Itse päädyin Pekka Haaviston kannalle, vaikka helppoa se ei todellakaan ollut ja vaikeus oli juuri hänen seksuaalisessa suuntauksessa, mutta katsoin, että tärkeämpää on presidentin tietotaito kuin seksuaalinen suuntaus.

Tavallisena työtekijänä(Pienipalkkainen) Niinistön äänestäminen tuntuisi pelottavalta. Niinistö edustaa kovia arvoja, josssa tavallisen duunarin murheet, eivät paljoa paina.

Niinistön vaalituet tulivat tahoilta, joissa ei paljoa pienpalkkaisen ihmisen arkipäivän murheita mietitä.

Kokoomuksessa on se outo ilmiö, että heistä monet sanoavt olevansa isänmaallisia, mutta kuitenkin he ovat valmiita myymään kansallisomaisuuden ulkomaalasille yrityksille ja haluavat purkaa kansallisvaltion.

No vihreissäkin ovat omat kummallisuutensa, mutta ehdokkaana Haavistolla on minusta vähemmän huonoja ominaisuuksia kuin Niinistöllä.

entä nyt, kun 2. kierros on edessä ja vaihtoehdot ovat, mitä ovat?

Sampo Terhon europarlamenttitiedotuksesta voi ottaa ainakin jossain määrin mallia, Terho on avannut epäselviä asioita todella mallikkaasti, mutta tuonut esille myös konkreettisia päivän politiikan tapahtumia (joskin tätä voisi olla hieman enemmänkin). Suhde äänestäjän ja poliitikon välillä on luonnollisesti hieman eri kun kyseessä on europarlamentti.

Esimerkiksi tässä viimeisessä kommentissasi mainitset sellaisia konkreettisia asioita (opposition vs. hallituksen aloitteet), joista on mielenkiintoista lukea ja hyvä tietää. Varsinkin jos niissä ei ole opposition puheisiin useasti eksyvää hallituksen ruoskimista asiasta riippumatta (keskustalta näkee tätä vähän liiankin kanssa). Tietenkin hallituksen kuuluu saada pyyhkeitä kun se on tarpeen, mutta jos se on itseisarvo niin opposition puheista menee melko nopeasti särmä.

Aihe on arka ja kiusallinen, mutta siihen tulisi tarttua ja purkaa epätasa-arvoinen järjestelmä kokonaan.

Opposition kansanedustajan on hyvin vaikea saada mitään konkreettista aikaiseksi. Hän voi olla aktiivinen ja osallistuva, mutta hänen aloitteensa tai ehdotuksensa eivät ole niitä ensimmäisiä, jotka menevät eteenpäin. Esimerkiksi perussuomalaisten ryhmän viime syksynä tekemä lakialoite terrorismiin kouluttautumisen rangaistavuudesta sai hyväksyviä kommentteja joiltakin hallituspuolueiden edustajilta. Sen jälkeen todettiin kuitenkin niin, että toivottavasti hallitus ottaa asian selvitettäväkseen. Sama aloite tullee kenties eteemme hieman erimuotoisena ja eri tahon, hallituksen, tekemänä. Tuore esimerkki on jälleen esiin nostettu solidaarisuusvero, josta viime päivinä ovat toitottaneet ministeri Urpilainen ja presidenttiehdokas Lipponen. Perussuomalaiset esitti vastaavaa veroa viime syksynä, mutta sitä ei kannatettu. Miksei? Siksi, koska esitys ei ollut hallituksen, vaan opposition ja vieläpä perussuomalaisten.

Näin ollen oppositioedustajan “aikaiseksi saaminen” tarkoittaa käytännössä yleistä aktiivisuutta, kannanottoja ja ihmisten viestien kuuntelemista ja eteenpäin viemistä. Sen konkreettisempia tuloksia on hankala saada. Minun mielestäni ryhmämme on ollut kokonaisuutena hyvinkin aktiivinen ja odotan oikein positiivisella mielellä kevättä. Pian pääsemme esimerkiksi kuntarakenneuudistuksen kimppuun. Pyrin korjaamaan puutteet tiedottamisessa omalta osaltani.