Turun Perussuomalaisten hallitus valitsi tänään kahdeksan henkilöä, joita esitetään Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piirin eduskuntavaaliehdokkaiksi. Olen yksi noista kahdeksasta henkilöstä. Piiri tekee päätöksen vaalipiirin kaikista ehdokkaista myöhemmin. Viime kädessä myös puoluehallituksella on mahdollisuus vaikuttaa asiaan.

Kaikki kahdeksan turkulaista eivät todennäköisesti lopulliselle listalle mahdu. Oma toiveeni on, että ehdokaslista koostuu vilpittömin mielin liikkeellä olevista henkilöistä, joilla on halua ja tahtoa ajaa koko puolueen asiaa ja ohjelmaa. Oma kampanja, millainen se sitten kullakin onkaan, on tärkeä, mutta sen kantavana voimani soisin näkeväni yhteisen päämäärän: vaalivoiton.

Jokainen nauttii onnistumisesta, pärjäämisestä ja menestyksestä. Niitä hetkiä jopa kaipaa, jos edellisestä on kulunut tovi. Myös toisten saavutuksista voi iloita, mutta on myös mahdollista että onnen sijaan mielen valtaa kateus ja katkeruus onnistujaa kohtaan. Jos jotain olen lyhyen poliittisen kokemukseni aikana huomannut, se on se että kateellisten tai katkerien ei kannattaisi tähän touhuun osallistua lainkaan. Vihreän myrkyn takaa kyräily vie kohtuuttomasti kaikkien mukana olevien voimavaroja.

En vielä tiedä olenko mukana ehdokaslistalla ensi vuoden vaaleissa, sillä minä en asiaa päätä. Yhtä kaikki aion olla tavalla tai toisella menossa mukana tekemässä työtä puolueen eteen. Kun liityin kolme vuotta sitten Perussuomalaisten jäseneksi katsoin kaikkien mediassa puolueesta viljeltyjen  juntti-, änkyrä-, mitälie-leimojen taakse. Löysin sieltä juuri sellaisia ihmisiä, kuin puolueen ohjelman perusteella uskoin löytäväni. Toivon mitä parhainta onnistumista vaaleissa jokaiselle rehelliselle ja rohkealle poliittiselle toimijalle.