Syy 21 2009
Runomuotokuvani
Vaikka pidänkin Turun tulevaa kulttuuripääkaupunkivuotta tarpeettomana ja elitistisenä hankkeena, joka maksaa Turun kaupungille miljoonia euroja, en ilmaise mielipiettäni venkoilemalla kaikkea mahdollista taiteeseen liittyvää vastaan. Mielenkiintoista taidetta on esimerkiksi sellainen, johon voi osallistua ja josta voi oppia. Kirjoittajaryhmä Tapiiri tekee osuutensa kulttuuripääkaupungille kirjoittamalla runomuotokuvia. Jokin aika sitten kaikki Turun kaupunginvaltuutetut saivat kutsun runomuotokuvan kirjoittamiseen. Aika ja paikka oli vapaasti sovittavissa runoilijan kanssa. Minun runoni kirjoitettiin ihan hiljattain ja se kuuluu näin:
Keskeneräisiä projekteja
ja elämä
joka karkaa sormista
jos ne eivät kulje nopeasti
päivien hermolla
Musiikkia, sanoja, tavaroita
tiheällä sykkeellä
Mieli monissa ruuduissa
Viistoa valoa, autojen ääniä
Suodatettuina
Sopivina palasina
niin kuin pitäisi olla taiteen
runojen,
tiedon.
Katse, joka poimii olennaisen
kuin kissa
lempeästä raukeudesta
ottaa loikan läsnäoloon.
Jasmine / Kirjoittajaryhmä Tapiiri
9.9.2009
Arkisemmat elementit piiloutuivat kauniiden sanojen taakse helposti ja nopeasti. Tosiasiassa tilanne oli tämä: Runoilija vieraili kodissamme keskellä tavallista arkipäivää. Oli kaunis, kirkas päivä, kuumakin. Tein töitä tietokoneella ja naputusta säesti Radio Suomipop sekä jatkuvalla tempolla ohi kulkeva liikenne. Keskustelimme hieman taiteesta, runoilusta ja päivittelin sitä, miten avomiehelläni oli jokin projekti kesken ja sen takia erinäisiä vempeleitä levällään työhuoneen lattialla. Leia-kissa oli hurmioitunut tuntemattomasta vieraasta ja keskittyi puskemaan vieraan laukkua ja esittelemään omaa erinomaisuuttaan pyörimällä jaloissamme.
Mukava kokemus, suosittelen.
