Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Pentti Oinonen otti kantaa kohuttuun ruandalaismiehen oikeudenkäyntiin Porvoossa 4.9.2009.

Kansalaisia on viime päivinä puhuttanut ruandalaismiehen oikeuskäsittelyn kustannukset. Suomessa pitkään asunutta ruandalaista syytetään yhteensä 30 000 ihmisen joukkomurhasta Ruandan sisällissodassa, jossa kuoli yhteensä jopa 800 000 ihmistä. Teko, josta miestä syytetään, on hirveä. Tekoihin syylliset on saatava vastuuseen ankaran tuomion saattelemana.

Julkisuudessa on puhuttu tämän yksittäisen oikeudenkäynnin kohdalla miljoonan euron kuluista, jotka sisältävät kuukauden mittaisen vierailun Ruandassa ja muissa Afrikan maissa todistajia kuulemassa. Olen eri mieltä Suomen oikeusviranomaisten kanssa siitä, onko tämän oikeudenkäynnin käyminen ja kustantaminen nimenomaan suomalaisten tehtävä.

On kysyttävä, miksi miestä ei toimitettu Ruandaan? Ruandassa on toimiva oikeuslaitos.

Suomessa oikeuslaitos on ruuhkainen ja kärsii viime aikaisten hallitusten toiminnallisista uudistuksista ja toimintamäärärahojen niukkuudesta. Henkilökunta käy jatkuvasti voimiensa äärirajoilla ja oikeuslaitoksella on kotikutoisempiakin juttuja hoidettavanaan. Miljoona euroa on iso summa.

On aiheellista kysyä, mikä on hallituksen linja jatkossa näihin oikeuskäsittelyihin? Meillehän on tullut viime vuosina runsaasti ihmisiä pitkään sotaa käyneistä maista, kuten Afganistanista, Irakista ja Somaliasta. Mielestäni Suomen tulee tarjota jatkossakin turvapaikka todellisessa hädässä oleville, mutta ei niin löysillä perusteilla kuin nyt ministeri Thorsin aikana on ollut.

Mitä tekee Suomen hallitus ja istuva oikeusministeri, jos näiden turvapaikanhakijoiden tai jo turvapaikan saaneiden joukosta alkaisikin lähitulevaisuudessa tai vuosikymmeniä myöhemmin löytyä yksittäisiä joukkomurhista ja kidutuksesta syytettyjä, joiden uhrit haluavat oikeutta?

Pitääkö suomalaisen veronmaksajan maksaa heistä jokaisen tutkintavankeuden, oikeudenkäynnin ja vankilassa vietettyjen kuukausien tai vuosien aikaiset kulut vain siksi, että henkilö on onnistunut pakenemaan hirmutekojensa jälkeen Suomeen?

Mielestäni ei pidä. Oikeudenjaon ja siitä aiheutuvien kustannusten pitäisi olla ennen kaikkea teosta syytetyn henkilön oman maan asia. Jos alussa viitattuun tapaukseen liittyvä ruandalaismies saa kuitenkin Suomessa tuomion, tulee hänet lähettää kotimaahansa tuomiota kärsimään.

–
Lisätietoja:
pentti.oinonen@eduskunta.fi
puh. 050-512 2472

(Lähde)

Suomen poliittinen temmellyskenttä sai potentiaalisen uuden osallistujan, kun suositulla Hommaforum-sivustolla alkunsa saanut Muutos 2011 rekisteröitiin yhdistykseksi. Seuraava askel yhdistyksen aktiiveilla on kerätä tarvittava määrä kannattajakortteja puolueeksi rekisteröimistä varten ja viedä Muutos vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. Itse toivotan uuden puolueen yhtä tervetulleeksi (ja samoin toivotuksin) kuin Jyrki Kasvi toivotti jo rekisteröidyn Piraattipuolueen Uuden Suomen jutussa. Muutos 2011 on saanut toistaiseksi kasvoikseen Juha Mäki-Ketelän ja Perussuomalaisista eronneen Turkulaisen varavaltuutetun Jiri Kerosen. Todettakoon, että pidän itse Jiriä fiksuna nuorena miehenä ja toivon hänelle pelkästään hyvää, vaikka olinkin pettynyt, ettei hän halunnut jatkaa Perussuomalaisissa. Tästä huolimatta uskon, että voin jatkossakin keskustella hänen kanssaan asioista niiden oikeilla nimillä kuten tähänkin asti. Kuten Jirillä ja Muutos 2011 -yhdistyksellä, oma politiikkaan liittyvä historiani on niin lyhyt, että jopa historia-sanan käyttäminen on mielestäni liioittelua. Elän elämäni ensimmäistä vuotta, jolloin toimin kunnallisissa luottamustehtävissä ja koen jokaisen kunnalliseen toimintakalenteriin sijoittuvan tapahtuman ensimmäistä kertaa. Uudella tulokkaalla, kuten minulla tai Muutoksella, on edessään valtavasti työtä ja vaivannäköä, ehkä jopa hammastenkiristystäkin.

Muutos 2011 on perustettu ainakin osittain tarpeesta saada aikaan jotakin uutta ja erilaista yhteiskunnalliseen keskusteluumme. En voi kieltää, ettenkö jossain vaiheessa olisi saanut sitä kuvaa, että uutta puoluetta alettiin puuhaamaan sen takia, ettei Helsingin kaupunginvaltuutettua Jussi Halla-ahoa valittu Perussuomalaisten listoilta EU-vaalien ehdokkaaksi. Minulla ei ole  tietoa siitä, miksei Halla-ahoa valittu ehdokaslistalle. Ehdokasasettelun ollessa vielä käynnissä keskustelu sai mielestäni typeriä piirteitä sekä Halla-ahon kannattajien että Perussuomalaisten taholta. Uskon, että Halla-aho saa Suomessa aikaan paljon enemmän nimenomaan yhteiskuntamme kannalta merkittäviä asioita kuin olisi saanut koskaan Euroopan Parlamentissa. Näin on jo käynyt. Halla-ahon viime viikkoinen oikeudenkäynti hänen blogikirjoituksensa viitoittamana on osoittanut miten arkaan paikkaan yksi tavallinen suomalaismies on osunut. Halla-aho ja nimenomaan hänen kirjoituksensa jakavat eittämättä vahvasti mielipiteitä, mutta niin tekevät aikaan saavien ihmisten mielipiteet aina. Toivon, että Halla-aho on Perussuomalaisten listalla ehdokkaana vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ja haluan tällä lyhyellä kommentilla ilmaista tukeni Jussi Halla-aholle. Nykytilanne on varmasti kiusallinen hänelle ja varmaan joillekin Perussuomalaisille, mutta tässä mitataankin nyt viimeisen päälle sitä kenen henkinen kantti kestää.

Demokratia on siinä mielessä hassu juttu, että enemmistö päättää vaikka sinä sanoisit mitä. Se on myös siinä mielessä hilpeää, että toisistaan kaukaisilta vaikuttavat ryhmät voivat olla jostain ihmeellisestä syystä todella samaa mieltä jopa silloin kun sen ei kuvittelisi olevan mahdollista. Joskus ryhmien harmonia voi myös vahingossa pettää, kuten eräälle Turun valtuutetulle harmillisesti kävi maanantaina 31.8. kaupunginvaltuuston kokouksessa (http://yle.fi/alueet/turku/2009/08/valtuusto_kiisteli_korvauksista_967568.html). Turun poliittiseen elämään kuuluu muutenkin mielenkiintoisia uutisia, sillä sinivihreät ovat löytäneet toisensa ja saaneet näin aikaiseksi enemmistön päätöksentekoon. Ulkopuolelle jääneet perinteikkäästi turkulaiset SDP ja Vasemmistoliitto joutunevat hiomaan kuvioitaan tulevia valtataistoja varten. Asiasta lisää Aamusetin jutusta ottamassani kuvakaappauksessa:

Olen kahdeksan kuukautta kestäneen luottamustoimikokemukseni jälkeen hyvin hämmästynyt siitä, miten vähän mikään on oikeastaan hämmästyttänyt. Kaikki ne tarinat ja mielipiteet poliitikan koukeroista, siitä, miten asioita sovitaan pienellä porukalla, siitä, miten mielipide helposti muuttua ja siitä, miten jokin toimii lähes päinvastoin kuin sen aatemaailma antaa ymmärtää toimivansa, pitävät paikkansa. Eniten olen ihmeissäni siitä, miten vähän itsenäistä ajattelua politiikassa esiintyy. Ja ne harvat jotka ajattelevat, vaikuttavat olevan jossain määrin ulkona omasta porukastaan. Haluan muistuttaa siitä, että minulla ei missään vaiheessa ole ollut kuvitelmia siitä, mitä yksi ihminen esimerkiksi Turun kaupunginvaltuustossa voi saada aikaan olkootkin hänen ryhmänsä koko mikä tahansa. Maahanmuuttopoliittiset kysymykset ovat minun kiinnostuksen kohde, mutta on täysin epärealistista olettaa, että ne muuttuisivat yksin minun toimieni myötä Turussa tai Perussuomalaisten viiden kansanedustajan kautta valtakunnan tasolla. Päätöksiä varten tarvitaan aina merkittävä määrä samaa mieltä olevia ihmisiä, eikä sellaista saa aikaan muuten kuin vaalien myötä, äänestäjien kautta. Merkittävällä määrällä en tarkoita välttämättä enemmistöä, vaan niin isoa ryhmää jonka vaikutusvallan nähdään kannatuksen jatkuvan kasvun myötä kehittyvään sellaiseen suuntaan, että muut ryhmät alkavat muuntautua politiikassaan kasvavan ryhmän määrittelemään suuntaan.

Olen seurannut keskustelua tai sanoisinko välillä jopa suunpieksentää erinäisillä foorumeilla siitä, mitä Perussuomalaiset valtuutetut, jotka poikkeuksetta edustavat hyvin pieniä ryhmiä omissa valtuustoissaan, ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. Ehdottomasti merkittävä valta-osa esimerkiksi Turun kaupunginvaltuustossa käsiteltävistä asioista koskevat jotain aivan muuta kuin maahanmuuttoa tai vanhusten kysymyksiä, jotka itse ilmoitin ennen kunnallisvaaleja olevan ne asiat, joista minä olen kiinnostunut ja joissa minä näen korjaamisen tarvetta. Olen pitänyt Turun kaupunginvaltuustossa tämän kauden aikana kolme puheenvuoroa puhujapöntöstä sekä osallistunut neljännen puheenvuoron valmisteluun, jonka piti puolestani varavaltuutettu Jiri Keronen ollessani estynyt osallistumaan kokoukseen. Nuo puheenvuorot ovat liittyneet sellaisten asioiden käsittelyyn, jotka koen merkittäviksi ja joissa pääsen tuomaan omia kantojani esille. Kun Turun Kauppatorin alle rakennettava pysäköintilaitos, ”Toriparkki”, oli valtuuston käsittelyssä keväällä, sain omasta puheenvuorostani todella hyvää palautetta useammaltakin lehtereillä yleisönä olleelta. Eräs rouva tuli myöhemmin kättelemään, kiitti sanoistani ja totesi, ettei olisi koskaan uskonut tätä tekevänsä. (Oletan, että hän viittasi siihen, ettei olisi voinut kuvitella näin tekevänsä perussuomalaiselle valtuutetulle.)

Puheenvuorojen käyttämiseen liittyy myös selkeitä sääntöjä, kuten aikaraja ja se, että asiassa on pysyttävä. Asiassa pysymisen haastavuutta kuvaa se, miten eräs turkulaisvaltuutettu sai viime maanantain kokouksessa vedettyä somalialaiset savimajat mukaan repliikkiinsä Lakkatien lastenkodin hankesuunnitelmasta. Voidaan kysyä, mitä hyötyä puhumisesta pelkän puhumisen takia on, jos puheenvuoron sisältö ei millään tavalla edistä käsittelyssä olevaa asiaa, turkulaisten asiaa tai edes puhujaa itseään? Turun valtuustossa on hyviä puhujia ja vähemmän hyviä puhujia, joista kiitos niille, joille kiitos kuuluu. Yksi henkilökohtaisesta suosikeistani on SDP:n Virpa Puisto, joka osaa sanoa sanottavansa kuuluvalla äänellä, lyhyesti ja selkeästi. Ottamatta mitenkään kantaa Puiston puheiden sisältöön tai SDP:n politiikkaan Turussa voin todeta, että Puiston puhuessa kuuloni terävöityy aina jos se olikin edellisen jaarittelijan jäljiltä jossain muualla. Valtuustokauden mieleenpainuvimman ja sisällöltään laadukkaimman puheen on pitänyt mielestäni RKP:n Stefan Wallin myös Toriparkki-keskustelun yhteydessä. Wallin äänesti Toriparkkia vastaan toisin kuin ryhmätoverinsa. Monelta ei mielipiteensä, tai ryhmänsä  mielipiteen, esittäminen suju kovinkaan jouhevasti, mutta puhuminen ei todellakaan ole pelkkää suun liikuttamista vaan sisältää monia elementtejä esiintymistaidosta ja äänenkäytöstä lähtien, eivätkä ne nyt vain jokaiselta suju puoluekantaan katsomatta. Itselläni olisi paljon treenattavaa etenkin spontaaniudessa, mutta omaan pirtaani sopii paremmin asioiden ja puheiden harkitseminen ja punnitseminen etukäteen. Mykistä tai liian puheliaista valtuutetuista kirjoitti tänään Uuden Suomen blogissa Ari Alsio, joten suosittelen tutustumista hänen kirjoitukseensa aiheesta.

Kahdeksan kuukauden luottamustoimeni jälkeen omat visioni ovat selkeytyneet. Tavoitteeni on ilmaista mielipiteeni selkeästi ja rehellisesti, silloin kun minulla on perusteltu näkemys jostakin asiasta. Maahanmuuttoasioihin liittyvissä kysymyksissä roolini on pitää mielipiteeni esillä niin, että saisin pikkuhiljaa uusia ihmisiä kiinnittämään huomiota nykytilaan ja pohtimaan, mitä sille pitäisi tehdä. Valtuuston lisäksi olen rakennuslautakunnan jäsen, missä pääsen osallistumaan pienemmän ryhmän toimintaan ja tekemään niitä konkreettisia, pieniä päätöksiä, joilla on merkitystä paitsi yksittäisen lupahakijan myös esimerkiksi rakennusalan työllisyyden kannalta. Luottamushenkilö saa myös kutsuja sinne sun tänne  seminaariin, paneeliin ja keskustelutilaisuuteen. Lisäksi sähköpostiin ja etanapostiin tulee monenmoista lippusta ja lappusta luettavaksi ja kommentoitavaksi. Yhden ihmisen aika on valitettavasti rajallinen, joten kaikkeen ei yksinkertaisesti ehdi paneutumaan tai osallistumaan. Päämääräni valtuutettuna onkin yllä kuvatun lisäksi tehdä hyviä päätöksiä siten, että painaessani äänestysnappulaa tiedän miksi valitsin juuri tämän vaihtoehdon. Sinä päivänä, kun en enää ole politiikassa mukana millään tavalla, haluan jättää sen taakseni puhtain sieluin. En halua pelata pelejä, en halua valehdella tai kieroilla. Kenties tuo kalskahtaa jonkun korvaan hurskastelulta tai suoranaiselta naivismilta, mutta en osaa tuntemuksiani paremminkaan kuvata.

P.S. Mielestäni Joutsenpuolue olisi ollut parempi nimi kuin Muutos 2011

Wali Hashin ja Heikki Kauhasen vieraana monessa mukana oleva turkulainen varavaltuutettu Jiri Keronen ja Auran kirkkoherra, perussuomalaisten valtuutettu Torsti Äärelä. Keskustelun aiheena Perussuomalaiset ja se mikä puoluetta vaivaa - jos mikään. Jamboa esitetään tiistaisin klo 19 ja 22. Ohjelma uusitaan lauantaisin ja sunnuntaisin.

Viime viikolla uutisoitiin, kuinka sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä totesi Suomeen otettavan kenties liian paljon ulkomaalaisia opiskelijoita siihen nähden, että hurja määrä suomalaisnuoriakin on ilman opiskelupaikkaa. Mielipide tyrmättiin mm. opiskelujärjestöjen taholta jopa ulkomaalaisvastaisena.

Perussuomalaiset Nuoret näkevät kuitenkin Hyssälän kommentissa paljon asiaa. Suomen valtion rahoittamaa korkealaatuista koulutusjärjestelmää on nykysäädöksillä helppo käyttää hyväkseen. Monet tutkintoa suorittavista ulkomaalaisopiskelijoistamme ovat läpikulkumatkalla, ja saatuaan ilmaisen koulutuksen he lähtevät huippuosaajina muualle kohti uusia haasteita. Myös oppilaitokset voivat hyötyä järjestelmästä lisäämällä ulkomaalaisten opiskelijamääriä saadakseen mahdollisimman hyvän valtiontuen.

Perussuomalaiset Nuoret vaativat, että tarpeeton ulkomaalaisopiskelijoiden rekrytointi lopetetaan välittömästi ja annetaan ensin mahdollisuus kaikille kotimaan nuorille. Opiskelijoiden lähtötaso on maassamme tunnetusti korkea. Suomessa riittää tulevia ammattitaitoisia työntekijöitä, ja mikä parasta, koulutettu suomalainen ammattilainen myös jää hyvin usein kotimaan työmarkkinoille, toisin kuin ulkomaalaisopiskelija. Haluamme estää korkeatasoisen suomalaisen ammattitaidon hukkaan heittämisen asettamalla EU- ja ETA-alueen ulkopuolisista maista tuleville opiskelijoille lukukausimaksut. On myös muistettava erottaa toisistaan eri maiden välillä tapahtuva vastavuoroinen vaihto-opiskelu sekä tutkintoon johtava täysipäiväinen kouluttautuminen.

Suomalaiset maksavat verorahoistaan korkeatasoista ja monipuolista koulutusjärjestelmäämme, joka on tarkoitettu omien lastemme ja nuortemme kouluttamiseen. Miksei siis kaukaa tulevan ulkomaalaisen pitäisi vastavuoroisesti osallistua maksutalkoisiin? Ulkomaalaisilla huippuyliopistoilla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia saada opiskelijoikseen lahjakkuuksia kansallisuudesta ja korkeista lukukausimaksuista huolimatta.

Lisätiedot:

Heikki Tamminen
Perussuomalaiset Nuoret ry:n hallituksen jäsen
Varsinais-Suomen Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja
puh. 044 950 4324

Vesa-Matti Saarakkala
Perussuomalaiset Nuoret ry:n puheenjohtaja
puh. 050 919 6079

(Lähde)

Mikä on tämä perustuslaillisten puolue, johon Markku Heikkilä tänään viittaa kirjoituksessaan Kalevassa? Eräs Turun kaupungin korkea-arvoinen virkamies käytti ilmaisua perustuslailliset saamassani sähköpostiviestissä, joka käsitteli Perussuomalaisia, vaikkei heitä oikealla nimellään mainittukaan. Sanoilla on aina tulkinnanvaraa, josko myös historiallisia kaikuja. Tahalliset tai tahattomat erheet saavat joskus mielenkiinnon heräämään niin, että niiden taustoihin haluaa ainakin vilkaista.

Sinänsä en näe perustuslaillisuudessa mitään ongelmaa, pikemminkin päinvastoin.

Olen ollut muutaman päivän sairaana, joten varavaltuutettu Jiri Keronen oli läsnä eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa puolestani. Olin valmistellut istuntoa varten puheenvuoron, jota Jiri täydensi omilla osuvilla ilmaisuillaan. Tässä tuo puhe:

 Arvoisa puheenjohtaja

En yhtään epäile, etteikö säästöjen löytäminen ja kohdentaminen olisi ollut hankalaa ja aikaa vievää. Moni luottamustoimea tai virkaansa hoitava henkilö on varmasti tuntenut pettymystä vallitsevasta tilanteesta, ja siitä, millaista harmia ja mielipahaa säästötoimenpiteet aiheuttavat sekä kaupunkilaisille että kaupungin työntekijöille. Ne henkilöt, jotka ovat tehneet työtä saadakseen aikaan lisätalousarvion säästötavoitteet eivät ole olleet helpon asian edessä. Henkilöt, jotka lauta- ja johtokunnissa ovat olleet päättämässä mistä vähennetään, ja miten, ovat epäilemättä joutuneet tekemään raskaita päätöksiä ja kyseenalaistamaan omia arvojaan. Kaikki kunnia heille tekemästään hommasta.

Tästä aiheesta on hyvin vaikea sanoa mitään sellaista, jota ei ole jo aiemmin sanottu.

On hupsua, että säästöjä tahkotaan monesti ennemmin oikeasti tuottavasta henkilöstöstä kuin esimerkiksi kuntabyrokratiasta ja hallinnosta, vaikka oikeasti tuottavasta työstä on hyötyä ihmisille ja kuntabyrokratiasta ja hallinnosta ei ole. Täällä on puhuttu paljon menoista ja tuloista. Menoilla ja tuloilla ei kuitenkaan ole väliä, vaan sillä, mitä nämä menot ja tulot oikeasti ovat. Rahakysymyksiä mietittäessä on tärkeää muistaa, että rahalla itsellään ei ole minkäänlaista todellista arvoa, vaan se on ainoastaan symboli, joka kuvaa teoreettista arvoa. Kaikki aito hyvinvointi ja varallisuus voidaan saavuttaa ainoastaan tuottavalla työllä, minkä vuoksi leikkauksia olisi hyvä painottaa vielä enemmän hallintobyrokratiaan. Esimerkiksi kunnanvaltuuston kokouspalkkioita voisi tiputtaa, sillä vaikka kokouspalkkioiden tiputtaminen ei aiheuttaisikaan suurta säästöä, olisi sillä suuri symbolinen merkitys turkulaisille.

Positiivista on, että kulttuuripääkaupunkihankkeeseen liittyviä menoja on saksittu, vaikka voisin näin takapuolituntumalta heittää, että sieltä suunnasta löytyisi paljon lisää leikattavaa. Loppujen lopuksi koko kulttuuripääkaupunkihankkeessa on kyse lähinnä näennäisestä piristeestä ja teennäisestä tavasta kohottaa turkulaista itsetuntoa. Kulttuuripääkaupungin hyvät puolet, kuten Turun tunnettavuuden ja houkuttelevuuden lisääminen, eivät oikeasti tapahdu missään muualla kuin muutaman turkulaisen omassa päässä ja mielikuvituksessa. Jos ranskalainen turisti X saa valita, lähteekö hän ennemmin Helsinkiin, jossa on Lintsi ja Korkeasaari, vaiko Turkuun, joka on EU:n kulttuuripääkaupunki, ei kulttuuripääkaupunki paljoa paina. Kulttuuripääkaupunkihässäkkä on höpsö ja koko hankkeen järkiperäisyyttä pitäisi miettiä kahdesta kolmeen kertaan uudestaan.

Joskus on tehty päätöksiä, joiden takia on päädytty tähän tilanteeseen. On tehty ratkaisuja ja valintoja, jotka ovat edesauttaneet tilanteen kehittymistä. Asia ei varmasti ole yksinkertainen, eikä siihen ole yhtä ainoaa syytä. Osallisia on varmasti useita. Syillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä nykyhetkessä, vaan nyt on aika miettiä, mikä oikeasti kuuluu kaupungin tehtäviin ja mikä ei. Taloustilanteesta riippumatta turvallisemman ja alueellisesti tasapainoisemman kaupungin saavuttaminen on pohjimmiltaan pelkästään valintakysymys.

Yleisesti ottaen perussuomalaiset toivovat, että kaupungin talousohjelma sekä tulevat strategiat ja muut saavat aikaiseksi sen, että hätäjarrutuksista ja veronkorotuspuheista päästään tulokselliseen elinkeinoelämän kehittämiseen ja kaupungin toimintojen järkeistämiseen. Turussa on merkittävä määrä rikkautta ja voimavaraa patoutuneena muutamiin lähiöihin, joten eikö jo tässä taloustilanteessa olisi aika ottaa nämä resurssit käyttöön?

Jokin aika sitten valveutunut kansalainen teki tutkintapyynnön Turun Perussuomalaiset ry:n toiminnasta. Murhetta aiheutti huoli siitä, että vuonna 1997 perustetun Turun Perussuomalaiset ry:n toiminta ei kenties olisi lainmukaista. Huoli kohdistui erityisesti yhdistyksen kirjanpitoon.

Varsinais-Suomen poliisilaitos käynnisti asiaan kuuluvan esitutkinnan, minkä tuloksena 2.6.2009 päivätyssä ja Turun Perussuomalaiset ry:n puheenjohtaja Manu Vuoriolle osoitetussa kirjeessä todetaan, ettei rikosta ole tapahtunut. Kirjeessä, joka on otsikoitu “Esitutkinnan päätökset”, todetaan seuraavaa:

Ei rikosta.
Etl 43 §

Esitutkinnassa on selvitetty esitutkinnan jatkamisen edellytykset eli se, onko Turun Perussuomalaiset ry:n kirjanpidon pitämistä laiminlyöty.

Esitutkinnassa on selvinnyt, ettei kenenkään ole syytä epäillä syyllistyneen asiassa rikokseen ja siten asian esitutkinta päätetään. Yhdistyksen kirjanpidon pitäminen on aloitettu sen jälkeen, kun yhdistyksellä on ollut rahaliikennettä. Yhdistyksen toiminta on sinänsä alkanut ennen, mutta kun ei ole ollut kirjanpidollisia tapahtumia, niin kirjanpitoa ei ollut pidetty. Joka tapauksessa on selvää, että kirjanpidon pitämättä jättäminen ei ole vaikeuttanut oikean kuvan saamista yhtiön taloudellisesta tilanteesta ja asemasta.

Allekirjoittaneella tai muilla Turun Perussuomalaisten toiminnassa mukana olevilla jäsenillä ei ole missään vaiheessa ollut minkäänlaista epäselvyyttä siitä, etteikö vasta viime aikoihin saakka lähinnä pöytälaatikossa toimineessa yhdistyksessä olisi ollut kaikki kunnossa. Yhdistyksen byrokratia- ja kirjanpitoasioista vastaavat tälläkin hetkellä henkilöt, jotka pitävät tarkasti huolen siitä että liput, laput ja velvollisuudet pysyvät oikeassa järjestyksessä.

Kansalaisten aktiivisuus vaikkapa tutkintapyyntöjen tekemisessä on hieno osoitus siitä, miten jokainen voi tällaisessa vapaassa maassa toimia, ottaa kantaa ja kiinnittää huomiota epäkohtiin silloin, jos on niitä jossain havainnut tai edes havaitsevinaan. Itse huomaan kuitenkin ajattelevani joskus niin, että aikaa, vaivaa ja resursseja kannattaisi suunnata enemmän kokonaisuutta hyödyttäviin tekoihin kuin sellaisiin, joiden lopputulema ei juurikaan näy yhteisessä hyvässä, jos lainkaan. Toisaalta en olisi valmis riisumaan yksittäiseltä kansalaiselta oikeutta kaivaa nuppineulaa kenenkään heinäsuovasta, jos henkilöllä on vilpittömät aikeet ja hyvä syy uskoa löytävänsä jotakin. Jokaisen on käytettävä omaa harkintaansa.

Omia tekojani ohjaa tietous siitä, että aina ei voi olla oikeassa, mutta voi ja pitää yrittää toimia oikein. Turun Perussuomalaiset ovat näin tehneet. Tästä on mukava jatkaa eteenpäin, esimerkiksi kohti tämän sunnuntai-illan jännittäviä vaalituloksia! Itse menen seuraamaan vaalien tuloksia Helsinkiin ravintola Zetoriin, jossa Perussuomalaiset pitävät vaalivalvojaisensa.

Jääkö joku tyhjin käsin? Saako joku jotain ylimääräistä, odottamatonta? Löytyvätkö ääntenlaskennan jälkeen listalta ne kasvot, jotka sinne on jo soviteltu?

Toimittaja Yrjö Rautio vieraili Perussuomalaisten puoluekokouksessa Seinäjoella tarkistamassa ennakkoluulojaan puolueesta, josta puhutaan paljon ja moneen eri sävyyn.

Perussuomalaisia moitiskellaan ennakkoluuloisiksi, suvaitsemattomiksi ja perähikiöiden junteiksi. Moni puhuu paatoksella siitä, että ei suvaitse suvaitsemattomuutta, mutta Perussuomalaisten suvaitsemisessa saa tehdä hiki päässä töitä eivätkä siinä silti kaikki onnistu.

Mitä mieltä sinä olet? Tutustu Apu-lehden reportaasin avulla mm. nuoren kaupunginvaltuutetun, yhteisistä asioista välittävän Tiina Elovaaran tai kokeneen konkarin, entisen Smp:n kansanedustaja Mikko Vainion ajatuksiin Perussuomalaisuudesta. Siihen mitä se on ja mitä se ei ole - vaikka joku niin väittäisikin.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Osa 5

Osa 6

Perussuomalaiset pitivät puoluekokouksensa Seinäjoella 16.-17.5.09. Lähes 600 osanottajaa kävivät keskustelua ajankohtaisista asioista ja osallistuivat puoleen henkilövalintojen tekemiseen. Äänioikeutetut valitsivat puolueen puheenjohtajiston, puoluehallituksen sekä puoluevaltuuston.

Uusi puheenjohtajisto:

Puheenjohtaja Timo Soini
1. vpj Pentti Oinonen
2. vpj Auli Kangasmäki
3. vpj Vesa-Matti Saarakkala

Uusi puoluehallitus:

Pirkko Mattila (113 ääntä)
Lauri Heikkilä (87 ääntä)
Reijo Hongisto (84 ääntä)
Maria Lohela (76 ääntä)
Seppo Huhta (68 ääntä)
Osmo Kokko (62 ääntä)

Puoluehallituksen ja puoluevaltuuston valinta sai aikaan paljon aluepoliittista keskustelua ja ilmapiiristä oli aistittavissa piirien halu saada oma tai omia edustajia sekä puoluehallitukseen että -valtuustoon. Mielestäni tästä ajattelusta pitäisi päästä sillä tavalla eroon, että jatkossa pitäisi pyrkiä siihen, että näissä päättävissä elimissä olisi ensisijaisesti parhaat resurssit. Kanavat piireiltä ja kentältä tehtäisiin suoraviivaisemmaksi niin, että kenenkään ei tarvitse olla huolissaan onko juuri oman piirin mies tai nainen langan päässä, vaan kaikkien ideoita ja ehdotuksia kohdellaan ja arvioidaan tasapuolisesti. Olen nuori, olen nainen, mutta en halua profiloitua edustamaan nuoria tai naisia, vaan olen kaikkien asialla. Oma elämäni on Turussa, yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista, mutta juureni ja lähin perheeni ovat pienessä pohjanmaalaisessa Nivalassa. Yhteistyön ja yhteydenpidon on toimittava isompien ja pienten välillä avoimesti ja rehellisesti.

Lämmin kiitos kaikille minua puoluehallitukseen tukeneille ja äänestäneille. Erityiskiitos minua puoluehallitukseen esittäneelle Jiri Keroselle kauniista esityspuheenvuorosta.

Lomailen parhaillaan Rodoksella, ensi viikon puoliväliin saakka. Kulunut puoli vuotta on ollut täynnä niin monenlaista menemistä ja tekemistä, että vasta nyt pääsin käyttämään viime kesältä pitämättä jääneitä lomapäiviä.

Lisää puoluekokouksesta täällä.

Iltalehti haastatteli hiljattain neljää perussuomalaista, myös allekirjoittanutta, ja juttu julkaistiin Iltalehden viikkoliitteessä eilen 9.5.09. Haastateltaviin kuului aito ja asiallinen propellipää, monessa mukana oleva pienyrittäjä ja joidenkin mielestä melkoinen kummajainen perussuomalaisten joukossa, eli maahanmuuttaja. Alla skannaukset kunkin perussuomalaisen haastatteluosiosta siinä järjestyksessä kuin ne oli lehdessä julkaistu, tosin ilman jutussa mukana olleita valokuvia (joista erityismaininta Freddyn viileän tyylikkäästä poseerauksesta!).

Maria

Matias

Tuula

Freddy

Loppuhuomio