Sivustoni ja blogini ovat olleet poissa toiminnasta teknisten ongelmien vuoksi melkein kolme kuukautta. Uuden palveluntarjoajan avulla ongelmat ovat nyt taakse jääneitä ja olen päässyt taas sivujen päivityksen ja sitä myöten myös blogin kimppuun. Tilanne oli harmillinen, mutta toisaalta kohtuullisen hyvänä korvikkeena on toiminut Facebook-sivuni, jonne on helppo ja nopea kirjoittaa kuulumisia ja ajatuksia. Seuraan sitä joka tapauksessa päivittäin, ja olen iloinen siitä, että ihmiset kirjoittavat sinne myös omia kommenttejaan ja kysymyksiään. Ne ovat erittäin tervetulleita myös jatkossa!

Tänä iltana lisäsin kalenteriini suurimman osan säännöllisistä kokouksista, jotka ovat ohjelmassa tämän vuoden loppuun mennessä. Kokousajat eduskunnassa eivät kuitenkaan ole ihan kiveen hakattuja, vaan niitä muutetaan tarpeen niin vaatiessa. Erityisesti tämä pätee ulkoasiainvaliokunnan kokouksiin. Merkitsin kalenteriin myös muutaman tiedossa olevan ja varmistuneen matkan kotimaassa ja ulkomailla. Säännölliseen viikko-ohjelmaan kuuluu myös esimerkiksi eduskuntaryhmämme kokous, joka pidetään torstaisin. Kaikki eduskuntaryhmät kokoontuvat suurin piirtein samoihin aikoihin, joten torstai-iltapäivä ennen kyselytuntia on varattu ryhmien työskentelylle.

Päiväohjelmassa on usein myös erilaisten järjestöjen tai eturyhmien tapaamisia, seminaareja tai luentoja. Esimerkiksi eilen tapasin Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsenen Matti Tujulan, joka antoi tiiviin briiffauksen liiton tavoitteista sekä liiton laatiman toimenpide-ehdotuksen, joka sisältää keinoja työurien pidentämiseen. Esitys sisälsi hyvää pohdintaa ja erityisiä pisteitä annan ajatuksille akateemisen yrittäjyyden edistämisestä! Yrittäjyys pitäisi ehdottomasti nähdä ja kokea todellisena vaihtoehtona työllistymiselle, mutta ensin se vaatii kyllä sitä, ettei yrittäjäksi ryhtyneestä tule ikään kuin lurjusta, joka putoaa kaiken turvan ulkopuolelle yhdessä yössä. Tässä on tekemistä paitsi asenteissa niin myös sosiaaliturvan kehittämisessä.

Sidosryhmätapaamisia en siis ole eritellyt kalenteriin sen kummemmin, ainakaan vielä, sillä tilanteet muuttuvat ja aikatauluja päivitetään tarpeen mukaan. Viikonloput sekä maanantait vietän pääsääntöisesti Turussa ja osallistun jatkossakin kaupunginvaltuuston kokouksiin jos se vain on suinkin mahdollista. Viikonloppuisin on vapaamuotoisempia tapahtumia, kuten markkinoita, joissa Varsinais-Suomen Perussuomalaiset ovat aktiivisia ja joille he osallistuvat tapansa mukaan ahkerasti. Esimerkiksi tulevana viikonloppuna on kahdet markkinat. Lauantaina olen paikalla Uudenkaupungin syysmarkkinoilla klo 10-12 ja sunnuntaina Liedon Mikkelinmarkkinoilla klo 11-13. Jos olet tuolloin markkinavieraana tule tervehtimään minua ja muita Varsinais-Suomen perussuomalaisia.

Hiljattain minut valittiin eduskunnan IPU-ryhmän johtokunnan puheenjohtajaksi ja tämän myötä pääsen tutustumaan kansainväliseen politiikkaan syvemmin. Myös jäsenyyteni Ulkopoliittisen Instituutin neuvottelukunnassa takaa toisenlaista tietoa ja analyysia kansainvälisistä kysymyksistä. Ulkoasiainvaliokunnan jäsenyys on uskomattoman laaja ikkuna koko maailmaan ja niihin puitteisiin, joiden kautta Suomi on osa maailmanlaajuista yhteisöä. Olen tyytyväinen, että muut kansanedustajuuden myötä eteen tulleet luottamustoimet tukevat valiokuntatyötäni näin hyvin.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä on hyvä henki ja mukava ilmapiiri. Yhdessä puskemme eteenpäin ja siinä samalla sysäämme syrjään eteen tulevat vastoinkäymiset. Joka päivä opimme uutta ja kehitymme paitsi yksittäisinä edustajina niin myös ryhmänä. Meillä on ison ryhmämme ansiosta nyt useita paikkoja kaikissa valiokunnissa ja muissa toimielimissä, ja saamme näin runsain mitoin sellaista kokemusta ja tietoa, mistä edellisellä vaalikaudella ei ollut tietoakaan. Informaatiotulva on todellakin valtava, mutta vain asioita ja tilanteita kokemalla niistä pystyy omaksumaan olennaisen ja luomaan sujuvat toimintatavat tulevaa varten. Alku on kuitenkin ollut ryhmän sisältä katsoen erittäin hyvä, vaikka toki muutama harmillinen tapahtumakin on tässä viiden kuukauden aikana ollut. No, sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee!

Syksy on siis täydessä käynnissä. Olemme jo täysistunnoissa ja valiokunnissa käsitelleet isoja ja perussuomalaisille erityisen tärkeitä asioita, kuten maamiinakieltoa, takauspaketteja, ERVV-sopimusta ja kuntauudistusta. Lisää mielenkiintoisia asioita on luvassa ja odotan innolla eduskuntatyön jatkamista, nyt jo syysiltojen pimetessä. Kevään ja kesän odottava tunnelma on vaihtunut tosimenoon. Tänään uutisoitiin siitä ikävästä tosiasiasta, että suomalaiset istuvat liikaa, ja se tuntuukin omalta kohdalta tällä hetkellä erittäin todelta. Penkinkuluttamisen vastapainoksi on yritettävä liikkua aina kun mahdollista, sillä se pitää yllä paitsi kuntoa niin myös yleistä vireystilaa ja takaa hyvät yöunet.

Tästä, pian takana olevasta päivästä, voisin kertoa vielä tähän loppuun yhden mukavan kokemuksen. Sain aamupäivällä pyynnön eduskunnan kansainvälisten asioiden toimistosta tulla tapaamaan ryhmää afrikkalaisia toimittajia, jotka olivat tutustumassa Suomeen lähinnä Suomen YK-turvaneuvoston jäsenyyshakemuksen puitteissa. Minua ennen toimittajat olivat tavanneet puhemies Heinäluoman sekä edustaja Jungnerin ja minun jälkeeni ohjelmassa oli vielä keskustelutilaisuus ministeri Tuomiojan kanssa. Afrikkalaisten vieraiden toiveena oli nimenomaan saada tavata naiskansanedustaja, sillä monissa Afrikan maissa naisten määrä vaikuttajina ja poliittisina päättäjinä on hyvin vähäinen. Keskustelu oli rento ja vapaamuotoinen, ja sain vastata lukuisiin kysymyksiin. Toimittajia kiinnosti mm. se, miten olin päätynyt politiikkaan ja se, mikä erottaa perussuomalaiset SDP:stä. Lisäksi minulta kysyttiin esimerkiksi näkemystäni Afrikasta tulevasta maahanmuutosta, naiskiintiöistä päätöksenteossa ja kehitysyhteistyöstä. Tämä erittäin mielenkiintoinen ja antoisa tilaisuus on vain yksi esimerkki niistä lukuisista tilanteista, joita kansanedustajan työssä voi tulla tupsahtaa eteen noin vain. Haasteita ei varmasti tule puuttumaan millään tasolla.

Alla oleva täysistunnossa 29.6.11 käyttämäni puheenvuoro on kopioitu eduskunnan pöytäkirjasta minkä vuoksi tekstissä ovat myös edustaja Zyskowiczin esittämät huomautukset puheenvuoroni aikana. Hallitusohjelmaa käsiteltäessä kuultiin varmaankin muutama sata puheenvuoroa, joiden sisältö tuppasi toistamaan aika kovasti itseään. Uskon, että kun päästään jatkossa käsittelemään hallituksen esityksiä voivat puheenvuorot olla jo värikkäämpiäkin.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman kolme painopistealuetta tukevat toisiaan ja ovat yhteiskuntamme eteenpäinmenon varmistamiseksi välttämättömiä. Painopistetavoitteiden saavuttamiseksi lienee tärkeää sekä hallituksen että opposition kuunnella herkällä korvalla ohjelmaan liittyvää palautetta, sekä sitä hyvää että huonoa.

Painopisteistä nostan erikseen esille köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisen. Lähestyn asiaa Turussa sijaitsevan kotilähiöni Varissuon näkökulmasta, koska sinne on tiivistynyt ikään kuin 9 000 asukkaan pienoiskoossa kaikki mahdolliset esimerkit siitä, miten köyhyys, eriarvoisuus ja syrjäytyminen yhteiskunnassamme näkyvät.

Varissuon työttömyysaste on tämän vuoden maaliskuussa ollut 23,7 prosenttia. Samassa tilastokatsauksessa todettiin, että muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien osuus asukkaista on 37 prosenttia ja alle 55-vuotiaiden joukossa he ovat enemmistö. Muunkielisten osuus työttömistä työnhakijoista on 49 prosenttia. Tulo- ja koulutustaso Varissuolla on Turun alhaisin. Asunnoista yli puolet on vuokra-asuntoja. Yksin asuvien osuus kaikista asuntokunnista on puolet.

Hallitusohjelmakokonaisuutta ajatellen on huomionarvoista, että vaikka yksin asuvat ovat yliedustettuina sosiaalitoimen asiakkaissa ja vaikka heidän määränsä kasvaa perheitä nopeammin koko massaa, niin tässä hallitusohjelmassa heitä ei huomioida erityisryhmänä. Yhteiskuntamme on rakentunut kahden ansaitsijan perhemallin mukaan, eikä se ole pystynyt väestössä tapahtuvien muutosten mukana.

Varissuo on ollut tunnettu niin sanottuna ongelma-alueena, sillä sinne on kasaantunut paljon sellaisia ihmisiä, joilla on suuria vaikeuksia, suoranaista köyhyyttä, työttömyyttä, syrjäytymistä, vakavia päihdeongelmia. Maahanmuuttajaväestön haasteet puolestaan liittyvät erityisesti työttömyyteen, suomalaisen yhteiskunnan toiminnan ulkopuolella olemiseen, kielitaidottomuuteen ja omissa kulttuuripiireissä pysymiseen. Viime vuosien aikana alueella lisääntynyt ympäristön kunnossapito- ja korjausrakentaminen on toki hyvä asia ja kohottaa ulkoista imagoa, mutta se ei poista juuri mainitsemiani perimmäisiä haasteita. Ne ovat olemassa tänäänkin, ja niiden ilmenemismuodot moninaistuvat väestökehityksen myötä.

Hallitusohjelmassa luvataan tai vähintäänkin tavoitellaan sataa kaunista ja tuhatta hyvää. Totta kai on välttämätöntä, että on olemassa tavoitteita. Köyhyys- ja syrjäytymiskehityksen pysäyttämisestä minulle tulee kuitenkin väistämättä mieleen Varissuon kaltainen esimerkki. Sen perusteella teen karkean asioiden yksinkertaistamisen, sillä ihminen tarvitsee hyvään elämään pääsääntöisesti vain työtä, toimeentuloa ja mielekästä tekemistä, ja kun niitä ei ole, kuten Varissuon kaltaisilla alueilla, toivottomuus ja turhautuminen purkautuvat yksilöä itseään ja ympäristöä vahingoittavilla tavoilla, mistä seuraa inhimillistä kärsimystä, ja se tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Nyt on kaunis kesäinen päivä. Minulla ei ole tarkoitus maalata synkkiä pilviä tuon auringonpaisteen päälle. En halua väittää, että tiedossa on pelkkää pahaa, enkä halua väittää, että Varissuo tai sen kaltaiset alueet muualla Suomessa, joita on isoimmissa kaupungeissa, olisivat asuinpaikkoina täysin menetettyjä ja ettei niissä olisi jotain hyvääkin. Mutta toivoisin todella, että tällaisten erityisalueiden negatiivisiin kehitysnäkymiin koko maassa suhtauduttaisiin nykyistä suuremmalla vakavuudella myös tämän hallitusohjelman eri elementtien toimeenpanossa. (Ben Zyskowicz: Mitä te esitätte?)

On otettava huomioon myös ne pahimmat vaihtoehdot eikä keskittyä sinisilmäisesti toivomaan parasta, sillä tämä on koko yhteiskunnan etu. Yhteiskunta toimii sujuvammin, kun sen eri laidat ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti lähempänä toisiaan ja kun kaikilla on yksi yhteinen intressi eli toiminta ei ainoastaan oman edun vaan kokonaisedun hyväksi. Syrjäytyminen ja alueiden eriytyminen ja tästä seuraavat negatiiviset ilmiöt ovat aiempien hallitusten politiikan aikaansaannoksia, ja odotan mielenkiinnolla, miten nykyhallituksen resurssit, keinot ja rahat riittävät tilanteen korjaamiseen. (Ben Zyskowicz: Asiaa puhuitte, mutta mitkä ovat teidän keinonne?)

Arvoisa puhemies! Mielessäni on käynyt ajatusleikki siitä, pitäisikö uudistettavana olevaan vaalilainsäädäntöön tulla jonkinlainen äänestäjää suojaava, kuluttajansuojalain kaltainen takuu siitä, että tavara on sitä, mitä sen pitäisi olla. Viittaan tällä ajatuksella siihen, että reilu kuukausi sitten, ennen vaaleja, mielipiteet Portugalin tukemisesta olivat hyvin monelle jotain toista kuin ne ovat nyt. Mietin, kokeeko joku äänestäjä kenties tulleensa jekutetuksi.

Kuten edustaja Halla-aho tuossa äsken mainitsi, tukipaketeista puhuttaessa on toistuvasti puhuttu vastuun kantamisesta ja solidaarisuudesta. Minun mielestäni suomalaiset ovat varsin vastuullista ja solidaarista kansaa. Täällä uskotaan yhteisvastuuseen, toisten auttamiseen ja yhteisiin pelisääntöihin, joita kaikki kunnioittavat. Portugalin tukipaketissa nämä tärkeät ominaisuudet ovat ristiriidassa, eivät siksi, etteikö varmasti pohjimmiltaan itse tavoite, jos se nimenomaan on kaikkien kansalaisten tulevaisuuden turvaaminen, ole hyvä ja oikea, vaan siksi, että keinot tavoitteeseen pääsemiseksi ovat kyseenalaiset.

Euroopan unioni on luonut valtavan pykäläviidakon, joka ohjaa ja säätelee tavallisen ihmisen arkea lukemattomilla tavoilla. Joskus pykälien noudattaminen erityisesti Suomessa tuntuu menevän kaiken ymmärryksen yläpuolelle. Tässä tapauksessa näyttää siltä, että unionin tasolla yhteisön omien sääntöjen noudattaminen ei olekaan välttämätöntä, kun vain itse päätetään niin. Tukipakettiratkaisulla käydään periaatteisella tasolla itse luotuja sääntöjä vastaan.

Velkavetoinen talous ei ole kestävällä pohjalla. Tätä suitsimaan on luotu kasvu- ja vakaussopimuksia sekä säännöt, että EU-valtiot eivät saa rahoittaa toisia jäsenmaita. EU:ta ja euroa on myyty suomalaisille näillä ehdoilla, ja näihin olemme sitoutuneet. Miksi näitä sääntöjä ei nyt noudateta? Velaksi voi toki elää, mutta voidaan myös kysyä, miten järkevää se on, sillä velat on joskus maksettava. Kyse on siitä, kuka maksaa, kenen velkoja ja millä ehdoilla.

Suomen hallituksen kanta Portugali-pakettiin on myönteinen reunaehtojen puitteissa. Yksi näistä ehdoista on se, että Portugali käynnistää neuvottelut yksityisten lainanantajiensa kanssa näiden pysymiseksi maassa vastineeksi ohjelmasta ja lainoituksesta. Keskustelujen käynnistäminen kuulostaa aika heppoiselta ollakseen ehto. Kun on kyse miljardista eurosta tai 78 miljardista eurosta, niin uskon, että kyllä siinä aika moni varmaan keskustelee vaikka mitä ja vaikka millä kielellä, mutta tuloksista ei ole mitään takuita.

Perussuomalaiset viettää tulevan viikonlopun 18.-19.6. Tampereella puoluekokouksen merkeissä. Kokouksen suosio tullee olemaan ennennäkemätön yleisömenestys sekä puolueen jäsenten että median läsnäolon osalta. Puolueen viime vuosina tapahtunut kasvu ja vakiintuminen, joka konkretisoitui kaksi kuukautta sitten pidetyissä eduskuntavaaleissa merkittävänä vaalivoittona, inspiroi osallistumaan niitäkin, jotka aiemmin ovat olleet pidättyväisempiä lähtemään mukaan. Politiikka on laji, jota moni mielellään seuraa, mutta sen tekeminen itse ei ole yhtä houkuttelevaa. Pienen puolueen vetovoimaisuutta ei ole edesauttanut se, että perussuomalaisten julkisuuskuva ei ole ollut mainostoimistosiirapilla voideltu, vaan pikemminkin päinvastoin; siinä on ollut tahroja ja särmiä, kuluneisuuttakin, ikään kuin kaikuja jostain menneestä. Katson itse aina asioiden pinnan lisäksi niiden alle ja taakse. Näin tein myös silloin, kun taannoin liityin perussuomalaisiin. Puolueen rosoisen kuoren alla vaikutti olevan mielenkiintoista asiaa ja mielenkiintoisia ihmisiä. Olin siinä oikeassa. Se on helppo sanoa nyt, kun olen itse ollut puolueen toiminnassa mukana jo useamman vuoden.

Tampereella pidettävässä puoluekokouksessa kuullaan asiaa, mutta siellä tehdään myös tärkeitä henkilövalintoja. Valitut tulevat luotsaamaan puolueen elämää eteenpäin seuraavan kaksivuotiskauden. Puolueen puheenjohtaja Timo Soini ja puoluesihteeri Ossi Sandvik ovat mielestäni ilmiselviä valintoja jatkamaan hyvää ja sinnikästä työtään, mutta varapuheenjohtajien ja puoluevaltuuston paikat ovat jaossa. Minun oma valintani Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtajaksi on Hanna Mäntylä, ensimmäisen kauden kansanedustaja Lapista.

Puoluejohdon tehtävä on johtaa koko puoluetta mitään maan kolkkaa unohtamatta tai yhtäkään suosimatta. Johto visioi ja linjaa, tekee päätöksiä ja ohjaa muuta organisaatiota. Johdon on oltava koko puolueen johto ja kaikkien käytettävissä. Tehtävä on vastuullinen ja haastava, erityisesti nyt, kun puolueen toiminta on vaalimenestyksen myötä saanut tukevan jalansijan, jota täytyy vahvistaa tulevia koitoksia varten. Tutustuttuani Hanna Mäntylään uskon, että hänellä on edellytykset varapuheenjohtajuuteen. Hannan monipuoliset näkemykset yhteiskunnan toiminnasta, idearikkaus ja rakentava tapa tehdä yhteistyötä tulisivat puoluejohdossa oivaan käyttöön toiminnan kehittämisessä ja organisaation vahvistamisessa. Päinvastaisista mediassa luoduista mielikuvista huolimatta perussuomalaiset on kaikkien ihmisten puolue ikään ja sukupuoleen katsomatta. Miehisyyden ja miesvaltaisuuden korostaminen mediassa on pelkästään toimittajien oma valinta, sillä riveistämme löytyy avoimia, osaavia ja fiksuja nuoria naisia. Hanna on yksi heistä ja haluan tukea hänen ehdokkuuttaan Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtajaksi.

Toivon menestystä Hannalle ja avointa ja rehtiä kisaa puolueen luottamustoimista! Tutustu Hannaan tarkemmin hänen omilla sivuillaan osoitteessa www.hannamantyla.fi. Näkemisiin Tampereella ensi viikonloppuna!

Aika on rientänyt vaalien jälkeen – ja hallitusneuvottelujen käynnistämisen jälkeen. Vaalit olivat niin poikkeukselliset ja mieleenpainuvat, ettei jälkimaininkien seurauksena ajan kulumista ole juurikaan huomannut. Minulta on ihan viime päiviin saakka kyselty, joko olen toipunut vaaleihin liittyvästä ”järkytyksestä”. Ilmeisesti moni ei ole. Kenties joillekin on jäänyt päälle kestojärkytys ja -pelko, jotka kaihertavat mieltä ainakin seuraaviin poliittista päätöksentekoa hämmentäviin vaaleihin saakka. Minua vaalitulos ei millään tavalla järkyttänyt, mutta ihan näin hienoa tulosta en kuitenkaan odottanut. Olin suunnattoman iloinen ja tyytyväinen tultuani itse valituksi eduskuntaan, mutta sitäkin tyytyväisempi olin Perussuomalaisten kokonaiskannatuksesta, sillä siitä riippui paitsi omani myös kaikkien muiden valituksi tulleiden perussuomalaisedustajien menestys. Hyvin harva tulee valituksi omalla äänisaldollaan, ja jos tuleekin, eduskuntaryhmä on pieni. Vaalimenestys vaatii koko ehdokaslistan onnistumisen ja siihen me näissä vaaleissa ylsimme. Sen ansiosta Perussuomalaisilla on 39 motivoitunutta ja positiivisella asenteella eteenpäin menevää kansanedustajaa aiemman kuuden edustajan sijaan.

Eduskuntatyö on ollut alun organisoitumiskiireiden ja koulutuspäivien jälkeen enemmänkin perusasioihin perehtymiseen keskittymistä – ja odottelua. Hallitusneuvottelujen viipymisen vuoksi arki ei rullaa sellaisella intensiteetillä kuin normaalitilanteessa. Ennen istuntosalin istumapaikkojen päättämistä kaikki edustajat sijoittuivat saliin aakkosjärjestyksessä ja minun toisena vieruskaverinani täysistunnoissa oli Päivi Lipponen (sd.). Hän kertoi ystävällisesti omia kokemuksiaan edustajan työn aloittamisesta ja lupaili tulevan syksyn olevan jo aivan jotain muuta. Uskon, että monen sormet jo syyhyävät päästä kunnolla hommiin käsiksi!

Edustajan työstä merkittävä osa kuluu valiokuntatyöskentelyssä. Itse olen ulkoasiainvaliokunnan jäsen sekä sivistysvaliokunnan varajäsen. Ulkoasiainvaliokunta on näköalapaikka Suomen kansainväliseen toimintaan. Valiokuntaa johtaa perussuomalaisten Timo Soini ja toinen perussuomalaisten varsinainen jäsen on Tom Packalen. Kansanedustajat osallistuvat myös erilaisiin toimielimiin, työryhmiin ja neuvottelukuntiin, joiden jäsenyyksiä jaetaan poliittisten voimasuhteiden mukaan. Näin ollen eduskunnan kolmanneksi suurin ryhmä Perussuomalaiset pääsee osallistumaan tätäkin kautta huomattavasti aiempaa laajempaan toimintaan.

Oma työhuoneeni löytyy Pikkuparlamentin puolelta, ja ikkunastani saan ihailla Mannerheimintien vilinää sekä Kiasmaa. Jokaisella kansanedustajalla on mahdollisuus saada työtään tukemaan henkilökohtainen avustaja, joka voi työskennellä joko Helsingissä tai maakunnassa. On myös mahdollista, että sama henkilö avustaa kahta kansanedustajaa, mikä onkin se ratkaisu, johon olen itse päätynyt. Sanni Kulkki, joka oli alun perin Jussi Halla-ahon avustaja, avustaa nyt meitä molempia. Järjestely on toiminut tähän saakka hyvin, mutta tilanne arvioidaan toki uudelleen syksyllä arjen palattua raiteilleen.

Puolentoista kuukauden edes takaisin junailemisen ja tuttavien nurkissa majoittumisen jälkeen olen päätynyt vuokraamaan asunnon Helsingistä nyt kesäkuun alusta alkaen. Neljä tuntia junassa per päivä ei ole oikein minun juttuni, sillä vaikka moni kehuu käyttävänsä matkustusajat hyödyksi niin minua junakyyti alkaa lähinnä nukuttamaan. Eduskunnassa tapahtuu pääsääntöisesti edustajien osalta neljänä päivänä viikossa, eli tiistaista perjantaihin, joten jatkossa vietän tuon ajan Helsingissä ja muun ajan Turussa. Varissuon kotimme seinät ovat edelleen pystyssä, vaikka lämpölaitoksen rakennustyömaalla rakennetaan niin että koko talo välillä tärisee.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin, ja vaikka hallituksen ulkopuolelle jääminen kirpaisikin hetkellisesti, yksituumaisen päätöksen perusteet ovat jokaiselle ryhmän jäsenelle selvät. Seuraan mielenkiinnolla millaisen porukan ja hallitusohjelman nykyiset neuvottelijat saavat arvomaailmoineen ja kynnyskysymyksineen aikaiseksi. Perussuomalaisten päätös pysyä periaatteellisen linjansa takana Euroopan kriisimaiden tukemisessa kirvoitti ankaraa ja joskus halpamaistakin kritiikkiä, mutta sitä samaa sorttia olisi tullut, jos olisimme hallitukseen menneet. Silloin ”vastuunpakoilijan” tilalle olisi vain tullut ”takinkääntäjä” tai jotain muuta yhtä omaperäistä. Elämässä ja politiikassa ei voi koskaan miellyttää kaikkia, mutta tärkeintä on olla rehellinen. Tässä suhteessa Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ja hallitusneuvotteluihin osallistuneen ryhmän päätös oli oikea. Oppositiossa puolueen on mahdollista kasvaa ja kehittyä paitsi oppositiotyössä niin myös politiikassaan, sillä seuraavat vaalit ovat jo nurkan takana. Valtakunnan tasolla tehdyt päätökset ja linjaukset, niin hallituksen kuin opposition osalta, heijastelee myös kuntavaalien tuloksiin.

Kiitän tässä vielä kaikkia minua äänestäneitä luottamuksen osoituksesta. Tulen tekemään parhaani edustamieni arvojen ja näkemysten pohjalta eduskuntatyössä osana Perussuomalaisten eduskuntaryhmää. Kannustan kaikkia seuraamaan ainakin silloin tällöin mitä se oma edustaja tai edustajat ylipäätään touhuavat. Se onnistuu kätevästi eduskunnan sivuilta hakemalla edustajaa nimellä, jonka kautta  pääsee selaamaan kyseisen edustajan valtiopäivätoimia. Kirjoittelen itse tämän blogin lisäksi myös pikakuulumisia Facebook-sivuilleni, jonne on muutamalla lauseella kätevä ja nopea tiedottaa erilaisista tapahtumista tai kommentoida uutisia. Käy kurkkaamassa!

Eduskuntavaaleissa 2011 äänestäjät ottivat kantaa siihen, mitä mieltä he ovat paitsi yksittäisistä poliittisista kysymyksistä niin myös siitä, mihin suuntaan Suomea on viime vuosina viety. Uskon ja toivon, että näin tullaan tekemään jatkossakin. Kaikesta huolimatta äänestämällä voi vaikuttaa.

Vaalit huipentuvat tänään. Odotan innolla tuloksia. Eniten olen kiinnostunut niistä koko Suomen kannalta. Kuluneet viikot, joiden aikana olen viettänyt paljon aikaa jutellen ihmisten kanssa, ovat olleet äärimmäisen opettavaisia.

Elän itse tavallista elämää ja käyn töissä; minulla on asiat aivan hyvin. Maassamme on kuitenkin valtava määrä väkeä, joiden tilanne on aivan päinvastainen. Näen kotikulmillani monenlaista puutetta ja epäonnea, mutta vasta ihmisten kanssa keskustellessa moni epätoivoinen tilanne konkretisoituu. Suomi on jo jakaantunut hyvin voimakkaasti kahtia niihin, joilla menee hyvin ja niihin, joiden arki on pelkkää selviytymistä. Tämä kehityssuunta on pysäytettävä. Politiikka on arvovalintoja, päätöksiä siitä, mihin asioihin haluamme muutoksia. Toivon, että Suomi valitsee tänään uuden suunnan.

Äänestäkää siis ystäväni ja kaverini, jos ette ole vielä niin tehneet. Oma vaalityöni ja työni Perussuomalaisten eteen on nyt tehty ja vietän vapaapäivää siivoillen ja kissoja rapsutellen. Mutta sitä ennen piipahdan Turun asemessuilla. Mukavaa, jännittävää ja hauskaa päivää kaikille tämän lukijoille sekä menestystä perussuomalaisille ehdokaskollegoilleni ympäri Suomen!

Yhteiskuntamme rakentuu työstä ja osallisuudesta. Kaikille Suomeen syystä tai toisesta kiinnittyneille kuuluu oikeus, mutta myös velvollisuus osallistua yhteiskuntamme pyörittämiseen kykyjensä mukaan.

Maahanmuuttopolitiikan myötä Suomeen on asettunut paljon ihmisiä sellaisista kulttuureista, joissa nainen on vähempiarvoinen mieheen verrattuna. Suomessa tällaista maailmankatsomusta ei tule hyväksyä tai tukea. Juhlallisista puheista huolimatta hiljaisen hyväksynnän seurauksena Suomessa on kahdenlaisia naisia: niitä, joille maailma on avoin kirja täynnä upeita mahdollisuuksia, ja niitä, joiden elämän ylintä päätäntävaltaa käyttää puoliso tai muu miespuolinen sukulainen. Jokaisella on oltava mahdollisuus kehittää ja toteuttaa itseään, myös patriarkaalisista kulttuuripiireistä tulevilla naisilla.

Yhteiskunnan ei pidä tukea ketään avuttomaksi. Taloudellisen tuen ja muun avun vastineeksi on voitava odottaa jotakin myös maahanmuuttajilta, kuten edistymistä kieliopinnoissa, kouluttautumista ja työskentelyä. Kielen oppiminen on maahanmuuttajanaisen portti suomalaisen yhteiskunnan arvojen ja oikeuksien ymmärtämiseen. Kun kykenee ottamaan asioista selvää, voi perehtyä oikeuksiinsa ja ymmärtää niitä vaatia.

Suomessa maahanmuuttajataustaisten naistenkaan elämän ei pidä olla yksisuuntainen kanava, jota pitkin edetään perinteiden mukaan, vaikka kotimaassa niin olisi ollutkin. Epätasa-arvoisten ilmiöiden salliminen ei voi olla Suomen tie. Me olemme kipuilleet omien tasa-arvokysymystemme kanssa ja päässeet niistä yli. Se onnistuu myös muilta.

—

Yllä oleva kolumnini julkaistiin tänään 6.4. Tasa-arvovaalit.fi-sivustolla.

Maahanmuutto, pakkoruotsi ja sukupuolineutraali avioliitto jakavat mielipiteitä.

Kertooko Perussuomalaisten huima gallupkannatus politiikan ja vanhojen puolueiden kriisistä?

Maria Lohela: Osittain. Kansalaisten kanssa puhuessa kuulee usein, että poliitikot ovat heidän mielestään vieraantuneet tavallisista ihmisistä ja puhuvat monimutkaista ja epäselvää kieltä.

Marjaana Hoikkala: Se on selkeästi protestia vallitsevaa systeemiä vastaan. Olen itse huolissani muutenkin politiikan uskottavuudesta, kun on ollut kaikenlaista kähmintää ja lahjusjupakoita. Politiikkaa ei enää nähdä yhteisten asioiden hoitamisena, mitä sen pitäisi olla, vaan poliitikkojen oman edun tavoitteluna.

ML: Poliitikot eivät myöskään osaa päästää irti politiikasta, sillä varsinkin isoissa puolueissa on paljon edustajia, jotka ovat olleet vuosikymmeniä eduskunnassa. Eduskuntaan pitäisi päästä uusia ja nuoria ihmisiä.

MH: Eduskuntaan tarvitaan enemmän ihmisiä, joilla on kokemus ihmisten arjesta, eikä niitä, jotka ovat tehneet pelkästään viimeiset 40 vuotta politiikkaa eduskunnassa. Nyt tarvitaan pöydän putsaus ja uusi alku, jonka jälkeen ei palattaisi enää vanhalle tielle.

Pitäisikö maahanmuuttoa tarkastella nykyistä kriittisemmin?

MH: Maahanmuutto ei mielestäni ole tällä hetkellä täysin ongelmatonta. Erityisesti ongelmia on kotouttamisessa ja siihen liittyvissä palveluissa. Pakolaiskiintiötä ei tällä hetkellä tule ainakaan laskea ja pakolaisena Suomeen tulevat käyvät läpi tarpeeksi tiukan prosessin ennen maahan pääsyä. Suomessa asiat ovat sen verran hyvin, että meillä on velvollisuus auttaa hädässä olevia ihmisiä. Lisäksi pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrä on aika pieni suhteessa koko maahanmuuttajien määrään. Perussuomalaisten Nuivassa manifestissa puhutaan hyödyllisestä ja hyödyttömästä maahanmuutosta, joka on mielestäni kammottava tapa puhua ihmisistä kuin esineistä.

ML: Jos puhutaan pakolaisista tai turvapaikanhakijoista, niin heidän vastaanottamisessaan on kyse kauniista ajatuksesta, mutta jos tavoitteissa menee jokin pieleen, niin sitä on vaikea myöntää. Maahanmuuton ja harmaan talouden kytkökset ovat varsin vahvat ja siihen pitäisi puuttua, sillä se on ongelma niin valtiolle verotulojen menetyksen myötä kuin myös sorretuille työntekijöille, joiden oikeuksia loukataan. Turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen tulisi satsata nykyistä enemmän ja erityisesti suomen kielen opetukseen, koska ilman kieltä on vaikea pärjätä. Näiden palveluiden maksamiseen kuitenkin tarvitaan rahaa, ja jos nykyisilläkään resursseilla ei saada haluttua tulosta aikaiseksi, kannattaako turvapaikanhakijoita ottaa lisää ennen edellisten tulijoiden kotouttamisen onnistumista? Lisäksi en ole aivan vakuuttunut, että täältä turvapaikkaa hakevat ovat juuri niitä, jotka tarvitsevat eniten apua, sillä kriisialueiden sairaimmilla ja köyhimmillä ei ole mahdollisuutta turvapaikkaa täältä tulla hakemaan.

MH: Itse koen että apua pitää olla tarjolla sekä täällä että konfliktialueilla, mutta jokainen parempaan ja turvallisempaan ympäristöön saatu ihminen on hyvä asia. Viime vuonna turvapaikanhakijoista joka kolmas sai myönteisen päätöksen, eli ei tänne kaikkia pyrkijöitä oteta.

Pitäisikö Suomen kehitysyhteistyömäärärahat nostaa YK:n suosittelemaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta?

ML: Perussuomalaiset ovat ehdottaneet, että nykyisestä miljardista eurosta, jota kehitysyhteistyöhön annetaan, leikataan 200 miljoonaa. Syy tähän on, että Suomi velkaantuu tällä hetkellä 7-8 miljardia euroa vuodessa, eli Suomi maksaa kehitysyhteistyörahat velkarahalla, joka pahentaa suomalaisten tulevien sukupolvien asemaa. Omasta mielestäni ihmisten auttaminen kehitysyhteistyön avulla on tietenkin hyvä asia. Ongelmallista kehitysyhteistyössä on kuitenkin se, menevätkö rahat lopulta apua tarvitsevien ihmisten hyväksi. Tähän tarvitaan tarkempaa seurantaa.

MH: Suomen tulee korottaa kehitysyhteistyömäärärahat 0,7 prosenttiin osana globaalia vastuuta. Se on myös osa ennaltaehkäisevää toimintaa. Kritiikki siitä mihin rahoitus nyt menee on ihan oikeutettua ja rahoitus pitäisikin suunnata nimenomaan esimerkiksi koulutukseen, jotta kohdemaat saavat osaavia ihmisiä.

ML: Tärkeää olisi naisten aseman parantaminen ja koulutus sekä perhesuunnitteluun opastaminen.

Tulisiko samaa sukupuolta olevien pariskuntien saada avioliitto-oikeus? Entä tulisiko kirkko erottaa valtiosta?

MH: Samaa sukupuolta olevilla pitää olla samat oikeudet kuin muilla pareilla. Rakkaus ei katso sukupuolta. Vaikka nyt onkin jo samaa sukupuolta oleville pareille mahdollisuus rekisteröidä parisuhteensa, on se hieman teennäistä tasa-arvoa, että meillä on eri termit erilaisille pariskunnille. En ota kantaa siihen, pitäisikö kirkon vihkiä samaa sukupuolta olevat parit. Hyvä ratkaisu olisi poistaa uskontokunnilta oikeus parisuhteen virallistamiseen, jolloin kirkollinen ongelma tämän suhteen poistuisi. Myös kirkon ja valtion yhteys on nykypäivänä kyseenalainen ja siitä voitaisiin luopua.

ML: Kirkon ja valtion kytköksen erottaminen sekä kirkolta parisuhteen virallistamisen poistaminen ovat minulle kelpaavia vaihtoehtoja. Miehen ja naisen välinen avioliitto on hyvin vanha perinne ja sellaisenaan tärkeä ja se tulee säilyttää. Samaa sukupuolta oleville pareille tulee taata täysin samat oikeudet kuin heteropareille, mutta avioliittonimitys kuuluu miehen ja naisen väliseen liittoon. Lisäksi olen ajatusleikkinä pyöritellyt ajatusta siitä, että kenties meidän tulee joku päivä taas laajentaa avioliiton käsitettä ja sallia moniavioisuus tai lapsiavioliitot, koska emme voi sanoa näitä asioita normaaleina pitäville, että tuo ei ole normaalia.

Tulisiko ruotsi poistaa pakollisen oppiaineen asemasta kouluista? Entä yliopistoista?

ML: Pakko ei ole koskaan hyvä asia. Toisin kuin matematiikka tai maantieto, ruotsin kielen taito ei ole globaalisti pätevä. Ruotsin opetus tulisi olla kouluissa vapaaehtoista ja kannustaa oppilaita ja opiskelijoita hankkimaan mahdollisimman laaja-alaisen kielitaidon. On myös järkevää opiskella sellaisia kieliä, jotka ovat globaalisti hyödyllisempiä kuten vaikkapa espanja.

MH: Koko pakkoruotsikeskustelu on ollut hieman perse edellä puuhun kiipeämistä, sillä oikeasti tämän keskustelun takana on oikeasti koko maan kaksikielisyyden säilyttämisestä tai purkamista koskeva keskustelu. Itse olen pakko toisen kotimaisen kielen kannalla, sillä kieliryhmien tulee olla tasa-arvoisessa asemassa. Korkeakouluissa en ymmärrä, miksi esimerkiksi kemian opiskelijoiden pitää opiskella virkamiesruotsia, sitä yhteyttä en näe. Toisaalta taas yhteiskuntatieteitä opiskeleville on syytä pitää ruotsinopinnot osana opintokokonaisuutta, koska alat valmistavat ihmisiä selkeämmin virkamiehiksi, joissa kotimaisten kielten osaaminen on välttämätöntä.

SAMULI MAXENIUS

Marjaana Hoikkala
26-vuotias filosofian maisteri, TY
Keskustan kansanedustajaehdokas

Maria Lohela
32-vuotias humanististen tieteiden kandidaatti, TY
Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas

—————

Lähde. Tunnin mielenkiintoinen “debatti” päätyi lehteen luonnollisesti varsin suppeana versiona, mutta eiköhän tuosta saa pääajatukset irti kummankin keskustelijan osalta.

Tänään julkaistu Turun Sanomien ja Salon Seudun Sanomien tilaama puoluekannatusgallup kertoo, että Perussuomalaisten gallupkannatus Varsinais-Suomessa on 21,7 %. Suurinta gallupsuosiota nauttii Kokoomus, jonka kannatus on 21,9 %.

Alueellista gallupia oli jo odotettukin, mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Lopullinen vaalitulos kertoo tarkan tilanteen, mutta positiivisten uutisten valossa on kenen tahansa helpompi lähteä tekemään työtä, tässä tapauksessa vaalityötä. Juttelin eilen erään helsinkiläisen kanssa ja hän oli kiinnostunut siitä, minkä näen olevan Perussuomalaisten voimakkaan nosteen takana. Vastaukseni on tiivistetysti yleinen turhautuminen harjoitettuun politiikkaan ja siihen millä tavoin se on tehty. Perussuomalaisilla on omat heikkoutensa, mutta arvomaailman perusta on luja, ja se pohjautuu työlle, vapaaehtoisuudelle ja periksiantamattomuudelle. Ei ole palkattua työntekijäarmeijaa, piiritoimistoja tai puoluemandaatilla saatuja virkamiehiä siellä täällä.

Olen erittäin iloinen kaikkien vilpittömien ja sinnikkäiden puoluetovereideni puolesta kautta maan, sillä arviot eduskuntavaalituloksesta lupaavat hyvää, joka puolelle. Nyt tarvitaan vain ankaraa tsemppausta vielä kolmen viikon ajan. Sen jälkeen kenenkään ei tarvitse enää arvailla.

Varsinais-Suomen galluptulokset löytyvät pdf-muodossa tästä: TS_270311_page9

Yle kertoo, että pitkäaikaisasunnottomille rakennetaan 1 700 uutta yksiöasuntoa kevääseen 2012 mennessä. Tämä on päivän uutisista paras. Puolueemme toriteltalla piipahtaa usein myös asunnottomia, joita on Turussakin lukuisia. Olen jutellut muutaman herran kanssa useammankin kerran. He ovat kertoneet Sillankorvasta, joka on asunnottomien yömaja Turussa. Päivisin Sillankorvassa ei voi oleskella, vaan silloin aikaa täytyy viettää muualla, jossain. Tämän talven kovat pakkaset ottivat monelle lujille. Eräs mies totesi, että eivät he paljon haluaisi. Vain pienen kodin, jossa voisi olla omassa rauhassa. Toisina aamuina, kun kiiruhdan töihin, näen noita samoja miekkosia jo aamuvarhain istuskelemassa bussipysäkeillä.

Asunnottomat, alkoholin tuhoamat ihmiset ovat kenties tehneet vääriä valintoja ja huono onni on saattanut kohdata useampaankin otteeseen, kunnes elämä on mennyt pelkkää alamäkeä ja viina vienyt. Monelta on mennyt työ, perhe ja terveys. Onko ihmisyys silti tallella?

Mielestäni on. Moni saarnaa tässäkin maassa pää punaisena ihmisoikeuksista ja sorretuista kansoista, joita meidän tulee auttaa, mutta kuinka moni muistaa ne ihmiset tästäkin kaupungista, joilla ei oikeasti ole yhtään mitään?

En usko, että kukaan on lähtökohtaisesti paha. En usko, että alkoholisti on kelvoton ihminen, joka ansaitsee kohtalonsa. Viinaa ei kukaan ole varmasti yhdenkään juopon kurkusta ollut kaatamassa, kyllä siihen pulloon on ihan itse tartuttu, mutta niitä syitä miksi juominen on jäänyt päälle on yhtä monta kuin on ihmiskohtaloakin.

Tämä ei ole puolustuspuheenvuoro viinanjuonnin puolesta. Yhteiskuntamme tarvitsee napakampia otteita päihteiden väärinkäyttöön puuttumiseen. Ongelmiin on paitsi voitava niin myös haluttava puuttua ajoissa, ennen kuin on liian myöhäistä. Erilaisista päihteistä eroon haluavat tarvitsevat tukea ja hoitomahdollisuuksia. Kaikki tämä maksaa, se on päivänselvää. Päihteistä aiheutuvien seuraamusten hintalappu erityisesti sosiaali- ja terveyssektorilla lienee kuitenkin huomattavasti korkeampi ja on muistettava, ettei inhimilliselle kärsimykselle voi edes määritellä hintaa. Riippuvuuksista kärsii paitsi käyttäjä itse niin myös hänen perheensä ja muu lähipiirinsä.

Vastustan itse kannabiksen laillistamista tai edes kotikasvatuksen sallimista. Meillä on saatavilla ihan riittävä määrä riippuvuutta aiheuttavia aineita, jotka voivat saattaa tielle, jolta ei ole enää paluuta.