Keväällä 2007 matkailu- ja kongressiorganisaatio Turku Touring järjesti mahdollisuuden ”vierailla” valtavia risteilijäaluksia rakentavalla Turun telakalla meritse. Juuri luovutettavissa oleva Liberty of the Seas -alus veti puoleensa kiinnostuneita katsojia, niin meitäkin. Ja olihan se upea. Pitkä, korkea, puhtaan valkoinen. Tuollaisen kyytiin olisi hienoa päästä!

Unelmasta tuli totta tammikuussa 2010, kun matkustimme Floridaan talvilomalle. Osavaltiota ihmetyttänyt poikkeuksellisen kylmä sää (eräänäkin aamuna +2 astetta) teki tuolloin tuhojaan appelsiiniviljelmillä ja shortseissaan tärisevät turistit saivat tuijotella puolityhjiä altaita, kun alligaattoripuistojen asukkeja oli viety lämpimämpiin sisätiloihin. Kun Liberty of the Seas käänsi keulansa kohti Länsi-Karibiaa aurinko pilkahteli pilvien raosta sen verran, että toive hieman lempeämmistä lomakeleistä heräsi uudelleen.

Valtameriristeilijät kuljettavat matkustajiaan elämyksiin eri puolilla maailmaa. Liberty of the Seas ei ole kooltaan suurin ristelijä, mutta sinnekin majoittuu n. 4 300 matkustajaa sekä n. 1 300 miehistön jäsentä. Laivaa voisi kuvailla ihmismääränsä ja toimintojensa perusteella paitsi pieneksi kaupungiksi, myös maailmaksi pienoiskoossa. Aluksella lomailevat turistit ovat kaikkialta maailmasta mutta niin ovat siellä työskentelevät ihmisetkin. Meidän risteilymme aikana matkustajat olivat kenties vuodenajasta johtuen pääasiassa Etelä-Amerikasta. Törmäsimme laivalla vain yhteen suomalaiseen työntekijään sekä kahteen lomalla olevaan ystävykseen, joista toinen oli – kukas muukaan kuin – vanhan ystäväni käly.

Laivan tuolloinen henkilökunta edusti n. 50 eri kansallisuutta. Hytteihin jaetut tietoiskut kertoivat monien muiden asioiden lisäksi siitä, mistä kaikista maista kotoisin olevia ihmisiä toimi eri tehtävissä. Hyttivastaavamme oli nuori, hiljattain opinnoistaan valmistunut kiinalainen mies, joka kertoi viihtyvänsä työssään hyvin ja voivansa palkkansa avulla auttaa Kiinassa asuvia vanhempiaan. Eräänä iltana laivan pääravintolassa tarjoilijaksemme sattui tunisialainen vanhempi mies, joka oli työskennellyt eri aluksilla jo yli 10 vuoden ajan. Hän oli vieraillut myös Turussa tutustumassa uuteen työpaikkaansa, kun sitä vielä rakennettiin telakalla. Mies jutteli käyneensä lenkkeilemässä Aurajoen rannalla keskellä kylmää talvea.

Kaikilla työntekijöillä oli rinnassaan nimikyltti, jossa luki myös hänen kotimaansa. Kielitaidottomampia matkustajia varmasti helpotti muistutus siitä, että laivalta löytyisi melko todennäköisesti joku työntekijä, jolla oli sama äidinkieli. Meidän seuruettamme ilahdutti suuresti se, miten sujuvaa ja eleetöntä kaikkien miehistön jäsenien toiminta omassa työympäristössään oli. Palvelu oli aina ystävällistä ja joustavaa, hiotulla koreografialla rullaavaa, minkä ansiosta jokainen matkustaja sai tuntea olevansa tärkeä. Työpisteen mukaan kaikilla sen työntekijöillä oli samanlainen työasu. Kaikkia matkustajia tervehdittiin ja autettiin hymyssä suin, ja kysymykset pyrittiin ratkaisemaan juuri sillä hetkellä eikä asiakasta pompoteltu tiskiltä toiselle. Jos henkilö ei tiennyt vastausta, hän selvitti sen eikä ohjannut asiakasta jonnekin muualle kysymään samaa asiaa toiselta ihmiseltä. Asiakaspalvelun merkityksen huomaa silloin kun se sujuu – ja silloin kun se ei suju lainkaan. Suomessa saa liian usein törmätä jopa siihen, että palveluammatissa työskentelevän henkilön sanavarastoon eivät kuulu edes sellaiset ilmaisut kuin ”kiitos” ja ”olkaa hyvä”. Loma Amerikassa muistutti siitä, että asiakas ei ole ainoastaan asiakas, vaan nimenomaan palvelusta maksava asiakas.
Valtameriristeilijää kuvaisin sanoin toimiva monikulttuurinen työyhteisö, jossa kaikki yhteisön jäsenet tekevät työnsä yhteisen päämärän eteen samoilla pelisäännöillä. Päämäärä lienee onnistuneen risteilyelämyksen tuottaminen matkustajille. Pinnan alla turistien silmiltä piilossa varmaankin kuplii, missäpä työyhteisössä ei kuplisi ainakin joskus, mutta asiakaslähtöisyyden näkökulmasta en ykskaks osaisi kuvitella onnistuneempaa ratkaisua.

Jos monikulttuurisuutta mitataan eri kansallisuuksien määrällä, valtameriristeilijöitä monikulttuurisempia (uivia) kyliä lienee vaikea löytää. Yhteisö, monikulttuurinenkin yhteisö, toimii kun sen jäsenet noudattavat yhteisiä sääntöjä.

Turussa on rakennettu, monikulttuurisen työyhteisön voimin, upeita laivoja, joilla turisti saa kokea kimmeltävän täysihoidolla varustetun irtioton arjesta. STX:n Turun telakan tilauskirja näyttää tällä hetkellä tyhjää. Pelko osaamisen ja työpaikkojen valumisesta jonnekin Suomen rajojen ulkopuolelle on olemassa.

Alla oleva kuva on otettu yhdestä päiväsatamista eli Belizessä. Risteilijät, joita tuolloinkin oli paikalla useita, ankkuroituivat merelle, josta matkustajat pääsivät halutessaan pienemmillä aluksilla maihin.

13 perussuomalaista kunnallispoliitikkoa ja vuoden 2011 eduskuntavaalien ehdokasta, mm. kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho (Helsinki) ja Perussuomalaisten Nuorten pj Vesa-Matti Saarakkala (Kurikka), julkaisee maahanmuuttopoliittisen vaalimanifestin.

Manifesti on yksityiskohtainen ohjelma maahanmuuttopolitiikan saattamiseksi kestävälle ja järkevälle pohjalle. Manifestin allekirjoittajat sitoutuvat valituksi tullessaan edistämään siinä määriteltyjä tavoitteita. Manifestin tiimoilta järjestetään tiedotustilaisuus Turun kaupunginkirjastossa, Linnankatu 2, lauantaina 24.7.2010, klo 15.

Kiinnostuneet tiedotusvälineiden edustajat kutsutaan paikalle. Painettu manifesti on ennakkotutustumista varten noudettavissa samasta paikasta tuntia aiemmin eli klo 14. Kysymykset ovat tervetulleita.

Perussuomalaiset Nuoret ovat tänään lausuneet seuraavaa Maassa maan tavalla -debaattiin liittyen:

Perussuomalaiset Nuoret ovat päättäneet jalkauttaa maahanmuuttoon liittyvän ajankohtaisen kotouttamiskeskustelun kansan keskuuteen lanseeraamalla t-paidan ”Maassa maan tavalla” –tekstillä varustettuna.

Muiden puolueiden toimijat ovat antaneet ymmärtää, ettei iskulause ”Maassa maan tavalla” olisi Perussuomalaisten kehittämä. Perussuomalaiset Nuoret
myöntävät, että se pitää paikkansa, sillä iskulause on kulkenut kansan suussa jo vuosisadat. Kyseinen iskulause kuitenkin esiintyy vain Perussuomalaisten vaaliohjelmassa.

Perussuomalaiset Nuoret haluavat muistuttaa, että vain Perussuomalaiset on se puolue, joka uskaltaa sanoa maahanmuuttokeskustelussa asiat niin kuin ne ovat. Pidämme selviönä sitä, että jos Perussuomalaiset eivät olisi avanneet maahanmuuttopoliittista keskustelua, kukaan muu ei olisi sitä tehnyt.

Perussuomalaisten Nuorten mielestä nyt tulee selvittää se, ketkä ovat aidosti ja oikeasti kansan asialla maahanmuuttopolitiikassa. Toivomme, että myös SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen tilaisi meiltä t-paidan ja ottaisi sen kovaan käyttöön.

Paidan väritys on mustavalkoinen ja paitaa on myynnissä 20 euron kappalehintaan sisältäen postikulut.

Lisätiedot:

Vesa-Matti Saarakkala
Perussuomalaiset Nuoret ry:n puheenjohtaja
puh. 0400 917 353

Haluaisin itse muistuttaa tässä yhteydessä myös siitä, että Maassa maan tavalla -sanonta ei ole suomalainen keksintö tai peräpohjolan tuppukyläläisten visio maailmankaikkeudesta. Monitulkintainen se varmasti on ja maan tavasta voidaan olla montaa mieltä. Yhtä kaikki varmaa on se, että jossain päin maailmaa sanontaa noudatetaan kirjaimellisesti ja toisaalla sen ääneen lausuminen nostattaa kamalan metakan ja paheksuntamyrskyn. Liekö sekin sitten maan tapa.

Maassa maan tavalla -paitaa voit tilata kesäisen leppoisissa väreissä Perussuomalaisten nuorisojärjestöltä .

Tilausohjeet ja lisätiedot täällä.