän elämäni ensimmäistä vuotta, jolloin toimin kunnallisissa luottamustehtävissä ja koen jokaisen kunnalliseen toimintakalenteriin sijoittuvan tapahtuman ensimmäistä kertaa. Uudella tulokkaalla, kuten minulla tai Muutoksella, on edessään valtavasti työtä ja vaivannäköä, ehkä jopa hammastenkiristystäkin.

Muutos 2011 on perustettu ainakin osittain tarpeesta saada aikaan jotakin uutta ja erilaista yhteiskunnalliseen keskusteluumme. En voi kieltää, ettenkö jossain vaiheessa olisi saanut sitä kuvaa, että uutta puoluetta alettiin puuhaamaan sen takia, ettei Helsingin kaupunginvaltuutettua Jussi Halla-ahoa valittu Perussuomalaisten listoilta EU-vaalien ehdokkaaksi. Minulla ei ole  tietoa siitä, miksei Halla-ahoa valittu ehdokaslistalle. Ehdokasasettelun ollessa vielä käynnissä keskustelu sai mielestäni typeriä piirteitä sekä Halla-ahon kannattajien että Perussuomalaisten taholta. Uskon, että Halla-aho saa Suomessa aikaan paljon enemmän nimenomaan yhteiskuntamme kannalta merkittäviä asioita kuin olisi saanut koskaan Euroopan Parlamentissa. Näin on jo käynyt. Halla-ahon viime viikkoinen oikeudenkäynti hänen blogikirjoituksensa viitoittamana on osoittanut miten arkaan paikkaan yksi tavallinen suomalaismies on osunut. Halla-aho ja nimenomaan hänen kirjoituksensa jakavat eittämättä vahvasti mielipiteitä, mutta niin tekevät aikaan saavien ihmisten mielipiteet aina. Toivon, että Halla-aho on Perussuomalaisten listalla ehdokkaana vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ja haluan tällä lyhyellä kommentilla ilmaista tukeni Jussi Halla-aholle. Nykytilanne on varmasti kiusallinen hänelle ja varmaan joillekin Perussuomalaisille, mutta tässä mitataankin nyt viimeisen päälle sitä kenen henkinen kantti kestää.

Demokratia on siinä mielessä hassu juttu, että enemmistö päättää vaikka sinä sanoisit mitä. Se on myös siinä mielessä hilpeää, että toisistaan kaukaisilta vaikuttavat ryhmät voivat olla jostain ihmeellisestä syystä todella samaa mieltä jopa silloin kun sen ei kuvittelisi olevan mahdollista. Joskus ryhmien harmonia voi myös vahingossa pettää, kuten eräälle Turun valtuutetulle harmillisesti kävi maanantaina 31.8. kaupunginvaltuuston kokouksessa (http://yle.fi/alueet/turku/2009/08/valtuusto_kiisteli_korvauksista_967568.html). Turun poliittiseen elämään kuuluu muutenkin mielenkiintoisia uutisia, sillä sinivihreät ovat löytäneet toisensa ja saaneet näin aikaiseksi enemmistön päätöksentekoon. Ulkopuolelle jääneet perinteikkäästi turkulaiset SDP ja Vasemmistoliitto joutunevat hiomaan kuvioitaan tulevia valtataistoja varten. Asiasta lisää Aamusetin jutusta ottamassani kuvakaappauksessa:

Olen kahdeksan kuukautta kestäneen luottamustoimikokemukseni jälkeen hyvin hämmästynyt siitä, miten vähän mikään on oikeastaan hämmästyttänyt. Kaikki ne tarinat ja mielipiteet poliitikan koukeroista, siitä, miten asioita sovitaan pienellä porukalla, siitä, miten mielipide helposti muuttua ja siitä, miten jokin toimii lähes päinvastoin kuin sen aatemaailma antaa ymmärtää toimivansa, pitävät paikkansa. Eniten olen ihmeissäni siitä, miten vähän itsenäistä ajattelua politiikassa esiintyy. Ja ne harvat jotka ajattelevat, vaikuttavat olevan jossain määrin ulkona omasta porukastaan. Haluan muistuttaa siitä, että minulla ei missään vaiheessa ole ollut kuvitelmia siitä, mitä yksi ihminen esimerkiksi Turun kaupunginvaltuustossa voi saada aikaan olkootkin hänen ryhmänsä koko mikä tahansa. Maahanmuuttopoliittiset kysymykset ovat minun kiinnostuksen kohde, mutta on täysin epärealistista olettaa, että ne muuttuisivat yksin minun toimieni myötä Turussa tai Perussuomalaisten viiden kansanedustajan kautta valtakunnan tasolla. Päätöksiä varten tarvitaan aina merkittävä määrä samaa mieltä olevia ihmisiä, eikä sellaista saa aikaan muuten kuin vaalien myötä, äänestäjien kautta. Merkittävällä määrällä en tarkoita välttämättä enemmistöä, vaan niin isoa ryhmää jonka vaikutusvallan nähdään kannatuksen jatkuvan kasvun myötä kehittyvään sellaiseen suuntaan, että muut ryhmät alkavat muuntautua politiikassaan kasvavan ryhmän määrittelemään suuntaan.

Olen seurannut keskustelua tai sanoisinko välillä jopa suunpieksentää erinäisillä foorumeilla siitä, mitä Perussuomalaiset valtuutetut, jotka poikkeuksetta edustavat hyvin pieniä ryhmiä omissa valtuustoissaan, ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. Ehdottomasti merkittävä valta-osa esimerkiksi Turun kaupunginvaltuustossa käsiteltävistä asioista koskevat jotain aivan muuta kuin maahanmuuttoa tai vanhusten kysymyksiä, jotka itse ilmoitin ennen kunnallisvaaleja olevan ne asiat, joista minä olen kiinnostunut ja joissa minä näen korjaamisen tarvetta. Olen pitänyt Turun kaupunginvaltuustossa tämän kauden aikana kolme puheenvuoroa puhujapöntöstä sekä osallistunut neljännen puheenvuoron valmisteluun, jonka piti puolestani varavaltuutettu Jiri Keronen ollessani estynyt osallistumaan kokoukseen. Nuo puheenvuorot ovat liittyneet sellaisten asioiden käsittelyyn, jotka koen merkittäviksi ja joissa pääsen tuomaan omia kantojani esille. Kun Turun Kauppatorin alle rakennettava pysäköintilaitos, ”Toriparkki”, oli valtuuston käsittelyssä keväällä, sain omasta puheenvuorostani todella hyvää palautetta useammaltakin lehtereillä yleisönä olleelta. Eräs rouva tuli myöhemmin kättelemään, kiitti sanoistani ja totesi, ettei olisi koskaan uskonut tätä tekevänsä. (Oletan, että hän viittasi siihen, ettei olisi voinut kuvitella näin tekevänsä perussuomalaiselle valtuutetulle.)

Puheenvuorojen käyttämiseen liittyy myös selkeitä sääntöjä, kuten aikaraja ja se, että asiassa on pysyttävä. Asiassa pysymisen haastavuutta kuvaa se, miten eräs turkulaisvaltuutettu sai viime maanantain kokouksessa vedettyä somalialaiset savimajat mukaan repliikkiinsä Lakkatien lastenkodin hankesuunnitelmasta. Voidaan kysyä, mitä hyötyä puhumisesta pelkän puhumisen takia on, jos puheenvuoron sisältö ei millään tavalla edistä käsittelyssä olevaa asiaa, turkulaisten asiaa tai edes puhujaa itseään? Turun valtuustossa on hyviä puhujia ja vähemmän hyviä puhujia, joista kiitos niille, joille kiitos kuuluu. Yksi henkilökohtaisesta suosikeistani on SDP:n Virpa Puisto, joka osaa sanoa sanottavansa kuuluvalla äänellä, lyhyesti ja selkeästi. Ottamatta mitenkään kantaa Puiston puheiden sisältöön tai SDP:n politiikkaan Turussa voin todeta, että Puiston puhuessa kuuloni terävöityy aina jos se olikin edellisen jaarittelijan jäljiltä jossain muualla. Valtuustokauden mieleenpainuvimman ja sisällöltään laadukkaimman puheen on pitänyt mielestäni RKP:n Stefan Wallin myös Toriparkki-keskustelun yhteydessä. Wallin äänesti Toriparkkia vastaan toisin kuin ryhmätoverinsa. Monelta ei mielipiteensä, tai ryhmänsä  mielipiteen, esittäminen suju kovinkaan jouhevasti, mutta puhuminen ei todellakaan ole pelkkää suun liikuttamista vaan sisältää monia elementtejä esiintymistaidosta ja äänenkäytöstä lähtien, eivätkä ne nyt vain jokaiselta suju puoluekantaan katsomatta. Itselläni olisi paljon treenattavaa etenkin spontaaniudessa, mutta omaan pirtaani sopii paremmin asioiden ja puheiden harkitseminen ja punnitseminen etukäteen. Mykistä tai liian puheliaista valtuutetuista kirjoitti tänään Uuden Suomen blogissa Ari Alsio, joten suosittelen tutustumista hänen kirjoitukseensa aiheesta.

Kahdeksan kuukauden luottamustoimeni jälkeen omat visioni ovat selkeytyneet. Tavoitteeni on ilmaista mielipiteeni selkeästi ja rehellisesti, silloin kun minulla on perusteltu näkemys jostakin asiasta. Maahanmuuttoasioihin liittyvissä kysymyksissä roolini on pitää mielipiteeni esillä niin, että saisin pikkuhiljaa uusia ihmisiä kiinnittämään huomiota nykytilaan ja pohtimaan, mitä sille pitäisi tehdä. Valtuuston lisäksi olen rakennuslautakunnan jäsen, missä pääsen osallistumaan pienemmän ryhmän toimintaan ja tekemään niitä konkreettisia, pieniä päätöksiä, joilla on merkitystä paitsi yksittäisen lupahakijan myös esimerkiksi rakennusalan työllisyyden kannalta. Luottamushenkilö saa myös kutsuja sinne sun tänne  seminaariin, paneeliin ja keskustelutilaisuuteen. Lisäksi sähköpostiin ja etanapostiin tulee monenmoista lippusta ja lappusta luettavaksi ja kommentoitavaksi. Yhden ihmisen aika on valitettavasti rajallinen, joten kaikkeen ei yksinkertaisesti ehdi paneutumaan tai osallistumaan. Päämääräni valtuutettuna onkin yllä kuvatun lisäksi tehdä hyviä päätöksiä siten, että painaessani äänestysnappulaa tiedän miksi valitsin juuri tämän vaihtoehdon. Sinä päivänä, kun en enää ole politiikassa mukana millään tavalla, haluan jättää sen taakseni puhtain sieluin. En halua pelata pelejä, en halua valehdella tai kieroilla. Kenties tuo kalskahtaa jonkun korvaan hurskastelulta tai suoranaiselta naivismilta, mutta en osaa tuntemuksiani paremminkaan kuvata.

P.S. Mielestäni Joutsenpuolue olisi ollut parempi nimi kuin Muutos 2011

Wali Hashin ja Heikki Kauhasen vieraana monessa mukana oleva turkulainen varavaltuutettu Jiri Keronen ja Auran kirkkoherra, perussuomalaisten valtuutettu Torsti Äärelä. Keskustelun aiheena Perussuomalaiset ja se mikä puoluetta vaivaa – jos mikään. Jamboa esitetään tiistaisin klo 19 ja 22. Ohjelma uusitaan lauantaisin ja sunnuntaisin.

Viime viikolla uutisoitiin, kuinka sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä totesi Suomeen otettavan kenties liian paljon ulkomaalaisia opiskelijoita siihen nähden, että hurja määrä suomalaisnuoriakin on ilman opiskelupaikkaa. Mielipide tyrmättiin mm. opiskelujärjestöjen taholta jopa ulkomaalaisvastaisena.

Perussuomalaiset Nuoret näkevät kuitenkin Hyssälän kommentissa paljon asiaa. Suomen valtion rahoittamaa korkealaatuista koulutusjärjestelmää on nykysäädöksillä helppo käyttää hyväkseen. Monet tutkintoa suorittavista ulkomaalaisopiskelijoistamme ovat läpikulkumatkalla, ja saatuaan ilmaisen koulutuksen he lähtevät huippuosaajina muualle kohti uusia haasteita. Myös oppilaitokset voivat hyötyä järjestelmästä lisäämällä ulkomaalaisten opiskelijamääriä saadakseen mahdollisimman hyvän valtiontuen.

Perussuomalaiset Nuoret vaativat, että tarpeeton ulkomaalaisopiskelijoiden rekrytointi lopetetaan välittömästi ja annetaan ensin mahdollisuus kaikille kotimaan nuorille. Opiskelijoiden lähtötaso on maassamme tunnetusti korkea. Suomessa riittää tulevia ammattitaitoisia työntekijöitä, ja mikä parasta, koulutettu suomalainen ammattilainen myös jää hyvin usein kotimaan työmarkkinoille, toisin kuin ulkomaalaisopiskelija. Haluamme estää korkeatasoisen suomalaisen ammattitaidon hukkaan heittämisen asettamalla EU- ja ETA-alueen ulkopuolisista maista tuleville opiskelijoille lukukausimaksut. On myös muistettava erottaa toisistaan eri maiden välillä tapahtuva vastavuoroinen vaihto-opiskelu sekä tutkintoon johtava täysipäiväinen kouluttautuminen.

Suomalaiset maksavat verorahoistaan korkeatasoista ja monipuolista koulutusjärjestelmäämme, joka on tarkoitettu omien lastemme ja nuortemme kouluttamiseen. Miksei siis kaukaa tulevan ulkomaalaisen pitäisi vastavuoroisesti osallistua maksutalkoisiin? Ulkomaalaisilla huippuyliopistoilla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia saada opiskelijoikseen lahjakkuuksia kansallisuudesta ja korkeista lukukausimaksuista huolimatta.

Lisätiedot:

Heikki Tamminen
Perussuomalaiset Nuoret ry:n hallituksen jäsen
Varsinais-Suomen Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja
puh. 044 950 4324

Vesa-Matti Saarakkala
Perussuomalaiset Nuoret ry:n puheenjohtaja
puh. 050 919 6079

(Lähde)