Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Taloustilanteen vaikeuksiin haetaan nyt Turussa ratkaisua mm. velalla, myymällä omaisuutta sekä veronkorotuksilla. Mainittuja keinoja voisi kenties yleisemmin kutsua maltillisiksi, mutta yksityiskohtaisemmat ratkaisut eivät sitä joissakin mielipiteissä ehkä niinkään ole. Vielä emme tiedä valittujen keinojen tuloksia, emmekä pysty ennustamaan myös meihin vaikuttavan maailmantalouden tilanteen vaikutuksia tai elpymisen kestoa. Toivon, että 90-luvun merkittävien talousongelmien ”hoidosta” koituneita seuraamuksia ei tarvitse toistaa, sillä niitä kannamme mukana osittain vielä tänäkin päivänä. Ennustajaeukon taitoja ei ole varmasti kenelläkään tässä salissa kertomaan miten meidän käy, mutta vahingosta viisastuneita arvioita, pessimistisiäkin arvioita, varmasti löytyy.

Henkilökohtaisesti en ilahtunut päätöksestä korottaa kunnallisveroprosenttia – kukapa erityisesti haluaisi maksaa enemmän veroja. Kannatan hetkeäkään epäröimättä yhteisvastuuta, toisista huolehtimista ja etenkin niiden kaikista heikoimpien auttamista. Näin ollen näkisin mielelläni että korotuksesta saatava tulo kohdistettaisiin sinne missä sitä tarvitaan eli peruspalveluihin. Palveluiden ja taloudellisen avun tarjoaminen tapahtuu verotuksen kautta, mutta verotusta ei saisi mielestäni käyttää helpotuksena aiemmin tehtyjen huonojen päätösten korjaamiseen. Kaupunkilaisten ei pitäisi maksaa siitä, että joskus aiemmin tai kenties useita kertoja aiemmin, on tehty lyhytnäköisiä valintoja, joista ei ole seurannut muuta kuin turhaa rahanmenoa. Kuntalaisen näkökulmasta haluaisin, että kaupunki priorisoi kaikille kuntalaisille kuuluvan hyvinvoinnin: asumisen, terveydenhuollon ja koulutuksen, muu tulkoon näiden jälkeen. Koen, että tässä kaupungissa huvittelulla ja kaikella kivalla on ylikorostunut rooli kun ajatellaan sitä, kuuluuko niistä huolehtiminen miten pitkälti kaupungin velvollisuuksien piiriin. Ydintehtäviin keskittyminen kuulostaa hyvältä, mutta onko ydintehtävien määrittelyssä vielä tilaa tulevia vuosia ajatellen? Odotankin jännityksellä ollaanko kaupungissa lähivuosina valmiita tarttumaan hanakammin omien rakenteiden tarkasteluun, sillä toimintakulttuurin muuttumattomuus ylläpitää tarvetta käydä samansisältöistä keskustelua läpi aina vain uudelleen ja uudelleen. Olisikin suotavaa ajatella paitsi nykyisiä kaupunkilaisia myös niitä tulevia, jotka tänä päivänä ovat vasta pieniä vauvoja. Millaisessa ympäristössä ja millaisten kysymysten parissa haluamme heidän elävän?

Talousarviossa positiivista on se, että ongelmalliseen työllisyystilanteeseen panostetaan hieman lisäämällä investointeja, peruskorjauksia sekä jonkin verran jopa uudisrakentamista. Toivonkin, että rakentaminen muutenkin kuin kaupungin toimesta vaikuttaa positiivisesti alueen työllisyyteen ja että pyritään huolehtimaan siitä, että työpaikkoja luodaan nimenomaan alueen asukkaille eikä ulkomaisia alihankkijoita ja heidän kauttaan tulevia alipalkattuja työmiehiä käyttäville yrityksille. Rakentamisen lisäksi tekeviä käsiä tarvitaan hoitotyössä. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat muutosten kourissa, eivät vain Turussa. Avo-, koti- ja omaishoidon tukeminen ja kehittäminen ovat kannatettavia, mutta ilman riittävää määrää työntekijöitä tavoitteet eivät toteudu. Tai ehkä päästään jonnekin jos asiaa mitataan rahassa, mutta entä kun on kyse palvelua tarvitsevista: saavatko he tarpeitaan ja tilannettaan vastaavaa, riittävää apua ja tukea? Vai onko esimerkiksi vanhusten kotiapu työntekijöiden riittämättömyyden ja sääntö- ja ohjeviidakoiden takia menossa siihen, että heille viedään ruokapalvelun ateria nenän alle arkipäivisin ja poistutaan samalla ovenavauksella?

Kaupunkilaiset odottavat rohkeita, avoimia ja vastuullisia päätöksiä. Sellaisia, jotka johtavat selkeisiin parannuksiin niissä yhteiskunnan toiminnoissa, joiden rahoittamiseen ihmiset osallistuvat. Maailma on epävarma, ihmiset kokevat huolta työpaikoistaan ja toimeentulosta. Kaupungin pitäisi vastata tähän vakaudella, eikä yllätyksillä, kuten Toriparkin kustannusten tuplaantumisella. Mistäs sen vielä tietää jääkö kulttuuripääkaupungistakin käteen jättipotti vai peräti mustapekka – tai jotain siltä väliltä.

Elämäni ensimmäinen kolumni julkaistiin Turun ylioppilaslehden numero 15/09 Vieraskynä-palstalla. Syksyn aikana palstalle ovat kirjoittaneet nuoret turkulaiset kaupunginvaltuutetut ja lisää kirjoituksia on vielä luvassa. Kirjoitukseni löytyy täältä.